Sivut

Kommentit (443)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tänne ei kirjoita yksikään kotiherra kommentteja, ainoastaan hyvin vanhoillisen tyyliset naiset kotirouvuudestaan. Nuo ajatukset naisen velvollisuudesta hoitaa yksin lapset, huolehtia kodinhoidosta jne näyttävät istuvan vielä aika syvällä monilla naisilla. Harvemmin noihin törmää miesten kanssa keskustellessa, uraisätkin myöhemmällä iällä tuntuvat usein haastatteluissa katuvan sitä etteivät osallistuneet lastensa elämään tarpeeksi kun lapset olivat pieniä.

Yhteiskunnan kannalta tasajako vastuussa perheestä olisi kannattavampi kuin tuo vanhakantainen kotirouvamalli. Lukekaapa esim. Hesarista Laura Saarikosken kolumni USAsta, kotirouvien paratiisista

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005950566.html

ja tuon kolumni oli otsikoitu: Kirjeenvaihtaja Laura Saarikosken jäähyväiset: Suomalainen nainen tajuaa Yhdysvalloissa olevansa mies

Kuinka moni suomalainen nainen oikeasti haluaisi olla nainen USAn kaltaisessa yhteiskunnassa?


Tässä sinulle salaisuus: ei ole naisen velvollisuus hoitaa yksin kotia, mutta jos hän ja mies molemmat haluavat niin, niin he voivat myös elää niin. Jännittävää eikö? Osa meistä nauttii siitä. Tosi uutta ja jännää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen.

On kyllä silmiä avaavaa halveksuvaa tekstiä.
Oletko sitä mieltä, että kotiäidit "ovat päättäneet, ettei heistä ole muuhun kuin kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen?" Todellako?
Ilmeisesti sinun tekosi ovat tärkeämpiä ja hienompia ja sinä itse olet ylin auktoriteetti siinä, mikä teko lasketaan hienoksi ja tärkeäksi.
Tiedoksi että minä olen ollut onnellisin kotiäitinä. Se on ollut ylivoimaisesti parasta aikaa elämässäni, enkä olisi millään halunnut luopua siitä. Kun sain monen vuoden jälkeen niin upean työmahdollisuuden, sellaisen, mistä olin lapsesta asti unelmoinut, että oli pakko valita se, niin konkreettisesti itkin. Odotan kovasti eläkepäiviä, jotta saisin sen "normaalin elämän" ajan taas takaisin.
T. Akateeminen menestynyt feministi

Huomaa, että tekstini osui ja upposi kun saan tällaisia vastauksia. Koet, että minä olet joku ylin auktoriteetti ja tekoni ovat tärkeämpiä kuin sinun, vaikka minä en maininnut tällaista sanallakaan. Ehkä et sittenkään ole aivan sinut valintojesi kanssa.

/9

Ymmärrätkö, että tekstistäsi huokuu aivan toisenlainen viesti kuin mitä itse väität?  Ja myös näkyy konkreettisesti.  Se, että kirjoitat viestin loppuun, ettei sinua haittaa ja että muut saavat tehdä mitä haluavat, ei muuta tekstisi halveksuvaa, ylenkatseista ja tuomitsevaa sävyä miksikään.  Yleensä juuri sinun kaltaisesi kirjoittajat turvautuvat tähän "osui ja upposi"-juttuun.  On hämmentävää, kuinka mustavalkoisella tasolla joidenkin ajattelu on, eikä osata nähdä asioissa muita puolia.  Minulle tasavertaisuus on sitä, että minulla ja muilla naisilla on vapaus valita.  Näissä lasten saamiseen ja -hoitoon liittyvissä asioissa ne suurimmat toisten (valintojen) arvostelijat ovat valitettavan usein naisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Se on jokaisen perheen oma asia kuinka elämänsä järjestää. Ainoa mikä tuossa asetelmassa olisi itselle pelottavaa on se mitä tapahtuu jos tulee ero tai puoliso kuolee. Vuosia kotiäitinä olleen voi olla vaikea enää työllistyä. Tai jos ero tulee eläkeiässä ja joutuu jäämään pienen takuueläkkeen varaan. Suomessa ei sentään kukaan kadulle joudu mutta elintasohan tuossa romahtaa tuntuvasti. Toki jos avioehtoa ei ole ja vaimolle on maksettu yksityisesti eläkettä kotivuosien ajalta niin tilanne on eri.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Niin, tuon kommentin pointti olikin että MIKSI IHMEESSÄ käydä vielä töissä kun sen yrittäjä miehen palkka on enemmän kuin riittävä koko perheen hyvään elintasoon. Töissä pitäisi käydä vaan että voi sanoa että käy töissä vaikka perheelle olisi parempi että toinen ei käy ja rahaa silti on?

Miksi ihmeessä olla tekemättä mitään järkevää, vaikka aikaa on? Korjaa nyt vaikka ensimmäisenä Suomen lait, lopeta rikollisuus, laita vanhustenhoito kuntoon jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen.

On kyllä silmiä avaavaa halveksuvaa tekstiä.
Oletko sitä mieltä, että kotiäidit "ovat päättäneet, ettei heistä ole muuhun kuin kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen?" Todellako?
Ilmeisesti sinun tekosi ovat tärkeämpiä ja hienompia ja sinä itse olet ylin auktoriteetti siinä, mikä teko lasketaan hienoksi ja tärkeäksi.
Tiedoksi että minä olen ollut onnellisin kotiäitinä. Se on ollut ylivoimaisesti parasta aikaa elämässäni, enkä olisi millään halunnut luopua siitä. Kun sain monen vuoden jälkeen niin upean työmahdollisuuden, sellaisen, mistä olin lapsesta asti unelmoinut, että oli pakko valita se, niin konkreettisesti itkin. Odotan kovasti eläkepäiviä, jotta saisin sen "normaalin elämän" ajan taas takaisin.
T. Akateeminen menestynyt feministi

Huomaa, että tekstini osui ja upposi kun saan tällaisia vastauksia. Koet, että minä olet joku ylin auktoriteetti ja tekoni ovat tärkeämpiä kuin sinun, vaikka minä en maininnut tällaista sanallakaan. Ehkä et sittenkään ole aivan sinut valintojesi kanssa.

/9

Ymmärrätkö, että tekstistäsi huokuu aivan toisenlainen viesti kuin mitä itse väität?  Ja myös näkyy konkreettisesti.  Se, että kirjoitat viestin loppuun, ettei sinua haittaa ja että muut saavat tehdä mitä haluavat, ei muuta tekstisi halveksuvaa, ylenkatseista ja tuomitsevaa sävyä miksikään.  Yleensä juuri sinun kaltaisesi kirjoittajat turvautuvat tähän "osui ja upposi"-juttuun.  On hämmentävää, kuinka mustavalkoisella tasolla joidenkin ajattelu on, eikä osata nähdä asioissa muita puolia.  Minulle tasavertaisuus on sitä, että minulla ja muilla naisilla on vapaus valita.  Näissä lasten saamiseen ja -hoitoon liittyvissä asioissa ne suurimmat toisten (valintojen) arvostelijat ovat valitettavan usein naisia.

Pahoittelen, että koet näin. Ehkä me luetaan sitten eri kommentteja.

Mun mielestä vaan on erikoista että se kotiin jäävä on aina nainen eikä lähestulkoon koskaan mies. Onhan se tasa-arvokysymys vaikka asiaa miten vääntelisi.

/9

Tämä on suomalaista peruskateutta.

Minäpä kerron miksi kotiäideille ja työttömille ollaan kateellisia: Koska tämän päivän työelämä on hyvin stressaavaa, ihmiset pilkkaavat toisiaan ja huonossa ilmapiirissä ilmenee kiusaamista,panettelua, juoruilua ja kaikkea ikävää. Itse työtehtävistä suoriutuminen vie murto-osan niistä ihmisen resursseista mitä työssäoleminen ja työympäristön sietäminen vaatii.

No, nämä jotka kärsivät työssään eniten, haluaisivat että muutkin kärsisivät tai ainakin tuntisivat kipua rahansa eteen. Kun näin ei ole, on kateus ja katkeruus valmis.

Huomatkas että palkka korreloi katkeruuden määrän työssäkäymättömille: mitä pienempi palkka - sitä katkerampi ihminen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Niin, tuon kommentin pointti olikin että MIKSI IHMEESSÄ käydä vielä töissä kun sen yrittäjä miehen palkka on enemmän kuin riittävä koko perheen hyvään elintasoon. Töissä pitäisi käydä vaan että voi sanoa että käy töissä vaikka perheelle olisi parempi että toinen ei käy ja rahaa silti on?

Miksi ihmeessä olla tekemättä mitään järkevää, vaikka aikaa on? Korjaa nyt vaikka ensimmäisenä Suomen lait, lopeta rikollisuus, laita vanhustenhoito kuntoon jne.


Niin eihän se lasten hoito ole mitenkään järkevää. Voi hyvänen aika. ANNA IHMISTEN ELÄÄ NIINKUIN HE ITSE PARHAAKSI NÄKEVÄT. Korjaa itse nuo epäkohdat jos se on sinulle tärkeämpää kuin perheesi hyvinvointi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kotirouva ei anna yhteiskunnalle yhtään mitään. Ei ole kysymys rahasta vaan moraalista. Jokaisen kansalaisen tulee antaa työpanoksensa. Tietysti jos ei äly riitä muuhun kuin kodin siivoamiseen niin sitten on tehtävä sitä.

Minun älyni riitti sentään siivoojan palkkaamiseen :D!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen.

On kyllä silmiä avaavaa halveksuvaa tekstiä.
Oletko sitä mieltä, että kotiäidit "ovat päättäneet, ettei heistä ole muuhun kuin kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen?" Todellako?
Ilmeisesti sinun tekosi ovat tärkeämpiä ja hienompia ja sinä itse olet ylin auktoriteetti siinä, mikä teko lasketaan hienoksi ja tärkeäksi.
Tiedoksi että minä olen ollut onnellisin kotiäitinä. Se on ollut ylivoimaisesti parasta aikaa elämässäni, enkä olisi millään halunnut luopua siitä. Kun sain monen vuoden jälkeen niin upean työmahdollisuuden, sellaisen, mistä olin lapsesta asti unelmoinut, että oli pakko valita se, niin konkreettisesti itkin. Odotan kovasti eläkepäiviä, jotta saisin sen "normaalin elämän" ajan taas takaisin.
T. Akateeminen menestynyt feministi

Huomaa, että tekstini osui ja upposi kun saan tällaisia vastauksia. Koet, että minä olet joku ylin auktoriteetti ja tekoni ovat tärkeämpiä kuin sinun, vaikka minä en maininnut tällaista sanallakaan. Ehkä et sittenkään ole aivan sinut valintojesi kanssa.

/9

Ymmärrätkö, että tekstistäsi huokuu aivan toisenlainen viesti kuin mitä itse väität?  Ja myös näkyy konkreettisesti.  Se, että kirjoitat viestin loppuun, ettei sinua haittaa ja että muut saavat tehdä mitä haluavat, ei muuta tekstisi halveksuvaa, ylenkatseista ja tuomitsevaa sävyä miksikään.  Yleensä juuri sinun kaltaisesi kirjoittajat turvautuvat tähän "osui ja upposi"-juttuun.  On hämmentävää, kuinka mustavalkoisella tasolla joidenkin ajattelu on, eikä osata nähdä asioissa muita puolia.  Minulle tasavertaisuus on sitä, että minulla ja muilla naisilla on vapaus valita.  Näissä lasten saamiseen ja -hoitoon liittyvissä asioissa ne suurimmat toisten (valintojen) arvostelijat ovat valitettavan usein naisia.

Pahoittelen, että koet näin. Ehkä me luetaan sitten eri kommentteja.

Mun mielestä vaan on erikoista että se kotiin jäävä on aina nainen eikä lähestulkoon koskaan mies. Onhan se tasa-arvokysymys vaikka asiaa miten vääntelisi.

/9

No mulla on tilanne päinvastoin eli perheen äitinä teen ”uraa” johtajana ja olen miestä hyvätuloisempi. Mies on kotona koti-isänä. Luulisi että tämäkin on ”perheen oma valinta” ja sen ei pitäisi kuulua muille mutta ehei! Tästä kuviosta tulee paljon p*skaa niskaan ja vielä MINULLE. Miten olen itsekäs ja kylmä, miten voin laittaa työn etusijalle, miten minun ei kuulluisi olla töissä vaan hoitaa lapsi.
Lisäksi minulle on sälitelty MIESTÄ. Miten sillä miehellä onkaan rankkaa neljän kanssa, miten minä nyt muka voin miehellä teetättää kotityöt, ja miten sen miehen uran nyt käy.

Tarinan opetus: koskaan ei kelpaa. Meillä mies itse vapaaehtoisesti jäi kotiin koska se helpotti arkea paljon. Niin tämäkin käännetään naisen syylsi miten nainen ”teetättää” korityöt miehellä ja miten julmasti nyt pakotti miehen uran jäähylle jne jne.

En voi muuta sanoa kuin että uskomaton kaksinaismoralismi suomessa. Naiselle ja miehelle sallitaan ja hyväksytään ihan eri asiat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hiukan säälittävää jos oma elämä on toisen ihmisen varassa.

Minusta on säälittävämpää, jos oma elämä on veronmaksajien eli yhteiskunnan almujen varassa, on sitten siellä julkisella sektorilla tienaamassa ne palkkarahansa veroistamme tai muuten vaan.  Minusta on kunniakkaampaa elää puolisonsa tienesteillä, ja etenkin kun se puoliso tienaa palkkansa yksityissektorilta kuin julkiselta, jossa palkanmaksajat ollaan me kaikki, jotka maksamme veroja, myös työttömät.

Enkä muutenkaan tajua, mitä hienoa on olla lapseton uraputkinainen, mitä iloa elämässä on, jos ei ole perhettä saanut aikaiseksi?  Työhön nimittäin voi oikein vimmatusti halutessaan mennä äiti-nainenkin, vaikka pärjäisikin miehensä elättämänä.  Kaikki äitinaiset eivät vaan halua, vaan haluavatkin määrää itse elämästään eikä olla työpaikan pomon määräyksen alla, tai raataa jonkin oman pikkuyrityksen edestä taloudelliset riskit koko ajan niskan päällä.


Asiat ei toki ole mustavalkoisia mutta enemmän minä voin tehdä päätöksiä kun rahat tulee tuhansilta ja miljoonilta veronmaksajilta, myös mieheltäsi ja sinulta kuin jos ne tulisi yhdeltä ihmiseltä. Jälkimmäistä kutsutaan joskus läheisriippuvuudeksi.

Raha on rahaa, huolimatta siitä keneltä se tulee. Saatko sinä 1500e palkallasi enemmän jotain kuin minä mieheltäni saamallani 1500 eurolla...?

Saa, nimittäin taloudellisen itsenäisyyden. Se on sellainen perusasia joka jokaisella aikuisella kuuluisi olla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotirouva ei anna yhteiskunnalle yhtään mitään. Ei ole kysymys rahasta vaan moraalista. Jokaisen kansalaisen tulee antaa työpanoksensa. Tietysti jos ei äly riitä muuhun kuin kodin siivoamiseen niin sitten on tehtävä sitä.

Minun älyni riitti sentään siivoojan palkkaamiseen :D!

Voi jestas.. Kun äly ei riitä edes siivoamiseen niin sitten on jo niin turha hapenkuluttaja, että ei mitään rajaa.

Vierailija

PeliMies76 kirjoitti:
Tämä on suomalaista peruskateutta.

Minäpä kerron miksi kotiäideille ja työttömille ollaan kateellisia: Koska tämän päivän työelämä on hyvin stressaavaa, ihmiset pilkkaavat toisiaan ja huonossa ilmapiirissä ilmenee kiusaamista,panettelua, juoruilua ja kaikkea ikävää. Itse työtehtävistä suoriutuminen vie murto-osan niistä ihmisen resursseista mitä työssäoleminen ja työympäristön sietäminen vaatii.

No, nämä jotka kärsivät työssään eniten, haluaisivat että muutkin kärsisivät tai ainakin tuntisivat kipua rahansa eteen. Kun näin ei ole, on kateus ja katkeruus valmis.

Huomatkas että palkka korreloi katkeruuden määrän työssäkäymättömille: mitä pienempi palkka - sitä katkerampi ihminen.

Samaa mieltä. Tässä taannoin joku valitti että käteen jää kokopäivätyöstä 1300e/kk. Tuohan ei ole palkka vaan riistoa. Kyseinen ihminen oli äärimmäisen katkera työttömille jotka saavat tukina saman. Kysehän ei ole siitä että tuet ovat suuria vaan että palkat ovat naurettavan pieniä ja se taas ei ole yhdenkään työttömän vika.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tänne ei kirjoita yksikään kotiherra kommentteja, ainoastaan hyvin vanhoillisen tyyliset naiset kotirouvuudestaan. Nuo ajatukset naisen velvollisuudesta hoitaa yksin lapset, huolehtia kodinhoidosta jne näyttävät istuvan vielä aika syvällä monilla naisilla. Harvemmin noihin törmää miesten kanssa keskustellessa, uraisätkin myöhemmällä iällä tuntuvat usein haastatteluissa katuvan sitä etteivät osallistuneet lastensa elämään tarpeeksi kun lapset olivat pieniä.

Yhteiskunnan kannalta tasajako vastuussa perheestä olisi kannattavampi kuin tuo vanhakantainen kotirouvamalli. Lukekaapa esim. Hesarista Laura Saarikosken kolumni USAsta, kotirouvien paratiisista

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005950566.html

ja tuon kolumni oli otsikoitu: Kirjeenvaihtaja Laura Saarikosken jäähyväiset: Suomalainen nainen tajuaa Yhdysvalloissa olevansa mies

Kuinka moni suomalainen nainen oikeasti haluaisi olla nainen USAn kaltaisessa yhteiskunnassa?


Tässä sinulle salaisuus: ei ole naisen velvollisuus hoitaa yksin kotia, mutta jos hän ja mies molemmat haluavat niin, niin he voivat myös elää niin. Jännittävää eikö? Osa meistä nauttii siitä. Tosi uutta ja jännää.

Uutta ja jännää vai ikiaikainen malli, josta vain kehittyneimmissä yhteiskunnissa ollaan pääsemässä eroon. Ja sielläkin vielä vanhakantaisimmat jarruttavat. Ihan rauhassa, mutta yhteiskunnan tasolla sääli jos kotirouvien osuus on paljon suurempi kuin kotiherrojen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Niin, tuon kommentin pointti olikin että MIKSI IHMEESSÄ käydä vielä töissä kun sen yrittäjä miehen palkka on enemmän kuin riittävä koko perheen hyvään elintasoon. Töissä pitäisi käydä vaan että voi sanoa että käy töissä vaikka perheelle olisi parempi että toinen ei käy ja rahaa silti on?

Miksi ihmeessä olla tekemättä mitään järkevää, vaikka aikaa on? Korjaa nyt vaikka ensimmäisenä Suomen lait, lopeta rikollisuus, laita vanhustenhoito kuntoon jne.


Niin eihän se lasten hoito ole mitenkään järkevää. Voi hyvänen aika. ANNA IHMISTEN ELÄÄ NIINKUIN HE ITSE PARHAAKSI NÄKEVÄT. Korjaa itse nuo epäkohdat jos se on sinulle tärkeämpää kuin perheesi hyvinvointi.

Opiskelen alaa ja työskentelen ko. asioiden parissa tulevaisuudessa. Sen sijaan henkilö, jolla on joutoaikaa jo nyt voisi tehdä jotain järkevää. Osana yhteiskuntaa pitää jokaisen tehdä oma osuutensa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Itselläni on länsimainen mies, ei suomalainen. Mies on hyvin varakas. Kotona ollessani hän antaa minulle täyden vapauden hoitaa kotia, lasta ja perheen rahoja osaamiseni, jaksamiseni ja haluni mukaan. Minulle ei esitetä vaateita ruuan olemisesta valmiina hänen tullessaan tai paitojen silityksestä. Meillä on työnjako ja molemmat kunnioittavat sitä. Tämä mitä ilmeisimmin on osalle mahdotonta käsittää. 

Suomi on länsimaa, mene joutessasi vaikka lukioon.

Suosittelen samaa sinulle. Kieliopillisesti oikein: mies on länsimaalainen, ei suomalainen.
Rautalangasta: mies on kotoisin länsimaista, ei kuitenkaan Suomesta.
”westerner, an inhabitant of the West”

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Raha on rahaa, huolimatta siitä keneltä se tulee. Saatko sinä 1500e palkallasi enemmän jotain kuin minä mieheltäni saamallani 1500 eurolla...?

Eläkkeen.
 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kotirouva ei anna yhteiskunnalle yhtään mitään. Ei ole kysymys rahasta vaan moraalista. Jokaisen kansalaisen tulee antaa työpanoksensa. Tietysti jos ei äly riitä muuhun kuin kodin siivoamiseen niin sitten on tehtävä sitä.

Eikö hyvin hoidetut lapset ole aika iso panostus!

Muistan omasta lapsuudesta ns. avainkaulalapset. Olivat koulun jälkeen ihan yksikseen ja ilman ruokaakin ennen kuin vanhemmat iltamyöhällä tulivat töistä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt löytää punaista lankaa näissä kommenteissa, joissa arvostellaan kotirouvia. Päällimmäisenä tästä kritiikistä tulee mieleen inho ja viha niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat kukin mistäkin syystä tehneet ratkaisun jäädä kotiin ilman yhteuskunnan tukea. Miten joku voi inhota ja halveksia, suorastaan vihata ihmistä, jonka ratkaisut eivät millään lailla vaikuta muihin?

Jotkut naamioivat halveksuntansa huoleen siitä, että mitä jos mies jättää tai kuolee. Sekään ei ole muiden ongelma. Elämässä voi sattua kaikenlaista. Jotkut varautuvat ongelmien varalta, toiset eivät.

Sen sijaan, että ahdistuu vihan partaalle siitä, että joku nainen jää kotiin ja mies elättää, niin olisi hyväksi itse kullekin olla suopeampia ja ymmärtäväisempiä toisten ihmisten ratkaisuja kohtaan. Ja elää omaa elämäänsä. Live and let live.

Tänne ei kirjoita yksikään kotiherra kommentteja, ainoastaan hyvin vanhoillisen tyyliset naiset kotirouvuudestaan. Nuo ajatukset naisen velvollisuudesta hoitaa yksin lapset, huolehtia kodinhoidosta jne näyttävät istuvan vielä aika syvällä monilla naisilla. Harvemmin noihin törmää miesten kanssa keskustellessa, uraisätkin myöhemmällä iällä tuntuvat usein haastatteluissa katuvan sitä etteivät osallistuneet lastensa elämään tarpeeksi kun lapset olivat pieniä.

Yhteiskunnan kannalta tasajako vastuussa perheestä olisi kannattavampi kuin tuo vanhakantainen kotirouvamalli. Lukekaapa esim. Hesarista Laura Saarikosken kolumni USAsta, kotirouvien paratiisista

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005950566.html

ja tuon kolumni oli otsikoitu: Kirjeenvaihtaja Laura Saarikosken jäähyväiset: Suomalainen nainen tajuaa Yhdysvalloissa olevansa mies

Kuinka moni suomalainen nainen oikeasti haluaisi olla nainen USAn kaltaisessa yhteiskunnassa?


Tässä sinulle salaisuus: ei ole naisen velvollisuus hoitaa yksin kotia, mutta jos hän ja mies molemmat haluavat niin, niin he voivat myös elää niin. Jännittävää eikö? Osa meistä nauttii siitä. Tosi uutta ja jännää.

Uutta ja jännää vai ikiaikainen malli, josta vain kehittyneimmissä yhteiskunnissa ollaan pääsemässä eroon. Ja sielläkin vielä vanhakantaisimmat jarruttavat. Ihan rauhassa, mutta yhteiskunnan tasolla sääli jos kotirouvien osuus on paljon suurempi kuin kotiherrojen.


Sinulle se näyttää olevan uutta jännää ettei niin ole pakko elää (luojan kiitos siitä että naisetkin voivat käydä töissä!) mutta silti osa on onnellisempia niin ja päättävät elää niin. Sinä haluat viedä ihmisiltä vapauden valita, et ole yhtään parempi kun ne miehet aikoinaan jotka kahlitsivat vaimot kotiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Raha on rahaa, huolimatta siitä keneltä se tulee. Saatko sinä 1500e palkallasi enemmän jotain kuin minä mieheltäni saamallani 1500 eurolla...?

Eläkkeen.
 


Mies maksaa eläkettä minulle :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Kieltämättä silti hiukan nousee niskakarvat pystyyn kun ajattelee, mihin naiset ovat kovalla työllä päässeet ja miten jotkut sitten vetävät sen (omalta kohdaltaan) vessanpöntöstä alas toteamalla, että heistä ei ole muuhun kuin oman kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen.

On kyllä silmiä avaavaa halveksuvaa tekstiä.
Oletko sitä mieltä, että kotiäidit "ovat päättäneet, ettei heistä ole muuhun kuin kodin siivoamiseen ja lasten nenien pyyhkimiseen?" Todellako?
Ilmeisesti sinun tekosi ovat tärkeämpiä ja hienompia ja sinä itse olet ylin auktoriteetti siinä, mikä teko lasketaan hienoksi ja tärkeäksi.
Tiedoksi että minä olen ollut onnellisin kotiäitinä. Se on ollut ylivoimaisesti parasta aikaa elämässäni, enkä olisi millään halunnut luopua siitä. Kun sain monen vuoden jälkeen niin upean työmahdollisuuden, sellaisen, mistä olin lapsesta asti unelmoinut, että oli pakko valita se, niin konkreettisesti itkin. Odotan kovasti eläkepäiviä, jotta saisin sen "normaalin elämän" ajan taas takaisin.
T. Akateeminen menestynyt feministi

Huomaa, että tekstini osui ja upposi kun saan tällaisia vastauksia. Koet, että minä olet joku ylin auktoriteetti ja tekoni ovat tärkeämpiä kuin sinun, vaikka minä en maininnut tällaista sanallakaan. Ehkä et sittenkään ole aivan sinut valintojesi kanssa.

/9

Ymmärrätkö, että tekstistäsi huokuu aivan toisenlainen viesti kuin mitä itse väität?  Ja myös näkyy konkreettisesti.  Se, että kirjoitat viestin loppuun, ettei sinua haittaa ja että muut saavat tehdä mitä haluavat, ei muuta tekstisi halveksuvaa, ylenkatseista ja tuomitsevaa sävyä miksikään.  Yleensä juuri sinun kaltaisesi kirjoittajat turvautuvat tähän "osui ja upposi"-juttuun.  On hämmentävää, kuinka mustavalkoisella tasolla joidenkin ajattelu on, eikä osata nähdä asioissa muita puolia.  Minulle tasavertaisuus on sitä, että minulla ja muilla naisilla on vapaus valita.  Näissä lasten saamiseen ja -hoitoon liittyvissä asioissa ne suurimmat toisten (valintojen) arvostelijat ovat valitettavan usein naisia.

Pahoittelen, että koet näin. Ehkä me luetaan sitten eri kommentteja.

Mun mielestä vaan on erikoista että se kotiin jäävä on aina nainen eikä lähestulkoon koskaan mies. Onhan se tasa-arvokysymys vaikka asiaa miten vääntelisi.

/9

No mulla on tilanne päinvastoin eli perheen äitinä teen ”uraa” johtajana ja olen miestä hyvätuloisempi. Mies on kotona koti-isänä. Luulisi että tämäkin on ”perheen oma valinta” ja sen ei pitäisi kuulua muille mutta ehei! Tästä kuviosta tulee paljon p*skaa niskaan ja vielä MINULLE. Miten olen itsekäs ja kylmä, miten voin laittaa työn etusijalle, miten minun ei kuulluisi olla töissä vaan hoitaa lapsi.
Lisäksi minulle on sälitelty MIESTÄ. Miten sillä miehellä onkaan rankkaa neljän kanssa, miten minä nyt muka voin miehellä teetättää kotityöt, ja miten sen miehen uran nyt käy.

Tarinan opetus: koskaan ei kelpaa. Meillä mies itse vapaaehtoisesti jäi kotiin koska se helpotti arkea paljon. Niin tämäkin käännetään naisen syylsi miten nainen ”teetättää” korityöt miehellä ja miten julmasti nyt pakotti miehen uran jäähylle jne jne.

En voi muuta sanoa kuin että uskomaton kaksinaismoralismi suomessa. Naiselle ja miehelle sallitaan ja hyväksytään ihan eri asiat.

Puhut täysin asiaa. Sukupuolten tasa-arvoon on vielä matkaa, ja tuossa se näkyy hyvin. Samasta syystä naiset ovat valtaosassa tapauksissa niitä jotka jäävät kotiin, vaikka olisivat akateemisella uralla. Naisen nyt vaan kuuluu jäädä, jos siis joku jää, ja miehen käydä töissä.

Siksi olisi mielestäni tärkeää, että myös miehet jäisivät kotiin enemmän jotta tällainenkin näkemys saataisiin yhteiskunnassa pikkuhiljaa työnnettyä unholaan. Jos naiset ovat aina niitä jotka jäävät, niin käsitys naisista luontaisina kodin- ja lastenhoitajina elää ikuisesti.

/9

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat