Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa hauskoja tai creepyjä treffistooreja
13.08.2019 |
Olin nuorempana vähän naiivi ja tapasin mukavanoloisen miehen tinderissä. Treffasimme puistossa ja koska juttu luisti mukavasti niin jatkoimme miehen asunnolle. Siellä tuli outo olo ja tajusin että miehellä on seksi mielessä. Valehtelin, että tätini soitti ja tarvitsi nopeasti apua koiransa kanssa ja pääsin pois tilanteesta. Emme enää tavanneet.
Kommentit (432)
Pääsin parikymppisenä katselemaan erikoisia treffejä, kun miespuolinen kaverini tuli vastaan upouuden treffikumppaninsa kanssa ja pyysi minua mukaan. Luin hänen katseestaan mykän avunpyynnön, joten suostuin.
Menimme kolmisin illalliselle ravintolaan, jossa oli noutopöytä. Tyttö pinosi lautaselleen valtavan määrän lihaa ja uppoutui sen ahmimiseen sivuilleen vilkuilematta. Oli vaikeaa olla tuijottamatta: hän söi kaiken niin, etteivät hänen huulensa ottaneet yhteen ollenkaan. Syömisen jälkeen hän poistui pitkäksi aikaa vessaan ja palasi sieltä hyvin pahoinvoivan näköisenä ja silmät vetistäen. Kahvi kuitenkin kelpasi, ja kahvin mukana tulivat tarinat, yksinpuhelut aidsinpelosta ja pöpöistä. Yritimme osallistua, mutta meistä tuntui siltä, että mielipidettämme ei kaivattu.
Illallisen jälkeen oli leppoisan iltakävelyn aika. Yksinpuhelun aiheeksi tuli tytön tausta kilpavoimistelijana ja se hyppy, jota hän ei koskaan oppinut täydellisesti. Sitten katselimme hämmentyneinä, kun hän alkoi esitellä hyppyä vilkkaalla kävelykadulla. En tiedä, mikä liikkeen nimi on, mutta olen nähnyt sen televisiossa: se lähtee vaa'asta, voimistelija tekee jonkinlaisen täyden ympyrän vaakatasossa ja päätyy toiselle jalalleen vaakaan. (Kertokaa, jos tiedätte sen nimen.) Hyppy ei onnistunut, joten me ja moni muu saimme katsella ihmistä, joka seisoi kuin lentokone hyvin totisena ja keskittyneenä ja tempaisi sitten jaloillaan itsensä ilmaan, parikymmentä kertaa aina hieman eri tavalla. Se oli varmaa, että valtava liha-ateria ei ollut enää hänen vatsassaan tuossa vaiheessa.
Treffit päättyivät hiljaiseen epätietoisuuteen, jossa ei sovittu jatkosta eikä sanottu hyvästejäkään. Eikä toisia treffejä tullut kaksin eikä kolmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se liike on nimeltään perhonen. Joskus itse sen olen tehnyt useita kertoja.
Olin tapaillut yhtä kundia, joka kutsui sitten minut kotiinsa iltateelle. Teen juomisen lomassa kundi menee kirjahyllylleen ja ottaa sieltä jonkun puolityhjän hiustenhoitotuotteen, joka oli suihkepullossa. "Mä löysin tän meidän talon roskakatoksesta ja ajattelin, että haluisitko sä tämän?" Kieltäydyin kai johonkin allergiaan vedoten.
Vierailija kirjoitti:
Joku mies kirjoitti olevansa vastuullinen (viihteellä) muista huolehtija. Se on rasittava rooli, olen nainen ja ollut siinä roolissa aina. Olisi ihanaa tavata mies joka olisi samanlainen eikä se huolehdittava. Itse en edes humalassa pysty vetämään itseäni siihen kuntoon etten pärjäisi ilman apua.
Vastuullinen muista huolehtiva = kaverit alkoholisteja.
Nyt vielä pitäisi keksiä, miksi kukaan normaali aikuinen haluaa viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka sammuvat ja oksentavat mihin sattuu. Lapsuuden traumoja taustalla?
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Nörttimiehistä tykkäävä kirjoitti:
Piti kaivaa ketjun innoittamana esille muutaman vuoden takainen kaverille lähtenyt sähköposti. Jos herra ____ tunnistaa itsensä niin toivottavasti sinulle kuuluu nykyään hyvää. Paikat ja nimet sensuroitu seuralaisen yksityisyyden suojaamiseksi.
Lähdin siis perjantaina huvikseni kahville yhden hyvin uuden nettitutun kanssa (sieltä ____foorumilta), jota en ollut koskaan aiemmin tavannut livenä, eikä viestejäkään ehditty muutamaa ihan lyhyttä enempää vaihtaa. Kyseessä eivät siis olleet treffit (ainakaan minun käsittääkseni) romanttisessa mielessä (koska emme olleet tosiaan viestitelleet juuri), vaan taka-ajatuksena oli hänen ehdotuksestaan mahdollisesti lähteä käymään _kansallispuisto_ssa kiertämässä _reitin nimi_ lenkki tässä joku kerta. No, anyway, pari tuntia siinä juteltiinkin ihan rattoisasti niitä näitä älyttömyyksiä, ei mikään potentiaalinen parisuhdekandidaatti, mutta ihan peruskiva nörtti niin ajattelin että voisihan sen _reitti_n käydä kiertämässä.
Aika alussa jo tyyppi mainitsi olleensa flunssassa koko viikon, mutten kiinnittänyt siihen huomiota sen enempää. Kun kello läheni yhdeksää sanoin että voisin lähteä kotiin päin. Minä tein siinä sitten lähtöä ja oltiin juuri sovittu jatkoyhteydenpidosta kun tyyppi alkaa yhden äkin yskiä. Yskä ei lopu, ja tyyppi ottaa kangasnenäliinan taskustaan ja painaa sen suutaan vasten ja yskii siihen, ja sitten alkaa oksentaa puklua, kädet ja liina suun edessä mutta sitä tursuu silti sieltä välistä pöydälle ja ties mihin kun sitä vaan tulee ja tulee - siis oikeasti! Monen sekunnin ajan. Minä hoen siinä järkyttyneenä että “Herranjumala! Herranjumala!”, mielessä käy että se sai jonkun aivoinfarktin tai epilepsiakohtauksen. Oltiin _kahvila_ssa missä on musiikki ja puheensorina kovalla, ihmisiä paljon ja kaikki keskittyneet omiin asioihinsa ja me siellä aika syrjäisessä nurkassa niin että onneksi emme herättäneet kaiken kansan huomiota.
No, tilanne vihdoin ja lopulta rauhoittuu. Minä istun siinä suu auki ja järkyttyneenä, kyselen onko tyyppi kunnossa, ja kaveri siivoaa itseään. Sotku on kangasliinalle ylivoimainen ja tyyppi hakee servettejä ja luuttuaa pöydän ja itsensä parhaansa mukaan todeten juuri tapahtuneeseen äärimmäisen shokeeraavaan suurskandaaliin nähden ihmeen kepeästi että "Oho, olipas vähän noloa. Se flunssa oli mennyt näemmä vatsaankin." Sitten hän ojentaa serlaan pyyhkimänsä vielä oksusta kostean käden että "Nyt voisi varmaan vaihtaa oikeat nimet. Minä olen _nimi_." Minä edelleen puulla päähän lyötynä en tiedä mitä muutakaan tehdä, ja autopilotilla toimien hämmentyneenä sitten kättelen sitä yrjönkosteaa kättä ja mietin kuinka monen (liian monen!) minuutin päässä kotivessan käsienpesumahdollisuus on.
No, ei auta, tehty mikä tehty. Ja edelleen olin lähdössä. Varmistin tyypiltä että hän on sellaisessa kunnossa että pääsee omin avuin kotiin. Hän sanoo olevansa, mutta jäävänsä vielä hetkeksi rauhoittumaan ja kokoamaan itseään. Minä nousen, soperran heippoja ja teen lähtöä, tyyppi nousee myös. Tilanne tulee niin äkisti etten ehdi tehdä mitään tai tajuta edes mitä tapahtuu kun tyyppi jo puolihalaa minut toisella kädellä hyvästiksi ja kaiken kukkuraksi pussaa poskelle sillä puklusta vielä kostealla naamalla - siis oikeasti! Ei ole todellista! Ei noin vaan oikeasti voi tapahtua. Ainakaan kreisikomedialeffojen tai Family Guyn (luojan kiitos kuvitteellisten) todellisuuksien ulkopuolella. Paitsi että nyt perkele tapahtui.
Ei siinä sitten muuta kuin oksukäsi kotimatkan ajaksi karanteeniin ja ajatukset mihin tahansa muualle kun omaan naamaan. Kotona käsipesulle, kaikki vaatteet farkkuja myöten pyykkiin ja lyyli suihkun kautta.
Hyi saatana. Ma olisin (oksukammoisena) juossut ovesta ulos heti kun sita "puklua" olisi alkanut tulla. Eli pointsit sulle siita etta pysyit kuitenkin tilanteen loppuun asti :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku mies kirjoitti olevansa vastuullinen (viihteellä) muista huolehtija. Se on rasittava rooli, olen nainen ja ollut siinä roolissa aina. Olisi ihanaa tavata mies joka olisi samanlainen eikä se huolehdittava. Itse en edes humalassa pysty vetämään itseäni siihen kuntoon etten pärjäisi ilman apua.
Vastuullinen muista huolehtiva = kaverit alkoholisteja.
Nyt vielä pitäisi keksiä, miksi kukaan normaali aikuinen haluaa viettää aikaa ihmisten kanssa, jotka sammuvat ja oksentavat mihin sattuu. Lapsuuden traumoja taustalla?
Ei tiedä mihin ryhtyy. Itse jaksoin puolisen vuotta katsella sitä örvellystä ja se riitti. Tuli välillä nähtyä ihan hauskojakin tilanteita mutta enimmäkseen sellaista, minkä olisi mielellään jättänyt näkemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hymyili kuin ne Smile-leffan "riivatut" ja siliteli kättäni. Kun vedin käden pois,silitti pöytää. Ilmoitin meneväni vessaan ja juoksin karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti kaivaa ketjun innoittamana esille muutaman vuoden takainen kaverille lähtenyt sähköposti. Jos herra ____ tunnistaa itsensä niin toivottavasti sinulle kuuluu nykyään hyvää. Paikat ja nimet sensuroitu seuralaisen yksityisyyden suojaamiseksi.
Lähdin siis perjantaina huvikseni kahville yhden hyvin uuden nettitutun kanssa (sieltä ____foorumilta), jota en ollut koskaan aiemmin tavannut livenä, eikä viestejäkään ehditty muutamaa ihan lyhyttä enempää vaihtaa. Kyseessä eivät siis olleet treffit (ainakaan minun käsittääkseni) romanttisessa mielessä (koska emme olleet tosiaan viestitelleet juuri), vaan taka-ajatuksena oli hänen ehdotuksestaan mahdollisesti lähteä käymään _kansallispuisto_ssa kiertämässä _reitin nimi_ lenkki tässä joku kerta. No, anyway, pari tuntia siinä juteltiinkin ihan rattoisasti niitä näitä älyttömyyksiä, ei mikään potentiaalinen parisuhdekandidaatti, mutta ihan peruskiva nörtti niin ajattelin että voisihan sen _reitti_n käydä kiertämässä.
Aika alussa jo tyyppi mainitsi olleensa flunssassa koko viikon, mutten kiinnittänyt siihen huomiota sen enempää. Kun kello läheni yhdeksää sanoin että voisin lähteä kotiin päin. Minä tein siinä sitten lähtöä ja oltiin juuri sovittu jatkoyhteydenpidosta kun tyyppi alkaa yhden äkin yskiä. Yskä ei lopu, ja tyyppi ottaa kangasnenäliinan taskustaan ja painaa sen suutaan vasten ja yskii siihen, ja sitten alkaa oksentaa puklua, kädet ja liina suun edessä mutta sitä tursuu silti sieltä välistä pöydälle ja ties mihin kun sitä vaan tulee ja tulee - siis oikeasti! Monen sekunnin ajan. Minä hoen siinä järkyttyneenä että “Herranjumala! Herranjumala!”, mielessä käy että se sai jonkun aivoinfarktin tai epilepsiakohtauksen. Oltiin _kahvila_ssa missä on musiikki ja puheensorina kovalla, ihmisiä paljon ja kaikki keskittyneet omiin asioihinsa ja me siellä aika syrjäisessä nurkassa niin että onneksi emme herättäneet kaiken kansan huomiota.
No, tilanne vihdoin ja lopulta rauhoittuu. Minä istun siinä suu auki ja järkyttyneenä, kyselen onko tyyppi kunnossa, ja kaveri siivoaa itseään. Sotku on kangasliinalle ylivoimainen ja tyyppi hakee servettejä ja luuttuaa pöydän ja itsensä parhaansa mukaan todeten juuri tapahtuneeseen äärimmäisen shokeeraavaan suurskandaaliin nähden ihmeen kepeästi että "Oho, olipas vähän noloa. Se flunssa oli mennyt näemmä vatsaankin." Sitten hän ojentaa serlaan pyyhkimänsä vielä oksusta kostean käden että "Nyt voisi varmaan vaihtaa oikeat nimet. Minä olen _nimi_." Minä edelleen puulla päähän lyötynä en tiedä mitä muutakaan tehdä, ja autopilotilla toimien hämmentyneenä sitten kättelen sitä yrjönkosteaa kättä ja mietin kuinka monen (liian monen!) minuutin päässä kotivessan käsienpesumahdollisuus on.
No, ei auta, tehty mikä tehty. Ja edelleen olin lähdössä. Varmistin tyypiltä että hän on sellaisessa kunnossa että pääsee omin avuin kotiin. Hän sanoo olevansa, mutta jäävänsä vielä hetkeksi rauhoittumaan ja kokoamaan itseään. Minä nousen, soperran heippoja ja teen lähtöä, tyyppi nousee myös. Tilanne tulee niin äkisti etten ehdi tehdä mitään tai tajuta edes mitä tapahtuu kun tyyppi jo puolihalaa minut toisella kädellä hyvästiksi ja kaiken kukkuraksi pussaa poskelle sillä puklusta vielä kostealla naamalla - siis oikeasti! Ei ole todellista! Ei noin vaan oikeasti voi tapahtua. Ainakaan kreisikomedialeffojen tai Family Guyn (luojan kiitos kuvitteellisten) todellisuuksien ulkopuolella. Paitsi että nyt perkele tapahtui.
Ei siinä sitten muuta kuin oksukäsi kotimatkan ajaksi karanteeniin ja ajatukset mihin tahansa muualle kun omaan naamaan. Kotona käsipesulle, kaikki vaatteet farkkuja myöten pyykkiin ja lyyli suihkun kautta.