Kovin kipu mitä olette kokeneet??

Koepalan otto maksasta oli aikamoisen kivuliasta.Neljä synnytystä kuitenkin vielä pahemmat.

Pitkäaikainen kipu kun jouduin törkeän pahoinpitelyn uhriksi. Mies repi hiuksia juurineen irti ja kärsin järkyttävistä pääkivuista monta vuotta.

Synnytys ja 3. asteen repeämät. Toivoin kuolemaa. Meni useita viikkoja elää jälkikipujen kanssa.

Lääkkeellinen abortti. Mulle vielä sanottiin, että ei se oikeastaan satu, mut älä ole yksin sen aikana. Hyvä neuvo. Onneksi oli ystävä pitämässä huolta. Muistan täsmälleen sen hetken, kun tyhjennys alkoi. Ne krampit sai mut oksentamaan ja itkemään, makaamaan vessan lattialla ja vain toivomaan kuolemaa. Onneksi kesti vain n. 6h. (antaa tulla paskaa niskaan abortista, kysyttiin pahinta kipua, siinä mun!)

Seuraavana päivänä kipu oli ohi, pystyin syömään normaalisti, joten lähdin äitini kanssa "shoppailemaan". Käveltiin lähi Tokmannille ja sieltä piti mennä lähi K-supermarkettiin ja sit kotiin. Siellä Tokmannilla mulla alkoi vääntää vatsaa ja sanoin äidille (tiesi siis abortista). Hän meni kysymään, voisinko päästä vessaan, mutta oli kuulemma tiukat kiellot. No melkein vieressä oli bensa-asema ja minä juoksin sinne. Piti vielä hetki jonottaa, vaikka tuntui, että kohta kaatuu maailma. Onneksi pääsin ajoissa sitten vessaan. Vatsa aivan sekaisin ja verta tuli kamalasti. Mulla meni hyvä tovi siellä vessassa, vaihdoin housuissani olleen yösiteen puhtaaseen ja tulin hoiperrellen ulos vessasta. 

Äitini odotti ulkona ja säikähti, kun olin kuulemma valkea kuin lakana. Käski minut istumaan äkkiä tienpientareelle ja lähti hakemaan siitä bensa-asemalta mehua ja suklaapatukan, että saatais verensokerit nousuun. Jo pelkkä mehu alkoi auttaa.

Ei, en aio tehdä aborttia enää ikinä. En lähde selittämään aborttiin johtaneita syitä, mutta niitä piisasi niin, että lääkäri tosissaan puolsi sitä. Nykyään, vuosia tuon jälkeen tilanne on eri. Jos nyt tulisin raskaaksi, en missään nimessä keskeyttäisi sitä. Tilanne on niin erilainen. En edelleenkään kadu aborttiani.

Päänsärkykohtaus. Kerran elämässä ollut tällainen ja jäi ikuiseksi mysteeriksi mistä oli kyse.

Oireet olivat seuraavat: pari kolme tuntia hirveää jatkuvaa haukottelua ja sellainen uninen ja painostava tunne päässä kauttaaltaan, hyvä että hereillä pysyin. Lähdin töistä kesken päivän ja ajon aikana olo pahentui, otin buranan. Nyt päätä jo särki. Pääsin kotiin ja nyt tuntui jo siltä kuin pään ympärille kiristeltäisiin jotain keskiaikaista kidutusvehjettä. Otin panadol poreen. Panta pään ympärillä kiristyi kiristymistään ja tuntui kuin aivot palaisivat helevetin tulessa. Huusin kivusta ja konttasin paikasta toiseen etsien hyvää kohtaa mistä tahansa kotimme nurkasta. Kotona vapaapäivällä ollut mies katsoi tuskiani peloissaan ja meinasi jo soittaa ambulanssin mutta kielsin, kyllä tämä tästä kohta.

Loppuihan se lopulta ja nukuin sen perään puoli vuorokautta putkeen.

Aloitus olisi voinut olla itseni kirjoittama.

Sietämätön tuska, menee synnyttämisen ohi heittämällä.

Luuydinkoe rintalastasta. Olin allerginen puudutusaineelle. Mutta verinäyte silti otettiin.

Hampaan poiston jälkeen tullut tulehdus, josta mahdollisuudesta huono hammaslääkäri ei ollut kertonut ja kirjoittanut varalle antibiootireseptiä. Kärsin viikon, kun luulin kivun kuuluvan asiaan, ennen kuin soitin hammaslääkäriin ja kysyin kauanko kivusta pitää kärsiä. En yleensä kovin helposti lääkäriin hakeudu, joten siksi tuo tyhmä odottelu. Muista ajatelleeni, että synnyttäisinkin mieluummin uudelleen kuin kärsin tästä hammaskivusta. Olin lisäksi maksanut maltaita, kun murtunut hammasta yritettiin ensin pelastaa poistamiselta.

Virtsatietulehdus joka ei mennyt lääkkeillä oli aika kauhea. Sain jotain niin mietoa mömmöä että kolmantena päivänä - joka oli jouluaatto - kusin verta. Ihan kuin olisin kuss ut piikkilankaa.

M kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sappikivikipu tuntui siltä, että taju lähtee, oli vaikea hengittää ja päälle iski kylmä hiki.

Kyllä välilevytyrä on ollut kipeämpi kuin sappikivitauti ja krooninen sappirakontulehdus.

Ketjua selatessa tuli mieleen kun joskus aikoinaan hammasläökäri porasi hermoon ilman puudutusta, se oli kirkasvälähdys silmissä ja tuntui kuin isorautanaula olisi lyöty päähän.

Miksi muuten alapeukkua jos mun mielestä tuo selkävaivan hermokipu oli huomattavasti pahempi kuin sappivaiva? Vaikka sappivaivan takia olin 4vrk keskus-sairaalassa letkuissa ja jouduin sappirakon poistoleikkaukseen.

1. Kondylooman jäädyttäminen 2. Lääkäri koitti sormillaan joko kohdunsuu on auki. Huusin kivusta, hän sanoi ivallisesti, ettei tämä nyt niin paljoa satu 3. Noidannuoli 4. Synnytys

Murtuneen ranteen luut vedettiin sairaalassa oikeille paikoilleen. Paikallispuudutus oli, muttei se paljon lohduttanut. En ole koskaan tuntenut sellaista kipua (edes ko. luiden murtuessa!). Onneksi toimenpide ei kestänyt kovin kauaa, itkin silti pitkään sen jälkeenkin ihan silkasta järkytyksestä.

Henkinen kipu, kun katsot lapsesi irrotusta täysin romuna olevasta autosta ja hän huutaa suoraa huutoa kivusta ja pelosta, etkä voi auttaa mitenkään.

Kun ihminen kohteli minua kaltoin ja kieltäytyi näkemästä omaa osuuttaan. Se kuinka sydän särkyi oli pahinta koskaan. Koko keho meni sekaisin. Oksensin ja tärisin.

Kolmoishermokipu kasvoissa. Kuin räjähdys, useita päivässä, onneksi meni nopeasti ohi, mutta kun tunsin, että kipu alkaa, menin aivan paniikkiin. Onneksi sain lääkityksen ja kivun aiheuttanut kasvain leikattiin ja kipu loppui.

Kun kaksi lääkäriä ja hoitajaa kiskoivat pahasti murtunutta käden luuta oikeaan asentoon. Tukevasta lääkityksestä ja puudutuksista huolimatta huusin kuin tapettava eläin. Synnytykseni ovat olleet lasten leikkiä tuon kivun rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Lääkkeellinen abortti. Mulle vielä sanottiin, että ei se oikeastaan satu, mut älä ole yksin sen aikana. Hyvä neuvo. Onneksi oli ystävä pitämässä huolta. Muistan täsmälleen sen hetken, kun tyhjennys alkoi. Ne krampit sai mut oksentamaan ja itkemään, makaamaan vessan lattialla ja vain toivomaan kuolemaa. Onneksi kesti vain n. 6h. (antaa tulla paskaa niskaan abortista, kysyttiin pahinta kipua, siinä mun!)

Seuraavana päivänä kipu oli ohi, pystyin syömään normaalisti, joten lähdin äitini kanssa "shoppailemaan". Käveltiin lähi Tokmannille ja sieltä piti mennä lähi K-supermarkettiin ja sit kotiin. Siellä Tokmannilla mulla alkoi vääntää vatsaa ja sanoin äidille (tiesi siis abortista). Hän meni kysymään, voisinko päästä vessaan, mutta oli kuulemma tiukat kiellot. No melkein vieressä oli bensa-asema ja minä juoksin sinne. Piti vielä hetki jonottaa, vaikka tuntui, että kohta kaatuu maailma. Onneksi pääsin ajoissa sitten vessaan. Vatsa aivan sekaisin ja verta tuli kamalasti. Mulla meni hyvä tovi siellä vessassa, vaihdoin housuissani olleen yösiteen puhtaaseen ja tulin hoiperrellen ulos vessasta. 

Äitini odotti ulkona ja säikähti, kun olin kuulemma valkea kuin lakana. Käski minut istumaan äkkiä tienpientareelle ja lähti hakemaan siitä bensa-asemalta mehua ja suklaapatukan, että saatais verensokerit nousuun. Jo pelkkä mehu alkoi auttaa.

Ei, en aio tehdä aborttia enää ikinä. En lähde selittämään aborttiin johtaneita syitä, mutta niitä piisasi niin, että lääkäri tosissaan puolsi sitä. Nykyään, vuosia tuon jälkeen tilanne on eri. Jos nyt tulisin raskaaksi, en missään nimessä keskeyttäisi sitä. Tilanne on niin erilainen. En edelleenkään kadu aborttiani.

Mulla tuulimunaraskauden lääkkeellinen poisto, halusin olla kotona vaikka varoittivat kovista kivuista, siis asteikolla 1-10 se oli 9 luokkaa tajuttomuus ois ollu 10. kaiken sen kauheuden jälkeen kun heräsin aamulla, olo oli niin kirkas ja valaistunut, jotenkin puhdistunut. mutta se tunne ettei se lopu ikinä.

Synnytyskipu on ollut pahinta.

Nuorena menkkakivut, aikuisena synnytys ja migreeni.

Istukan irrottaminen synnytyksen jälkeen. Toinen kätilö veti nuorasta, toinen ryskytti mahaa. Ei inahtanutkaan mihinkään. Tunnin tätä riemua kesti. Lopulta sain itkuni seasta tarrattua puoskaria kädestä, että nyt kohtuani ei paineta enää kertaakaan. Humautus ja käsin irrotus leikkaussalissa. Lääkäri sanoi, että ei olis vetämällä edes lähenyt, oli niin tiukassa. Annoin palautetta lähtökeskustelussa, että eiköhän turha kivunaiheutus nykypäivänä synnytyksessä ole turhaa. Kyllä kätilöidenkin pitää ymmärtää lopettaa ajoissa ja tajuta että kun ei irtoa niin ei irtoa. Enkä tee enää yhtään lasta, sen verran karmea kokemus.