Suomalaisten lihominen on surkeaa katseltavaa. Uimarannalla sen huomaa. Miksi lihomme?

Vierailija kirjoitti:

Näyttää niitä "syitä" reiluun ylipainoon aina löytyvän, muttei koskaan peilistä 🙄 Aikaisemmin suosikkeja olivat "säästöliekki", ferritiini ja mirtazapin. Mitkä ovat nykyiset suosikki-seliselit - en tiedä. Lieneekö taas löytynyt uusia ihmepillereitä joissa on 20.000 kcal per nappi, nämä selitykset ovat niitä hauskimpia.

Kyllä esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta oikeasti pienentää aineenvaihduntaa. Olen nähnyt miten ihminen lihoo hetkessä kun kilpirauhanen leikataan pois ja toisaalta kuinka ihminen kapenee kun saa oikean annostuksen tyroksiinia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset tykkäävät keskimäärin syödä itsensä napa pinkeäksi lounaalla ja päivällisellä ikäänkuin ruoka loppuisi maailmasta jo huomenna. Ajattelu on perua maatalousyhteiskunnan ja pula-aikojen maailmasta. Pitää "saada energiaa, jotta jaksaa" (lue: 15 lihapullaa ja puoli kiloa perunamuussia). Kunnon mies syö kokonaisen HK:n lenkin saunan jälkeen vaikka päivälliseksi olisi jo vedetty kilo pastaa. Ja olutta särvitään pari-kolme litraa illassa. Ellei sitten oikeasti aleta ryyppäämään.

Annoskoot ovat suuria ja pääruokaa syödään kaksi lautasellista. Tykätään lihasta ja kermaisista kastikkeista. Koska kaikki vähänkin terveellisempi on maassamme kallista niin noutoruokaa ostetaan usein ja niidenkin annoskoot ovat aivan valtavia. Missä jenkkien ja Suomen lisäksi standardi"kebab" -annos tarkoittaa kiloa mautonta lihaa ja sen höysteenä kiloa ranskiksia ja litran pulloa sokerillista limpparia? Ei ainakaan Lähi-idässä. Logiikkana on myös se, että "kun tästä maksetaan niin pitää saada koko rahan edestä".

"Muistakee lapset syyvvä hyvin ettei tuu nälekä!"

Toisaalta silloin kun työt olivat keskimäärin raskaampia, ei syöty niin paljon kuin nykyään. Toki oli ihan yleistä kärsiä puutostiloistakin eli ei siinä mitään ihailtavaa ollut. Sitten kun työt kevenivät, ei syömistä ainakaan lisätty. Olen syntynyt 70-luvulla ja silloin jotain liharuokia syötiin vähemmän, mutta jos nyt oli jotain kyljyksiä, niin raavas mies söi yhden kyljyksen. Nykyisin lapsetkin syövät monta. Katsokaapa jotain vanhoja TV-ohjelmia jos niissä näkyy ruokailua, millaisia annokset ovat. Tässä juuri katselin iki-ihanaa Pitkän Jussin majataloa. Siinä hotellin aterialla annokset ovat varmaan pienempiä kuin nykyiset lastenannokset. En itsekään oikein käsitä mistä nykyinen mässäilykulttuuri on tullut. Teen itse töitä kotoa käsin ja jossain vaiheessa aloin laittaa lounaakseni tyypillisesti kaurapuuron. Heti alkoi takaraivossa tykyttää, että ei pidä nälkää, pitää syödä kunnolla jne. Mutta kun en tosiaan ojia kaiva työkseni ja ikää on mittarissa kohta 50, niin kylläpä se vaan riittää.

Ratkaisu ongelmaan- pienemmät lautaset ja lasit. Nykyiset lautaset ja lasit ovat huomattavasti suurempia, kuin aikaisempina vuosikymmeninä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monille nuorille ei ole niin tärkeää näyttää hyvältä eli meidän vanhempien mittapuun mukaan laihalta. Minä ajattelen että se on varmaan vapauttava tunne kun ei tarvitse muokata ulkonäköään muiden odotusten mukaan ja olla ikuisella laihdutuskuurilla kuten äitinsä. 

Tokihan nykyisin löytyy toistakin ääripäätä, jossa itsensä muokkaus on lähtenyt täysin lapasesta.

Jos syö järkevästi niin mitään ikuisia laihdutuskuureja ei tarvita. Tuo on muutenkin kumma olettamus, että hoikkien elämä on kärsimystä ja kieltäytymisiä. Ei se ole, kun se on itsestäänselvyys että niitä "herkkuja" ei syödä joka päivä. 

Tämäpä. Eikä tarvi käydä salilla tai juoksemassa, ihan kohtuullinen liikunta riittää. Osa vaan mielummin mässyttää ja keksii tekosyitä miksi on lihava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monille nuorille ei ole niin tärkeää näyttää hyvältä eli meidän vanhempien mittapuun mukaan laihalta. Minä ajattelen että se on varmaan vapauttava tunne kun ei tarvitse muokata ulkonäköään muiden odotusten mukaan ja olla ikuisella laihdutuskuurilla kuten äitinsä. 

Tokihan nykyisin löytyy toistakin ääripäätä, jossa itsensä muokkaus on lähtenyt täysin lapasesta.

Jos syö järkevästi niin mitään ikuisia laihdutuskuureja ei tarvita. Tuo on muutenkin kumma olettamus, että hoikkien elämä on kärsimystä ja kieltäytymisiä. Ei se ole, kun se on itsestäänselvyys että niitä "herkkuja" ei syödä joka päivä. 

Tämäpä. Eikä tarvi käydä salilla tai juoksemassa, ihan kohtuullinen liikunta riittää. Osa vaan mielummin mässyttää ja keksii tekosyitä miksi on lihava.

Mitä tarkoitat mässyttämisellä? Sitä että syö useammin kuin 2 x pv? Kuinka usein itse sitten syöt?

Itse olen aina harrastanut liikuntaa erittäin runsaasti ja se on mielestäni kohtuullinen määrä. Olinpa sitten hoikka tai ylipainoinen, rakastan liikuntaa ja terveellistä ruokaa eikä ne tuota minulle kärsimystä tai kieltäymystä.

Jos liikunta on jollekin kärsimystä niin kannattaa kokeilla jotain toista lajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monille nuorille ei ole niin tärkeää näyttää hyvältä eli meidän vanhempien mittapuun mukaan laihalta. Minä ajattelen että se on varmaan vapauttava tunne kun ei tarvitse muokata ulkonäköään muiden odotusten mukaan ja olla ikuisella laihdutuskuurilla kuten äitinsä. 

Tokihan nykyisin löytyy toistakin ääripäätä, jossa itsensä muokkaus on lähtenyt täysin lapasesta.

Jos syö järkevästi niin mitään ikuisia laihdutuskuureja ei tarvita. Tuo on muutenkin kumma olettamus, että hoikkien elämä on kärsimystä ja kieltäytymisiä. Ei se ole, kun se on itsestäänselvyys että niitä "herkkuja" ei syödä joka päivä. 

Tämäpä. Eikä tarvi käydä salilla tai juoksemassa, ihan kohtuullinen liikunta riittää. Osa vaan mielummin mässyttää ja keksii tekosyitä miksi on lihava.

Mitä tarkoitat mässyttämisellä? Sitä että syö useammin kuin 2 x pv? Kuinka usein itse sitten syöt?

Itse olen aina harrastanut liikuntaa erittäin runsaasti ja se on mielestäni kohtuullinen määrä. Olinpa sitten hoikka tai ylipainoinen, rakastan liikuntaa ja terveellistä ruokaa eikä ne tuota minulle kärsimystä tai kieltäymystä.

Jos liikunta on jollekin kärsimystä niin kannattaa kokeilla jotain toista lajia.

Syön muutaman kerran vuorokaudessa, nälän mukaan, ihan normaalisti. Mässyttämisellä tarkoitan sitä että syödään herkkuja, aivan liian usein ja hirveitä määriä, yleensä samalla tuijottaen jotain hömppäohjelmia telkasta. Koko ilta menee leppoisasti sohvalla. Tuntuu että tosi monet naiset harrastaa tätä ja sit naureskellaan kun tuli syötyä kokonainen purkki Pringlesejä tai litran jäätelöpaketti samalla ja ihmetellään kun vaatteet ei mahdu päälle. Yäh. Ei ihmekään että monet on hirveitä muodottomia palloja.

Ei liikunnan ja terveellisen ruuan pitäisikään olla mitään kärsimystä vaan ihan tavallista elämää.

Makean syönnillä elimistö on totutettu korkeaan verensokeriin ja siksi se ei enää siedä taukoja syömisessä.

Olen toista vuotta leikkausjonossa ja lähes liikuntakyvytön. Eräoppaana liikuin paljon jo työssäni, vapaa-aikana kuitenkin lisää. Tämä nyt on tämmöistä kun ihan täysin en voi syömistäkään lopettaa. Koitahan jaksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monille nuorille ei ole niin tärkeää näyttää hyvältä eli meidän vanhempien mittapuun mukaan laihalta. Minä ajattelen että se on varmaan vapauttava tunne kun ei tarvitse muokata ulkonäköään muiden odotusten mukaan ja olla ikuisella laihdutuskuurilla kuten äitinsä. 

Tokihan nykyisin löytyy toistakin ääripäätä, jossa itsensä muokkaus on lähtenyt täysin lapasesta.

Jos syö järkevästi niin mitään ikuisia laihdutuskuureja ei tarvita. Tuo on muutenkin kumma olettamus, että hoikkien elämä on kärsimystä ja kieltäytymisiä. Ei se ole, kun se on itsestäänselvyys että niitä "herkkuja" ei syödä joka päivä. 

Tämäpä. Eikä tarvi käydä salilla tai juoksemassa, ihan kohtuullinen liikunta riittää. Osa vaan mielummin mässyttää ja keksii tekosyitä miksi on lihava.

Mitä tarkoitat mässyttämisellä? Sitä että syö useammin kuin 2 x pv? Kuinka usein itse sitten syöt?

Itse olen aina harrastanut liikuntaa erittäin runsaasti ja se on mielestäni kohtuullinen määrä. Olinpa sitten hoikka tai ylipainoinen, rakastan liikuntaa ja terveellistä ruokaa eikä ne tuota minulle kärsimystä tai kieltäymystä.

Jos liikunta on jollekin kärsimystä niin kannattaa kokeilla jotain toista lajia.

Syön muutaman kerran vuorokaudessa, nälän mukaan, ihan normaalisti. Mässyttämisellä tarkoitan sitä että syödään herkkuja, aivan liian usein ja hirveitä määriä, yleensä samalla tuijottaen jotain hömppäohjelmia telkasta. Koko ilta menee leppoisasti sohvalla. Tuntuu että tosi monet naiset harrastaa tätä ja sit naureskellaan kun tuli syötyä kokonainen purkki Pringlesejä tai litran jäätelöpaketti samalla ja ihmetellään kun vaatteet ei mahdu päälle. Yäh. Ei ihmekään että monet on hirveitä muodottomia palloja.

Ei liikunnan ja terveellisen ruuan pitäisikään olla mitään kärsimystä vaan ihan tavallista elämää.

Hyvä tiivistys. Itse huomannut työpaikalla, että naiset syövät päivittäin suklaata ja muuta karkkia ja puheissa käy usein hampurilais ja pizzaravintolat tai roskaruoan tilaaminen kotiin.

Tuntuu, että ihmisillä ei ole käsitystä ruokien epäterveellisyydestä. Näitä roskaruokia tai karkkia voi syödä maksimissaan kerran viikossa ja silloinkin kohtuullisesti.

Vierailija kirjoitti:

BMI-laskuriin perustuva verotus olisi reilu, koska lihavat käyttävät enemmän terveydenhoidon palveluja.

Mitä palveluja? Eihän niitä saa enää mistään.

Onneksi en ole sortunut tuohon nykyajan syöpöttelykulttuuriin ja sekoittanut elimistöäni sokeripommeilla. Kun seuraa tuttavien jatkuvaa nälkää ja nälkäkiukkua esim. matkalla, niin eipä käy kateeksi. 

Vierailija kirjoitti:

E- pillerit ja kaikki hormoniaineet sekä mielialalääkkeet on syitä lihomiseen. Ihan oikeasti. Kannattaa miettiä kaksi kertaa käyttääkö vai ei. :D

Ja ne kiertää jo nykyään niin että vesijohtovedessä on hormoneita.

Myös meikit ja ihorasvat sekoittaa hormoneita. Muovijäämät, joita on kaikessa, lääkkeiden pinnotteissakin ja vihannespakkauksissa.

Täällä syytetään lautasia, ravintoloita, annoksia, hormoneita, lisäaineita ja ties mitä, mutta eikös meistä jokainen ole se joka on laittanut suuhunsa sellaisen määrän ruokaa kuin sinne on laitettu? :D

Eli peilin eteen vain ja syy ylipainoon on nähtävissä. :D

juuri näin eli ihan itse on jokainen itsensä lihottanut.

MIKÄ on se kriittinen painoindeksi jonka ylittäneillä liikkuminen muuttuu liian epämiellyttäväksi ja näläntunne lisääntyy? Siis minkä jälkeen paino lähtee kovasti nousuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monille nuorille ei ole niin tärkeää näyttää hyvältä eli meidän vanhempien mittapuun mukaan laihalta. Minä ajattelen että se on varmaan vapauttava tunne kun ei tarvitse muokata ulkonäköään muiden odotusten mukaan ja olla ikuisella laihdutuskuurilla kuten äitinsä. 

Tokihan nykyisin löytyy toistakin ääripäätä, jossa itsensä muokkaus on lähtenyt täysin lapasesta.

Jos syö järkevästi niin mitään ikuisia laihdutuskuureja ei tarvita. Tuo on muutenkin kumma olettamus, että hoikkien elämä on kärsimystä ja kieltäytymisiä. Ei se ole, kun se on itsestäänselvyys että niitä "herkkuja" ei syödä joka päivä. 

Tämäpä. Eikä tarvi käydä salilla tai juoksemassa, ihan kohtuullinen liikunta riittää. Osa vaan mielummin mässyttää ja keksii tekosyitä miksi on lihava.

Mitä tarkoitat mässyttämisellä? Sitä että syö useammin kuin 2 x pv? Kuinka usein itse sitten syöt?

Itse olen aina harrastanut liikuntaa erittäin runsaasti ja se on mielestäni kohtuullinen määrä. Olinpa sitten hoikka tai ylipainoinen, rakastan liikuntaa ja terveellistä ruokaa eikä ne tuota minulle kärsimystä tai kieltäymystä.

Jos liikunta on jollekin kärsimystä niin kannattaa kokeilla jotain toista lajia.

Syön muutaman kerran vuorokaudessa, nälän mukaan, ihan normaalisti. Mässyttämisellä tarkoitan sitä että syödään herkkuja, aivan liian usein ja hirveitä määriä, yleensä samalla tuijottaen jotain hömppäohjelmia telkasta. Koko ilta menee leppoisasti sohvalla. Tuntuu että tosi monet naiset harrastaa tätä ja sit naureskellaan kun tuli syötyä kokonainen purkki Pringlesejä tai litran jäätelöpaketti samalla ja ihmetellään kun vaatteet ei mahdu päälle. Yäh. Ei ihmekään että monet on hirveitä muodottomia palloja.

Ei liikunnan ja terveellisen ruuan pitäisikään olla mitään kärsimystä vaan ihan tavallista elämää.

Kannattaa huomioida ennen kuin haukkuu että kaikki ylipainoiset eivät mässytä, eivät syö herkkuja eikä katso hömppäohjelmia, ei syö pringlesejä eikä litraa jäätelöä.

En syö nälän mukaan, syön vasta sitten kun vatsa on kurninut monta tuntia. Syön niin pieniä annoksia että nälkä ei lähde. Liikun paljon. Ei sohvaa ei telkkua. Roskaruokaa en syö, pizzeriassa olen käynyt viimeksi 1991, hampurilaispaikassa 1986. Silti olen hirveä muodoton pallo. Ei tipu ei millään paino alle 90 kg.

Lähdenpä tästä tekemään kehonpainohiittiä, sitten aerobista loppuilta+liikkuvuusharjoitus. Ennen nukkumaanmenoa pieni kulhollinen papupataa ja raasteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monille nuorille ei ole niin tärkeää näyttää hyvältä eli meidän vanhempien mittapuun mukaan laihalta. Minä ajattelen että se on varmaan vapauttava tunne kun ei tarvitse muokata ulkonäköään muiden odotusten mukaan ja olla ikuisella laihdutuskuurilla kuten äitinsä. 

Tokihan nykyisin löytyy toistakin ääripäätä, jossa itsensä muokkaus on lähtenyt täysin lapasesta.

Jos syö järkevästi niin mitään ikuisia laihdutuskuureja ei tarvita. Tuo on muutenkin kumma olettamus, että hoikkien elämä on kärsimystä ja kieltäytymisiä. Ei se ole, kun se on itsestäänselvyys että niitä "herkkuja" ei syödä joka päivä. 

Tämäpä. Eikä tarvi käydä salilla tai juoksemassa, ihan kohtuullinen liikunta riittää. Osa vaan mielummin mässyttää ja keksii tekosyitä miksi on lihava.

Mitä tarkoitat mässyttämisellä? Sitä että syö useammin kuin 2 x pv? Kuinka usein itse sitten syöt?

Itse olen aina harrastanut liikuntaa erittäin runsaasti ja se on mielestäni kohtuullinen määrä. Olinpa sitten hoikka tai ylipainoinen, rakastan liikuntaa ja terveellistä ruokaa eikä ne tuota minulle kärsimystä tai kieltäymystä.

Jos liikunta on jollekin kärsimystä niin kannattaa kokeilla jotain toista lajia.

Syön muutaman kerran vuorokaudessa, nälän mukaan, ihan normaalisti. Mässyttämisellä tarkoitan sitä että syödään herkkuja, aivan liian usein ja hirveitä määriä, yleensä samalla tuijottaen jotain hömppäohjelmia telkasta. Koko ilta menee leppoisasti sohvalla. Tuntuu että tosi monet naiset harrastaa tätä ja sit naureskellaan kun tuli syötyä kokonainen purkki Pringlesejä tai litran jäätelöpaketti samalla ja ihmetellään kun vaatteet ei mahdu päälle. Yäh. Ei ihmekään että monet on hirveitä muodottomia palloja.

Ei liikunnan ja terveellisen ruuan pitäisikään olla mitään kärsimystä vaan ihan tavallista elämää.

Kannattaa huomioida ennen kuin haukkuu että kaikki ylipainoiset eivät mässytä, eivät syö herkkuja eikä katso hömppäohjelmia, ei syö pringlesejä eikä litraa jäätelöä.

En syö nälän mukaan, syön vasta sitten kun vatsa on kurninut monta tuntia. Syön niin pieniä annoksia että nälkä ei lähde. Liikun paljon. Ei sohvaa ei telkkua. Roskaruokaa en syö, pizzeriassa olen käynyt viimeksi 1991, hampurilaispaikassa 1986. Silti olen hirveä muodoton pallo. Ei tipu ei millään paino alle 90 kg.

Lähdenpä tästä tekemään kehonpainohiittiä, sitten aerobista loppuilta+liikkuvuusharjoitus. Ennen nukkumaanmenoa pieni kulhollinen papupataa ja raasteita.

Olet keksinyt ratkaisun energiaongelmaan eli jostain tyhjästä elimistösi saa ylimääräistä energiaa. :D

Itse sain painoni putoamaan vasta todella brutaalilla nolladieetillä eli olin täysin syömättä (söin vain vitamiineja ja hivenaineita) yli kuukauden ajan.

Aluksi olo oli huono ja en pystynyt oikein nukkumaankaan. Uskon että 95% luovuttaa tässä vaiheessa, mutta sitten kummasti minullakin rasvanpoltto aktivoitui, olo parani ja paino lähti putoamaan tasaisen varmasti päivästä toiseen.

Kaikki ylipainoiset ovat saaneet enemmän energiaa kuin ovat sitä kuluttaneet. Se vain on karu fakta. Energiaa ei voi tyhjästä luoda ja siksi se rasvakuorma on tullut ihan syömällä ja juomalla.

Ei pidä tuijotella toisten annoksia tai kulutusta vaan kiinnittää huomio ihan siiten omaan lautaseen ja liikkumiseen. Siis paljonko saan energiaa ruoasta ja paljonko kulutan.

E-pillereissä ihan mitätön määrä hormoneita jos verrataan 50 vuoden takaiseen,eikä silloinkaan naiset paisunu .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monille nuorille ei ole niin tärkeää näyttää hyvältä eli meidän vanhempien mittapuun mukaan laihalta. Minä ajattelen että se on varmaan vapauttava tunne kun ei tarvitse muokata ulkonäköään muiden odotusten mukaan ja olla ikuisella laihdutuskuurilla kuten äitinsä. 

Tokihan nykyisin löytyy toistakin ääripäätä, jossa itsensä muokkaus on lähtenyt täysin lapasesta.

Jos syö järkevästi niin mitään ikuisia laihdutuskuureja ei tarvita. Tuo on muutenkin kumma olettamus, että hoikkien elämä on kärsimystä ja kieltäytymisiä. Ei se ole, kun se on itsestäänselvyys että niitä "herkkuja" ei syödä joka päivä. 

Tämäpä. Eikä tarvi käydä salilla tai juoksemassa, ihan kohtuullinen liikunta riittää. Osa vaan mielummin mässyttää ja keksii tekosyitä miksi on lihava.

Mitä tarkoitat mässyttämisellä? Sitä että syö useammin kuin 2 x pv? Kuinka usein itse sitten syöt?

Itse olen aina harrastanut liikuntaa erittäin runsaasti ja se on mielestäni kohtuullinen määrä. Olinpa sitten hoikka tai ylipainoinen, rakastan liikuntaa ja terveellistä ruokaa eikä ne tuota minulle kärsimystä tai kieltäymystä.

Jos liikunta on jollekin kärsimystä niin kannattaa kokeilla jotain toista lajia.

Syön muutaman kerran vuorokaudessa, nälän mukaan, ihan normaalisti. Mässyttämisellä tarkoitan sitä että syödään herkkuja, aivan liian usein ja hirveitä määriä, yleensä samalla tuijottaen jotain hömppäohjelmia telkasta. Koko ilta menee leppoisasti sohvalla. Tuntuu että tosi monet naiset harrastaa tätä ja sit naureskellaan kun tuli syötyä kokonainen purkki Pringlesejä tai litran jäätelöpaketti samalla ja ihmetellään kun vaatteet ei mahdu päälle. Yäh. Ei ihmekään että monet on hirveitä muodottomia palloja.

Ei liikunnan ja terveellisen ruuan pitäisikään olla mitään kärsimystä vaan ihan tavallista elämää.

Kannattaa huomioida ennen kuin haukkuu että kaikki ylipainoiset eivät mässytä, eivät syö herkkuja eikä katso hömppäohjelmia, ei syö pringlesejä eikä litraa jäätelöä.

En syö nälän mukaan, syön vasta sitten kun vatsa on kurninut monta tuntia. Syön niin pieniä annoksia että nälkä ei lähde. Liikun paljon. Ei sohvaa ei telkkua. Roskaruokaa en syö, pizzeriassa olen käynyt viimeksi 1991, hampurilaispaikassa 1986. Silti olen hirveä muodoton pallo. Ei tipu ei millään paino alle 90 kg.

Lähdenpä tästä tekemään kehonpainohiittiä, sitten aerobista loppuilta+liikkuvuusharjoitus. Ennen nukkumaanmenoa pieni kulhollinen papupataa ja raasteita.

Olet keksinyt ratkaisun energiaongelmaan eli jostain tyhjästä elimistösi saa ylimääräistä energiaa. :D

Itse sain painoni putoamaan vasta todella brutaalilla nolladieetillä eli olin täysin syömättä (söin vain vitamiineja ja hivenaineita) yli kuukauden ajan.

Aluksi olo oli huono ja en pystynyt oikein nukkumaankaan. Uskon että 95% luovuttaa tässä vaiheessa, mutta sitten kummasti minullakin rasvanpoltto aktivoitui, olo parani ja paino lähti putoamaan tasaisen varmasti päivästä toiseen.

Joo niin oon, voisin mennä Olkiluotoon töihin :D

Olen samaa mieltä, paino ei putoa muuta kuin syömättömyydellä. En vaan haluaisi ihan syömishäiriöiseksi mennä mutta se on ainoa tapa millä paino tippuu. Tosin kuukautta en todellakaan vesipaastolla voisi olla, mehupaastoa menee viikko. Mulla on vaan terveysongelmia jotka ei paastosta tykkää vaikka itse tykkäisin. Se olo on mukava.

Keijukainen kirjoitti:

Kaikki ylipainoiset ovat saaneet enemmän energiaa kuin ovat sitä kuluttaneet. Se vain on karu fakta. Energiaa ei voi tyhjästä luoda ja siksi se rasvakuorma on tullut ihan syömällä ja juomalla.

Ei pidä tuijotella toisten annoksia tai kulutusta vaan kiinnittää huomio ihan siiten omaan lautaseen ja liikkumiseen. Siis paljonko saan energiaa ruoasta ja paljonko kulutan.