Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (422)

Vierailija

Olimme uistelemassa vesisateessa Tshernobilin ydinlaskeuman keskellä, HHHRRRR. Säteilyturvakeskus ei kertonut mitään, Suomessa EI mistään saanut tietoa ydinturmasta, ei neuvoja suojautumiseen, EI YHTÄÄN MITÄÄN! Suomi oli täysin voimaton silloista Neuvostoliittoa kohtaan. Tshernobilin ydinvoimalassa tapahtui mitä tapahtui, kun Moskovasta tullut käsky nostaa tehoja vuosihuollon jälkeen, oli vastoin/ristiriidassa Tshernobilin voimalan ylösajomääräyksiä!

Vierailija

Jatkettiin elämää kuten ennenkin. Kahvipöytäpuheissa kauhisteltiin. Olin opiskeluun liittyvässä työharjoittelussa - yksi ensimmäisiä, mihin piti olla työharjoittelua pakollisena. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ei reagoitu meillä päin (Etelä-Suomi, maaseutu) oikein mitenkään, lähinnä taivasteltiin miten siitä tehtiin muissa maissa iso juttu. Olin yläasteella. Vesilätäköissä ei saanut hyppiä ja sateella sai olla välitunnit sisällä. Marjat ja sienet kerättiin seuraavana syksynä ihan normaalisti, mutta vähän siitä juteltiin että pitäisikö vai ei. Suurin muutos oli kun kaikki lukiomme 3 vaihto-oppilasta katosivat maasta kahdessa vuorokaudessa. Amerikkalaisen vaihto-oppilaan vanhemmat olivat soittaneet itkuisina, että meillä näytetään tällä USAssa televisiossa, että siellä Suomessa viruu ruumiita kadulla. Kyllä meitä nauratti. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Dina kirjoitti:
Itse olin silloin alle kouluikäinen, ja olin perheeni kanssa tulossa Sotsista lomalta, kone joutui tekemään välilaskun, ja se pestiin. Matka jatkui Helsinkiin. Omat muistikuvani ovat hämäriä, mutta vanhempani kertoivat, että heillä oli pahoinvointia noin kaksi viikkoa lennon jälkeen, ja silloin noin vuoden ikäinen veljeni, sai jonkinsortin märkärupia heti tämän jälkeen. Voi toki olla sattumaa, mutta samainen veljeni sai kilpirauhaskasvaimia aikuisiällä. Voi toki sekin olla sattumaa.

Sori mutta kertomuksesi ei tunnu uskottavalta että se johtuisi Tsernobylin onnettomuudesta. Syöpien määrä todennäköisesti lisääntyi mutta on mahdotonta sanoa mikä tai mitkä liittyivät tuohon laskeumaan.

Kyllä sairaalalääkäri valisti meitä että kilpparisyöpää ilmaantui Itä-Suomessa 6-8 kertaa enenmmän naisilla Tsernobilin jälkeen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No ei mitään...Neuvostoliittohan kertoi ettei mitään ole tapahtunut ja sehän oli totuus siihen aikaan. Mikähän siinä on että kommunistisissa maissa kaikki IHAN KAIKKI yritetään pimittää. En ymmärrä tätä millään. Laiva uppoaa, lentokone putoaa, tehdas räjähtää ja koko maailma tietää että näin on käynyt, mutta pokkana vaan kiistetään.

V...un idiootteja koko aatteen kannattajat.

Täysin samaa mieltä kanssasi. Putlerin Venäjä yltää pian samanlaisiin "urotekoihin". Hyi H****!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kaikki juoksivat pommisuojaan heti, kun onnettomuus tapahtui. Ohjeet oli silloin, että pitää kuunnella radiosta ohjeita, koska mitään nettiä ei vielä ollut. Radio ei kuitenkaan kuulunut pommisuojaan, koska oli niin vahvat betoniseinät eristeenä. Siellä suojassa sitten kyykimme pitkän aikaa. Joku meistä ehdotti, että pitäisikö mennä ulos, mutta ehdotukset tyrmättiin muiden toimesta.

Kymmenen vuoden kuluttua (v. 1996) päädyimme kuitenkin lähettämään yhden tiedustelijan ulkomaailmaan. Hän lähti, muttei tullut takaisin. Oletimme hänen menehtyneen säteilyyn. Vuonna 2003 hän tuli sinne suojaan takaisin ja kertoi meille muille, että tilanne on jo rauhoittunut ja oli itse asiassa jo silloin, kun hän suojasta seitsemän vuotta aiemmin lähti, mutta unohti vain tulla mainitsemaan meille asiasta.

Niin me sitten vuonna 2003 uskalsimme poistua pommisuojasta. Kuulemma monissa muissa pommisuojissa radio oli toiminut, eivätkä siksi olleet siellä aivan yhtä kauaa kuin meidän porukka.

Catfish!

Tiiker

Muistan, ettei vesisateessa saanut olla, eikä marjoja ja sieniä syödä metsässä. Pikkuveli oli vauva, häntä ei saanut nukuttaa vaunuissa ilman suojaa. Asumme Itä-Suomessa ja täällä mittailtiin jonkinmoisia säteilyjä. Tosin, menihän siinä useita päiviä, ennenkuin Neuvostoliitto edes myönsi jotain tapahtuneen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tehty yhtään mitään. Silloin oli upea helle ja ihmiset olivat ulkona aurinkoa ottamassa.
Meniköhän siinä muutama viikko ennen kuin alkoi tihkua jotain tietoa, että Neuvostoliitossa on ehkä jokin räjähdys ollut.

Olin 26-vuotias silloin.

Paskapuhetta. Olet varmaan ollut kännissä ne muutamat viikot, jos vasta silloin on alkanut sulle tihkua jotain tietoa. Me muut kuulimme siitä kaksi päivää räjähdyksen jälkeen. 

Höpö höpö suomalaisia oli Kiovassa opiskelemassa ja tieto saatiin meidänkin aluelle ihan heti miltei.

Vierailija

Olin 18. Eihän siitä edes tiedetty ennen kuin päivien päästä, ja sittenkin sanottiin ettei se nyt oikein mitään vaikuttanut, paitsi älkää syökö sieniä vähään aikaan.
Aika paljon mun ikäisiä tuttuja on kuollut syöpiin, mulla struuma.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin syntymään.

Minä synnyttämään.

Nyt tarvittaisiin vielä tekijä.

Pripjatiin hedelmöityshoitoihin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä keräsitte ja söitte marjoja huhti-toukokuussa?

Olet aivan oikeassa! Muistelemani tapahtuma on siis sattunut joitain viikkoja onnettomuuden jälkeen mutta kuitenkin samana kesänä, koska se oli viimeinen, jonka serkkuni tuolla paikkakunnalla asuivat (perheen isä kuoli seuraavana talvena ja he muuttivat sieltä pois). Keskustelu on käyty todennäköisesti kesä-heinäkuussa sen jälkeen, kun olimme käyneet mustikkametsässä. Olisivatko vanhempamme vasta siinä vaiheessa alkaneet miettiä, että voiko marjoja syödä? En tosiaan muista, mitä asian kanssa lopulta tehtiin.

Itselleni tuo oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun kuulin ydinvoimalaonnettomuudesta. Tuohon aikaan lapset säästyivät aika monelta stressiltä, kun ei ollut mitään uutisia tuuttaavia älylaitteita, enkä muista murehtineeni siihen aikaan mistään muustakaan "aikuisten ongelmasta". 

T: Marjojen kohtaloa edellisessä viestissään pohtinut

No minä en ainakaan välttynyt uutisten aiheuttamalta stressiltä kun mediassa puhuttiin ydinsodan uhasta ja aseistariisunnasta 80-luvun lopulla niin muistan ajatelleeni 6-8 -vuotiaana vuosina 1986-1988 ydinsotaa ja sitä että ihminen tuhoaa maailman ja itsensä kun uutisissa jatkuvasti selostettiin aseriisuntoja ja kummastelin että miksi ihmeessä ensin niitä ydinaseita on tehty ja sitten niitä hävitetään, mitä järkeä? Kyselin isältä ydinsodan mahdollisuudesta ja hän koetti selittää minulle kauhun tasapainon idean, minkä jotenkin ymmärsinkin. Lapsen mieli kehitti yhdeksi teoriaksi että ydinaseet on tehty avaruusolentojen hyökkäyksen varalta ja sitten on alettu epäillä etteivät ne tehoaisikaan näihin ja siksi niitä nyt puretaan. Ilmeisesti tv-sarja V tähän kuvitelmaan johti ajatukset. Kuvittelin Antonin Dvorakin Sinfonian Uudesta maailmasta kertovan uudesta paremmasta maailmasta jossa ei olisi ydinsodan uhkaa ja ympäristötuhoja yms. ja ihmiskunta saisi aloittaa kaiken uudelleen alusta uudessa maailmassa paremmin, en tietenkään 7-vuotiaana tiennyt että "Uusi maailma" tarkoittaa Amerikkaa. 6-8 -vuotiaskin lapsi osaa ahdistua ja pelätä kun uutisissa yms. tulee jatkuvasti spekulaatioita ydinsodasta ja aseriisunnoista ja Reagan puhuu pahan valtakunnasta joka sattuu olemaan rajanaapurimme. Tsernobyl ei pelottanut yhtään, isä osasi rauhoitella kun siitäkin uutisissa höpötettiin ja äitiä asia taisi vähän huolettaa tyyliin ojissa ei saa leikkiä tehden patoja jne., isä sanoi että Tsernobylin päästöjen pelkääminen on sama kuin joku pelkäisi että hukkuu veteen jos lattialla on kahvikupissa vettä.

Erityisesti kommunistien perheissä oli tavallista, että lapsia peloteltiin ydinsodalla. Monesti annettiin ymmärtää, että USA olisi tässä aloitteellisena osapuolena. Tästä voi lukea lisää esimerkiksi Laura Honkasalon kirjasta "Sinun lapsesi eivät ole sinun". 

Useimmat lapset saivat kuitenkin tuolloin (1970-80-luvuilla) elää ihan normaalin, tässä mielessä huolettoman lapsuuden. Esimerkiksi meidän perheessämme ei lasten annettu katsoa tv-uutisia kovin pieninä juurikin hämmentävän kuvamateriaalin ja rankkojen aiheiden vuoksi. Lapset saivat olla lapsia pidempään.

Päin vastoin ydinsodalla pelottelu oli porvarien neuovostopropagandaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlailinkin äsken, että onko voitu käskeä olla sisällä tai ottamaan jodi-tabletit. Ei löytynyt yhtään sellaista uutista googlailulla eikä mainintaa Tshernobylin onnettomuutta koskevissa artikkeleissa.

Miten siinä toisessa ketjussa voi moni muistaa ottaneensa tabletin tai joutuneensa olla sisällä pari päivää tai jossain laskeuma-sadetakissa ulkona?

Hämmentävää.

Ap

Siihen on yksi selkeä syy: Kaikki mitä av:lla kirjoitetaan, ei vastaa todellisuutta. Lue nyt vaikka tuo kommentti pommisuojaan linnoittautumisesta, niin huomaat, että osalla täällä on hyvinkin vilkas mielikuvitus. 

Joo joo tiedetään. Mutta minua kiinnostaakin se, että voiko joku oikeasti kuvitella muistavansa, että piti ottaa joditabletit. Tai onko jonkun esim. äiti ollut niin hysteerinen, että varmuuden vuoksi käskenyt lasten ottaa. Ap

Asuin Tampereella, opiskelin sairaanhoito-opistossa. Tampereellehan tuli suuri laskeuma. Silloin tapahtuma-aikaan pyöräilin sateessa. Kukaan ei puhunut mitään joditableteista, ei vaikka terveydenhuoltoalalla opiskeltiin. Ei ollut lehdissäkään, että pitäisi ottaa sellaisia. 
Tarkistin säähistoriasta että 27.4.1986 ei satanut Helsingissä, Turussa, Tampereella eikä Jyväskyläsdä.

Ehkä jonkun äiti oli oikeasti niin hysteerinen, että ei päästänyt lapsia ulos ja syötti joditabletteja.

Olisi lainauksen kirjoittajan kannattanut tarkistaa myös muut säätiedot ja ilmavirtaukset tuolta päivältä. Tapahtuma-ajan jälkeen tuli vasta niitä sateita, jotka toivat tänne saasteita sen vähän mitä toivat. Onneksi yllättävän vähän.

Onnettomuus tapahtui 26.4. ja 27. päivä nuo ilmavirtaukset oli suomessa ja silloin suomessa nousi säteilytasot, mutta silloin ei satanut. Jos olisi satanut, niin ehkä sätelynousut olisivat olleet suurempia. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turussa oli näköjään su 21.4.1986 4 astetta lämmintä ja satoi lunta 8cm. Mahdattekohan muistaa ne käsivarret paljaana pyöräilyt vähän väärin.

Onnettomuus oli 5 päivää myöhemmin. Meillä Pohjois-Savossa se oli kevään ensimmäisiä lämpimiä viikonloppuja. Lämmitys mitä ja aurinkoista . Muistan olleeni lukemassa pääsykokeisiin ulkona aitan seinustalla ensimmäistä kertaa t- paidassa sinä keväänä. Kun sitten uutinen tästä säteilylaskeumasta tuli, muistan miettineensä että millekkähän olen nyt altistunut ja mitä tästä seuraa.

En nyt löydä mistään muuta tietoa, mutta ilmatieteen laitoksen mukaan huhtikuun 1986 ylin lämpötila on 22,6 Astetta. Tosin alin on - 30 , mutta mitään paikkoja ei mainita.

Säähistoria löytyy ilmatieteenlaitoksen sivulta ja sieltä havaintoasemien tiedot menneisyydestä. Säteilyn saapuessa Suomeen, Suomessa ei satanut, joten nuo laskeumasateessa pyöräilyt paljain käsivarsin, ovat pelkkiä valemuistoja. Sää oli toki juri lämpenemässä, joten kevään ensimäiset 10 asteen päivät varmaan tuntuivat lämpimiltä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat