Mistä johtuu jos nainen jää yksin?

Ei nyt tarvitse olla mikään einstein tai psykologi tajutakseen, että aikuiset, joilla on takanaan pitkä ja onnellinen parisuhde, joka jatkuu edelleen, ovat tasapainoisimpia ja onnellisimpia. Ihan kuin lapset, jotka tulevat parhaista perheistä, ovat saaneet parhaat eväät. 

Jokapäiväinen elämä tapahtuminen, kosketuksineen ja vuorovaikutuksineen vaikuttaa paljon ihmisen hormonitasapainoon. Erittyykö mielihyvää vai stressihormoneita jne. Ja totta kai se luo pitkällä aikavälillä vaikutuksensa. 

Jos otetaan vaikkapa kaksi samalla viivalla olevaa henkilöä ja laitetaan toinen viideksitoista vuodeksi rämpimään yksin vaikeuksiin ja toinen elämään onnellista keskiluokkaista perhearkea niin ihan varmasti nämä kaksi eivät ole enää samanlaisia tuon viidentoista vuoden jälkeen eikä se kerro mitään kummankaan paremmuudesta sinänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän kysymykseen ainoa hyväksyttävä vastaus on se, että nainen on prinsessaharhoissa elävä nirppanokka, joka ei kelpuuta tavallista, kilttiä miestä, joten asiasta on turha keskustella tämän enempää.

Juuri näin. Tämä ensimmäinen kommentti kiteytti koko stoorin.

Ei lisättävää.

Jankuti jankun jankun jankun.Jankutijankun jankun jankun.

Kerro Vttu nyt viimeinkin mikä se prinsessaharha on.Olet jankannut tätä prinsessaharha vuodesta toiseen.S elitäppä nyt hopi hopi. Ja edelleen, se ei ole haave elämästä kartanossa meysästäjäkatseisesta laatikkopääasyronauttihiphopparista koska on täyttä pjaskaa

Meni näköjään tunteisiin. Ensimmäistä kertaa kommentoin koska ei tosiaankaan lisättävää. En tiedä kenen toivot vastaavan ja vastaan silti.

Prinsessaharha: kuvitellaan vain tosi komean ja rikkaan tupsahtavan taivaasta joka on niiin rakastanut juuri tähän neitoon. Ykskaks vain laskeutuu urheiluautostaan ja kaappaa neidon mukaansa ja sitten he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Sen pituinen se.

Tiedän montakin naista jotka edelleen odottaa...

T. Nainen

Ollaanpa taas jännän äärellä, jos sinulla naisena on montakin tuollaista ystävää. Millaisessa elinpiirissä te elätte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä varmasti syynä se etten ole mikään rohkea tutustumaan ja toisaalta olen vähän "erikoinen" ihminen, joten pitäisi löytyä sellainen samalla tavalla pikkuisen outo niin kuin minäkin. Minulle ei varmaan ehkä kävisi ihan sellainen tavallinen mies vaan ehkä  jotenkin sellainen tyyppi mitä muut luonnehtisivat erikoiseksi ja en siis tarkoita tälle erikoisuudella mitään "uniikki lumihiutale"- asetelmaa vaan ainakin itselläni kyseessä se etten vaan pääse niihin normaalien ihmisten kanssa useinkaan samalla aaltopituudelle mikä ikävä asia enimmäkseen itseni puolesta. Tosin muutenkaan en juuri tapaa ihmisiä ja olen liiankin itsenäinen. Lapsia en myöskään halua koskaan.

Varmasti siis itsessä paljon syytä tähän ja en osaa luontevasti tutustua ja olen pikkuisen outo ihminen. Ujo en niin paljon ole, mutta muuten todellakin viihdyn omissa oloissani ja vaadin omaa aikaa. Ehkä joskus törmään johonkin samankaltaiseen. Muuten en todellakaan luokittele ihmisiä ja hyväksyn muut sellaisina kuin ovat jos kohtelevat muita hyvin yms. Kuitenkaan en voisi seurustella sellaisen kanssa, joka on liian erilainen.  En kyllä yhtään tiedä miten tässä käy. Oikeastaan olen sillä asenteella, että jos löydän jonkun niin kiva asia, mutta samalla mietin olenkohan vielä vuosien päässä tässä tilanteessa. Olen silti ihastunut monenlaisiin poikiin ja miehiin ja pari joskus vähäsen minuun, mutta mitään suurta vaikutusta en ole ainakaan hyvässä mielessä tehnyt keneenkään. Onhan tämä naurettavaakin toisaalta. Ja baareihin minua ei saisi kyllä millään ja niitä miehiä ei paljon tuolla metsässä ja lenkillä vastaan tule :) Näissä ketjuissa aina todellakin huomaa ne jutut mitkä itsellä miinuksia ja sekin huvittaa.

Mielestäni miehiä täytyy voida tavata muuallakin kuin baareissa tai Tinderissä. Ei voi olla että kumppanin löytäminen vaatii innokkuutta täysin omalle luonteelle vastakkaisten asioiden tekemiseen.

Juuri tuolla asenteella useimmille ei ketään löydäkään. Ei nimittäin ole ketään joka järjestäisi ne olosuhteet sellaisiksi "kuin pitäisi". Jostain syystä tämä toteamus kerää aina paljon alapeukkuja.

Joidenkin luonne ja tyyli on sellainen, että heille sopivia kumppaneita tulee vastaan vaikkapa sata. Joillekin taas viisi. Mitä epätavanoimaisempi ja joustamattomampi mukautumaan on, sitä hitaampaa tai epätodennäköisempää se kumppanin löytyminen on, mutta eiköhän sen tiedä se uniikki lumihiutale itsekin, jolloin valitsee sen itselleen sopivimman vaihtoehdon - jatkaa odottelua tai alkaa muuttaa itseään. 

Ärsytykseni aihe olivatkin ne ihmiset, jotka eivät muutu vaan haikailevat että maailma muuttuisi heidän haluamakseen. Mietitään että Tinder ei kelpaa, nettideittailu ei kelpaa, baarit ei kelpaa... Kelpaa vain jokin mihin itse voi suhtautua 100% innokkaasti ja luontevasti. Mitään käsitystä ei ole mikä tämä tapa olisi tai jos on, ei ole mitään mahdollisuutta tätä käyttää. Esim. sopiva mies tulee pyytämään treffeille huovutuskurssilla. Tuollaista skenaariota haikaillaan eikä hyväksytä että sitä ei tule. Ja elämä valuu sormien välistä. Se harmittaa, kun annoin itsekin sen valua aika pitkään.

No minä en voi mennä hakemaan miestä baarista, koska en halua miestä, joka käy baareissa. 

Mistä sinä voit mennä hakemaan miestä?

Osa menee Istanbuliin.. Tosin nämä ovat sitten melkolailla verrattavissa aasialaisiin tuontivaimoihin = money means honey ;)

Saako Istanbulista jotenkin laadukkaamman ja luotettavamman miehen kuin baarista? Salli mun epäillä. 

Olisi kiva, että olisi jotain luontevia parinmuodostuspaikkoja muitakin kuin baarit. Vaikkapa ystävän illanistujaisissa voi törmätä johonkin, mutta sekin on kyllä aika sattumaa, ellei ole vaihtuvainen ja laaja ystäväpiiri. 

Vierailija kirjoitti:

Saako Istanbulista jotenkin laadukkaamman ja luotettavamman miehen kuin baarista? Salli mun epäillä. 

Olisi kiva, että olisi jotain luontevia parinmuodostuspaikkoja muitakin kuin baarit. Vaikkapa ystävän illanistujaisissa voi törmätä johonkin, mutta sekin on kyllä aika sattumaa, ellei ole vaihtuvainen ja laaja ystäväpiiri. 

Uskovainen mies on juuri sitä mitä haet. Enkä tarkoita mitä tahansa uskista vaan esim. harrasta katolilaista tai jopa kotoista lestaa. Sori aikalailla muut miehet alkavat olemaan sitten jollain tavalla ”viallisia”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako Istanbulista jotenkin laadukkaamman ja luotettavamman miehen kuin baarista? Salli mun epäillä. 

Olisi kiva, että olisi jotain luontevia parinmuodostuspaikkoja muitakin kuin baarit. Vaikkapa ystävän illanistujaisissa voi törmätä johonkin, mutta sekin on kyllä aika sattumaa, ellei ole vaihtuvainen ja laaja ystäväpiiri. 

Uskovainen mies on juuri sitä mitä haet. Enkä tarkoita mitä tahansa uskista vaan esim. harrasta katolilaista tai jopa kotoista lestaa. Sori aikalailla muut miehet alkavat olemaan sitten jollain tavalla ”viallisia”

Lestadiolaisen miehen löytäminen se vasta vaikeaa onkin, koska vaihtuvuutta ei ole ja kaveripiirin ja kotirauhanyhdistyksen vaihtoehdot on pian kartoitettu. Ei löydy nettideitistä, baarista eikä tinderistä. 

Nuoresta asti parisuhteessa olleissa on kyllä kaikenlaisia persoonia, eikä kaikki todellakaan mitenkään helppoja ja ihania.

Parisuhdeihmisiä varmasti moni, mutta sehän ei kerro vielä henkilön persoonasta oikein mitään.

Jokainen tuntemani tavallista ilkeämpi ja alistavampi ihminen on ollut nuoresta saakka parisuhteessa, ja pahin tietämäni (lähentelee persoonaltaan psykopatiaa, vaikka kulissit on toki kunnossa eikä hänestä kovin nopeasti uskoisi millainen oikeasti on) löytää aina lennosta uuden miehen, jos edellinen pitkä suhde alkaa vedellä viimeisiään.

Mun vanhemmat on olleet teinistä saakka yhdessä ja he ovat kyllä ihania, mutta se on heidän persoonasta kiinni ja kotikasvatuksen tulosta (syntyneet onnellisiin perheisiin), ei pelkästään onnellisen parisuhteen.

On kyllä hassu miettiä, että vanhempani eivät edes tiedä, miltä sydänsurut tuntuvat!

Heillä ei ole koskaan ollut sydänsuruja tai minkäänlaista epäonnea rakkaudessa, mutta ovat joutuneet sitten kyllä seuraamaan vierestä ja tukemaan useampaa lastaan sydänsuruissa eli saaneet niistä sitä kautta osansa.

Se on kuulemma tosi sydäntäsärkevää ja etenkin isäni on niin herkkä ja romanttinen persoona, että hänellä menee todella tunteisiin nähdä kun lapsi kärsii.

Minusta tuntuu, että sydänsuruni ja sinkkuuteni on ollut välillä isälleni vaikeampaa kuin minulle, ja äidille myös.

Vanhemmilla viiltää niin syvältä sielusta tuollainen.

Itse olen ikisinkku, koska en ole kohdannut sopivaa kumppania.

Enkä jaksa etsiä, ihan tyytyväinen elämään yksinkin.

Ainoa oikeasti häiritsevä asia sinkkuelämässä on seksin puute, muuhun miestä en tarviskaan eli täytyy olla tosi hyvä tyyppi jotta jaksan alkaa yhtään millekään.

Pitäis olla täydellinen seksielämä ja sit persoonalta vähintään yhtä hyvää seuraa kuin parhaat naispuoliset ystäväni, jotta voisin edes hypoteettisesti jaksaa hänen seuraansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako Istanbulista jotenkin laadukkaamman ja luotettavamman miehen kuin baarista? Salli mun epäillä. 

Olisi kiva, että olisi jotain luontevia parinmuodostuspaikkoja muitakin kuin baarit. Vaikkapa ystävän illanistujaisissa voi törmätä johonkin, mutta sekin on kyllä aika sattumaa, ellei ole vaihtuvainen ja laaja ystäväpiiri. 

Uskovainen mies on juuri sitä mitä haet. Enkä tarkoita mitä tahansa uskista vaan esim. harrasta katolilaista tai jopa kotoista lestaa. Sori aikalailla muut miehet alkavat olemaan sitten jollain tavalla ”viallisia”

Lestadiolaisen miehen löytäminen se vasta vaikeaa onkin, koska vaihtuvuutta ei ole ja kaveripiirin ja kotirauhanyhdistyksen vaihtoehdot on pian kartoitettu. Ei löydy nettideitistä, baarista eikä tinderistä. 

Silti lestadiolaisissa ei juurikaan sinkkuja ole, eli löytävät kyllä toisensa.

Ja niitä miehiä/naisia katsellaan muualtakin kuin jostain kotirauhanyhdistykseltä, ja nykyään les t*at löytää toisensa myös Tinderistä.

Ja matkoilta, ja tietysti yleisimmin isojen nuorisoporukoiden mökkireissuilta, yhteisistä illanvietoista ym.

Mutta siis ulkopuolisen on kyllä vaikea sellaista löytää/saada, se on totta.

Tosin jos tavisnainen onnistuu pariutumaan lestamiehen kanssa, niin voin kertoa että ne on hyviä miehiä ne ja paljon parempia kuin tavikset.

Lestanaisen ja tavismiehen suhteet taas harvemmin onnistuu tai on mitenkään onnellisia, koska lestanainen on tottunut niin hyvälle ja hänen silmissään tavismies on täysi luuseri ja tavismiehen silmissä taas lestanainen liikoja vaativa hullu akka.

Kulttuurierot tosi suuret sitten kun lapsia tulee, jos mies on tavis ja nainen (ex)lesta. Harvoin onnistuu, toisin kuin lestamiehen ja tavisnaisen kohdalla, jolle aidosti perhekeskeinen ja lapsirakas sekä loputtoman työteliäs ja kunnollinen lestamies on kuin taivaan lahja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako Istanbulista jotenkin laadukkaamman ja luotettavamman miehen kuin baarista? Salli mun epäillä. 

Olisi kiva, että olisi jotain luontevia parinmuodostuspaikkoja muitakin kuin baarit. Vaikkapa ystävän illanistujaisissa voi törmätä johonkin, mutta sekin on kyllä aika sattumaa, ellei ole vaihtuvainen ja laaja ystäväpiiri. 

Uskovainen mies on juuri sitä mitä haet. Enkä tarkoita mitä tahansa uskista vaan esim. harrasta katolilaista tai jopa kotoista lestaa. Sori aikalailla muut miehet alkavat olemaan sitten jollain tavalla ”viallisia”

Lestadiolaisen miehen löytäminen se vasta vaikeaa onkin, koska vaihtuvuutta ei ole ja kaveripiirin ja kotirauhanyhdistyksen vaihtoehdot on pian kartoitettu. Ei löydy nettideitistä, baarista eikä tinderistä. 

Voisitko sitten harkita katolilaista? Nämä joita minä oon tavannut ovat olleet kunnollisia ja raittiita. Toki kirkossa käyminen sekä rukoileminen on tulleet vahvasti esille, mutta eivät koskaan ole alkaneet tyrkyttämään mulle omaa uskontoaan.

150: juupajuu... :DD.......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako Istanbulista jotenkin laadukkaamman ja luotettavamman miehen kuin baarista? Salli mun epäillä. 

Olisi kiva, että olisi jotain luontevia parinmuodostuspaikkoja muitakin kuin baarit. Vaikkapa ystävän illanistujaisissa voi törmätä johonkin, mutta sekin on kyllä aika sattumaa, ellei ole vaihtuvainen ja laaja ystäväpiiri. 

Uskovainen mies on juuri sitä mitä haet. Enkä tarkoita mitä tahansa uskista vaan esim. harrasta katolilaista tai jopa kotoista lestaa. Sori aikalailla muut miehet alkavat olemaan sitten jollain tavalla ”viallisia”

Lestadiolaisen miehen löytäminen se vasta vaikeaa onkin, koska vaihtuvuutta ei ole ja kaveripiirin ja kotirauhanyhdistyksen vaihtoehdot on pian kartoitettu. Ei löydy nettideitistä, baarista eikä tinderistä. 

Silti lestadiolaisissa ei juurikaan sinkkuja ole, eli löytävät kyllä toisensa.

Ja niitä miehiä/naisia katsellaan muualtakin kuin jostain kotirauhanyhdistykseltä, ja nykyään les t*at löytää toisensa myös Tinderistä.

Ja matkoilta, ja tietysti yleisimmin isojen nuorisoporukoiden mökkireissuilta, yhteisistä illanvietoista ym.

Mutta siis ulkopuolisen on kyllä vaikea sellaista löytää/saada, se on totta.

Tosin jos tavisnainen onnistuu pariutumaan lestamiehen kanssa, niin voin kertoa että ne on hyviä miehiä ne ja paljon parempia kuin tavikset.

Lestanaisen ja tavismiehen suhteet taas harvemmin onnistuu tai on mitenkään onnellisia, koska lestanainen on tottunut niin hyvälle ja hänen silmissään tavismies on täysi luuseri ja tavismiehen silmissä taas lestanainen liikoja vaativa hullu akka.

Kulttuurierot tosi suuret sitten kun lapsia tulee, jos mies on tavis ja nainen (ex)lesta. Harvoin onnistuu, toisin kuin lestamiehen ja tavisnaisen kohdalla, jolle aidosti perhekeskeinen ja lapsirakas sekä loputtoman työteliäs ja kunnollinen lestamies on kuin taivaan lahja.

Epäilenpä suuresti tuota Tinderiä, ainakaan meidän vanhempien kohdalla. Ja kyllä meitä vl-sinkkunaisia on paljonkin, etenkin pk-seudulla. Enkä kyllä edes haluaisi Tinderiä käyttävää vl-miestä.

-nelikymppinen vl sinkku

Toinen vaihtoehto on tietenkin sitten tuo katolilainen, mikäli lesta miehet tuntuvat olevan kiven alla. Suomessakin näitä löytyy kyllä vaan heidän perään täytyy enempi huudella ellei halua helpottaa hakuprosessia ja lähteä suoraan käymään jossakin katolisessa maassa jossa hakee Tinderin avulla paikallisia sinkkuja.

Mä elän yksin,koska en halua kotiini kaljaa kittaava miestä,enkä palvella ketään,mua ei kiinnosta myöskään juosta miehen sukulaisilla(enkä odota,että hän juoksee minun),mua ei kiinnosta myöskään miehet,jotka vonkuu monta kertaa viikossa seksiä.Nautin vapaudesta.Saa elää sellasta elämää,kun itse haluaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako Istanbulista jotenkin laadukkaamman ja luotettavamman miehen kuin baarista? Salli mun epäillä. 

Olisi kiva, että olisi jotain luontevia parinmuodostuspaikkoja muitakin kuin baarit. Vaikkapa ystävän illanistujaisissa voi törmätä johonkin, mutta sekin on kyllä aika sattumaa, ellei ole vaihtuvainen ja laaja ystäväpiiri. 

Uskovainen mies on juuri sitä mitä haet. Enkä tarkoita mitä tahansa uskista vaan esim. harrasta katolilaista tai jopa kotoista lestaa. Sori aikalailla muut miehet alkavat olemaan sitten jollain tavalla ”viallisia”

Lestadiolaisen miehen löytäminen se vasta vaikeaa onkin, koska vaihtuvuutta ei ole ja kaveripiirin ja kotirauhanyhdistyksen vaihtoehdot on pian kartoitettu. Ei löydy nettideitistä, baarista eikä tinderistä. 

Silti lestadiolaisissa ei juurikaan sinkkuja ole, eli löytävät kyllä toisensa.

Ja niitä miehiä/naisia katsellaan muualtakin kuin jostain kotirauhanyhdistykseltä, ja nykyään les t*at löytää toisensa myös Tinderistä.

Ja matkoilta, ja tietysti yleisimmin isojen nuorisoporukoiden mökkireissuilta, yhteisistä illanvietoista ym.

Mutta siis ulkopuolisen on kyllä vaikea sellaista löytää/saada, se on totta.

Tosin jos tavisnainen onnistuu pariutumaan lestamiehen kanssa, niin voin kertoa että ne on hyviä miehiä ne ja paljon parempia kuin tavikset.

Lestanaisen ja tavismiehen suhteet taas harvemmin onnistuu tai on mitenkään onnellisia, koska lestanainen on tottunut niin hyvälle ja hänen silmissään tavismies on täysi luuseri ja tavismiehen silmissä taas lestanainen liikoja vaativa hullu akka.

Kulttuurierot tosi suuret sitten kun lapsia tulee, jos mies on tavis ja nainen (ex)lesta. Harvoin onnistuu, toisin kuin lestamiehen ja tavisnaisen kohdalla, jolle aidosti perhekeskeinen ja lapsirakas sekä loputtoman työteliäs ja kunnollinen lestamies on kuin taivaan lahja.

Epäilenpä suuresti tuota Tinderiä, ainakaan meidän vanhempien kohdalla. Ja kyllä meitä vl-sinkkunaisia on paljonkin, etenkin pk-seudulla. Enkä kyllä edes haluaisi Tinderiä käyttävää vl-miestä.

-nelikymppinen vl sinkku

Onhan joka paikkakunnalla ne keski-ikäisten ”vanhojenpoikien ja vanhojen piikojen” porukat, mutta ei ne yleensä kyllä isoja ole.

Max 15 henkilöä per porukka, mutta Helsingissä varmaan enemmän kun Helsingissähän on jäsenluvultaan Suomen suurin rauhanyhdistyskin.

Suhteessa vl-väkimäärään nämä ”vanhatpojat ja -piiat” ovat marginaalissa.

Ei varmaan nelikymppisillä Tinderiä ole, mutta mikset naisi jotain ulkomaalaista?

Tiedän vl-naisia joilla on mies esim. Saksasta, Italiasta, Portugalista, Venäjältä, Ranskasta, Israelista ja USA:sta.

Ei mitään vikaa ja hyvin on mennyt, lapsistakin tulee sosiaalisesti taitavia ja hyvin pärjääviä ihmisiä.

Ei kannata oikeasti odotella, että pk-seudulta yhtäkkiä löytyisi se vl-mies, jos sinkkuus häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Toinen vaihtoehto on tietenkin sitten tuo katolilainen, mikäli lesta miehet tuntuvat olevan kiven alla. Suomessakin näitä löytyy kyllä vaan heidän perään täytyy enempi huudella ellei halua helpottaa hakuprosessia ja lähteä suoraan käymään jossakin katolisessa maassa jossa hakee Tinderin avulla paikallisia sinkkuja.

Mikä niissä katolisissa kiehtoo?

Miksi etenkin katolinen sopisi suomalaiselle tai le stalle?

Miksi et ehdota esim. ortodoksia?

Jos l e stanainen hakee miehen jostain muualta, on käytännössä edellytys liitolle että mies kääntyy le staksi tai on ainakin messissä niissä piireissä eli kuljettaa lapsia pyhäkouluun, käy seuroissa, miesten jutuissa jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt tarvitse olla mikään einstein tai psykologi tajutakseen, että aikuiset, joilla on takanaan pitkä ja onnellinen parisuhde, joka jatkuu edelleen, ovat tasapainoisimpia ja onnellisimpia. Ihan kuin lapset, jotka tulevat parhaista perheistä, ovat saaneet parhaat eväät. 

Jokapäiväinen elämä tapahtuminen, kosketuksineen ja vuorovaikutuksineen vaikuttaa paljon ihmisen hormonitasapainoon. Erittyykö mielihyvää vai stressihormoneita jne. Ja totta kai se luo pitkällä aikavälillä vaikutuksensa. 

Jos otetaan vaikkapa kaksi samalla viivalla olevaa henkilöä ja laitetaan toinen viideksitoista vuodeksi rämpimään yksin vaikeuksiin ja toinen elämään onnellista keskiluokkaista perhearkea niin ihan varmasti nämä kaksi eivät ole enää samanlaisia tuon viidentoista vuoden jälkeen eikä se kerro mitään kummankaan paremmuudesta sinänsä. 

Tässä oli keskustelun älykkäin kommentti. Surullista sinänsä, ettei se liity aloitukseen kuin mutkan kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako Istanbulista jotenkin laadukkaamman ja luotettavamman miehen kuin baarista? Salli mun epäillä. 

Olisi kiva, että olisi jotain luontevia parinmuodostuspaikkoja muitakin kuin baarit. Vaikkapa ystävän illanistujaisissa voi törmätä johonkin, mutta sekin on kyllä aika sattumaa, ellei ole vaihtuvainen ja laaja ystäväpiiri. 

Uskovainen mies on juuri sitä mitä haet. Enkä tarkoita mitä tahansa uskista vaan esim. harrasta katolilaista tai jopa kotoista lestaa. Sori aikalailla muut miehet alkavat olemaan sitten jollain tavalla ”viallisia”

Lestadiolaisen miehen löytäminen se vasta vaikeaa onkin, koska vaihtuvuutta ei ole ja kaveripiirin ja kotirauhanyhdistyksen vaihtoehdot on pian kartoitettu. Ei löydy nettideitistä, baarista eikä tinderistä. 

Silti lestadiolaisissa ei juurikaan sinkkuja ole, eli löytävät kyllä toisensa.

Ja niitä miehiä/naisia katsellaan muualtakin kuin jostain kotirauhanyhdistykseltä, ja nykyään les t*at löytää toisensa myös Tinderistä.

Ja matkoilta, ja tietysti yleisimmin isojen nuorisoporukoiden mökkireissuilta, yhteisistä illanvietoista ym.

Mutta siis ulkopuolisen on kyllä vaikea sellaista löytää/saada, se on totta.

Tosin jos tavisnainen onnistuu pariutumaan lestamiehen kanssa, niin voin kertoa että ne on hyviä miehiä ne ja paljon parempia kuin tavikset.

Lestanaisen ja tavismiehen suhteet taas harvemmin onnistuu tai on mitenkään onnellisia, koska lestanainen on tottunut niin hyvälle ja hänen silmissään tavismies on täysi luuseri ja tavismiehen silmissä taas lestanainen liikoja vaativa hullu akka.

Kulttuurierot tosi suuret sitten kun lapsia tulee, jos mies on tavis ja nainen (ex)lesta. Harvoin onnistuu, toisin kuin lestamiehen ja tavisnaisen kohdalla, jolle aidosti perhekeskeinen ja lapsirakas sekä loputtoman työteliäs ja kunnollinen lestamies on kuin taivaan lahja.

Millä tavalla tavismies on luuseri lestadiolaisnaisen silmissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vaihtoehto on tietenkin sitten tuo katolilainen, mikäli lesta miehet tuntuvat olevan kiven alla. Suomessakin näitä löytyy kyllä vaan heidän perään täytyy enempi huudella ellei halua helpottaa hakuprosessia ja lähteä suoraan käymään jossakin katolisessa maassa jossa hakee Tinderin avulla paikallisia sinkkuja.

Mikä niissä katolisissa kiehtoo?

Miksi etenkin katolinen sopisi suomalaiselle tai le stalle?

Miksi et ehdota esim. ortodoksia?

Jos l e stanainen hakee miehen jostain muualta, on käytännössä edellytys liitolle että mies kääntyy le staksi tai on ainakin messissä niissä piireissä eli kuljettaa lapsia pyhäkouluun, käy seuroissa, miesten jutuissa jne.

Olisiko kyse enemminkin siitä että ortodoksit uskovat täysin eri asiaan mitä EV.lutit ja katolilaiset? Siksi toisekseen katolilaiset ovat useimmiten temperamentiltaan hiukan säyseämpiä mitä useimmat ortodoksit eikä viinakaan välttämättä maistu samalla tavalla. Joukossa on toki aina niitä kuuluisia poikkeuksia, jos nyt välttämättä haluaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt tarvitse olla mikään einstein tai psykologi tajutakseen, että aikuiset, joilla on takanaan pitkä ja onnellinen parisuhde, joka jatkuu edelleen, ovat tasapainoisimpia ja onnellisimpia. Ihan kuin lapset, jotka tulevat parhaista perheistä, ovat saaneet parhaat eväät. 

Jokapäiväinen elämä tapahtuminen, kosketuksineen ja vuorovaikutuksineen vaikuttaa paljon ihmisen hormonitasapainoon. Erittyykö mielihyvää vai stressihormoneita jne. Ja totta kai se luo pitkällä aikavälillä vaikutuksensa. 

Jos otetaan vaikkapa kaksi samalla viivalla olevaa henkilöä ja laitetaan toinen viideksitoista vuodeksi rämpimään yksin vaikeuksiin ja toinen elämään onnellista keskiluokkaista perhearkea niin ihan varmasti nämä kaksi eivät ole enää samanlaisia tuon viidentoista vuoden jälkeen eikä se kerro mitään kummankaan paremmuudesta sinänsä. 

Olen sen verran kovissa oloissa jo lapsena keitetty että harvasta miehestä on tarpeeksi tukevaa olkapäätä. Minä en jaksa olla suhteessa aina se vahvempi ja kaikesta selviävä.

Esimerkkisi pätee ehkä keskimääräiseen ihmiseen mutta väitän, että ihmisissä on ns. kelohonkatyyppejä, jotka päjäävät yksin paremmin kuin moni kaksin. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen vaihtoehto on tietenkin sitten tuo katolilainen, mikäli lesta miehet tuntuvat olevan kiven alla. Suomessakin näitä löytyy kyllä vaan heidän perään täytyy enempi huudella ellei halua helpottaa hakuprosessia ja lähteä suoraan käymään jossakin katolisessa maassa jossa hakee Tinderin avulla paikallisia sinkkuja.

Mikä niissä katolisissa kiehtoo?

Miksi etenkin katolinen sopisi suomalaiselle tai le stalle?

Miksi et ehdota esim. ortodoksia?

Jos l e stanainen hakee miehen jostain muualta, on käytännössä edellytys liitolle että mies kääntyy le staksi tai on ainakin messissä niissä piireissä eli kuljettaa lapsia pyhäkouluun, käy seuroissa, miesten jutuissa jne.

No sen miehenhän pitäisi olla vl itsekin. Totta kai mitä vanhemmaksi tässä käy, luottamus Jumalan johdatukseen alkaa horjua ja tekisi mieli itse käpälöidä parinmuodostusta. Mutta mutta...

Ehkä noihin ulkomaalaisiin ajattelee liittyvän joku lieventävä asianhaara, että on muutakin kulttuurieroa kuin se, että on tavallinen suomalainen tai suomalainen vl. En kuitenkaan voisi kuvitella olevani naimisissa miehen kanssa, joka kiroilee, juo alkoholia, huudattaa telkkaa tai musiikkia ja pahinta tietysti olisi se, että puuttuisi se yhteinen henkinen yhteys uskoon, koska sen puolison pitäisi olla tärkein ns. saattomies eli uskonelämän rinnallakulkija. Sen avulla myös sovitaan riitoja ja erimielisyyksiä, joita joka suhteessa tulee esille. 

En myöskään suostuisi vaikkapa meikkaamaan miestä miellyttääkseni, vaikka mielelläni tekisinkin asioita miestä ilahduttaakseni. 

- nelikymppinen vl sinkku