Mitä aikuiset sinkut tekee töiden jälkeen? Mikä rytmittää päivänne ja kenelle puhutte

Harrastaa, näkee kavereita, näkee perhettä (vanhempia, sisaruksia jne), lukee, katsoo telkkaria? Tekee mitä tahansa?

”Selviö”

Kuulostaapa ankealta. Elää jonkin ikiaikaisen tradition mukaan. Ei ihme että syntyvyys laskee kun vastakohtana näyttäytyy valmiiksi saneltu elämä.

Itken itseni uneen.

Kotiin palattua lueskelen paperi- ja digilehtiä, syön, katselen televisiota tai soitan kavereille. Ei siis mitään kummallista.

Aikoinaan lapsuudessa olin samankaltaista, mutta se ahdistava tunnelma isän äkkipikaisuuden takia on poissa.

Noh en mitään supererikoista. Aika tyypillinen ilta työpäivän jälkeen on: kaupan kautta kotiin, koirat lenkille ja niitten sekä kissojen ruokinta. Sitten joko kiiruhtaminen harrastuksiin tai ruuan laittoa. Jos olen kotona, selaan nettiä tai luen lehtiä/kirjoja. Mahollisesti pientä siivoilua tai pihahommia. 

Iltakymmenen maissa taas koirat lenkille ja puoliltaöin nukkumaan.

Ei mun tekemiset minusta paljoa poikkea perheellisten puuhista.

Töiden jälkeen alkaa oikeat työt. En ymmärrä miten perheelliset saavat koskaan mitään aikaiseksi. Se olisi minulle pelkkää painolastia.

Ilmeisesi toiset eivät sitten kaipaa juttuseuraa joka päivä

Kävin ulkoilemassa, hoidin kotia (siivosin, pyyksäsin). Töissä tuli sosiaalinen tarve tyydytettyä eli en edes jaksanut ajatella, että jonkun kanssa pitäisi sen kummemmin jutella, nautin enemmänkin siitä hiljaisuudesta.

Koira, koiralle.

Töiden jälkeen kuunnellaan musiikkia youtubesta ja jatketaan kämpän remontoimista. Sitten vähän väliä vilkuilemassa mitä Vauvaan on kirjoiteltu. Naapureiden kanssa saatetaan vaihtaa muutama sana. Mutta muuten ihan omassa rauhassa.

Ja kyllähän sitä ydinperhettä kaipaisi takaisin itselle. Kun olen ollut parisuhteissa koko eliniästäni laskettuna 65% ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesi toiset eivät sitten kaipaa juttuseuraa joka päivä

Enemmänkin joka hetki. Kyllä mä ainakin paljon juttelen töissä työkavereille, työ on luonteeltaan sellasta että pystyy turisemaan aika paljonkin siinä puuhien ohessa ja toki tauolla enemmänkin.

En ymmärrä mihin tarttisi sen lisäksi vielä kotona jotain juttuseuraa, hiljasuus pikemminkin miellyttävää työpäivän hälinän jälkeen.

Siis eikö AP oo ikinä asunut yksin? Jotenki säälittävää.. Voiko olla niin kiinni siinä perheessä ja parisuhteessa että ei ymmärrä suurimmalla osalla ihmisistä olevan sosiaalisia kontakteja kodin ulkopuolella? Tai niin läheisriippuvainen että oleminen ilman jonkun toisen ihmisen läsnäoloa on täysin ymmärryksen ylittävää?

Tietokoneen äärellä. Siirryn vain työkoneelta kotiin oman koneen äärelle. 

No, pääsääntöisesti olen käynyt lenkillä/salilla jo ennen koulua/töitä, joten siihen ei mene koulun jälkeen aikaa arkena.

Koulun jälkeen:

-saatan käydä vaate-/sisustuskaupoilla pyörähtämässä kotimatkalla.

-usein käyn Lidlissä hakemassa päivittäistavaraostoksia

-kotona siivoilen, tiskaan ja pesen pyykkiä

-selaan nettiä ja somea, katson esim. sarjoja tai leffoja

-laitan ruokaa tai syön ja kasaan edellispäivän jämistä aterian

-saatan soitella ja tekstailla kavereille/sukulaisille

-teen koulutöitä

Kun olin sinkku, niin tein töiden jälkeen kotihommia, pelasin, kävin kaupungilla, lenkkeilin ja harrastin kaikenlaista. Vietin normaalia elämää.

Nyt olen parisuhteessa, mutta oikeastaan teen edelleen samoja asioita, sillä ei asuta yhdessä.

En kaipaa sen kummemmin juttuseuraa töiden jälkeen, vaan viihdyn hyvin ykain.

Puhun kissoilleni ja hevoselleni ja tallikavereilleni, muun ajan saatan tehdä firman töitä ja ihan lopun selaan tätä palstaa..! Voisi kyllä käyttää tuon viimeisen ajan ihan nukkumiseen.

Ihan samalla tavalla kun parisuhteessakin.

Töiden jälkeen on kiva olla muutama tunti ihan yksikseen rauhassa. Kuitenkin minäkin kaipaan läheisten ihmisten kanssa juttelemista ihan arkisista asioista, kuten mitä tapahtui päivällä, mitä syötäisiin ja mitä tulee telkkarista. On tosi tylsää olla koko ilta yksin hiljaa.

Töissä olen normaalin puhelias, pikemminkin hiljainen kuin hölöttäjä. Ehkä sitten illalla haluaisin jutella niin, ettei koko ajan tarvitse miettiä, mitä sanon ja millaisen kuvan annan itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö AP oo ikinä asunut yksin? Jotenki säälittävää.. Voiko olla niin kiinni siinä perheessä ja parisuhteessa että ei ymmärrä suurimmalla osalla ihmisistä olevan sosiaalisia kontakteja kodin ulkopuolella? Tai niin läheisriippuvainen että oleminen ilman jonkun toisen ihmisen läsnäoloa on täysin ymmärryksen ylittävää?

Asun nytkin.

Onko elämäni kymmenen vuoden kuluttua siis samanlaista kuin nyt jos olen yhä yksin, eikä ala koskaan se oikea aikuisen elämä?

Sinkkuna roikuin töiden jälkeen netissä ja illalla katsoin telkkaria. Hyvänä päivänä ei tarvinut puhua kenellekkään töiden jälkeen. Seksiäkin oli enemmän kuin nykyään muijan kanssa. Aika piip tään mun "elämä".