Tarkoittiko terapeutti että olen ruma?

Tarvitset aspergeria paremmin ymmärtävän terapeutin.

Mutta siis ulkonäköpaineissa ihan todella asenne ratkaisee.

Ajattele Ed Sheerania vaikka. Karsastava menninkäinen, mitä ei ei edes tajua sen mielettömän itsevarmuuden alta.

Minulla oli myös Sheerania vastaava työkaveri, joka oli ulkoisesti kuin Sheeranin rumempi veli, lihava r-vikainen ja karsastava, lyhyt käppänä. Mutta jotenkin jonkinlainen karisma ajoi kaiken ulkoisen ohi, ja on nyt onnellinen perheenisä.

Olet aspergerina jo diagnoosin kriteereiden perusteella keskitasoa fiksumpi ja omaperäinen ihminen. Itsetunnon rakentaminen on vaikeaa, mutta hakeudu as-ryhmiin ja yritä.

Ihminen on muuten ”ruma” vain on täysin hoitamaton ja sen seurauksena esim. hampaat pudonneet ja värjäytyneet ymv.

Ole ylpeä assi. Noh, yritä.

Erittäin hyvin sanottu terapeutilta! Tärkeinhän tuossa on tuo kysymys. Toivon, että ap pohtisi sitä, eikä tuota tulkintaa. Minun mielestä ammattitaitoinen psykoterapeutti ei kommentoi asiakkaan ulkonäköä, ei vaikka asiakas kinuaisi sitä kommenttia "et ole ruma" tai "näytät normaalilta".

Ei se terapeutti ole mikään ulkonäköasiantuntija, vaan mielen asiantuntija. Kyllä siitä ulkonäön normaaliudesta tms kysellä joltain muulta. Perinteinen "laita tänne kuva" tai kysy kavereilta/sisaruksilta jne.

Ei kai se niinkään omaa mielipidettään esittänyt, vaan viittasi siihen, mitä itse ajattelet ulkonäöstäsi.

Mistä se terapeutti tietää, vaikka ne kaikki erikoisen näköiset ihmiset miettisivätkin juuri sitä vaikka eivät ulospäin sitä näytä?

Ehkä jopa ihan todennäköistä, että miettivät. Koska jokatoiselle ihmiselle se on tärkein asia ihan tietämättäänkin, että mitä _muut_ ajattelee.

Lue Anthony de Mellon Havahtuminen.

Siinä on väkevää hengen lääkettä, eikä mitään "helpotusta oireisiin" mitä terapia usein on.

Harva ihminen kehuu kenenkään ulkonäköä, etenkään miehen, jos tämä sattuu olemaan suhteellisen vieras. Poikkeaviin piirteisiin kyllä kiinnitetään useammin huomiota ja se sanotaan ääneen, jos jokin ei miellytä. Jos ihmisellä ei ole läheisiä, jotka sanovat avoimesti, että olet mukava tyyppi ja ihan kivan näköinenkin, niin yleensä kokemus omasta ulkonäöstä on korostuneen negatiivinen myös aika tavallisen näköisillä, ei niinkään rumilla, ihmisillä. Jos ihmistä on vielä kiusattu ulkonäön takia, niin tämä kokemus varmasti korostu identiteetissä.  Jos olisit kasvanut erilaisessa ympäristössä ja vahvuuksiisi olisi kiinnitetty enemmän huomiota, et olisi niin kiinni omassa rumuuden kokemuksessasi.  Sitä terapeutti varmasti osin tarkoitti. Ihmisiä on miljardeja tällä maapallolla ja kaikilla on omat piirteensä ja oma rajallinen elinaikansa. Ei kannata liikaa tuhlata energiaa sellaisten asioiden pohtimiseen, joille ei voi mitään.  Monet selviytyvät raajarikkoina, vammautuneina ja kaikkensa menettäneinä. Miksi et sinäkin pullaposkinesi voisi olla onnellinen ja löytää merkitystä elämääsi sen vähän aikaa, kun tällä maapallolla tallustat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun en voi tietää millä lailla olet erikoisen näköinen niin vaikeaa sanoa muuta.

Ulkonevat hampaat ja pullaposket, vaikka muuten olen laiha. Tuntuu että kaikki rasva pakkaantuu poskiin. Sivuprofiilistani on sanottu että "kellään ei ole samanlaista".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun en voi tietää millä lailla olet erikoisen näköinen niin vaikeaa sanoa muuta.

Minusta ulkonevat hampaat, pulleat posket ja uniikki sivuprofiili eivät vielä riitä tekemään ihmisestä epänormaalin näköistä. Jollakulla toisella saattaa olla tiukempi seula sille, millainen on normaali ulkonäkö, kuin minulla. Toisin sanoen ulkonäön normaaliuskin on pitkälti subjektiivista, kuten viehättävyys.

Vasta jokin ulkonäköön selkeästi vaikuttava kudosten sairaus tai vaurioituminen onnettomuudessa alkaisivat ylittää sen rajan, että ulkonäkö olisi epänormaali eli huomiotaherättävän poikkeuksellinen. Ja on selvää että silloinkin ulkonäön kielteinen kommentointi on väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti olet itse maininnut ettet pidä itseäsi normaalin näköisenä, eihän kukaan muuten sanoisi tuollaista. Eli se on tavallaan vain vastaus omaan mielipiteesi, sanot ettet pidä itseäsi normaalin näköisenä niin terapeutti lohduttaa että on paljon erikoisen näköisiä ihmisiä.

Minusta terapeutti voisi lohduttaa sanomalla, että "näytän ihan normaalilta" (tai jotain tähän tyyliin). Mutta ilmeisesti hän on eri mieltä, eikä halua valehdella.

Ap

Minusta olisi terapeutilta täysin outoa ja epäammattimaista alkaa arvottaa asiakkaan ulkonäköä suuntaan tai toiseen. Ei se ole hänen asiansa. Sitä paitsi mitä hänen mielipiteellään on merkitystä. Ja kuulostaa siltä, että olet ainakin jossain määrin ruman ja oudon näköinen.

Tiesitkö, että moni käy terapiassa, koska sairastaa kuolemaan johtavaa sairautta tai on vaikka neliraajahalvaantunut? Luuletko, että terapeutti sanoo heille, että eihän tuossa mitään, olet oikeasti terve? Hän yrittää auttaa asiakasta tulemaan toimeen todellisuuden kanssa.

Sinun pitää vain hyväksyä ulkonäkösi ja elää se kanssa. Huonomminkin voisi olla. Terapeutti on ihan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Aina puhutaan näistä terapeutin tarjoamista työkaluista.. mitä ne siis käytännössä on, voisko joku kertoa? Olen kysynyt tätä jo monta kertaa, mutta kukaan ei ole vielä vastannut.

No minä koitan vastata näin asiakkaan näkökulmasta. Minut terapeutti on opettanut tietoisesti ajattelemaan eri lailla kuin aiemmin, haastamaan itseäni silloin, kun on vaikeaa. Ei ne "työkalut" ole mitään kovin yksiselitteisiä tai konkreettisia, että niitä voisi tässä saha ja vasara -tyyliin luetella, mutta omien haitallisten ajatusmallien huomaaminen, tiedostaminen ja haastaminen on mulle ollut iso juttu. Lisäksi mulla on ollut yksi huono tapa (jota en tässä halua sen kummemmin eritellä), ja muutamassa vuodessa terapeutti sai mut uskomaan, että voin paremmin, kun muutan tuota tapaa.

Sen voin myöskin kertoa, että mun kanssa terapia on ollut välillä ihan hirveää jankuttamista. Ei se niin mene, että jotain asiaa käsitellään kerran, ja se muuttuu. Kyllä se niin on, että asioihin täytyy palata, ja joka kerta lähestytään asiaa vähän eri kulmasta tai jatketaan siitä, mihin on jääty.

AP, kyllä kaikki terveet ja empatiakykyiset ihmiset ymmärtää sen, että ei omalle ulkonäölle voi mitään, eivätkä he sen perusteella ketään kieroon katso.

Tee töitä sen eteen, että näkisit itsesi tuollaisen terveen ja empatiakykyisen ihmisen silmin. Ne ketkä toisille huutelee ilkeitä juttuja ja vielä tuollaisista asioista, ovat todellisuudessa pahoissa ongelmissa itsensä kanssa ja siksi näkevät toisetkin tuossa omassa skeidassaan.

Elämässä aina välillä tulee paskaa niskaan ihan kaikille, mutta rakastamalla itseäsi se paska kuitenkin valahtaa hyvin nopeasti pois päältäsi. :)

Asennemuutoksen ei tarvitse tapahtua välittömästi ja yhdessä yössä, vaikka voihan siinä niinkin käydä kuten Echart Tollella!

Kärsivällisyyttä.

Meillä kaikilla oli ja on omat haasteemme itsetunnon kanssa, mutta muista, että mitä suurempi vastus, sitä kirkkaampi valo!

Kyllä meitä sinua rakastavia ihmisiä on, se on fakta, AP!

Ja se joka toista alas painaa, ei tosiaan itseään valitettavasti rakasta ja tavallaan hän käytöksellään sitä kuitenkin osoittaa haluavansa, mutta unohda heidät.

Ei tarkoittanut. Tarkoitti juuri sitä mitä sanoi. Mieti sitä ja lopeta omat ylimääräiset sivumerkitysten miettimiset. Kuulostat ihan vainoharhaiselta exältäni, joka oli löysi kaikesta mahdollisesta aina jotain itseensä kohdistuvia negatiivisia piilomerkityksiä, vaikka kukaan ei ollut sanonut tai edes ajatellut mitään sellaista. Oli todella rasittava ihminen, kun vääristeli muiden puheet ja sitten mietti niitä päivätolkulla.

Et kuitenkaan uskoisi, vaikka sinua kehuttaisiin kuinka normaalin näköiseksi tai kivan näköiseksi, joten ei sinun kannata yrittää lypsää keneltäkään arviota omasta ulkonäöstäsi.

Minulla on kierot silmät ja pahasti ulkonevat hampaat. Olen saanut kuulla niistä paljon elämäni aikana, mutta en ole jäänyt vatvomaan sitä. Omasta mielestäni olen hyvä tyyppi ja ihan kivan näköinen. Olen opetellut peittämään huonoja puoliani ja korostan hyviä puoliani. Ikävistä ihmisistä en piittaa. Jaan elämäni hyvien ihmisten kanssa.

Tarkoitti juuri sitä.

Vierailija kirjoitti:

Ja tällaisia keskusteluja kustannetaan veronmaksajien rahoista. Eikö enää ole ollenkaan oikeita ongelmia?

Ihmettelen samaa. Nykyään "hyvinvointia" on se että vaikka joku on ruma niin silti hänellä ei tarvitse olla paha mieli, terapian avulla hän voi oppia olemaan onnellinen. En tiedä mikä tuossa on älyttömintä:

1. Yhteiskunta rahoittaa tuota.

2. Joku ihminen on niin pihalla että tahtoo tuollaiseen terapiaan.

3. Joku psykologi on niin pihalla että suostuu antamaan tuollaista terapiaa.

Mutta toisaalta, sairasta on myös se että nykypäivänä meitä kaikkia kiusataan ja kaltoinkohdellaan jo pikkulapsista alkaen niin paljon että lopulta me ollaan väistämättä jo melkein sirpaleina. Mitä huonommin meitä kohdellaan lapsina ja aina sen jälkeenkin sitä huonovointisempia aikuisia me sitten ollaan. Eihän me sitten voida kestää mitään, meillä ei kertakaikkiaan ole psykologista vastustuskykyä, joten väistämättä me hajotaan totaalisesti kun joku sanoo meille yhden pahan sanan lisää. Kun ihmistä on koko elämän ajan kohdeltu kuin kakkaa niin hän menee ihan hajalle kun joku sanoo hänelle "olet ruma" ja sitten hän traumatisoituu ja tarvitsee kolme vuotta Kelan tukemaa terapiaa tai muutoin hän romahtaa niin pahasti että menettää loppuiäkseen työkykynsä ja se vasta tuleekin kalliiksi yhteiskunnalle. Ei tuo ole sen potilaan vika vaan kaikkien hänen kaltoinkohtelijoidensa vika, ja useimmiten ne ensimmäiset ja pahimmat kaltoinkohtelijat ovat hänen vanhempansa. Mutta jos sun äitis ei ole rakastanut sua niin et sä sitä rakkautta siltä terapeutilta saa. Mutta eihän sulla muutakaan toivoa ole kuin etsiä apua terapiasta. Hukkuva tarttuu oljenkorteen.

Joku sanoisi että nuo ihmiset joilla ei ole vastustuskykyä on kasvatettu pumpulissa. Mutta kyllä se on päinvastoin: ne on kasvatettu kakassa. Ei psykologinen vastustuskyky (henkinen vahvuus) kehity siitä että kohtaa lapsuudessa huonoa kohtelua, vaan siitä että saa lapsuudessa hyvää kohtelua. Jos on aina kohdeltu huonosti niin aina voi huonosti.

Nykyään noita vastustuskyvyttömiä on niin paljon että nuo tyhjänpäiväiset ongelmat ("joku kutsui minua rumaksi joten nyt minulla on paha mieli") on niitä ihan "oikeita" ongelmia, ne tuottavat keskimääräiselle suomalaiselle paljon kipua. Entisaikoina paljon kipua tuotti se jos sormet murskaantuivat myllynkivien väliin. Sellainen ihminen tarvitsi ammattiapua. Nykyään ihan yhtä paljon kipua tuottaa se jos joku kutsuu rumaksi - joten siihenkin tarvitaan ammattiapua. Ei tuo ole elintason parantumista tai yhteiskunnan kehittymistä tai ihmiskunnan tulemista onnellisemmaksi, vaan tuo on sitä että mitä surkeammin meitä lapsesta asti kohdellaan sitä huonompi olo meillä koko elämän ajan on ja sitä vähemmän me sitten yhtään mitään kestetään. Ihmiskunnasta tulee koko ajan onnettomampi, tai siis suomalaisista tulee.

Tämä ei ole pumpuliyhteiskunta. Tämä on kakkayhteiskunta.

Hän yritti sanoa sinulle näin toisella kielellä: "Siis sinähän olet läski, ja se on ongelmasi ja syysi terapiaan, onhan noiit aläskejä muitakin eivätkä tee siitä numeroa. koeta nyt laihtua"

Kauneus on katsojan silmässä. Normaalia, rumaa tai kaunista ei voi määritellä. Jokainen voi määrittää itsensä, mutta jos ei ole saanut työkaluja siihen niin se on vaikeaa. Varsinkin masentunut tai muuten hyvin epävarma ihminen näkee itsensä usein rumana ja alkaa käyttäytyä, epävarmasti, vetäytyvästi ja välttelevästi muita ihmisiä kohtaan. Olemus voi tuntua kanssaihmisistä jopa vihamieliseltä, röyhkeältä tai ylpeältä, siitä syystä, kun tuntee tsensä joukkoon sopimattomaksi ja epänormaaliksi. Silloin on sanomattakin selvää, että muut ihmiset eivät lähesty ja tee tuttavuutta. Tästä seuraa masentuneelle tai muuten epävarmalle ihmiselle melenyhtymä, että muut karttelevat häntä, koska hän on ruma ja outo. Kierre on syntynyt ja se vain pahenee. Terapian tehtävä on mm auttaa ymmärtämään omaa toimintaansa, selkeyttää ihmisen omakuvaa, antaa työkaluja tunnistaa omia heikkouksia ja vahvuuksia. Ap:n terapeutti on tarkoittanut ehkä, että on paljon ihmisiä jotka elävät täysipainoista elämää riippumatta siitä miltä he näyttävät. Ja että ap on herkistynyt puntaroimaan liikaa juuri tätä ulkonäkäasiaa. Silloin kun on itse keskittänyt ajatuksensa johonkin, niin helposti luulee, että kaikki muutkin nyt miettivät ja kiinnittävät huomiota esimerkiksi poskiini ja hampaisiini. Toivottavasti ap saa itsevarmuutta, vaihda terapeuttia jos se ei tunnu auttavan. Naisille ei ulkonäkö ole niin tärkeää kuin käyttäytyminen ja luonne. On tietysti ulkonäkökeskeisiä naisia ja miehiä, mutta eivät kaikki kuulu siihen joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tällaisia keskusteluja kustannetaan veronmaksajien rahoista. Eikö enää ole ollenkaan oikeita ongelmia?

Ihmettelen samaa. Nykyään "hyvinvointia" on se että vaikka joku on ruma niin silti hänellä ei tarvitse olla paha mieli, terapian avulla hän voi oppia olemaan onnellinen. En tiedä mikä tuossa on älyttömintä:

1. Yhteiskunta rahoittaa tuota.

2. Joku ihminen on niin pihalla että tahtoo tuollaiseen terapiaan.

3. Joku psykologi on niin pihalla että suostuu antamaan tuollaista terapiaa.

Mutta toisaalta, sairasta on myös se että nykypäivänä meitä kaikkia kiusataan ja kaltoinkohdellaan jo pikkulapsista alkaen niin paljon että lopulta me ollaan väistämättä jo melkein sirpaleina. Mitä huonommin meitä kohdellaan lapsina ja aina sen jälkeenkin sitä huonovointisempia aikuisia me sitten ollaan. Eihän me sitten voida kestää mitään, meillä ei kertakaikkiaan ole psykologista vastustuskykyä, joten väistämättä me hajotaan totaalisesti kun joku sanoo meille yhden pahan sanan lisää. Kun ihmistä on koko elämän ajan kohdeltu kuin kakkaa niin hän menee ihan hajalle kun joku sanoo hänelle "olet ruma" ja sitten hän traumatisoituu ja tarvitsee kolme vuotta Kelan tukemaa terapiaa tai muutoin hän romahtaa niin pahasti että menettää loppuiäkseen työkykynsä ja se vasta tuleekin kalliiksi yhteiskunnalle. Ei tuo ole sen potilaan vika vaan kaikkien hänen kaltoinkohtelijoidensa vika, ja useimmiten ne ensimmäiset ja pahimmat kaltoinkohtelijat ovat hänen vanhempansa. Mutta jos sun äitis ei ole rakastanut sua niin et sä sitä rakkautta siltä terapeutilta saa. Mutta eihän sulla muutakaan toivoa ole kuin etsiä apua terapiasta. Hukkuva tarttuu oljenkorteen.

Joku sanoisi että nuo ihmiset joilla ei ole vastustuskykyä on kasvatettu pumpulissa. Mutta kyllä se on päinvastoin: ne on kasvatettu kakassa. Ei psykologinen vastustuskyky (henkinen vahvuus) kehity siitä että kohtaa lapsuudessa huonoa kohtelua, vaan siitä että saa lapsuudessa hyvää kohtelua. Jos on aina kohdeltu huonosti niin aina voi huonosti.

Nykyään noita vastustuskyvyttömiä on niin paljon että nuo tyhjänpäiväiset ongelmat ("joku kutsui minua rumaksi joten nyt minulla on paha mieli") on niitä ihan "oikeita" ongelmia, ne tuottavat keskimääräiselle suomalaiselle paljon kipua. Entisaikoina paljon kipua tuotti se jos sormet murskaantuivat myllynkivien väliin. Sellainen ihminen tarvitsi ammattiapua. Nykyään ihan yhtä paljon kipua tuottaa se jos joku kutsuu rumaksi - joten siihenkin tarvitaan ammattiapua. Ei tuo ole elintason parantumista tai yhteiskunnan kehittymistä tai ihmiskunnan tulemista onnellisemmaksi, vaan tuo on sitä että mitä surkeammin meitä lapsesta asti kohdellaan sitä huonompi olo meillä koko elämän ajan on ja sitä vähemmän me sitten yhtään mitään kestetään. Ihmiskunnasta tulee koko ajan onnettomampi, tai siis suomalaisista tulee.

Tämä ei ole pumpuliyhteiskunta. Tämä on kakkayhteiskunta.

Hiukan sekavaa tekstiä, mutta asian ytimestä olen samaa mieltä. Sanotaan, että vastoinkäymiset vahvistavat, mutta ei. Jos ihminen kokee vain vastoinkäymisiä alusta asti, ne tekevät vain hauraammaksi. Kyllähän suomessa on vallinneet näihin päiviin saakka hyvin kylmät kasvatusasenteet ja arvot. Ja ulkonäön korostaminen ihmisen kelvollisuuden mittarina vain lisääntyy koko ajan. Ja ulkonäköpaineet ja siihen fiksoituminen samaa tahtia.

Vierailija kirjoitti:

Terapeutit tapaavat muotoilla asiat noin. Ennemmin joku kaveri voisi sanoa, että olet ihan hyvännäköinen. Koska hän haluaa sinulle hyvän mielen. Eikä yritä saada sinua ajattelemaan.

No olihan tuo nyt ihan paskasti muotoiltu. Miksei voinut kysyä vaan "Miltä sinusta tuntuu, kun avaat oven ja lähdet ulos?" Nyt asiakkaalle jää olo, että hän on huonompi kuin jotkut muut, koska jotkut muut eivät ole neuroottisia ulkonäöstään, vaikka olisivatkin erikoisen näköisiä.

Ap, ymmärrän sinua, koska itsekin olen kärsinyt poskistani koko ikäni. Ei niitä nyt vaan poiskaan saa, joten kai sekin on normaalia, mutta harvinaista emmekä läpäise ulkonäkökriittisten seulaa, mutta mitä sitten. Sydämestä tulevat ystävyydet ja suhteet ovat parempia.

Aspergerina olet ehkä ilmeetön tai sinulla on muutenkin resting bitch face. Youtube on pullollaan jumppa ja lymfaohjeita. Lisäksi sinulla voi olla allergioita, jotka turvottavat poskia. Ja alkoholi ja sokeri nyt ainakin pahentavat asiaa! Jos olet kokeilumielellä, osta solumineraali yhdeksää tablettina ja voiteena ja katso saatko mitään muutosta aikaan. Tärkeintä kuitenkin on yrittää unohtaa ne hampaat ja posket ja uskoa, että rakkaasi näkevät sinut kokonaisuutena.

Entisellä rakkaallani on vinot hampaat ja minusta se on osa hänen persoonaansa ja ulkonäköään, jota pidän varsin komeana.