Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi niin monet luulevat, että anoreksiaa sairastava on automaattisesti

Vierailija
09.08.2019 |

luurangonlaiha? Tiesitkö sinä, että anorektikko voi olla minkä kokoinen vain? Moni on myös ihmetellyt, että aikuinen ihminen voi sitä sairastaa, se ei olekaan mikään laihojen teinityttöjen sairaus. Sitä voi sairastaa myös aikuinen isokokoinen mies.

Kommentit (32)

Vierailija
21/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tämmösenä 100-kilosena läskinä ottaisin aivan mielelläni anoreksian! Saisinpahan ihmisarvoni takaisin. Olen ollut anorektikko ja sain suorastaan ihanaa kohtelua, nyt lihavana minua kohdellaan kirjaimellisesti kuin kasa paskàa.

Miksi et laihduta terveellisesti? Höttöhiilarit ja kaloripitoiset juomat pois. Ja aloita vaikka kävelemään tai pyöräilemään.

Sama kuin kysyisit tupakoitsijalta ”miksi et lopeta tupakoimista?”. En aio laihduttaa vaan odotan suoraan sopivaa hetkeä itsemurhaan.

Vierailija
22/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tämmösenä 100-kilosena läskinä ottaisin aivan mielelläni anoreksian! Saisinpahan ihmisarvoni takaisin. Olen ollut anorektikko ja sain suorastaan ihanaa kohtelua, nyt lihavana minua kohdellaan kirjaimellisesti kuin kasa paskàa.

Miksi et laihduta terveellisesti? Höttöhiilarit ja kaloripitoiset juomat pois. Ja aloita vaikka kävelemään tai pyöräilemään.

Luuletko, ettei entinen anorektikko ole saanut ravitsemusneuvontaa ihan tarpeeksi asiantuntijoiltakin aikanaan (ainakin todennäköisesti)? Kävele ja pyöräile keskenäsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tämmösenä 100-kilosena läskinä ottaisin aivan mielelläni anoreksian! Saisinpahan ihmisarvoni takaisin. Olen ollut anorektikko ja sain suorastaan ihanaa kohtelua, nyt lihavana minua kohdellaan kirjaimellisesti kuin kasa paskàa.

Miksi et laihduta terveellisesti? Höttöhiilarit ja kaloripitoiset juomat pois. Ja aloita vaikka kävelemään tai pyöräilemään.

Sama kuin kysyisit tupakoitsijalta ”miksi et lopeta tupakoimista?”. En aio laihduttaa vaan odotan suoraan sopivaa hetkeä itsemurhaan.

Eikö mikään muu voisi auttaa?

Vierailija
24/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnostisiin kriteereihin taitaa kuulua myös huomattava painonlasku. Toki anorektikon ajatusmaailma ja diagnoosi säilyy, vaikka paino saataisiin nousuun. Mutta diagnoosin saaminen vaatii sen, että jossain vaiheessa on käyty vaarallisen alipainon puolella.

Sairastan anoreksiaa ja en ole vielä käynyt alipainon puolella. Enkä usko, että tämä nykyisellä hoidolla käykään. Sorry.

Anorektikon näkemys alipainosta voi olla hieman erilainen.

Bmi:ni on 20, helppo laskea vaikka mielipiteeni olisi mikä

Vierailija
25/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnostisiin kriteereihin taitaa kuulua myös huomattava painonlasku. Toki anorektikon ajatusmaailma ja diagnoosi säilyy, vaikka paino saataisiin nousuun. Mutta diagnoosin saaminen vaatii sen, että jossain vaiheessa on käyty vaarallisen alipainon puolella.

Sairastan anoreksiaa ja en ole vielä käynyt alipainon puolella. Enkä usko, että tämä nykyisellä hoidolla käykään. Sorry.

Sehän on erittäin hyvä, olen iloinen puolestasi. Onko sinulla siis anoreksian diagnoosi?

On

Vierailija
26/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnostisiin kriteereihin taitaa kuulua myös huomattava painonlasku. Toki anorektikon ajatusmaailma ja diagnoosi säilyy, vaikka paino saataisiin nousuun. Mutta diagnoosin saaminen vaatii sen, että jossain vaiheessa on käyty vaarallisen alipainon puolella.

Sairastan anoreksiaa ja en ole vielä käynyt alipainon puolella. Enkä usko, että tämä nykyisellä hoidolla käykään. Sorry.

Anorektikon näkemys alipainosta voi olla hieman erilainen.

Bmi:ni on 20, helppo laskea vaikka mielipiteeni olisi mikä

Ja sulla on varmasti anorexia nervosa-diagnoosi eikä jokin muu syömishäiriö?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Diagnostisiin kriteereihin taitaa kuulua myös huomattava painonlasku. Toki anorektikon ajatusmaailma ja diagnoosi säilyy, vaikka paino saataisiin nousuun. Mutta diagnoosin saaminen vaatii sen, että jossain vaiheessa on käyty vaarallisen alipainon puolella.

Sairastan anoreksiaa ja en ole vielä käynyt alipainon puolella. Enkä usko, että tämä nykyisellä hoidolla käykään. Sorry.

Anorektikon näkemys alipainosta voi olla hieman erilainen.

Bmi:ni on 20, helppo laskea vaikka mielipiteeni olisi mikä

Ja sulla on varmasti anorexia nervosa-diagnoosi eikä jokin muu syömishäiriö?

kyllä, lukee papereissani

Vierailija
28/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anoreksia ilman alipainoa on epätyypillinen anoreksia (ednos). Menee kyllä vähän hiusten halkomiseksi :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minut herätti tässä asiassa dokkari jonka näin muistaakseni Yle Femmalta. Siinä oli 40 - 50 -vuotias nainen joka sairasti anoreksiaa eikä pintapuolisesti näyttänyt niin laihalta että olisin asiasta mitenkään järkyttynyt. Dokumentti oli erittäin koskettava, ja se näytti miten tällä sairaudella oli vahvempi ote ko. henkilön mieleen kuin hänellä itsellään, hänen elämänkumppanillaan tai hänen lapsillaan.

Flashback teini-ikään: Olin 13-vuotias ja eräs luokkatoverini kärsi samasta sairaudesta. Hän oli todellakin täysin silminnähden sairaalloisen laiha, ja hän harrasti urheilulajia jossa "vähärasvaisuus" oli oletusarvo. Hänestä oli helppo uskoa että jotain on pahasti vialla, jopa tuossa iässä.

Flashback kakskyt-jotain-elämääni: Deittailin naista jolla oli syömishäiriö ja hän oli vakavasti ylipainoinen. Olin hämmentynyt ja kysyin häneltä miten voisin ottaa huomioon hänen tilanteensa kun teen ruokaa hänen vieraillessaan luonani... Vastaus oli: "et mitenkään, tee vaan sitä ruokaa jota haluat".

En syytä itseäni siitä että en ole tuntenut syömishäiriöitä tätä paremmin, mutta toisaalta ymmärrän hyvin että jotkut eivät ole valmiita ottamaan vastaan tietoa joka on vastaan heidän tämänhetkistä ymmärrystään... se on ilmiö jota vastaan maailman parhaat tieteentekijätkin taistelevat päivittäin.

Tarinan opetus? Valistukselle ja tiedolle on aina tilaa ja tarvetta.

Vierailija
30/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tämmösenä 100-kilosena läskinä ottaisin aivan mielelläni anoreksian! Saisinpahan ihmisarvoni takaisin. Olen ollut anorektikko ja sain suorastaan ihanaa kohtelua, nyt lihavana minua kohdellaan kirjaimellisesti kuin kasa paskàa.

Miksi et laihduta terveellisesti? Höttöhiilarit ja kaloripitoiset juomat pois. Ja aloita vaikka kävelemään tai pyöräilemään.

Luuletko, ettei entinen anorektikko ole saanut ravitsemusneuvontaa ihan tarpeeksi asiantuntijoiltakin aikanaan (ainakin todennäköisesti)? Kävele ja pyöräile keskenäsi.

Tämä ihminen varmasti tarkoitti ihan hyvää, kun neuvoi miten voisi laihduttaa. Ei asiallisista kommenteista tarvitse suuttua.

T: myös ylipainoinen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska yleensä anorektikko on kävelevä luuranko.

Vierailija
32/32 |
09.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minut herätti tässä asiassa dokkari jonka näin muistaakseni Yle Femmalta. Siinä oli 40 - 50 -vuotias nainen joka sairasti anoreksiaa eikä pintapuolisesti näyttänyt niin laihalta että olisin asiasta mitenkään järkyttynyt. Dokumentti oli erittäin koskettava, ja se näytti miten tällä sairaudella oli vahvempi ote ko. henkilön mieleen kuin hänellä itsellään, hänen elämänkumppanillaan tai hänen lapsillaan.

Flashback teini-ikään: Olin 13-vuotias ja eräs luokkatoverini kärsi samasta sairaudesta. Hän oli todellakin täysin silminnähden sairaalloisen laiha, ja hän harrasti urheilulajia jossa "vähärasvaisuus" oli oletusarvo. Hänestä oli helppo uskoa että jotain on pahasti vialla, jopa tuossa iässä.

Flashback kakskyt-jotain-elämääni: Deittailin naista jolla oli syömishäiriö ja hän oli vakavasti ylipainoinen. Olin hämmentynyt ja kysyin häneltä miten voisin ottaa huomioon hänen tilanteensa kun teen ruokaa hänen vieraillessaan luonani... Vastaus oli: "et mitenkään, tee vaan sitä ruokaa jota haluat".

En syytä itseäni siitä että en ole tuntenut syömishäiriöitä tätä paremmin, mutta toisaalta ymmärrän hyvin että jotkut eivät ole valmiita ottamaan vastaan tietoa joka on vastaan heidän tämänhetkistä ymmärrystään... se on ilmiö jota vastaan maailman parhaat tieteentekijätkin taistelevat päivittäin.

Tarinan opetus? Valistukselle ja tiedolle on aina tilaa ja tarvetta.

Hyvin sanottu! Varsinkin tuo viimeinen lause.