Miksi niin monet luulevat, että anoreksiaa sairastava on automaattisesti
luurangonlaiha? Tiesitkö sinä, että anorektikko voi olla minkä kokoinen vain? Moni on myös ihmetellyt, että aikuinen ihminen voi sitä sairastaa, se ei olekaan mikään laihojen teinityttöjen sairaus. Sitä voi sairastaa myös aikuinen isokokoinen mies.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tämmösenä 100-kilosena läskinä ottaisin aivan mielelläni anoreksian! Saisinpahan ihmisarvoni takaisin. Olen ollut anorektikko ja sain suorastaan ihanaa kohtelua, nyt lihavana minua kohdellaan kirjaimellisesti kuin kasa paskàa.
Miksi et laihduta terveellisesti? Höttöhiilarit ja kaloripitoiset juomat pois. Ja aloita vaikka kävelemään tai pyöräilemään.
Luuletko, ettei entinen anorektikko ole saanut ravitsemusneuvontaa ihan tarpeeksi asiantuntijoiltakin aikanaan (ainakin todennäköisesti)? Kävele ja pyöräile keskenäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tämmösenä 100-kilosena läskinä ottaisin aivan mielelläni anoreksian! Saisinpahan ihmisarvoni takaisin. Olen ollut anorektikko ja sain suorastaan ihanaa kohtelua, nyt lihavana minua kohdellaan kirjaimellisesti kuin kasa paskàa.
Miksi et laihduta terveellisesti? Höttöhiilarit ja kaloripitoiset juomat pois. Ja aloita vaikka kävelemään tai pyöräilemään.
Sama kuin kysyisit tupakoitsijalta ”miksi et lopeta tupakoimista?”. En aio laihduttaa vaan odotan suoraan sopivaa hetkeä itsemurhaan.
Eikö mikään muu voisi auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnostisiin kriteereihin taitaa kuulua myös huomattava painonlasku. Toki anorektikon ajatusmaailma ja diagnoosi säilyy, vaikka paino saataisiin nousuun. Mutta diagnoosin saaminen vaatii sen, että jossain vaiheessa on käyty vaarallisen alipainon puolella.
Sairastan anoreksiaa ja en ole vielä käynyt alipainon puolella. Enkä usko, että tämä nykyisellä hoidolla käykään. Sorry.
Anorektikon näkemys alipainosta voi olla hieman erilainen.
Bmi:ni on 20, helppo laskea vaikka mielipiteeni olisi mikä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnostisiin kriteereihin taitaa kuulua myös huomattava painonlasku. Toki anorektikon ajatusmaailma ja diagnoosi säilyy, vaikka paino saataisiin nousuun. Mutta diagnoosin saaminen vaatii sen, että jossain vaiheessa on käyty vaarallisen alipainon puolella.
Sairastan anoreksiaa ja en ole vielä käynyt alipainon puolella. Enkä usko, että tämä nykyisellä hoidolla käykään. Sorry.
Sehän on erittäin hyvä, olen iloinen puolestasi. Onko sinulla siis anoreksian diagnoosi?
On
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnostisiin kriteereihin taitaa kuulua myös huomattava painonlasku. Toki anorektikon ajatusmaailma ja diagnoosi säilyy, vaikka paino saataisiin nousuun. Mutta diagnoosin saaminen vaatii sen, että jossain vaiheessa on käyty vaarallisen alipainon puolella.
Sairastan anoreksiaa ja en ole vielä käynyt alipainon puolella. Enkä usko, että tämä nykyisellä hoidolla käykään. Sorry.
Anorektikon näkemys alipainosta voi olla hieman erilainen.
Bmi:ni on 20, helppo laskea vaikka mielipiteeni olisi mikä
Ja sulla on varmasti anorexia nervosa-diagnoosi eikä jokin muu syömishäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnostisiin kriteereihin taitaa kuulua myös huomattava painonlasku. Toki anorektikon ajatusmaailma ja diagnoosi säilyy, vaikka paino saataisiin nousuun. Mutta diagnoosin saaminen vaatii sen, että jossain vaiheessa on käyty vaarallisen alipainon puolella.
Sairastan anoreksiaa ja en ole vielä käynyt alipainon puolella. Enkä usko, että tämä nykyisellä hoidolla käykään. Sorry.
Anorektikon näkemys alipainosta voi olla hieman erilainen.
Bmi:ni on 20, helppo laskea vaikka mielipiteeni olisi mikä
Ja sulla on varmasti anorexia nervosa-diagnoosi eikä jokin muu syömishäiriö?
kyllä, lukee papereissani
Anoreksia ilman alipainoa on epätyypillinen anoreksia (ednos). Menee kyllä vähän hiusten halkomiseksi :D
Minut herätti tässä asiassa dokkari jonka näin muistaakseni Yle Femmalta. Siinä oli 40 - 50 -vuotias nainen joka sairasti anoreksiaa eikä pintapuolisesti näyttänyt niin laihalta että olisin asiasta mitenkään järkyttynyt. Dokumentti oli erittäin koskettava, ja se näytti miten tällä sairaudella oli vahvempi ote ko. henkilön mieleen kuin hänellä itsellään, hänen elämänkumppanillaan tai hänen lapsillaan.
Flashback teini-ikään: Olin 13-vuotias ja eräs luokkatoverini kärsi samasta sairaudesta. Hän oli todellakin täysin silminnähden sairaalloisen laiha, ja hän harrasti urheilulajia jossa "vähärasvaisuus" oli oletusarvo. Hänestä oli helppo uskoa että jotain on pahasti vialla, jopa tuossa iässä.
Flashback kakskyt-jotain-elämääni: Deittailin naista jolla oli syömishäiriö ja hän oli vakavasti ylipainoinen. Olin hämmentynyt ja kysyin häneltä miten voisin ottaa huomioon hänen tilanteensa kun teen ruokaa hänen vieraillessaan luonani... Vastaus oli: "et mitenkään, tee vaan sitä ruokaa jota haluat".
En syytä itseäni siitä että en ole tuntenut syömishäiriöitä tätä paremmin, mutta toisaalta ymmärrän hyvin että jotkut eivät ole valmiita ottamaan vastaan tietoa joka on vastaan heidän tämänhetkistä ymmärrystään... se on ilmiö jota vastaan maailman parhaat tieteentekijätkin taistelevat päivittäin.
Tarinan opetus? Valistukselle ja tiedolle on aina tilaa ja tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tämmösenä 100-kilosena läskinä ottaisin aivan mielelläni anoreksian! Saisinpahan ihmisarvoni takaisin. Olen ollut anorektikko ja sain suorastaan ihanaa kohtelua, nyt lihavana minua kohdellaan kirjaimellisesti kuin kasa paskàa.
Miksi et laihduta terveellisesti? Höttöhiilarit ja kaloripitoiset juomat pois. Ja aloita vaikka kävelemään tai pyöräilemään.
Luuletko, ettei entinen anorektikko ole saanut ravitsemusneuvontaa ihan tarpeeksi asiantuntijoiltakin aikanaan (ainakin todennäköisesti)? Kävele ja pyöräile keskenäsi.
Tämä ihminen varmasti tarkoitti ihan hyvää, kun neuvoi miten voisi laihduttaa. Ei asiallisista kommenteista tarvitse suuttua.
T: myös ylipainoinen
Vierailija kirjoitti:
Minut herätti tässä asiassa dokkari jonka näin muistaakseni Yle Femmalta. Siinä oli 40 - 50 -vuotias nainen joka sairasti anoreksiaa eikä pintapuolisesti näyttänyt niin laihalta että olisin asiasta mitenkään järkyttynyt. Dokumentti oli erittäin koskettava, ja se näytti miten tällä sairaudella oli vahvempi ote ko. henkilön mieleen kuin hänellä itsellään, hänen elämänkumppanillaan tai hänen lapsillaan.
Flashback teini-ikään: Olin 13-vuotias ja eräs luokkatoverini kärsi samasta sairaudesta. Hän oli todellakin täysin silminnähden sairaalloisen laiha, ja hän harrasti urheilulajia jossa "vähärasvaisuus" oli oletusarvo. Hänestä oli helppo uskoa että jotain on pahasti vialla, jopa tuossa iässä.
Flashback kakskyt-jotain-elämääni: Deittailin naista jolla oli syömishäiriö ja hän oli vakavasti ylipainoinen. Olin hämmentynyt ja kysyin häneltä miten voisin ottaa huomioon hänen tilanteensa kun teen ruokaa hänen vieraillessaan luonani... Vastaus oli: "et mitenkään, tee vaan sitä ruokaa jota haluat".
En syytä itseäni siitä että en ole tuntenut syömishäiriöitä tätä paremmin, mutta toisaalta ymmärrän hyvin että jotkut eivät ole valmiita ottamaan vastaan tietoa joka on vastaan heidän tämänhetkistä ymmärrystään... se on ilmiö jota vastaan maailman parhaat tieteentekijätkin taistelevat päivittäin.
Tarinan opetus? Valistukselle ja tiedolle on aina tilaa ja tarvetta.
Hyvin sanottu! Varsinkin tuo viimeinen lause.
Sama kuin kysyisit tupakoitsijalta ”miksi et lopeta tupakoimista?”. En aio laihduttaa vaan odotan suoraan sopivaa hetkeä itsemurhaan.