Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä lasten hankintaa. MItkä teillä ovat tärkeimpiä syitä sille, että haluatte/halusitte lapsia?
Lapsellinen?
08.08.2019 |
Olen 25- vuotias "ihan tavallinen" nainen, joka opiskelee yliopistossa. Olen melko hyvässä parisuhteessa, joskin en ole vielä varma siitä onko nykyinen mieheni se oikea minulle, sen aika näyttää.
Olen aina ollut sitä mieltä, etten koskaan halua lapsia, ja näkemykseni on vain vahvistunut viime aikoina. Tottakai on mahdollista, että mieli muuttuu - en siis väitä, että tulen ikuisuuteen asti pysymään lapsettomana, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä.
Suurin syy tähän on se, että en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi joku haluaisi lapsia hankkia - sen takia ajattelin kysyä, mitkä syyt teillä johti lasten hankintaan? (jos jätetään täysin vahingossa tapahtuneet raskaudet pois).
Ajattelin itse myös valottaa syitä, miksi en halua lapsia, ja toisaalta niitä syitä, miksi tavallaan ymmärrän jonkun niitä haluavan.
Syyt, miksi jollain tasolla ymmärrän jonkun haluavan lapsia
- vauvathan on söpöjä, noin 1v ikään asti söpöimmillään, siitä toki vielä eteenpäinkin
- lasten kanssa on välilllä kiva puuhastella lasten juttuja
- on sitten vanhempana joku joka huolehtii / elättää
- tottakai omia lapsia sitten rakastaa todella paljon, joten lopulta on "kokonainen" perhe, jonka kanssa (toivottavasti) on hyvin onnellinen
Syyt, miksi itse en halua lapsia:
- todella suuri sitoutuminen
- lapsen hankinnasta ainakin (3-)4 vuotta eteenpäin jonkun ihmisen täytyy jatkuvasti, joka minuutti olla läsnä vahtimassa, ja se todennäköisesti suurimman osan ajasta on äiti
- tähän liittyen se, etten saa tehdä niitä asioita kun haluan silloin kun haluan, ja kaikki tehdään pienen lapseni ehdoilla, eli itse "unohdun" siinä täysin
- jatkuvat yöheräilyt minulle, jolla muutenkin on heikot unenlahjat
- mahdollisuus, että tuleva lapseni sairastuu pahasti, joko johonkin geneettiseen sairauteen tai sitten imeväs/taaperoiässä esimerkiksi neurologiseen sairauteen jonka johdosta hän ensin taantuu ja lopulta menehtyy nuorella iällä
- myös stressi siitä että lapsestani tulee esimerkiksi koulukiusattu tai muuten hänen elämässään tapahtuu jotakin tosi ikävää, mihin en suoranaisesti voi vaikuttaa ainakaan kovin paljoa
- raskausaikana: ummetus, pahoinvointi, peräpukamat, todella yleisiä vaivoja, joista jälkimmäiset itselläni kyllä tappaisivat seksihalut aika lailla
- synnytys! kamalat kivut, siitä mahdollisesti tulevat melko yleisetkin komplikaatiot (välilhan/emättimen/peräsuolen repeämät, verenvuodot, ym)
- synnytyksen jälkeiset kompikaatiot: emätin on venynyt eikä varmasti ole yhtä tiukka kuin ennen (ja kyllä, näin siinä varmastikin käy), virtsankarkailu ja ulosteen pidätyskyvyn ongelmat, laskeumat, haavat/repeämät jotka jää parantumatta jne.
- toki myös aikamoinen taloudellinen rasite, tosin sen en uskoisi olevan kynnyskysymys
Tuossapa nuo tärkeimmät. Mielipiteitä?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Öö, lisääntymisen tarve kuuluu jokaisen elollisen biologiaan, eihän sitä järjellä ratkaistakaan. Olisiko sinut pitänyt jättää tekemättä? vai oletko kiitollinen vanhemmillesi elämän lahjasta? Maamme väestö on pienenemässä ja kaupunkilaisneidit nyrpistelevät nokkaa että elämä menee raskaaksi lasten kanssa.
Jos nainen tietoisesti jättää lapsen tekemättä, häneltä jää kokematta suurin rakkaus.
Ja tässäpä tuli tiivistettynä kaikki lapsellisten ällöttävimmät asenteet.
Jos minut olisi jätetty tekemättä, en tietäisi asiasta. Eli sillä ei ole mitään merkitystä. En ole mitenkään erityisen onnellinen siitä että olen täällä paskapallolla heräämässä joka aamu kuudelta töihin. Ihan mielelläni olisin olematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulla on esi-vauvakuume. Ei vielä vauvakuumetta eli pakottavaa tarvetta saada lapsi, mutta täytyy kuitenkin listata ja miettiä, miksi ei, ja pyöritellä asiaa mielessään. Esi-vauvakuumeen jälkimmäinen vaihe ennen vauvakuumetta on nimien miettiminen ja kiinnostus vauvantarvikkeisiin yms. käytännön detaljeihin.
Tää oli tosi hyvä "diagnoosi " ja veikkaanpa että ihan paikkaansa pitävä! :D Nimittäin mulle on käynyt myös just noin :D
Muistan vieläkin just samassa iässä kuin ap noiden "hyvien ja huonojen puolien "miettimiset ja sitten 26-27v eksyin ekan kerran vauvapalstalle :D 28v oli jo aivan JÄÄTÄVÄ vauvakuume, mitä ei voi millään järjellä selittää. Ja 29v sain esikoisemme<3
Sen jälkeen on tullut myös toinen lisää ;)<3 Ja nyt taas vauvakuume:DEttä kyllä sitä ei voi järjellä selittää, miksi joku lapsia haluaa, mutta se rakkaus on lapsiaan kohtaan semmosta, että kaikkensa tekisi heidän puolesta:'(<3<3
Voi yrjö.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään voi allekirjoittaa yhtään plussapuolta. En edes pidä lapsista. Minusta ne on rasittavia, typeriä ja haitta elämässä. Inhoan myös lyhyitä ihmisiä varmaan siksi kun inhoan lapsiakin. Kun olin lapsi inhosin olla lapsi, joten inhoan joka tavalla lapsuutta ja lapsia ja ylipäätään kaikkea mikä muistuttaa sitä. Minulla on 3 lasta. Onneksi yksi enää on lapsen kirjoissa. Korjaisin harhaluulon että on vanhana joku joka hoitaa niin ei ole, rahaa pummaavat, muuten ei kuulu ikinä. Hyvä niin koska ei minulla ole aikomustakaan jumittua lopuksi ikää vanhemmuuteen. Se oli kuluttava vaihe elämässä mistä ei mitään iloa ole. En tiedä miksi hankin lapsia. Varmaan siksi kun piti, kun se on niin normaalia, koska se on statust kysymys ja minulla oli päässä vikaa. Jos voisin valita uusiksi en hankkisi. Sitten normaalit loppulausekkeet, nuo on silti rakkaita ja sitä rataa.
Huh,ihan järkky teksti.......
By the Way, ehkä oma asenteesi lapsiasi kohtaan vaikuttaa myös siihen, miksi eivät aikuisina halua olla niin paljon kanssasi tekemisissä tai huolehtia sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakas rakkaus miestä kohtaan saa toivomaan yhteistä lasta.
Tätä en ole koskaan tajunnut: siis KOSKA rakastat miestä, halusit tehdä lapsen joka on erittäin suuri riski parisuhteelle, joka minimoi kahdenkeskisen ajan miehen kanssa, ja joka todennäkoisesti on miehelle tärkeämpi kuin sinä? Eihän tässä ole mitään järkeä - jos oikeasti rakastaisit kumppaniasi, et tekisi mitään joka vaarantaa suhteen niin pahoin kuin lisääntyminen!
Eiku se on se "juttu", että just ihana nähdä millainen Rakkauden hedelmä saataisiin yhdessä aikaiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhankintakeskusteluissa ohitetaan aina se näkökulma, että kaikki eivät löydä puolisoa. Itse olen 36v. ikisinkkunainen, johon kukaan mies ei koske pitkällä tikullakaan. On siis aivan yksi ja sama onko minulla ollut vauvakuumetta, kun minkäänlaista realistista lisääntymismahdollisuutta ei ole. Yksin hankkiminen pankista ei myöskään ole vaihtoehto, en usko että taloudellisesti selviäisin plus olen sinänsä matalaenerginen ihminen. En siis pystyisi täyttämään kahden vanhemman paikkaa. Suru minulla on joskus ollut molemmista, lapsettomuudesta ja puolisottomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin lapsen. En kykene sitä järjellä selittämään. Se on ollut minulle paras asia elämässä. Olin 37 kun sain hänet, ja olin elänyt pitkitettyä nuoruutta melkein siihen asti. Olin siis onnellinen uudesta vaiheesta elämässä, menovaihe oli jo niin nähty.
Ymmärrän että monet eivät halua lasta. Sitä vain en ymmärrä kun pelätään lapsen tuovan harmeja ja vastoinkäymisiä, raskasta taakkaa. Onko todellakin elämästä tarkoitus selvitä mahdollisimman vähällä vaivannäöllä? Lapsen tuoma ilo ja onni vaivannäön lisäksi on jokapäiväistä. Sitä vain on mahdoton kuvailla lapsettomalle.
Ja kaikkihan me kerran olemme olleet lapsia. Olimmeko kaikki hirviöitä, ei toivottuja, vain siedettyjä?
Minä ainakin olen ollut vain siedetty, siltä on aina tuntunut. Elämäni on ollut kauhean vaivalloista lapsesta asti joten en hakua yhtään enempää vaivaa elämääni. Nämä "pitääkö elämän olla helppoa" - tyypit on juuri niitä joiden elämä on helppoa, ja, joku valvottu yö lasten kanssa on uroteko.
Ja Huom, toki se voi olla uroteko jos ei ole nukkunut viikkoon ja ei ole tukiverkkoja jne jne. Mutta kaikkien elämä ei ole helppoa ennen niitä lapsiakaan, jotka on joidenkin isoin haaste elämässä ja luulevst että muillakin on ollut helppoa, itsekästä jne jne
Heh, sä et selvästi tiedä mistä puhut. Vai onko sua esim. vesikidutettu? Sen voi rinnastaa siihen miltä tuntuu jos on huonosti nukkuvia lapsia vuosia putkeen. Se että toistuvasti saa liian vähän unta ja toistuvasti herätetään esim. juuri kun sait unenpäästä kiinni on todellakin ollut myös ihan oikea kidutuskeino, mutta myös arkea monelle äidille ja ehkä isällekkin. Sitä hajottavuutta ei todellakaan tajua ennenkuin sen itse kokee, sitä ennen se on vaan sellainen “läppä” mitä näkee vaikkapa Marja Hintikka showssa.
Usko pois, myös lapsettomat kärsivät uniongelmista, eikä tarvita edes mitään ulkoista tekijää, joka herättelee. Ihan muuten vaan herää muutaman minuutin välein eikä saa ikinä unta ilman lääkkeitä, ja se on ihan persiistä kuule sekin eikä todellakaan mikään läppä, unettomuus ajaa helposti hulluuden partaalle eikä sille todellakaan naureskella kuin varmaan just joissain mammapiireissä. Ja masennusta ja stressiä kokee kovin moni myös, erilaisia väkivallan muotoja samoin. Etkä sinä voi koskaan tietää, miltä ne tuntuvat jostakusta muusta. Mutta toki sinä mammana olet kaiken yläpuolella kärsimyksinesi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakas rakkaus miestä kohtaan saa toivomaan yhteistä lasta.
Tätä en ole koskaan tajunnut: siis KOSKA rakastat miestä, halusit tehdä lapsen joka on erittäin suuri riski parisuhteelle, joka minimoi kahdenkeskisen ajan miehen kanssa, ja joka todennäkoisesti on miehelle tärkeämpi kuin sinä? Eihän tässä ole mitään järkeä - jos oikeasti rakastaisit kumppaniasi, et tekisi mitään joka vaarantaa suhteen niin pahoin kuin lisääntyminen!
Eiku se on se "juttu", että just ihana nähdä millainen Rakkauden hedelmä saataisiin yhdessä aikaiseksi <3 Että kahdesta tulee yksi<3 Elämän ihmeellisin asia muuten se! Luoda uusi ihminen nimittäin. Ja,ajatella, me kaksi saimme hänet aikaan.
Hyi saatana.
Minäkin tiesin jo lapsena etten koskaan halua itse lapsia. Ja se tieto on pitänyt. Olen onnellinen, että olen tietänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, lisääntymisen tarve kuuluu jokaisen elollisen biologiaan, eihän sitä järjellä ratkaistakaan. Olisiko sinut pitänyt jättää tekemättä? vai oletko kiitollinen vanhemmillesi elämän lahjasta? Maamme väestö on pienenemässä ja kaupunkilaisneidit nyrpistelevät nokkaa että elämä menee raskaaksi lasten kanssa.
Jos nainen tietoisesti jättää lapsen tekemättä, häneltä jää kokematta suurin rakkaus.Ja tässäpä tuli tiivistettynä kaikki lapsellisten ällöttävimmät asenteet.
Jos minut olisi jätetty tekemättä, en tietäisi asiasta. Eli sillä ei ole mitään merkitystä. En ole mitenkään erityisen onnellinen siitä että olen täällä paskapallolla heräämässä joka aamu kuudelta töihin. Ihan mielelläni olisin olematta.
Ovatko kaikki ne velat siis todella jotenki niin pessimistisiä tulevaisuutta kohtaan, tai muuten vain ajattelevat, että mitä järkeä omassakaan elämässä, että lapsia ei siksi heidän mielestä "kannata" tehdä? Aika mielenkiintoista totta tosiaan... en oo aatellut tätä kantaa näemmä tarpeeksi. Mutta voisko siis kärjistäen sanoa, että vauvakuumeilujat ajattelevat jotenkin positiivisemmin tulevaisuutensa tai jotain? Että elämää on ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin lapsen. En kykene sitä järjellä selittämään. Se on ollut minulle paras asia elämässä. Olin 37 kun sain hänet, ja olin elänyt pitkitettyä nuoruutta melkein siihen asti. Olin siis onnellinen uudesta vaiheesta elämässä, menovaihe oli jo niin nähty.
Ymmärrän että monet eivät halua lasta. Sitä vain en ymmärrä kun pelätään lapsen tuovan harmeja ja vastoinkäymisiä, raskasta taakkaa. Onko todellakin elämästä tarkoitus selvitä mahdollisimman vähällä vaivannäöllä? Lapsen tuoma ilo ja onni vaivannäön lisäksi on jokapäiväistä. Sitä vain on mahdoton kuvailla lapsettomalle.
Ja kaikkihan me kerran olemme olleet lapsia. Olimmeko kaikki hirviöitä, ei toivottuja, vain siedettyjä?
Minä ainakin olen ollut vain siedetty, siltä on aina tuntunut. Elämäni on ollut kauhean vaivalloista lapsesta asti joten en hakua yhtään enempää vaivaa elämääni. Nämä "pitääkö elämän olla helppoa" - tyypit on juuri niitä joiden elämä on helppoa, ja, joku valvottu yö lasten kanssa on uroteko.
Ja Huom, toki se voi olla uroteko jos ei ole nukkunut viikkoon ja ei ole tukiverkkoja jne jne. Mutta kaikkien elämä ei ole helppoa ennen niitä lapsiakaan, jotka on joidenkin isoin haaste elämässä ja luulevst että muillakin on ollut helppoa, itsekästä jne jne
Heh, sä et selvästi tiedä mistä puhut. Vai onko sua esim. vesikidutettu? Sen voi rinnastaa siihen miltä tuntuu jos on huonosti nukkuvia lapsia vuosia putkeen. Se että toistuvasti saa liian vähän unta ja toistuvasti herätetään esim. juuri kun sait unenpäästä kiinni on todellakin ollut myös ihan oikea kidutuskeino, mutta myös arkea monelle äidille ja ehkä isällekkin. Sitä hajottavuutta ei todellakaan tajua ennenkuin sen itse kokee, sitä ennen se on vaan sellainen “läppä” mitä näkee vaikkapa Marja Hintikka showssa.
Usko pois, myös lapsettomat kärsivät uniongelmista, eikä tarvita edes mitään ulkoista tekijää, joka herättelee. Ihan muuten vaan herää muutaman minuutin välein eikä saa ikinä unta ilman lääkkeitä, ja se on ihan persiistä kuule sekin eikä todellakaan mikään läppä, unettomuus ajaa helposti hulluuden partaalle eikä sille todellakaan naureskella kuin varmaan just joissain mammapiireissä. Ja masennusta ja stressiä kokee kovin moni myös, erilaisia väkivallan muotoja samoin. Etkä sinä voi koskaan tietää, miltä ne tuntuvat jostakusta muusta. Mutta toki sinä mammana olet kaiken yläpuolella kärsimyksinesi :D
Minä en vähättele kenenkään uniongelmia, sinä vähättelit vanhempien uniongelmia “jos valvominen on suurin ongelmasi elämässä niin olet päässyt vähällä” tms. taisit selittää. Siitä on monelle jäänyt ihan pysyviäkin haittoja kun on vuosia vain vähätelty asiaa ja ajateltu että sellainen valvominen nyt vaan kuuluu pikkulapsielämään. Ehkä joo, mutta ei vanhemman aivot ja keho sellaista univajetta kestä sen paremmin kuin muidenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä tuli vastaan, oli pakko tehdä päätöksiä. Tässä kun alkaa jo muutakin kulumaa, niin ei nyt joku vatsan kasvaminen tuntunut kummemmalta. Kudokset palautuu, hittaasti mitta kuitenkin. Ja lapset on suloisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin lapsen. En kykene sitä järjellä selittämään. Se on ollut minulle paras asia elämässä. Olin 37 kun sain hänet, ja olin elänyt pitkitettyä nuoruutta melkein siihen asti. Olin siis onnellinen uudesta vaiheesta elämässä, menovaihe oli jo niin nähty.
Ymmärrän että monet eivät halua lasta. Sitä vain en ymmärrä kun pelätään lapsen tuovan harmeja ja vastoinkäymisiä, raskasta taakkaa. Onko todellakin elämästä tarkoitus selvitä mahdollisimman vähällä vaivannäöllä? Lapsen tuoma ilo ja onni vaivannäön lisäksi on jokapäiväistä. Sitä vain on mahdoton kuvailla lapsettomalle.
Ja kaikkihan me kerran olemme olleet lapsia. Olimmeko kaikki hirviöitä, ei toivottuja, vain siedettyjä?
Minä ainakin olen ollut vain siedetty, siltä on aina tuntunut. Elämäni on ollut kauhean vaivalloista lapsesta asti joten en hakua yhtään enempää vaivaa elämääni. Nämä "pitääkö elämän olla helppoa" - tyypit on juuri niitä joiden elämä on helppoa, ja, joku valvottu yö lasten kanssa on uroteko.
Ja Huom, toki se voi olla uroteko jos ei ole nukkunut viikkoon ja ei ole tukiverkkoja jne jne. Mutta kaikkien elämä ei ole helppoa ennen niitä lapsiakaan, jotka on joidenkin isoin haaste elämässä ja luulevst että muillakin on ollut helppoa, itsekästä jne jne
Heh, sä et selvästi tiedä mistä puhut. Vai onko sua esim. vesikidutettu? Sen voi rinnastaa siihen miltä tuntuu jos on huonosti nukkuvia lapsia vuosia putkeen. Se että toistuvasti saa liian vähän unta ja toistuvasti herätetään esim. juuri kun sait unenpäästä kiinni on todellakin ollut myös ihan oikea kidutuskeino, mutta myös arkea monelle äidille ja ehkä isällekkin. Sitä hajottavuutta ei todellakaan tajua ennenkuin sen itse kokee, sitä ennen se on vaan sellainen “läppä” mitä näkee vaikkapa Marja Hintikka showssa.
Usko pois, myös lapsettomat kärsivät uniongelmista, eikä tarvita edes mitään ulkoista tekijää, joka herättelee. Ihan muuten vaan herää muutaman minuutin välein eikä saa ikinä unta ilman lääkkeitä, ja se on ihan persiistä kuule sekin eikä todellakaan mikään läppä, unettomuus ajaa helposti hulluuden partaalle eikä sille todellakaan naureskella kuin varmaan just joissain mammapiireissä. Ja masennusta ja stressiä kokee kovin moni myös, erilaisia väkivallan muotoja samoin. Etkä sinä voi koskaan tietää, miltä ne tuntuvat jostakusta muusta. Mutta toki sinä mammana olet kaiken yläpuolella kärsimyksinesi :D
Minä en vähättele kenenkään uniongelmia, sinä vähättelit vanhempien uniongelmia “jos valvominen on suurin ongelmasi elämässä niin olet päässyt vähällä” tms. taisit selittää. Siitä on monelle jäänyt ihan pysyviäkin haittoja kun on vuosia vain vähätelty asiaa ja ajateltu että sellainen valvominen nyt vaan kuuluu pikkulapsielämään. Ehkä joo, mutta ei vanhemman aivot ja keho sellaista univajetta kestä sen paremmin kuin muidenkaan.
Mutta kun minä en kirjoittanut noita edellisiä kommentteja, ja sinä taas et näemmä ymmärtänyt niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö, lisääntymisen tarve kuuluu jokaisen elollisen biologiaan, eihän sitä järjellä ratkaistakaan. Olisiko sinut pitänyt jättää tekemättä? vai oletko kiitollinen vanhemmillesi elämän lahjasta? Maamme väestö on pienenemässä ja kaupunkilaisneidit nyrpistelevät nokkaa että elämä menee raskaaksi lasten kanssa.
Jos nainen tietoisesti jättää lapsen tekemättä, häneltä jää kokematta suurin rakkaus.Ja tässäpä tuli tiivistettynä kaikki lapsellisten ällöttävimmät asenteet.
Jos minut olisi jätetty tekemättä, en tietäisi asiasta. Eli sillä ei ole mitään merkitystä. En ole mitenkään erityisen onnellinen siitä että olen täällä paskapallolla heräämässä joka aamu kuudelta töihin. Ihan mielelläni olisin olematta.
Ovatko kaikki ne velat siis todella jotenki niin pessimistisiä tulevaisuutta kohtaan, tai muuten vain ajattelevat, että mitä järkeä omassakaan elämässä, että lapsia ei siksi heidän mielestä "kannata" tehdä? Aika mielenkiintoista totta tosiaan... en oo aatellut tätä kantaa näemmä tarpeeksi. Mutta voisko siis kärjistäen sanoa, että vauvakuumeilujat ajattelevat jotenkin positiivisemmin tulevaisuutensa tai jotain? Että elämää on ?
No en voi puhua kuin omasta puolestani, mutta kyllä, olen pessimistinen ja elämäni on jokapäiväistä kärsimystä. Mitään hyvää minulle ei ole koskaan tapahtunut, joten miksi lapsellenikaan tapahtuisi? Paljon parempi jäädä syntymättä kuin syntyä ja kärsiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimakas rakkaus miestä kohtaan saa toivomaan yhteistä lasta.
Tätä en ole koskaan tajunnut: siis KOSKA rakastat miestä, halusit tehdä lapsen joka on erittäin suuri riski parisuhteelle, joka minimoi kahdenkeskisen ajan miehen kanssa, ja joka todennäkoisesti on miehelle tärkeämpi kuin sinä? Eihän tässä ole mitään järkeä - jos oikeasti rakastaisit kumppaniasi, et tekisi mitään joka vaarantaa suhteen niin pahoin kuin lisääntyminen!
Eiku se on se "juttu", että just ihana nähdä millainen Rakkauden hedelmä saataisiin yhdessä aikaiseksi <3 Että kahdesta tulee yksi<3 Elämän ihmeellisin asia muuten se! Luoda uusi ihminen nimittäin. Ja,ajatella, me kaksi saimme hänet aikaan.
Hyi saatana.
Kun aina lepertelen rakkauden hedelmästä rouvalle, sillä alkaa silmissä kimmeltää ja se alkaa huokailla. Varmaan seksiä tai jotain vailla, mutta toista erehdystä en tee, jos se aina jo kerrasta napsahtaa.
Sanoisin että yhtä epämääräisestä syystä kuin se, että haluaa rakastua.
Ap tein lapsen mainitsemistasi syistä.Lisäksi haluan olla jollekin koko maailma,ja esitellä hänelle tämän maailman.Ja toista samanmoista rakkautta ei ole eikä tule,kuin rakkaus lapseen.
Mietin myös samoin syyt,miksi en hankkisi,mutta ymmärsin että ne ovat pelkoja,eikä pelko voi olla syy elämättä täysille.Myöhemmin olen myös ymmärtänyt että kaikki ne pelot kertovat pohjattomasta rakkaudesta.
Tällaisia kysymyksiä ei pidä liikaa analysoida. Minä en koskaan varsinaisesti kaivannut lasta elämääni, mutta toisaalta se on niin luonnollinen juttu, että annoin mahdollisuuden.
Onneksi annoin. Enkä tähänkään voi listata mitään syitä. On vaan ihanaa rakastaa. Toissa yönä 5v. lapseni oli kipeä ja nukkui siksi vieressäni. Yöllä hän varovasti herätti minut. Kysyin tarviiko niistää tai ottaa juotavaa. Hän sanoi ei. Ja siihen perään "äiti mä rakastan sua".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin lapsen. En kykene sitä järjellä selittämään. Se on ollut minulle paras asia elämässä. Olin 37 kun sain hänet, ja olin elänyt pitkitettyä nuoruutta melkein siihen asti. Olin siis onnellinen uudesta vaiheesta elämässä, menovaihe oli jo niin nähty.
Ymmärrän että monet eivät halua lasta. Sitä vain en ymmärrä kun pelätään lapsen tuovan harmeja ja vastoinkäymisiä, raskasta taakkaa. Onko todellakin elämästä tarkoitus selvitä mahdollisimman vähällä vaivannäöllä? Lapsen tuoma ilo ja onni vaivannäön lisäksi on jokapäiväistä. Sitä vain on mahdoton kuvailla lapsettomalle.
Ja kaikkihan me kerran olemme olleet lapsia. Olimmeko kaikki hirviöitä, ei toivottuja, vain siedettyjä?
Minä ainakin olen ollut vain siedetty, siltä on aina tuntunut. Elämäni on ollut kauhean vaivalloista lapsesta asti joten en hakua yhtään enempää vaivaa elämääni. Nämä "pitääkö elämän olla helppoa" - tyypit on juuri niitä joiden elämä on helppoa, ja, joku valvottu yö lasten kanssa on uroteko.
Ja Huom, toki se voi olla uroteko jos ei ole nukkunut viikkoon ja ei ole tukiverkkoja jne jne. Mutta kaikkien elämä ei ole helppoa ennen niitä lapsiakaan, jotka on joidenkin isoin haaste elämässä ja luulevst että muillakin on ollut helppoa, itsekästä jne jne
Heh, sä et selvästi tiedä mistä puhut. Vai onko sua esim. vesikidutettu? Sen voi rinnastaa siihen miltä tuntuu jos on huonosti nukkuvia lapsia vuosia putkeen. Se että toistuvasti saa liian vähän unta ja toistuvasti herätetään esim. juuri kun sait unenpäästä kiinni on todellakin ollut myös ihan oikea kidutuskeino, mutta myös arkea monelle äidille ja ehkä isällekkin. Sitä hajottavuutta ei todellakaan tajua ennenkuin sen itse kokee, sitä ennen se on vaan sellainen “läppä” mitä näkee vaikkapa Marja Hintikka showssa.
Usko pois, myös lapsettomat kärsivät uniongelmista, eikä tarvita edes mitään ulkoista tekijää, joka herättelee. Ihan muuten vaan herää muutaman minuutin välein eikä saa ikinä unta ilman lääkkeitä, ja se on ihan persiistä kuule sekin eikä todellakaan mikään läppä, unettomuus ajaa helposti hulluuden partaalle eikä sille todellakaan naureskella kuin varmaan just joissain mammapiireissä. Ja masennusta ja stressiä kokee kovin moni myös, erilaisia väkivallan muotoja samoin. Etkä sinä voi koskaan tietää, miltä ne tuntuvat jostakusta muusta. Mutta toki sinä mammana olet kaiken yläpuolella kärsimyksinesi :D
Minä en vähättele kenenkään uniongelmia, sinä vähättelit vanhempien uniongelmia “jos valvominen on suurin ongelmasi elämässä niin olet päässyt vähällä” tms. taisit selittää. Siitä on monelle jäänyt ihan pysyviäkin haittoja kun on vuosia vain vähätelty asiaa ja ajateltu että sellainen valvominen nyt vaan kuuluu pikkulapsielämään. Ehkä joo, mutta ei vanhemman aivot ja keho sellaista univajetta kestä sen paremmin kuin muidenkaan.
Niin, joskus lapsista seuraa suuria vaikeuksia, kuten yritinkin sanoa. Mutta jotkut ovat päässeet aina todella helpolla, ja sitten se yksi valvottu yö puolessa vuodessa on suuri uroteko, ja sillä perusteella heitellään noita "ei elämän kuulu olla helppoa". Noita lauseita tuskin heittelee semmoinen jolla pysyviä haittoja univajeesta tai pysyviä fyysisiä vammoja, synnytyksestä tms.
Tää oli tosi hyvä "diagnoosi " ja veikkaanpa että ihan paikkaansa pitävä! :D Nimittäin mulle on käynyt myös just noin :D
Muistan vieläkin just samassa iässä kuin ap noiden "hyvien ja huonojen puolien "miettimiset ja sitten 26-27v eksyin ekan kerran vauvapalstalle :D 28v oli jo aivan JÄÄTÄVÄ vauvakuume, mitä ei voi millään järjellä selittää. Ja 29v sain esikoisemme
Sen jälkeen on tullut myös toinen lisää ;)
Että kyllä sitä ei voi järjellä selittää, miksi joku lapsia haluaa, mutta se rakkaus on lapsiaan kohtaan semmosta, että kaikkensa tekisi heidän puolesta:'(