En ymmärrä lasten hankintaa. MItkä teillä ovat tärkeimpiä syitä sille, että haluatte/halusitte lapsia?

Halusin tiiviin perheen, sen, joka minulta puuttui. No hätäilin ja hankin sen väärän miehen kanssa. Kuvittelin, että hänen kanssa sen saavuttaisin. No, ituiks män, mutta lasten saaminen on silti ollut elämäni paras asia. Sitä on vaikea selittää. Mutta sen alkujärktyksen jälkeen (kyllä, vaikka oli toivottuja ja haluttuja, niin silti + tikussa aiheutti lähes paniikinomaisen pelkoreaktion joka kerta) raskaana oleminen oli ihanaa, paitsi viimeiset viikot mutta ne meni lopulta nopeasti. Vauvan liikkeet vatsassa, ihanaa. Kasvava vatsa, iho ja hiukset voivat hyvin, minä olin niitä jotka hehkuvat raskaudessa. Voiman tunne, kauneus. Vauvan syntymän aiheuttama hormonihyrsky, paras känni ikinä. Imetys. Rauhalliset hetket lapsi rinnalla. Nukkuva vauva on ehkä mailman kauneinta katsottavaa. Pieni vauva tuoksuu ihanalta. Taaperoikäinen on hassu ja hauska. Leikki-ikäiset uhmineen on mielenkiintoisia ihmistaimia. Oppivat uutta, ovat intoa täynnä. Ja se pyyteetön rakkaus, halaukset, suukot. Kouluikäisenä niihin on jo niin kiintynyt, että alkavan murrosiän perseilyn kestää kyllä. Huoli on riistävä ajoittain. Riidat tuntuu hajottavan sydämen, itkut itketään nuorelta salassa. Ja sitten kun huomaa, että kyllä siitä kuitenkin kasvoi upea aikuinen ihminen ja se pärjää kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia kysymyksiä ei pidä liikaa analysoida. Minä en koskaan varsinaisesti kaivannut lasta elämääni, mutta toisaalta se on niin luonnollinen juttu, että annoin mahdollisuuden.

Onneksi annoin. Enkä tähänkään voi listata mitään syitä. On vaan ihanaa rakastaa. Toissa yönä 5v. lapseni oli kipeä ja nukkui siksi vieressäni. Yöllä hän varovasti herätti minut. Kysyin tarviiko niistää tai ottaa juotavaa. Hän sanoi ei. Ja siihen perään "äiti mä rakastan sua".

Tähämpä tekstiin se kaikki kiteytyykin

Tapasin miehen, jolle lapset olivat maailman luonnollisin asia ja tärkeintä. Hän ”ylipuhui” minut hankkimaan lapsen. Kauniisti hän sanoi, että lapselta ei tulisi koskaan puuttumaan mitään, lapsella tulee olemaan aina kaikki mitä hän tarvitsee. Tuo on kauniisti sanottu maailmassa, joka on rikkinäisiä ihmisiä täynnä.

Ilman tätä (nyttemmin ex)-miestä, olisin luultavasti lapseton.

Toisaalta lapsia syntyy maailmassa vaikka mihin oloihin ja äärimmäiseen köyhyyteen. Jokaisella köyhimmilläkin suomalaisella on taloudellisesti hyvin asiat verrattuna näihin perheisiin. Enemmin kyse on kyvystä rakastaa lapsiaan.

Vauvakuume on mielestäni todella typerä syy hankkia lapsi. Vauvat ovat ihania, mutta vauva ja taaperoikä kestää vain hetken. Suurin syy lapsen hankkimiseen oli mielenkiinto seurata hänen kasvua ja kehitystään. Jokainen ikävaihe oli mielenkiintoinen. Aikuisuudessa taas saat lapsestasi kaltaistasi seuraa :)

Ei varmaan tuu ikinä mieleen kysyä omilta vanhemmilta olemassa olonsa syytä. Kuitenki on kiva nauttia täällä elämästä. En itekkään lapsia usko hankkivani mut en oo ihmetellyt et miks muut hankkii, toiset haluaa jatkaa sukua ym ja kokea vanhemmuuden.

Olen saanut tunteet elämääni. Voimakkaat tunteet. Ja minusta tuntuu että juuri tunteet tekevät elämästä elämisen arvoisen.

Lähes joka päivä tunnen esimerkiksi ylpeyttä, rakkautta, helpotusta, mutta myös ärtymystä. Negatiivisia tunteita kuten omaa kiukkua ja muita agressioita on katsonut eri silmin ja oppinut hillitsemään niitä.

Otsikkoon vastaten: halusin lapsia, koska olen aina ollut lapsirakas ja viihdyn hyvin viettäen aikaa lapsien kanssa. Omien lasten kanssa vielä korostuu isä/poika-suhde, jossa on hienoa nähdä omien lasten kasvua (minulla on kaksi poikaa, mutta aivan varmasti olisin tuntenut samoin myös tyttäriä kohtaan. Tunnen suurta ylpeyttä nähdessäni lasteni oppiessa uusia taitoja. Ja myös saada lapsilta rakkautta yhtä paljon kuin itse annan heille.

Ei lapsiperheen arki mitään helppoa ole. Omaa aikaa ei juurikaan ole, välillä lapset voivat olla hyvinkin vaikeita ja kaikki raha menee mitä tulee. Silti en ikinä vaihtaisi perheisän elämää sinkkuelämään.

Omien lasten haluaminenhan liittyy ihan luonnon lakeihin. Ap:lle vastakysymyksenä, että minkähän takia meillä ihmisillä on värkit lasten hankintaa varten kehossamme, ja hormonit hyrräävät toimintaan, jonka seurauksena niitä vauvoja pukkaa syntymään, mutta ikävä kyllä jostakin syystä haluista huolimatta lasta eivät kaikki itse vaan saa aikaiseksi. Jälkeläistensä hankinta kuuluu elämisen kuvioihin parisuhteessa eläville yleensä, mutta ainahan poikkeuksia löytyy, ja on syitä, joiden vuoksi jätetään lapsi hankkimatta, vaikka se onnistuisikin luonnollisella tyylillä.

Kahden ihmisen keskinäisen rakkauden saavutuksia ovat omat yhteiset lapset.

En nähnyt mitään järkeä raataa työelämässä eläkettä odottaen, jota ei luultavasti koskaan tule saamaan. Ei ole hienoa uraa, ei hyviä tuloja ei hienoja matkoja. En osannut kuvitella istuvani sohvalla kaljaa lipittäen ja videopelejä pelaten, lomaa odottaen vielä 35-vuotiaana. Eläen vain itseäni varten. Lapsi toi jotain muuta elämään.

Ei sinun tarvitse lapsia haluta.

Lapset ovat elämää. He ovat perhettäni, eivät mikään onnellisuusnappi joka takaa ylitsepursuavan rakkauden aallon joka hetkelle. Eivät edes ratkaise kaikkia elämän "mihin käyttäisin elämäni? Mitä oikeasti haluaisin tehdä"-ongelmia. Samoja juttuja sitä näköjään edelleen vatvoo, mutta nyt sillä oletuksella että siinä sivussa huolehditaan lapsista.

Lapsen hankkiminen on jotenkin aina tuntunut kuitenkin enemmän sellaiselta suunnalta elämässä, johon haluaa, kuin että eläisi koko elämänsä ilman lapsia. Ei se kuitenkaan ihan itsestäänselvä valinta ollut. Tuntui kuitenkin, ettei pelkkä aamulla töihin ja illalla kotiin riitä pidemmällä aikavälillä oikein merkitykseksi elämälle. Olen mielestäni fiksu ja empaattinen ihminen, joka ottaa muutkin huomioon, ja haluan kasvattaa lapsestani näissä asioissa samanlaisen. Toki hänellä on sitten omia ajatuksia ja oma elämä, mutta kuitenkin. Kai siinä on ajatus viestikapulasta, kuten joku täällä ilmaisi. Että omia hyviä puoliani jää tänne minun jälkeeni.

Ilmastonmuutos on keskustelussa mainittu ja oma kantani on, että nyt voi tästä näkökulmasta ihan hyvällä omallatunnolla tehdä lapsen, kun syntyvyys on niin alhainen Suomessa. Olisi eri asia, jos tulisi yhtäkkiä kauhea vauvabuumi. Joudumme joka tapauksessa yhteiskuntana sopeutumaan erilaiseen tapaan elää ja kuluttaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja se on helpompaa, jos ikäluokat eivät pienene liian nopeasti.

Mainitsemiasi miinuspuolia kommentoin niin, että pahat taudit lapsella ovat aika epätodennäköisiä eikä tämä kuulosta kovin relevantilta syyltä. Toki erinäköistä huolta on varmasti luvassa, niin kuin aina, jos elämässä on jotain tärkeää, mitä voi menettää. Raskausaika on kyllä todellakin raskasta ja aivan hanurista, mutta harvalla se on alusta loppuun aivan kauheaa vaan on helpompia ja vaikeampia jaksoja. Toisaalta on se kiehtovaa ja mielenkiintoistakin ja elämän mittakaavassa lyhyt aika. Synnytys on kamalaa ja sattuu pirusti mutta näin jälkeenpäin oli sekin sellainen kokemus, että en antaisi sitä pois, oli se niin mullistava kokemus. Tämä siitäkin huolimatta, että sain pahan repeämän. Keho toipuu ihmeellisesti isoistakin jutuista, se on luotu sellaiseksi. Synnytyksen jälkeen täytyy vaan muistaa olla rehkimättä liikaa (ei juoksemista tai painavien tavaroiden nostelemista) niin keho saa toipua eikä yleensä jää mitään pysyvää vaikka olisi isommatkin vauriot. Nukkuminen huoletti itseänikin. Olen hyvä nukkumaan mutta siedän univelkaa todella huonosti. Hormonit auttavat kuitenkin oikeasti paljon eikä minulla univelka ole tuntunut niin pahalta kuin olisin kuvitellut. Tosin meillä on ollut helppo vauva.

Sitoutuminen ja oman ajan väheneminen ovat sellaiset jutut noista miinuksistasi, joita eniten kannattaa miettiä. Meillä on hyvät tukiverkot, mutta ilman niitä olisi varmaan raskasta. Ei se kuitenkaan automaattisesti mene niin, että äidiltä katoaa oma itse, vaan molemmat vanhemmat ovat vastuussa, että aika jakautuu tasaisesti. Kannattaa katsoa, millaisen miehen kanssa lisääntyy. Lapsi kuitenkin syntyy osaksi perhettään eikä sen vuoksi tarvitse luopua kokonaan omasta elämästä vaan lapsi kulkee siinä mukana tai on toisella vanhemmalla kun toisella on oma meno. Mutta onhan sitä aikaa väkisinkin vähemmän.

Jotkut kommentoivat parisuhdettasikin ja en ole antamiesi tietojen perusteella samaa mieltä että suhteesi ei olisihyvä. Eivät kaikki koe valtavaa alkuihastusta eikä se tarkoita, että suhde ei olisi hyvä. Rakkauteen voi myös kasvaa. Mutta itse sen tiedät mitä suhteelta haluat ja saatko sen tämän miehen kanssa.

Mikään noista miinuspuolistasi ei omaan korvaan kuulostanut ylitsepääsemättömältä. Toki jos et halua lapsia, niin ei niitä sitten kannata hankkia. Vauvakuume ei ole mikään edellytys kuitenkaan, vaan vanhemmuuteen kasvaa kyllä, jos on ihan normaali ja vastuuntuntoinen ihminen.

-Lasten haluaminen oli minulle luonnollista (ja uskon että useimmille ihmisille edelleen on, vaikka nyt rummutetaankin veloja ja pientä syntyvyyttä),

-Lapsiaan on ihana rakastaa, niille saa antaa ja niiltä saa rakkautta <3

-Antaa elämälle vahvaa ja syvää sisältöä

-Elämän jatkuvuus, kai jotain ylpeää "omien geenien jatkumo"-aatostakin, plus tietty sen rakkaan puolisonkin upeiden geenien jatkuminen. On muuten parasta, kun voi yhdessä olla ylpeä lahjakkaasta jälkikasvustaan ;) 

-Oma elämä on ollut ihanaa ja rikasta, halusin tarjota uusille ihmisille sitä, tietenkin myös varsinaista, the elämää eli taivaassa jatkuvaa

-Vasta kun se eka lapsi syntyy, tajuaa, miten uskomaton ja ihana lahja lapsi on

-Sektiokivut oli pientä verrattuna mitä seurasi, noin sekuntin painoarvo

-Oma ego pienenee, ja on oppinut miettimää vähän omaa napaa pidemmälle, ei huono asia elämässä ;)

Nyt täytyy mennä, mutta ens alkuun nämä tuli mieleen.

N48, kolme kullanmurua

Ihan samanlain kuuluu ihmisluontoon esim. haluta avoauto. Ihmiset on luotu liikkumaan ja on normaalia haluta tehdä se mukavasti.

Syyt:

1. Suvunjatko

2. Kokea rakkaus omaa lasta kohtaan

3. Tuntea oman lapsen rakkaus

4. Saada sisältöä elämään kun pääsee osallistumaan lapsen kasvuu/kehitykseen

5. Saada varallisuus pidettyä poissa valtiolta kun aika jättää minusta

Lapseton Eronnut Mies 38

Mikä idea alapeukuttaa eri tavalla ajattelevien vastauksia? Onko vaikeuksia suvaitsevaisuuden kanssa? Erilaiset vastaukset on uhka omalle kokemukselle ja ajattelulle?

Kiitos vastauksista!

En mä tiedä, oon saanut tähän niin paljon asiallisia vastauksia ja hyviä pointteja, että todella mietin nyt lapsiasiaa monelta kantilta. Kun minulla ennen oli vain oma näkemykseni asiasta (ja erään tutun lapsellisen, jolla oli samoja pointteja kuin teillä, mutta joita en jotenkin osannut ajatella silloin)

Raskaus - ym terveydellisiin komplikaatioihin liittyen voi olla, että mulla on puolueellinen näkemys niiden yleisyydestä, koska oon ammatin vuoksi nähnyt sekä (kamalia ja traumaattisia) synnytyksiä, raskaana olevia jne (opiskelen lääkäriksi)

-Ap

Up

Upp

Koska halusin oman lapsen