Mies ei tee kotitöitä, mutta urputtaa tekevänsä kaiken??
Vähitellen tilanne ajautunut siihen, että minä (ja lapset) teemme kaikki kotityöt. Mies käy töissä ja puuhastelee omiaan. Autoihin vaihtaa renkaat ja öljyt. Ruoat, siivous, kauppa, talousasiat, lasten asiat ym 100% minun vastuulla. Jos jostain syystä joutuu jonkun kotityön tekemään niin alkaa kamala naama nurinpäin marttyrointi ja paasaus kuinka hän joutuu kaiken tekemään. Siis mitä hittoa????
Rahassa sama, ei osallistuisi mihinkään kuluihin, kauhea rutina kun jonkun laskun maksaa. Itse törsää kaljaan, tupakkaan ja elektroniikkaan. Jos minä haluaisin jotakin ns. ylimääräistä niin heti kauhea valitus että siihen ei ole rahaa. Suorastaan tuntuu, että haluaa nykyisin ns kieltää kaiken kivan.
Hohhoijaa, ei voi kuin ihmetellä miten tähän on tultu. Alussa teki kotitöitä siinä missä minäkin ja maksoi laskuja jne. Teimme yhdessä kaikkea hauskaa spontaanisti, nykyisin ei osallistu mihinkään.
Mutta mikä neuvoksi jatkoon? Mikään keskustelu ei tunnu auttavan, ei näe ollenkaan minun näkökulmaani.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee kuukauden ajan listaa joka päivä mitä kumpikin on tehnyt perheen ja kodin eteen. Ihan kaikki ylös, myös kuka laittoi uuden wc paperirullan telineeseen. Sitten on mustaa valkoisella.
Tuskin auttaa. Mies kuittaa valehteluna tms ja jatkaa märinäänsä. Menee vaan aikaa hukkaan.
Mitä sä sitä sit enää katot? Jos ei mitään tehdä asian eteen, niin tyydyt kohtaloosi.
En ole ap
Ap:n kuvailema mies on sellaista ihmistyyppiä, jota inhoan. Läpikotaisin itsekäs omaan napaansa tuijottelija, muita ja muiden tekemisiä vähättelevä ja itsensä jalustalle nostava, ikuinen kakara. En odottaisi enää hetkeäkään vaan ottaisin eron.
Vierailija kirjoitti:
Tee kuukauden ajan listaa joka päivä mitä kumpikin on tehnyt perheen ja kodin eteen. Ihan kaikki ylös, myös kuka laittoi uuden wc paperirullan telineeseen. Sitten on mustaa valkoisella.
Listasta tulee miehen osalta lyhyt, sillä hän ei todellakaan tee juurikaan yhtään mitään. Tai arvioikaa te, miltä kuulostaa, onko tämä tasapuolista osallistumista. Sen vessapaperirullankin nostaa korkeintaan paketista lavuuarin reunalle, jos on loppu juuri silloin kun hänen tarvitsee pyyhkiä hanurinsa. Siis lista on kutakuinkin tämännäköinen:
-Vaihtaa tosiaan renkaat ja öljyt, nämä toistuvat noin 2x vuodessa per auto. Muita huoltotoimia tekee omaan autoonsa, mutta minä saan viedä omani korjaamolle.
-Keittää kahvia (ihme kyllä, myös minulle). Varmaan ajattelee, että tämä on hänen osuutensa keittiötöistä.
-Jos jotakin menee rikki, niin saattaa korjata, jos innostuu asiasta tai jos on jotakin pientä remonttia, niin hyvällä tuurilla saattaa tehdä. Mutta seurauksena monen päivän jurputus siitä, että joutuu kaiken tekemään yksin ja lisäksi odottaa minun osallistuvan vähintään seisomalla tumput suorana vieressä. Joten melkein mieluummin tilaan korjausmiehen, joka maksaa ehkä vähän, mutta tekee homman valittamatta 30 minuutissa.
-Jotakin isompia pihatöitä saattaa tehdä, jos on itse innostunut asiasta/keksinyt itse idean. Mutta kaikki tylsät, usein tehtävät pihatyöt, kuten nurtsin leikkuu, lumityöt jne. jää mulle.
-Koiria käyttää 5 minuutin pissatuksella jos en ole itse kotona, mutta ei koskaan pitemmällä lenkillä/ei kouluta/hoida tai yhtään mitään muuta vaan nämä kaikki jää mulle. Ja valittaa tietysti tästäkin, että joutuu niitä aina käyttämään, vaikka on niitä ihan itsekin halunnut. Olisi itse asiassa alunperin halunnut itselleen ns. taistelurotuisen koiran, jonka onneksi sain estettyä, koska tiesin tasan tarkkaan miehen panostuksen tason.
(-Aiemmin, kun oli päiväkoti-ikäisiä, haki nämä päiväkodista (minä vein aina). Nyt kaikki jo koululaisia.)
-On kotona, jos itselläni ilta- tai yövuoro. Tosin lapset ovat lähinnä oman onnensa nojassa, syövät mun valmiiksi laittamaa ruokaa jne. Tästäkin kauhea valitus, että joutuu kaiken tekemään eikä ole edes kunnon ruokaa tarjolla. Miehen käsitys lasten nukkumaan laittamisesta on lasten kertoman mukaan karjua "nyt jumalauta jokainen omaan huoneeseen!".
-Jos on jotakin äkillistä sotkua kuten pissaa/oksennusta tms. lattialla, niin saattaa siivota, tietenkin kauhealla valituksella että kaiken joutuu tekemään. Mutta jos olen kotona, niin tulee vaan sanomaan mulle, että tuolla on sotkua ja painelee tiehensä. Tai jos lapset kotona, niin yrittää ensisijaisesti niillä siivouttaa.
-Lapsia saattaa kuljettaa jonkin yksittäisen kerran silloin tällöin synttäreille/harrastuksiin, jos olen itse töissä. Mutta ei liian monimutkaisiin paikkoihin eikä missään nimessä liian myöhään illalla, koska se häiritsisi kaljan kittausta.
-Saunan saattaa pestä kerran vuodessa, tosin hän sitä lähes yksinomaan käyttääkin. Tämä on ilmeisesti hänen panostuksensa siivoukseen, koska muuta siivousta ei tee.
Äkkiä en kyllä muuta keksi. Ruoan laittoon ei siis osallistu ollenkaan, jopa sellainen tuntuu olevan ylivoimaista että pyydän ottamaan ruoan pois uunista tiettynä aikana jos olen itse lähdössä vaikka hakemaan lasta jostakin tai lenkille tms. Siis oikeasti jopa tuosta kehtaa aloittaa juputuksen, että sekinkö minun on täällä tehtävä! Siivoukseen ei tosiaan osallistu lainkaan. Ei osallistu ikinä lasten palavereihin, vanhempainiltoihin, ei katso wilma-viestejä tai ole yhteydessä kouluun. Kerran oli ihan aidon hämmästynyt, kun hänelle oli soitettu koulusta. Kysyi minulta, että v*ttuako ne hänelle soittelee, eihän se hänelle kuulu??? Oli sanonutkin, että soittakaa vaimolle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n mies alkoholisti? En ymmärrä, miten kukaan voi käyttaa tonnin kuukaudessa alkoholiin ja tupakkaan. Siksi epäilen, ettei tarina ole totta.
On mielestäni alkoholisti, omasta mielestään ei tietenkään. Tonni menee yllättävän helposti, kun polttelee 3 askia tupakkaa ja juo 9-14 kaljaa/siideriä/lonkeroa illassa. Ns. kirkkaita ei juo. Tuo summa on ihan faktojen perusteella laskettu mm. s-kanavan ostotiedoista. Olen toki esittänyt faktat myös miehelle, mutta olen tietenkin vain v*ttumainen ja kyttäävä akka. Ikävä kyllä kaikki on totta.
Ap
[/quote]
Mitä sinä saat suhteelta / miksi et ole jo eronnut?[/quote]
Hyvä kysymys. Ehkä suurin syy on se, että lapsilla säilyy edes jonkinlainen kontakti isäänsä. En jaksa uskoa, että olisi kummoinenkaan etäisä, olisi kauhea laittaa lapset isän luokse. Sitten ne hyvät hetket, joita kuitenkin on, joskus silloin kun mies on selvinpäin. Joskus hetkittäin sieltä pilkahtaa se huumorimies, johon olen aikanaan rakastunut. Sitten se, että tiedän miehen taustassa ym. olevan asioita, jotka osaltaan selittävät käytöstä. Jollain tavalla odotan sitä, että tapahtuu jotakin sellaista, mikä saa miehen ymmärtämään asioita tai vaikka lopettamaan päihteiden käytön. Käytännön asiat, talon myynnit ja sen sellaiset tuntuvat vastenmielisiltä. Tuntuu helpommalta jatkaa näin ainakin kunnes lapset omillaan.
ap
Kannattaisi erota lastenkin takia.
Miehellä on selkeästi vahdevuodet.
Kamala mies ja lapatossu nainen. Tässä tämä teidän ongelma tiivistettynä.
Onko ap:n mies alkoholisti? En ymmärrä, miten kukaan voi käyttaa tonnin kuukaudessa alkoholiin ja tupakkaan. Siksi epäilen, ettei tarina ole totta.