Oletko sitä mieltä että Suomessa työtön on aina viime kädessä itse jollain tapaa syyllinen työttömyyteensä?
Näin se näyttää työssä käyvien ihmisten puheissa aina lopulta kääntyvän, vaikka ei niin suoraan sanottaisikaan.
Kommentit (114)
Kyllä. Aina voi muuttaa töiden perässä tai perustaa yrityksen. Toki jos on esim. Päästään vajaa, heikkolahjainen tms. eikä osaa olla oma-aloitteinen niin silloin voi olla hankala työllistyä.
Harva työtön lienee itse syyllinen työttömyyteensä. Ainakaan sellainen, joka ei saa ansiosidonnaista (tunnen useampia ihmisiä, joilla ei ole ollut erityinen kiire takaisin töihin, ennen kuin ansiosidonnaisen loppu alkoi häämöttää).
Sen sijaan on kyllä paljon työttömiä, joilla on semmoisia ominaisuuksia, ettei ole kyllä myöskään työnantajan vika jos ei tahdo palkata. Esim. fyysiseen työhön ei voi palkata raihnaista eikä mihinkään monimutkaiseen tyhmää. Eli silloin kyse ei oikein ole työnantajien/yhteiskunnankaan viasta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tietenkään ole syyllisiä työttömyyteensä.
Tiedän kuitenkin tuttavapiiristäni muutaman, jotka keplottelevat työttömyysavustusten kanssa, eivätkä haluakaan työtä, ainakaan kokopäivätyötä. Silti kaikki tuet täytyisi saada, ja kaikenlaista ilmaiseksi. Tulot pitäisi olla samat kuin keskituloisella palkansaajalla. Katkeria ovat, kun joutuvat "orjatyöhön".
On kyllä omituista, kun minä en tunne yhtään tällaista. Olen kuullut heistä vaan näissä työttömienhaukkumisketjuissa... On se kumma...
Jos maahánmuuttaja on työtön eikä hän osaa tehdä mitään hyödyllistä, niin hänet on tuomittu työttömyyteen. Onko hänen paikkansa sitten ylipäätään Suomessa?
Hyvä kysymys. Suomessa oli sotien jälkeen pitkä aikakausi, jolloin suurimmat työllistäjät olivat valtio ja kunnat. Monet yritykset olivat valtion omistuksessa. Lähtökohta oli, että yhteiskunta työllistää kansalaisiaan. Ajat kuitenkin muuttuivat, asenteet eivät.
Nykyisin koulutettu ja ammattitaitoinen Pirjo-Liisa on työttömänä ja odottaa, että Marja-Leena perustaisi yrityksen ja palkkaisi hänet. Jos ja kun Marja-Leena ei perusta yritystä, Pirjo-Liisan työttömyys jatkuu. Kun Riitta-Kerttu sitten perustaa yrityksen ja hakee yhtä työntekijää, hakijoina on valtava määrä pirjoliisoja ja marjaleenoja,
Vuosikymmeniä yhteiskuntamme on rakennettu siten, että palkansaajana - jopa työttömänä ollessa - on turvallisempaa olla kuin yrittäjänä. Yhä suurempi osa kansalaisista haluaa palkansaajiksi ja yhä pienempi osa yrittäjiksi. Varsinkaan sellaisiksi yrittäjiksi, jotka palkkaisivat työntekijöitä. Isotkaan yritykset eivät voi työllistää kaikkia työttömiä, koska isojen yritysten toiminta perustuu usein voiton tuottamiseen yritykseen sijoittaneille eli osakkaille. Isoissa yrityksissä ei siis riitä, että työntekijä tuottaa yritykselle oman palkkansa ja palkan sivukulujen verran vaan pitää tuottaa enemmän kuin vain se. Pienissä yrityksissä yleensä riittäisi, että sekä yrittäjä itse että hänen yrityksensä työntekijäkin saa leivän pöytäänsä. Valitettavasti vaan riittakerttuja on paljon vähemmän kuin pirjoliisoja ja marjaleenoja. Tämä on osittain yhteiskunnan aiheuttama tilanne, mutta myös yksilön itsensä aiheuttama tilanne. Jonkun muun pitäisi luoda työpaikat, itse ei tarvitse. Tämän päivän yrittäjähenkiset nuoret suuntaavat ulkomaille, työllistävät vain itsensä tai perustavat yrityksen jonkun kaverinsa kanssa tai jäävät sittenkin pirjoliisoiksi odottamaan työpaikkaa palkansaajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yksittäistä ihmistä ajattelee, niin hän on valtaosassa tapauksia syyllinen omaan tilanteeseensa. Omat valinnat ohjaa elämää ja niistä omista valinnoista johtuen, elämä on nyt sellaista kun on.
Sulla on kyllä joku omituinen käsitys syyllisyydestä, mikä ei oikein aukea muille.
Perustele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syyllinen on vahva sana. Jokainen kuitenkin itse tekee valintansa siitä mihin koulutuksiin ja mille paikkakunnalle hakeutuu tai miten koulussa ja työhaastatteluissa kysymyksiin vastaa. Jokainen voi myös itse omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen minkälaisen työtodistuksen ensimmäisestä työpaikasta saa, jos sellaiseen pääsee.
Toki asiaan vaikuttaa myös moni asia mihin ei itse pysty vaikuttamaan. Tuskin kuitenkaan valtiolla tai firmoilla on velvollisuutta huolehtia että kaikilla on työpaikka siitä huolimatta mitä ovat itse tehneet tai olleet tekemättä.
Muista tämä sitten kun automaatio tai ikärasismi tai syöpä vie työsi. "mikset ole 20-vuotias robotti, oma valinta"
Aivan. On oma valinta hakeutua alalle, jossa sinut automaatio ja robotiikka voi korvata. Kuka pakotti näin tekemään. Olisit voinut valita myös toisin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Suomessa oli sotien jälkeen pitkä aikakausi, jolloin suurimmat työllistäjät olivat valtio ja kunnat. Monet yritykset olivat valtion omistuksessa. Lähtökohta oli, että yhteiskunta työllistää kansalaisiaan. Ajat kuitenkin muuttuivat, asenteet eivät.
Nykyisin koulutettu ja ammattitaitoinen Pirjo-Liisa on työttömänä ja odottaa, että Marja-Leena perustaisi yrityksen ja palkkaisi hänet. Jos ja kun Marja-Leena ei perusta yritystä, Pirjo-Liisan työttömyys jatkuu. Kun Riitta-Kerttu sitten perustaa yrityksen ja hakee yhtä työntekijää, hakijoina on valtava määrä pirjoliisoja ja marjaleenoja,
Vuosikymmeniä yhteiskuntamme on rakennettu siten, että palkansaajana - jopa työttömänä ollessa - on turvallisempaa olla kuin yrittäjänä. Yhä suurempi osa kansalaisista haluaa palkansaajiksi ja yhä pienempi osa yrittäjiksi. Varsinkaan sellaisiksi yrittäjiksi, jotka palkkaisivat työntekijöitä. Isotkaan yritykset eivät voi työllistää kaikkia työttömiä, koska isojen yritysten toiminta perustuu usein voiton tuottamiseen yritykseen sijoittaneille eli osakkaille. Isoissa yrityksissä ei siis riitä, että työntekijä tuottaa yritykselle oman palkkansa ja palkan sivukulujen verran vaan pitää tuottaa enemmän kuin vain se. Pienissä yrityksissä yleensä riittäisi, että sekä yrittäjä itse että hänen yrityksensä työntekijäkin saa leivän pöytäänsä. Valitettavasti vaan riittakerttuja on paljon vähemmän kuin pirjoliisoja ja marjaleenoja. Tämä on osittain yhteiskunnan aiheuttama tilanne, mutta myös yksilön itsensä aiheuttama tilanne. Jonkun muun pitäisi luoda työpaikat, itse ei tarvitse. Tämän päivän yrittäjähenkiset nuoret suuntaavat ulkomaille, työllistävät vain itsensä tai perustavat yrityksen jonkun kaverinsa kanssa tai jäävät sittenkin pirjoliisoiksi odottamaan työpaikkaa palkansaajana.
Miten sinä työllistät itse itsesi?
Ikävä kyllä otsikon asenne on hämmästyttävän yleinen ihmisillä. Minä jäin työttömäksi yt-kierroksen jälkeen kuten moni muukin. Vaikka "kaikki tietää" etten voinut tilanteeseen vaikuttaa millään tavalla silti kommenteissa on ajoittain asennetta että tilanne olisi itse aiheutettu. Minähän sen päätän jatkuuko joku toiminto Suomessa vai jossain halpamaassa. Uutta työtä ei ole löytynyt, suurin tekijä varmasti se että ikä alkaa vitosella. Ikärasismista pitäisi tehdä rangaistavaa, ehdottomasti. Jokaiselle yritykselle joka palkkaa vain tietyn ikäisiä = ei kutsu varttuneempia edes haastatteluun pitäisi lätkästä sadan tonnin sakot armotta. Sillä rahalla valtio työllistäisi ihan kivasti työttömiä. Vois asenteetkin muuttua vähitellen.
Olen vuosien varrella törmännyt silloin tällöin työttömien valikoivaan asenteeseen. Ei esimerkiksi haluta kouluttautua lisää toisin sanoen päivittää osaamistaan, palkkatasosta ei tingitä tai töitä ei edes harkita "oma alan" ulkopuolelta. Yllättäen näin asennoituvat ovat olleet insnöörejä ;D JOtain puhelinmyyntiä eli laillistettua häiriköintiä ei kukaan tosissaan tarjoa työnä kenellekään. Senkin vois kieltää kokonaan. Tai soittaa voi vain niille jotka ovat erikseen sen sallineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys. Suomessa oli sotien jälkeen pitkä aikakausi, jolloin suurimmat työllistäjät olivat valtio ja kunnat. Monet yritykset olivat valtion omistuksessa. Lähtökohta oli, että yhteiskunta työllistää kansalaisiaan. Ajat kuitenkin muuttuivat, asenteet eivät.
Nykyisin koulutettu ja ammattitaitoinen Pirjo-Liisa on työttömänä ja odottaa, että Marja-Leena perustaisi yrityksen ja palkkaisi hänet. Jos ja kun Marja-Leena ei perusta yritystä, Pirjo-Liisan työttömyys jatkuu. Kun Riitta-Kerttu sitten perustaa yrityksen ja hakee yhtä työntekijää, hakijoina on valtava määrä pirjoliisoja ja marjaleenoja,
Vuosikymmeniä yhteiskuntamme on rakennettu siten, että palkansaajana - jopa työttömänä ollessa - on turvallisempaa olla kuin yrittäjänä. Yhä suurempi osa kansalaisista haluaa palkansaajiksi ja yhä pienempi osa yrittäjiksi. Varsinkaan sellaisiksi yrittäjiksi, jotka palkkaisivat työntekijöitä. Isotkaan yritykset eivät voi työllistää kaikkia työttömiä, koska isojen yritysten toiminta perustuu usein voiton tuottamiseen yritykseen sijoittaneille eli osakkaille. Isoissa yrityksissä ei siis riitä, että työntekijä tuottaa yritykselle oman palkkansa ja palkan sivukulujen verran vaan pitää tuottaa enemmän kuin vain se. Pienissä yrityksissä yleensä riittäisi, että sekä yrittäjä itse että hänen yrityksensä työntekijäkin saa leivän pöytäänsä. Valitettavasti vaan riittakerttuja on paljon vähemmän kuin pirjoliisoja ja marjaleenoja. Tämä on osittain yhteiskunnan aiheuttama tilanne, mutta myös yksilön itsensä aiheuttama tilanne. Jonkun muun pitäisi luoda työpaikat, itse ei tarvitse. Tämän päivän yrittäjähenkiset nuoret suuntaavat ulkomaille, työllistävät vain itsensä tai perustavat yrityksen jonkun kaverinsa kanssa tai jäävät sittenkin pirjoliisoiksi odottamaan työpaikkaa palkansaajana.
Miten sinä työllistät itse itsesi?
Yrittäjänä. Myyn osaamistani muille yrityksille. Työntekijöitä mulla ei kuitenkaan ole eikä tule, koska jokainen, joka nämä hommat osaa, voi myöskin myydä osaamistaan yrityksille eli työllistää itse itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Se, joka näin ajattelee, ei ole tainnut nähdä tilastoja. Avoimia työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työttömiä ja niistäkin ison osan täyttävät työpaikan vaihtajat.
Työpaikkoja katoaa jatkuvasti. Niitä töitä, joilla mun vanhempani aloittivat, ei ole enää. Siellä täällä suljetaan tehtaita ja on YT-neuvotteluja.
Osa työttömistä on myös siinä kunnossa, ettei heitä kukaan palkkaa tai ovat sen verran iäkkäitä, etteivät saa töitä. Ja jos nuorena käy huono tuuri, eikä saa niitä ensimmäisiä työpaikkoja, niin ei saa sitten seuraaviakaan.
Suurin osa työttömistä työllistyy alle 6 kuukaudessa. Avoimet työpaikat ei näy tilastoissa, työttömien määrä näkyy. Tämä esittämäsi fakta on siis mutua eikä kumoa sitä, etteikö tavalla tai toisella syytä olisi siitä työttömässä. Miksi niin moni muu samassa tilanteessa oleva saa töitä?
Työpaikkoja katoaa jatkuvasti ja samalla tulee uusia tilalle. Vanhempiesi työpaikkoja ei enää ole tarjolla, mutta oliko heidän työuransa alussa personal trainereita, mikrotukihenkilöitä tai kulunvalvontavastaavia?
Huono kunto on omaa syytä, korkea ikäkin (jos haluaa saada samapalkkaisen pomonpaikan kuin mistä jäi työttömäksi) eikä ensimmäisen työpaikan saaminen ole tuuripeliä.
Keksi ihmeessä lisää syitä ja mieti sitä, miksi joku muuttaa 400 km päähän töihin, mutta toinen ei voi jättää koiraansa 4 tunniksi yksin, kun se on tottunut käymään päivälenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tietenkään ole syyllisiä työttömyyteensä.
Tiedän kuitenkin tuttavapiiristäni muutaman, jotka keplottelevat työttömyysavustusten kanssa, eivätkä haluakaan työtä, ainakaan kokopäivätyötä. Silti kaikki tuet täytyisi saada, ja kaikenlaista ilmaiseksi. Tulot pitäisi olla samat kuin keskituloisella palkansaajalla. Katkeria ovat, kun joutuvat "orjatyöhön".
On kyllä omituista, kun minä en tunne yhtään tällaista. Olen kuullut heistä vaan näissä työttömienhaukkumisketjuissa... On se kumma...
Juu, on se kumma, kun tämä on suhteellisen yleistäkin.
Suurin syy työttömyyteen on työpaikkojen puute. Jollekin aloille koulutetaan mieletön määrä ihmisiä suhteessa työpaikkojen määrään. Lähdet opiskelemaan varmaa alaa ja valmistuttuasi huomaat jonkin rakennemuutoksen vieneen työpaikat alaltasi. Ylempi korkeakoulututkinto opintolainoineen hankittuna. Jokaista sijaisuutta ja määräaikaisuutta hakee 15-20 muodollisesti pätevää ja työkokemusta kerännyttä ammattilaista. Kun työtä kuitenkin jotenkuten on siellä täällä, perhekin on perustettu ja ei ole taloudellista mahdollisuutta opiskella uutta alaa, sitä vaan roikkuu työn ja työttömyyden vaihtelevassa ketjussa kunnes keksii jonkun muun vaihtoehdon.
On helppo huudella vakityön takaa.
En ole. Olen henkilöstöjohtaja ja sanonut irti monia kymmeniä ihmisiä, koulutettuja, ahkeria ja fiksuja. Ne ketkä sai kenkää 50+ iässä eivät pria poikkeusta lukuunottamatta työllistyneet enää. Nämä irtisanoliset tehtiin ihan vaan siksi että toimintaa uudistettiin ja hallitus halusi nostaa osakkeen hintaa (se nousee aina kun vähennys-yt alkaa)
Riippuu ihmisestä. Jotkut ovat niin lyhytnäköisiä ja itsekkäitä sadisteja, että eivät narsismihouruissaan ymmärrä, että työpaikkoja ei riitä kaikille.
Kylllähän yksi ongelma on siiinä etttä esim yt den seuraukseesta potkut saaanut käsitttääkseni joutuuu odottamaaan jottta hällä on oikeus perustaaa esim oma firma. Toisaaalta vissiiin annetaaan taas suosittelut uuteeen työpaikkaaan.
Tiedän myös tapauksen jossa firmaan tuli uusi toimari ja hän halusi ktse kasata johtoryhmänsä. Jokainen johtoryhmän vp sai kenkää. Ihan salamana, ilman varoituksia. Ja osaavia ja ahkeria olivat kaikki.
Se on ihmisen syy, että ei pärjää kilpailussa. Kehitä itseäsi niin että olen työnantajalle arvokas, sitten kerrot selvästi miksi työnantajan kannattaa palkata sinu. Näin saat aina töitä.
Vierailija kirjoitti:
Puhelinmyynnistä ei makseta palkkaa. Kokeile itse mennä myymään
partakoneenteriä provikkapalkalla, tai mieti edes sitä kuinka usein a) ylipäätään vastaat tuntemattomiin numeroihin ja sitten b) ostat jotain puhelinmyyjän kauppaamaan tuotetta. Kun olin puhelinmyyjänä, oli palkkani 2 viikolta 10 euroa, kunnes sain kenkää.
Aijaa, no minä olen ollut puhelinmyyjänä kolme vuotta ja keskiarvoliksani on 2500e/kk. En tosin myy partakoneenteriä vaan ammattilehtiä.
Kun olin itse työttömänä, yhtä paikkaa saattoi hakea lähemmäs 200 ihmistä. Useimmista tuli suoraan vastaus, ettei minulla ole tarpeeksi kokemusta alan töistä. Olin 21-vuotias, valmistunut neljästä koulusta, tehnyt eri alojen töitä useamman vuoden, mutta oman alan työkokemus oli vuoden verran harkkarina. Lopulta pääsin kolmeen haastatteluun. Yhdestä tuli päätös, etteivät valinneet minua, toisesta tuli päätös etteivät valinneet minua, koska joku toinen pystyi aloittamaan heti (oma moka, etten sanonut haastattelussa että voin aloittaa heti, kun ilmoituksessa oli mainittu aloittamisaika kuukautta myöhemmäksi), mutta kolmanteen paikkaan oli hakijoita reilu 30, 3 otettiin haastatteluun ja minut otettiin töihin, koska minulla oli kokemusta ulkomailla työskentelystä.