Kiusataanko yliopistossa samalla tavalla kun yläkoulussa ja lukiossa?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa koulukiusaajista on kiusaajia myös aikuisena, joten myös yliopistoissa on kiusaamista.

Ihmisen perusluonne ei muutu miksikään. Lapsena kiltti on aikuisena kiltti ja lapsena ilkeä on aikuisenakin ilkeä. Kuulostaa mustavalkoiselta, mutta niin se vaan on.

Onko kukaan lukenut kirjaa Jalat ilmassa, joka kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista? Siinä päähenkilö törmää aikuisena ala-asteen aikaisiin kiusaajiinsa ja nämä eivät ole muuttunut miksikään. Samanlaisia k*sipäitä edelleen.

Pskapuhetta. Ihmiset ihan oikesti kasvavat kyllä henkisestikin ja suurin osa kiusaajista kyllä katuu ja häpeää tekojaan.

Itsekin huomannut, että joku jopa jo yläasteella hokannut oman kuspäisyytensä.

Taidat olla aika nuori varmaan, n. 20 v?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa koulukiusaajista on kiusaajia myös aikuisena, joten myös yliopistoissa on kiusaamista.

Ihmisen perusluonne ei muutu miksikään. Lapsena kiltti on aikuisena kiltti ja lapsena ilkeä on aikuisenakin ilkeä. Kuulostaa mustavalkoiselta, mutta niin se vaan on.

Onko kukaan lukenut kirjaa Jalat ilmassa, joka kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista? Siinä päähenkilö törmää aikuisena ala-asteen aikaisiin kiusaajiinsa ja nämä eivät ole muuttunut miksikään. Samanlaisia k*sipäitä edelleen.

Pskapuhetta. Ihmiset ihan oikesti kasvavat kyllä henkisestikin ja suurin osa kiusaajista kyllä katuu ja häpeää tekojaan.

Itsekin huomannut, että joku jopa jo yläasteella hokannut oman kuspäisyytensä.

Taidat olla aika nuori varmaan, n. 20 v?

Ei se ihan noinkaan ole. Kuten kaikki tietävät myös aikuiset työpaikoilla ja yliopistossa kiusaavat ja ne ovat samat tyypit jotka olivat koulukiusaajia.  Toki pieni osa voi katua ja hävetä koulukiusaamista ja jopa pyytää anteeksi, mutta suurin osa ei niin tee.  Tiedän monta esimerkkiä siitä

Ei samalla tavalla. Itse olen huomannut, että väkivallan uhka ja suoraan turpaan lyöminen hiljentää kiusaajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa koulukiusaajista on kiusaajia myös aikuisena, joten myös yliopistoissa on kiusaamista.

Ihmisen perusluonne ei muutu miksikään. Lapsena kiltti on aikuisena kiltti ja lapsena ilkeä on aikuisenakin ilkeä. Kuulostaa mustavalkoiselta, mutta niin se vaan on.

Onko kukaan lukenut kirjaa Jalat ilmassa, joka kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista? Siinä päähenkilö törmää aikuisena ala-asteen aikaisiin kiusaajiinsa ja nämä eivät ole muuttunut miksikään. Samanlaisia k*sipäitä edelleen.

Pskapuhetta. Ihmiset ihan oikesti kasvavat kyllä henkisestikin ja suurin osa kiusaajista kyllä katuu ja häpeää tekojaan.

Itsekin huomannut, että joku jopa jo yläasteella hokannut oman kuspäisyytensä.

Taidat olla aika nuori varmaan, n. 20 v?

Ei se ihan noinkaan ole. Kuten kaikki tietävät myös aikuiset työpaikoilla ja yliopistossa kiusaavat ja ne ovat samat tyypit jotka olivat koulukiusaajia.  Toki pieni osa voi katua ja hävetä koulukiusaamista ja jopa pyytää anteeksi, mutta suurin osa ei niin tee.  Tiedän monta esimerkkiä siitä

Iso osa kiusaamisesta ei ole aktiivista haukkumista ja vainoamista (mitä myös esiintyy erityisesti peruskoulussa) vaan paljon siitä on myös tuota porukoista ulosjättämistä. Ihmiset eivät tee tätä välttämättä hirveän tietoisesti ja pahantahtoisesti vaan ajattelevat hengaavansa sellaisten tyyppien kanssa, joiden kanssa heillä on kivaa ja yhteistä. He eivät siis itse miellä tätä kiusaamiseksi, vaikka se syrjään ilman yhtään ystävää jäänyt varmasti usein sen sellaisena kokee. Tuon takia opettajien on usein vaikea puuttua kiusaamiseen: voit pakottaa jotkut tekemään parityötä yhdessä mutta et voi pakottaa heitä pitämään toisistaan ja hengaamaan vapaa-ajalla.

Eli ei se kiusaaminen ole aina mustavalkoista ja kaikki kiusaajiksi koetut yksiselitteisesti pahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa koulukiusaajista on kiusaajia myös aikuisena, joten myös yliopistoissa on kiusaamista.

Ihmisen perusluonne ei muutu miksikään. Lapsena kiltti on aikuisena kiltti ja lapsena ilkeä on aikuisenakin ilkeä. Kuulostaa mustavalkoiselta, mutta niin se vaan on.

Onko kukaan lukenut kirjaa Jalat ilmassa, joka kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista? Siinä päähenkilö törmää aikuisena ala-asteen aikaisiin kiusaajiinsa ja nämä eivät ole muuttunut miksikään. Samanlaisia k*sipäitä edelleen.

Pskapuhetta. Ihmiset ihan oikesti kasvavat kyllä henkisestikin ja suurin osa kiusaajista kyllä katuu ja häpeää tekojaan.

Itsekin huomannut, että joku jopa jo yläasteella hokannut oman kuspäisyytensä.

Taidat olla aika nuori varmaan, n. 20 v?

Ei se ihan noinkaan ole. Kuten kaikki tietävät myös aikuiset työpaikoilla ja yliopistossa kiusaavat ja ne ovat samat tyypit jotka olivat koulukiusaajia.  Toki pieni osa voi katua ja hävetä koulukiusaamista ja jopa pyytää anteeksi, mutta suurin osa ei niin tee.  Tiedän monta esimerkkiä siitä

Iso osa kiusaamisesta ei ole aktiivista haukkumista ja vainoamista (mitä myös esiintyy erityisesti peruskoulussa) vaan paljon siitä on myös tuota porukoista ulosjättämistä. Ihmiset eivät tee tätä välttämättä hirveän tietoisesti ja pahantahtoisesti vaan ajattelevat hengaavansa sellaisten tyyppien kanssa, joiden kanssa heillä on kivaa ja yhteistä. He eivät siis itse miellä tätä kiusaamiseksi, vaikka se syrjään ilman yhtään ystävää jäänyt varmasti usein sen sellaisena kokee. Tuon takia opettajien on usein vaikea puuttua kiusaamiseen: voit pakottaa jotkut tekemään parityötä yhdessä mutta et voi pakottaa heitä pitämään toisistaan ja hengaamaan vapaa-ajalla.

Eli ei se kiusaaminen ole aina mustavalkoista ja kaikki kiusaajiksi koetut yksiselitteisesti pahoja.

Kiusaaminen määritellään nimenomaan tahalliseksi pahanolon tuottamiseksi toiselle (yleensä jollain lailla heikomassa asemassa olevalle).

En ole kuullut että kiusattaisiin. Päinvastoin kaikki hyväksytään sellaisena kun on. Siellä tapaa mielenkiintoisempia ihmisiä ja suosituista aiemmin ja hyljeksityistä tulee hyviä porukoita. Tämän ole itse huomannut ja toimii myös työelämässä samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut että kiusattaisiin. Päinvastoin kaikki hyväksytään sellaisena kun on. Siellä tapaa mielenkiintoisempia ihmisiä ja suosituista aiemmin ja hyljeksityistä tulee hyviä porukoita. Tämän ole itse huomannut ja toimii myös työelämässä samalla tavalla.

Entä Muuramen pe d o fiili? Hänhän opiskeli sosiaalitieteitä Tampereella.

Vierailija kirjoitti:

Ei samalla tavalla. Itse olen huomannut, että väkivallan uhka ja suoraan turpaan lyöminen hiljentää kiusaajan.

Äärimmäisen tehokas tapa, vaikka ei pärjäisikään aina. Kiusaaja kyllästyy jos tulee aina osumia ja maalitaulu ei olekaan enää helppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut että kiusattaisiin. Päinvastoin kaikki hyväksytään sellaisena kun on. Siellä tapaa mielenkiintoisempia ihmisiä ja suosituista aiemmin ja hyljeksityistä tulee hyviä porukoita. Tämän ole itse huomannut ja toimii myös työelämässä samalla tavalla.

Entä Muuramen pe d o fiili? Hänhän opiskeli sosiaalitieteitä Tampereella.

Kai nyt poikkeuksia on. Pääsääntöisesti oman kokemuksen mukaan menee noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa koulukiusaajista on kiusaajia myös aikuisena, joten myös yliopistoissa on kiusaamista.

Ihmisen perusluonne ei muutu miksikään. Lapsena kiltti on aikuisena kiltti ja lapsena ilkeä on aikuisenakin ilkeä. Kuulostaa mustavalkoiselta, mutta niin se vaan on.

Onko kukaan lukenut kirjaa Jalat ilmassa, joka kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista? Siinä päähenkilö törmää aikuisena ala-asteen aikaisiin kiusaajiinsa ja nämä eivät ole muuttunut miksikään. Samanlaisia k*sipäitä edelleen.

Pskapuhetta. Ihmiset ihan oikesti kasvavat kyllä henkisestikin ja suurin osa kiusaajista kyllä katuu ja häpeää tekojaan.

Itsekin huomannut, että joku jopa jo yläasteella hokannut oman kuspäisyytensä.

Taidat olla aika nuori varmaan, n. 20 v?

Ei se ihan noinkaan ole. Kuten kaikki tietävät myös aikuiset työpaikoilla ja yliopistossa kiusaavat ja ne ovat samat tyypit jotka olivat koulukiusaajia.  Toki pieni osa voi katua ja hävetä koulukiusaamista ja jopa pyytää anteeksi, mutta suurin osa ei niin tee.  Tiedän monta esimerkkiä siitä

Iso osa kiusaamisesta ei ole aktiivista haukkumista ja vainoamista (mitä myös esiintyy erityisesti peruskoulussa) vaan paljon siitä on myös tuota porukoista ulosjättämistä. Ihmiset eivät tee tätä välttämättä hirveän tietoisesti ja pahantahtoisesti vaan ajattelevat hengaavansa sellaisten tyyppien kanssa, joiden kanssa heillä on kivaa ja yhteistä. He eivät siis itse miellä tätä kiusaamiseksi, vaikka se syrjään ilman yhtään ystävää jäänyt varmasti usein sen sellaisena kokee. Tuon takia opettajien on usein vaikea puuttua kiusaamiseen: voit pakottaa jotkut tekemään parityötä yhdessä mutta et voi pakottaa heitä pitämään toisistaan ja hengaamaan vapaa-ajalla.

Eli ei se kiusaaminen ole aina mustavalkoista ja kaikki kiusaajiksi koetut yksiselitteisesti pahoja.

Kiusaaminen määritellään nimenomaan tahalliseksi pahanolon tuottamiseksi toiselle (yleensä jollain lailla heikomassa asemassa olevalle).

Henkilö A:lla ei ole ystäviä ja hän pyrkii henkilö B:n ja C:n seuraan. Henkilö B:llä ja C:llä ei ole varsinaisesti mitään suurempaa henkilö A:ta vastaan, mutta he tuntevat olonsa tämän seurassa epämiellyttäväksi eivätkä tunne olevansa samalla aaltopituudella. B ja C haluavat olla keskenään. He eivät hauku tai solvaa A:ta ja voivat tarvittaessa vaihtaa muutaman sanan, mutta pyrkivät pitämään välit etäisinä ja väistävät kaikki A:n lähentymisyritykset, vaikka tietävät, että A varmaan jossain vaiheessa tämän huomaa ja pahoittaa mielensä. Ovatko B ja C kiusaajia?

Koska tuotahan se syrjään jääminen usein myös on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koen, että minua kiusattiin yliopistossa, vaikken ollut omaksunut mitään uhrin roolia. Yritin nimenomaan aktiivisesti mennä porukoihin mukaan ja jutella ihmisten kanssa, jälkeenpäin ajatellen ehkä liiankin innokkaasti. Mutta ongelmana oli esimerkiksi se, että en tiennyt, kuinka suuressa osassa ryyppääminen ja bilettäminen on opiskelun alkuvaiheessa. Minua ei sellainen kiinnostanut ja vaikken arvostellut muita, minut leimattiin tiukkapipoksi kun en riehunut yökerhoissa joka viikko.

Toinen asia, jonka vuoksi minut jätettiin ulkopuolelle oli se, että osa opiskelijoista tunsi toisensa jo ennestään eräästä opistosta. Tämä porukka muodosti eräänlaisen klikin ja nosti itsensä muiden yläpuolelle. Minusta heillä oli se käsitys että olen joku hemmoteltu porvariskakara, vaikka he itse olivat enemmän sellaisia kuin minä (esim. he asuivat vanhempiensa kustantamana keskustakämpissä, minä soluasunnossa pienillä opiskelijan tuloilla).

Minun on erittäin vaikea uskoa, että tuo ryyppäämisestä kieltäytyminen olisi nykyään ainia syy. Ehkä et ollut tuon biletyksen arvostelussa niin hienovarainen, kuin luulit? Meillä oli kuitenkin oppiaineessa esimekiksi fiksu lestadiolainen opiskelija, joka oli melko pidetty. Ihan samalla tavalla hänen kanssaan tuli keskusteltua kahvikupin ääressä syvällisiä, vaikka ei häntä kyllä bileissä näkynyt. :D

No enhän mä sanonutkaan että se oli ainoa syy ("esimerkiksi"). Pikemminkin epäilen että suurin syy oli liiallinen innokkuuteni tutustumisessa. Ja siis en todellakaan arvostellut bilettämistä muuta kuin ehkä sillä tavalla, että lähdin pois juhlista tosi aikaisin kun meininki ei oikein ollut sellaista kuin olisin toivonut.

Akateemisyys ei takaa minkäänlaisia sosiaalisia taitoja

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin kaikki kiusaajat meni amikseen joten loppui jo lukiossa. Yliopistossa en havainnut minkäänlaista kiusaamista. Voihan siellä k-päitä olla mutta kiusaamisesta ei voi puhua.

Samat kokemukset mulla. Yläasteella oli tyyppejä, jotka kiusas kaikkia ujoimpi, mutta lukioon nämä eivät jatkaneet. Itsekin niitä ujoimpia olin, joten osani sain, mutta en osannut tuota niin henkilökohtaisesti ottaa, kun kiusasivat muitakin ja ymmärsin mistä se johtuu. Toki joskus harmitti ja suututtikin, mutta olin niin totaalisen sulkeutunut tuossa vaiheessa, että en osannut puoliani pitää. Yliopiston ilmapiiri luonnontieteellisellä puolella olikin sitten minulle "paratiisi". En edes ymmärää miten siellä jokin yhden ihmisen systemaattinen kiusaaminen olisi onnistunut. Ei meillä mitään erityisesti yhteistä ollut oman vuosikurssin kanssa. Ensimmäisen vuoden peruskurssit olivat jättimäisiä, joissa oli fysiikan, matematiikan, kemian, tietotekniikan ja ehkä biologiankin opiskelijoita. Toisena vuonna ja siitä eteenpäin kukin opiskeli omaa tahtiaan, eli ei minään yhtenäisenä porukkana oltu samoilla kursseilla. Itsekin luin sivuainetta toka vuoden ja jatkoin tiiviimmin pääainetta kolmannella jne. Ainejärjestöt järjestivät tapahtumia ja kutsut niihin olivat täysin avoimet, kaikki tervetulleita. Lisäksi noilla aloilla on kaikenlaisia nörttejä ja ihme hiippareita lehtorit, assarit ja proffat mukaanlukien. Jos kaikkia outoja olisi kiusattu, niin sitten varmaan 60% porukasta olisi pitänyt kiusata. Siis tunsin oloni erittäin kotoisaksi tuolla, suht normaaliksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Jos tunnet olevasi omituinen hiippari, suosittelen lämpimästi esim. fysiikkaa tai tietotekniikkaa pääaineena :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin kaikki kiusaajat meni amikseen joten loppui jo lukiossa. Yliopistossa en havainnut minkäänlaista kiusaamista. Voihan siellä k-päitä olla mutta kiusaamisesta ei voi puhua.

Samat kokemukset mulla. Yläasteella oli tyyppejä, jotka kiusas kaikkia ujoimpi, mutta lukioon nämä eivät jatkaneet. Itsekin niitä ujoimpia olin, joten osani sain, mutta en osannut tuota niin henkilökohtaisesti ottaa, kun kiusasivat muitakin ja ymmärsin mistä se johtuu. Toki joskus harmitti ja suututtikin, mutta olin niin totaalisen sulkeutunut tuossa vaiheessa, että en osannut puoliani pitää. Yliopiston ilmapiiri luonnontieteellisellä puolella olikin sitten minulle "paratiisi". En edes ymmärää miten siellä jokin yhden ihmisen systemaattinen kiusaaminen olisi onnistunut. Ei meillä mitään erityisesti yhteistä ollut oman vuosikurssin kanssa. Ensimmäisen vuoden peruskurssit olivat jättimäisiä, joissa oli fysiikan, matematiikan, kemian, tietotekniikan ja ehkä biologiankin opiskelijoita. Toisena vuonna ja siitä eteenpäin kukin opiskeli omaa tahtiaan, eli ei minään yhtenäisenä porukkana oltu samoilla kursseilla. Itsekin luin sivuainetta toka vuoden ja jatkoin tiiviimmin pääainetta kolmannella jne. Ainejärjestöt järjestivät tapahtumia ja kutsut niihin olivat täysin avoimet, kaikki tervetulleita. Lisäksi noilla aloilla on kaikenlaisia nörttejä ja ihme hiippareita lehtorit, assarit ja proffat mukaanlukien. Jos kaikkia outoja olisi kiusattu, niin sitten varmaan 60% porukasta olisi pitänyt kiusata. Siis tunsin oloni erittäin kotoisaksi tuolla, suht normaaliksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Jos tunnet olevasi omituinen hiippari, suosittelen lämpimästi esim. fysiikkaa tai tietotekniikkaa pääaineena :D

Nonni, hyvä kuulla !

Ite oon menny sen pahimman polun mitä voi olla, eli yläaste, amis armeija ja sit metallipajalla töissä, missä on siis kaikista pahoinvoivimmat ja huonokäytöksisimmät ihmiset mitä voi kohdata.

On ollu toki kaikkialla pieniä hankaluuksia, mutta aina asiat saanut selvitettyä kuspäiden kanssa ja paikkani otettua.

Yliopistokiusaaminen sun muut ei ole mitään enää noihin verrattuna. :D

Mikä ihmisiä oikein riivaa kun he eivät halua hyväksyä erilaisuutta?

Kiusaaminen on aina rasismia, se on rasismista jokin muoto. Erilaisuutta ei hyväksytä, vaan sitä pitää kiusata ja eri arvoistaa toinen ihminen.

Suurin syy kiusaamiselle on kateus. Esimerkiksi, kiusatulla on taloudelliset asiat hyvin eikä ole ongelmia, kiusaajalla taas on pikavippejä monta ja talous ongelmia ja velkoja ulosotossa. Kiusaajat ovat aina kateellisia jostain ja yleensä jos kiusaajia on useampia yksi heistä on se kateellisin, narsistisen luonteen omaava johtaja ja manipuloija, joka johtaa kiusaajien ryhmää.

Kiusaaminen ei koskaan ole oikein, jokainen voi myös itse vaikuttaa siihen, että siellä ei kiusata ketään. Täytyy keskustella opettajien, esimiesten kanssa ja ottaa asia puheeksi. Jokainen voi olla erilainen kiusaajien kanssa ja katkaista kiusaamisen kierre.

Ottakaa (kiusatut) jossain ryhmätyössä tms. asia esille ja keskustelkaa rohkeasti asiasta, jotta kiusaaminen loppuu, muuten se voi jatkua koko opiskelu ajan.

Siellä on aika kasvaa aikuiseksi ja lopettaa toisten ihmisten kiusaamisen.

Kaikenlainen kiusaaminen on typerää ja se pitäisi aina saada loppumaan, kiusaamiselle ei koskaan pidä antaa mahdollisuutta vaan se pitää lopettaa heti alkuunsa. 

Ottamatta nyt kantaa opiskeluaikojen kiusaamiseen, halusin vaan tulla kertomaan, että ihan joka paikassa ja yhteisössä voidaan kiusata. Dementiaosastollakin ”vain” keskivaikeasti dementoituneet ihan rutiinilla kiusaa niitä vaikeammin dementoituneita. Nauravat ja pilkkaavat päin naamaa, yrittävät kaataa ym. Vaikka siis itsekään eivät enää tajua omaa ikäänsä, tunne lapsiaan, tiedä vuoden tai vuorokaudenaikaa saati sitten vuotta.

Mutta aina se kiusaaja näköjään haistaa sopivan uhrin.

Oudoissa lukioissa ja yliopistoissa te kyllä opiskelette jos niissä kiusataan. Tämä on ennenkuulumatonta suorastaan? Missä ihmeessä päin? Jos te olette saamattomia vätyksiä, niin kyllähän sellaisesta pitääkin vit tuilla oikein urakalla.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisyys ei takaa minkäänlaisia sosiaalisia taitoja

No tämän olen kyllä huomannut. Tuntuu ettei missään ole normaaleja opettajia.

Vierailija kirjoitti:

Oudoissa lukioissa ja yliopistoissa te kyllä opiskelette jos niissä kiusataan. Tämä on ennenkuulumatonta suorastaan? Missä ihmeessä päin? Jos te olette saamattomia vätyksiä, niin kyllähän sellaisesta pitääkin vit tuilla oikein urakalla.

Saamattomia vätyksiä pitää kannustaa, jotta he kasvavat täyteen loistoonsa :) Vätykset tarvitsevat rakkautta ja itsetunnon nostatusta! Mitä ujompi tapaus niin sen enemmän kannustusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja on aina kiusaaja, ja kyllä, heitä päätyy myös yliopistoihin ja työelämään. Yliopistoelämää nyt kolmattakymmentä vuotta seurattuani sanoisin, että yliopistossa kiusaaminen on sellaista hiljaista myrkyttämistä, selän takana puhumista ja sakinhivuttamista. Esim. kun kiusattu pitää gradusemmassa esitelmää, kiusaajat naurahtelee tai huokailee säälien. Kiusattu saa aivan hirveän piikikästä palautetta töistään tai ei palautetta ollenkaan (esim. joillain kursseillani kiusaaja kirjoitti moodlen kommentointiketjuun, ettei kiusatun tutkielmassa "ole mitään, mihin edes tarttua"). Kiusaaja saattaa opettajan vastaanotolla heittää jotain ikävää, tyyliin "meilläkin on kurssilla niitä vähän epäakateemisia tapauksia" tai kerran jopa "kyllä mä säälin sua, kun sä joudut meitä ohjaamaan, kun [kiusatun nimi]kin tuli tekeen tän seminaarin tänä vuonna". Kiusaamisen tunnistaa usein siitä, miten opiskelijat toimivat ryhmässä. Hyvin usein, kun ryhmä esittelee työnsä tuloksia, yksi änkyttää punaisena ja muut pyörittelevät silmiään. Teksteistä näkee, että joko kiusattu on kirjoittanut ne koko ryhmän puolesta tai sitten hänet on jätetty kokonaan ulkopuolelle. Kaikkea tällaista. Tdk:t/alat, joista tällaista kokemusta: kasvatustiede/OKL, yhteiskuntatieteet, oikeustieteet, kauppatieteet.

Ihmettelen miksi opettajat eivät puutu? Ihmettelen miten kasvatustieteen kurssista voi päästä läpi mikäli kirjoittelee Moodlessa oppilaita vähätellen esim. tyyliin köyhien lapsista nyt tietää, ettei heistä tule mitään. Eikö opettajan velvollisuus ole opettaa ja ja tehdä tulevista opettajista sellaisia, että he ovat kykeneväisiä työhönsä ja ammattitaitoisia? Eikö kurssi pitäisi hylätä kunnes opettaja on sisäistänyt, että jokaisesta voi tulla jotakin?

Sama muilla kursseilla, eikö opettajan velvollisuus ole puuttua epäasialliseen palautteenantoon ja tirskumiseen?

Myös yliopisto-opettajat voivat olla kiusaajia. Muistan kasvatustieteen laitokselta opettajia, jotka vähättelivät joitakin opiskelijoita, esim. tuhahtelua, gradupalautteen laiminlyöntiä, vihjailua jne.  Hassua tietenkin, että tällaista näkee laitoksella, jonka ammattitaitoon tulisi yhtenä osana kuulua ihmisten ymmärtäminen ja ihmisten ohjaaminen.

Totta. Muistan yhden opettajan hammaslääketieteenlaitokselta. Todella ilkeä ihminen valitsemiaan kiusattavia kohtaan.