Kiusataanko yliopistossa samalla tavalla kun yläkoulussa ja lukiossa?

On sitä ammattikorkeakoulussakin. Vuosia sitten muuan hiljainen nuori nainen opiskeli sairaanhoitajaksi, kurssikaverit piikittelivät ja härnäsivät. Tämä yksinäinen purki pahaa oloaan viiltelyyn. Kädet, jalat, rintakehä ja rinnat viiltoja täynnä. Tästä huolimatta kiusaaminen paheni. Psyyke levisi eikä koskaan valmistunut.

Vähän nykyisin kaikki luetaan kiusaamiseksi... Ihmisen on siedettävä myös negatiivisia juttuja, harva kai yläasteen jälkeen varsinaisesti kiusaa ketään. En ole itse tavannut tätä.

Se, ettei haluta olla kaikkien kaveri tai viettää yhdessä aikaa, ei ole kiusaamista... Osa ihmisistä on todella tylsiä tai raskaita, ei heitä välttämättä jaksa kavereina. Kokevat tämän ehkä kiusaamisena ja poissulkemisena, mutta kyllä jokaisella on oikeus valita seuransa.

Opiskelu alkaa yliopistoon tutustumisella pienryhmissä. Kannattaa jo siellä jutella ihmisille ja yrittää tutustua itsensä kanssa samantyylisiin ihmisiin, koiden kanssa voi sitten yhdessä osallistua kaikkiin fuksihommiin. Eli olla aktiivinen ennen kuin ne kaveriporukat on jo muodostuneet. Itse sain tällä tekniikalla ystäviä, joiden kanssa olen vielä valmistumisen jälkeen tekemisissä.

Itse tein ainakin sen virheen, että menin miehenä naisvaltaiselle alalle. Totuus paljastui jo tutor-ryhmässä, kun muut olivat minua paria vuotta nuorempia tyttöjä. Sama jatkui proseminaarissa ja tutkimusharjoituskursseilla. En koskaan päässyt noiden tyttöjen kanssa väleihin, vaikka yritin olla avoin ja sosiaalinen. Minuun suhtauduttiin lähinnä kuin ilmaan. Minulla on kyllä ollut muualla hyvinä ystävinä myös naisia, että ei ole kyse siitä, että en vain pärjäisi vastakkaisen sukupuolen kanssa. Koko tuo asetelma oli jotenkin vaikea. Olisi helposti tulkittu väärin, jos olisin ryhtynyt tekemään ystävystymisaloitteita jonkun yksittäisen tytön kanssa tuolla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tollasta edes pitää miettiä?

Älkää olko riippuvaisia toisten mielipiteistä.

Ette ilmeisesti ole tyytyväisiä siihen mitä olette, jos pahoitatte mielenne moisista jutuista ja jos täytyy miettiä ja vetää jotain rajoja siihen "mikä on kiusaamista ja mikä ei".

Mitä väliä sillä on? Älkää ottako niitä loukkauksia tms vastaan.

Tiedostamattomat ihmiset kyllä käyttäyvät miten käyttäytyvät, eikä heidän porukoihinsa tai kenenkään porukkaan tarvi kuulua.

Ite ennemmin olen kiusattuna yksin ja erilainen, kuin mikään aivoton laumasielu peloissaan hyväksynnän perässä, tai toisia kiusaava ihminen.

Rakastan elämääni ja itseäni (ja myös niitä kiusaajia), vaikka olenkin erilainen ja jokseenkin kiusattu. <3

Kaikki valta tunteistani on minulla, ei muilla.

Älkää olko toisten orjia.

Minä ainakin olen sellainen ihminen joka ei pysty aina olemaan välittämättä muiden puheista ja uskon, että monella on joku raja jonka yli mennessä  voi muiden käytös alkaa satuttaa. Loukkauksien jälkeen kyllä pystyy jatkamaan elämäänsä, mutta kyllä se monesti antaa erilaisen pohjan itsetunnolle ja siihen kuinka helposti esim uskaltaa tutustua muihin. Tietenkään kaikki eivät kärsi kiusaamisesta niin paljon, mutta itselle jäänyt jälkiä ja huomaan käyttäytyväni hyvin varovaisesti ja pelkään paljastaa muille itsestäni mitään juttuja joista muut voisivat taas keksiä pilkattavaa. Itsekin olen tosin mieluummin yksin kuin sellaisessa seurassa missä en voi hyvin, mutta kyllä se yksin olokin on monesti ikävää.

En silti itsekään halua mitään hyväksyntää muilta, mutta kaipaan juuri sitä asiallista käytöstä, kun itsekin pyrin kohtelemaan muita hyvin. Ja tietenkin ihminen on vastuussa tunteistaan, mutta en voi sille mitään jos jonkun sanat satuttavat ja joskus se raja vaan ylitetään. Ei silloin auta ajatella, että en "ota niitä sanoja vastaan" ja miettiä, että nyt olen iloinen tämän surun sijasta. En kuitenkaan ole mikään tunteeton kone, jonka voi ohjelmoida niin, ettei mikään koskaan satuta. Itse olin kiusattu aina lukioon asti ja olen jälkeenpäin kuullut, että jotkut tyypit jatkoivat vielä myöhemmissäkin kouluissa samaa. Joku myös kirjoitti aiemmassa viestissä, että hänen ryhmässään oli tyttö joka ei puhunut juuri mitään, vaikka muut yrittivät tutustua yms. Tässäkin tilanteessa ymmärrän tietenkin sen, ettei ole muiden tehtävä tutustua muihin ja yrittää väkisin yhtä mukaan porukkaan.Kuitenkin itse voisin olla juuri se ihminen, jonka on vaikeaa puhua aluksi muille ja uskaltaa olla oma itseni. Siinä mielessä voisin sitten itse olla se hiljainen ja ujo, jonka muiden olisi hyvä jättää porukasta. Ja ymmärrän, että pitäisi rohkaistua, mutta minulla on ujo luonne ja menneisyyden asiat "taakkana". Senkin vuoksi todellakin välillä mietin miten minun tulee jatkossa käymään. Oikeastaan toivon vaan sitä, että saisin ainakin olla rauhassa ja oma itseni ja tietenkin se seura plussaa.

Aiemmissa kouluissa en voinut hyvin ja se arki siellä oli monesi todella ikävää ja tämä ei koskenut vaan minua vaan moni muukin oli samassa tilanteessa. Osa kesti ja osa ei ja jätti esim koulunsa kesken. Itse kävin loppuun, mutta olin kiitollinen päästessäni sieltä pois. Uskon myös siihen , etteivät kiusaajat helposti muutu vaan jatkavat sitä samaa ja en odota anteeksi pyyntöjä niiltä, joiden mielestä olisi mukavaa jos joku tappaisi minut. Ja kaikki eivät todellakaan ole mitään "tyhmiä" vaan niitä "älykkäästi kiusaaviakin" löytyy, jotka monesti pelastavat oman nahkansa ja osaavat vaadittaessa olla mukavia ihmisiä. Itse olen saanut senverran kovan "koulun",  että en usko minusta koskaan tulevan mitään tosi sosiaalista ja isossa porukassa viihtyvää. 

Kävin yliopistolla toisesta kaupungista käsin. Tein kaikki kirjatentteinä, mikä oli mahdollista tehdä. En tutustunut kehenkään, eikä kiusattu ensinkään.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Ei tuo ole kiusaamista. Jos ei kuulu joukkoon, niin ei kuulu joukkoon. Oma moka. Ei minullekaan kukaan mistään tapahtumista kertonut. Tärkeää on vain, että opiskeluun liittyvät asiat hoidetaan asiallisesti.

Ei ole kiusattu siellä vaikka koko yläasteen oli. Lukiossa pikkuhiljaa loppui toi kiusaaminen myös.

Voiko sitä pitää kiusaamisena jos luokassa kaikki muut puhuu keskenään, mutta kukaan ei puhu sulle? Olen ehkä hiukan sensitiivinen, mutta surettaa kun tuntuu, ettei kukaan halua jutella mulle. Voiko johtua jopa ulkonäöstä?

Jos ostrakismi ei ole kiusaamista, niin miksi sitä käytetään vahingoittamiseen?

Varmaan myös alueellinen sijainti vähän vaikuttaa. Esimerkiksi Itä-Suomen Yliopistoissa Kuopio & JNS näyttää olevan aika kesyä porukkaa, avointa ja asiallista kaikin puolin. Myös alalla vaikutusta, oikeustieteen puolella hyvin asiallista kohtelua joka suuntaan, kauppatieteissä enemmän pissiksiä ja muutenkin typerää käytöstä. Yleisesti voisin veikata, että mitä vaikeampi sisäänpääsy, sitä fiksumpaa ja ei-kiusaavaa porukkaa. Voin olla väärässäkin, mutta omalla kokemuksella näin.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Minulla on täysin tällainen kokemus kauppatieteellisestä. Bileiden lisäksi ei kerrottu study groupeista joissa porukka teki yhdessä harjoituksia ja jäin heti ekana vuotena ihan ulkopuoliseksi.

Aiemmin en ole ollut kiusattu tai ulkopuolinen esim lukiossa. Yliopistoaikainen syrjintä aiheutti itsetuntoon ongelmia ja sosiaaliset tilanteet alkoi ahdistaa. Jätti jälkensä siten, että nyt työelämässäkin olen työpäivät yksin enkä esim kahvittele lainkaan ja lounastan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Ei tuo ole kiusaamista. Jos ei kuulu joukkoon, niin ei kuulu joukkoon. Oma moka. Ei minullekaan kukaan mistään tapahtumista kertonut. Tärkeää on vain, että opiskeluun liittyvät asiat hoidetaan asiallisesti.

No ne opiskelut kestää sen viisi vuotta niin onhan se kiva tehdä kavereita eikä vaan hoitaa asiat asiallisesti. Minä ainakin olin itse halukas osallistumaan, mutta se syrjiminen oli sellaista että keskustelu lakkasi kun tulin paikalle, lounaalle menivät pöytään, johon eivät tehneet tilaa tai valitsivat pöydän, johon en mahdu. Minusta tuollainen on ihan älytöntä eikä tuollainen syrjintä ole asiallistakaan.

Ite opiskelin 7 vuotta luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Sanoisin ettei yliopistossa rajua kiusaamista juurikaan esiinny. Sen huomasin että kun luin sivuaineita toisessa tiedekunnassa, niin ulkopuolisena sivuaineopiskelijana ko. aineen opiskelijaporukoihin oli aika vaikea päästä sisälle, vaikka yrität avata keskustelua ja harrastaa small talkia. Sinnikkäästi kun tätä aikansa harrasti niin hiljalleen alkoi muutamien tyyppien kanssa tulla hyvin juttuun. Varsinkin ujona ihmisenä se vie aikansa ja vaatii rohkeutta avata suunsa.

Yliopistossa on monen ikäistä porukkaa ja paljon itsenäisiä omaa polkuaan kulkevia opiskelijoita. Paljon on itsestä kiinni myös, rohkeasti vaan juttusille, joidenkin kanssa juttu lähtee luistamaan joidenkin kanssa ei.

Tekniikan alalla ei ainakaan ollut kiusaamista! Kaikissa ylioppilaskunnan koulutuksissa myös muistutettiin että kaikenlaiseen kiusaamiseen, ahdisteluun yms täytyy puuttua mikäli sellaista näkee. Lisäksi ensimmäisen vuoden opiskelijoille järjestetään myös aivan alkoholittomia tapahtumia, tai vähintään sellaisia, joissa ei ole painetta juoda. Riippuu vähän minne menee opiskelemaan, mutta esimerkiksi vähän tällaisten nörttialojen opiskelijat on joutunut kokemaan kiusaamista peruskoulussa/lukiossa, joten muita ihmisiä huomioidaan ihanasti :)

Yliopistoon mennään opiskelemaan. Eri opiskelijat on eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Opiskelu on itsenäistä eikä kyseessä ole mikään koulu AMK:n tyyliin. Ei ole pakko koko opintojen aikana olla kenenkään kanssa sen kummemmin tekemisissä eikä kaveerata kenenkään kanssa. Kaiken voi tehdä itsenäisesti ja harvemmin on mitään luentopakkoja. Voi olla monta eri luentoa yhtäaikaa, jolloin joutuu joka tapauksessa valitsemaan mille menee. Parikymmentä vuotta akateemisessa maailmassa opiskelleena ja töitä tehneenä koko kysymys kuulostaa aika oudolta, enkä todellakaan ole mikään maailman sosiaalisin tapaus itse.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Ei kerrota bileistä? Luulin, että yliopistossa on tarkoitus suorittaa opintoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Minulla on täysin tällainen kokemus kauppatieteellisestä. Bileiden lisäksi ei kerrottu study groupeista joissa porukka teki yhdessä harjoituksia ja jäin heti ekana vuotena ihan ulkopuoliseksi.

Aiemmin en ole ollut kiusattu tai ulkopuolinen esim lukiossa. Yliopistoaikainen syrjintä aiheutti itsetuntoon ongelmia ja sosiaaliset tilanteet alkoi ahdistaa. Jätti jälkensä siten, että nyt työelämässäkin olen työpäivät yksin enkä esim kahvittele lainkaan ja lounastan yksin.

Mulla täysin sama kokemus, aikaisemmin ei ollut ongelmia saada kavereita vaikka en mikään suosittu ollutkaan, mutta kauppatieteellisessä oli vaikeaa. Hakeutuukohan sinne jotenkin tietynlaisia ilkeitä ihmisiä?

Mitä ihmettä porukka... Miksi ette vain päästä perse-ihmisiä toisesta korvasta ulos ja hoida opintoja mahdollisimman hyvin, omiin nimiin ja omin arvosanoin? Noilla nenäänsä pitkin katsojilla ole mitään väliä teidän elämän kannalta.

Vierailija kirjoitti:

On sitä ammattikorkeakoulussakin. Vuosia sitten muuan hiljainen nuori nainen opiskeli sairaanhoitajaksi, kurssikaverit piikittelivät ja härnäsivät. Tämä yksinäinen purki pahaa oloaan viiltelyyn. Kädet, jalat, rintakehä ja rinnat viiltoja täynnä. Tästä huolimatta kiusaaminen paheni. Psyyke levisi eikä koskaan valmistunut.

Etkö sinä tai kukaan asiasta tietävä puuttunut asiaan??

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä porukka... Miksi ette vain päästä perse-ihmisiä toisesta korvasta ulos ja hoida opintoja mahdollisimman hyvin, omiin nimiin ja omin arvosanoin? Noilla nenäänsä pitkin katsojilla ole mitään väliä teidän elämän kannalta.

Tällä palstalla jos puhuu siitä, että ei tosiaan kiinnostuisi noista perse-ihmisten jutuista ja täten olisi itsensä herra/rouva, niin sellainen lynkataan.

Täällä kuspäillä on valta ihmisten elämässä ja jos jotain muuta uskallat ehdottaa, kuten tietä psykologiseen vapauteen, niin ei, se ei käy.

:(