Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kiusataanko yliopistossa samalla tavalla kun yläkoulussa ja lukiossa?

Vierailija
07.08.2019 |

Kiinnostaa tietää jos se muuttaa muotoaan kun ihmiset aikuistuu.

Kommentit (183)

Vierailija
101/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Eiköhän siihen vaikuta myös ihmisen oma käyttäytyminen niin peruskoulussa, lukiossa kuin yliopistossakin.  On parempi hankkia muutama hyvä ja luotettava ystävä kuin yrittää miellyttää kaikkia. Olen ollut aina raitis pakana enkä ole kokenut sosiaalisia paineita aloittaa kaljoittelua tai tupakointia saadakseni itselleni muitten hyväksyntää. Oma ystävä- ja tuttavapiirini on ollut varsin kuivahenkistä, mutta ei siinä porukassa tehty isoa numeroa kenenkään juomisesta tai juomattomuudesta. Opiskeluaikoina meillä oli varsin tiivis kortinpeluuporukka, jossa pelasimme mm. canastaa, tuppea, avopokeria ja joitakin muita pelejä.

Yliopistossa parhaat kaverini olivat alunperin pääasiassa saman alan opiskelijoita ja oman sukupuoleni edustajia eli miehiä. Asuin myös pitkään  3 hengen soluhuoneistossa, jossa toinen kämppäkaveri pysyi samana noin 5 vuotta ja toinen kämppäkaverin tyttöystävän kautta sain itselleni kissan.  Hyvän kaveripiirin edellytyksenä on usein myös se että vaikkapa 5-6 hengen kaveripiiri tulee hyvin keskenään toimeen ja vanhojen tuttujen kautta saa hankittua uusia tuttuja. Kaikkien kavereiden kanssa ei myöskään tarvitse harrastaa samoja asioita, sillä joitakin kiinnostaa enemmän esimerkiksi musiikki tai urheilu ja joidenkin kanssa voi keskustella ja väitellä pitkiä aikoja politiikasta, historiasta ja filosofiasta.

Kumma miten kiusaamisesta on tehty nykyisin niin iso numero, vai onko ihmisistä tullut jotenkin herkkänahkaisempia sitten 1980-luvun. Minä ei kiusannut eikä minua kiusattu, mutta jos joku olisi kiusannut minun kavereitani olisi mennyt kyllä väliin. En ole varsinainen korsto, mutta pelasin pikkupojasta lähtien jalkapalloa, jääkiekkoa minimivarusteissa (= hokkarit, maila ja kiekko ulkojäällä) ja sählyä hyvin vapain säännöin, joten en ole sinällään pelännyt fyysistä kontaktia urheilussa. En ole silti joutunut mukaan mihinkään tappeluihin.

Vierailija
102/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on se kyllä osittain omaakin tyhmyyttä, että menee esim. köyhän työläisperheen tai pahimmassa tapauksessa jopa työttömien vanhempien kasvattina ja resuisiin kenkiin ja rääsyihin pukeutuneena opiskelemaan jotain tasokasta alaa, jossa kanssaopiskelijat ovat pääosin varakkaista ja akateemisista perheistä kotoisin ja pukeutuvat merkkivaatteisiin. Onko se silloin ihmekään, että se yksi joutuu muiden silmätikuksi?

Mielestäni lukukausimaksut voisivat olla hyvä ratkaisu tähän ongelmaan, sillä silloin opiskelija-aineksen polarisoituminen vähenisi merkittävästi ja siten myös erilaiset skismat eri opiskelijoiden välillä.

Tässä viestissä on hyvin kiteytetty se, millaista kiusaaminen yliopistossa on. Jos et sovi tiettyyn eliittiporukkaan, jätetään ulkopuolelle.

Mielestäni yliopistossa ei ole "eliittiporukka ja muut" vaan erilaisia kaveriporukoita. Itse en ikinä kuulunut ainejärjestöeliittiin, mutta löysin kyllä oman kaveriporukkani omantyylisistäni ihmisistä. Eri porukoiden välillä ei ollut skismaa vaan ihan hyvin tultiin toimeen keskenämme.

Tietty se on sitten ongelma, jos vain tuo "eliitti" kelpaa läheisiksi ystäviksi. Yliopistolla on myös paljon hiljaisia ja nörttejä, joten kyllä sieltä voi löytää monenlaista seuraa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
103/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka sanoo, että kiusaamista ei ole, eivät vain ole sitä kokeneet ja nähneet, koska ovat itse juuri niitä sosiaalisia tyyppejä, jotka on kaikessa mukana ja itse ehkä jättävät tiedostamattaan joitakin syrjään. Fakta on se, että joka paikassa kiusaamista on. Usein juuri tuota, että jätetää huomiotta.

Huomiotta jättäminen ei ole kiusaamista. Omaa alaani aloitti 150 henkilöä ja yhteensä aloittaja oli n. 300. Ensimmäinen vuosi oli NS. Massaluentoja, jotka oli kaikille yhteisiä. Miten kuvittelet, että siinä otetaan kaikki mukaan? Vaaditaan tosi paljon omaa aktiivisuutta tutor-ryhmässä ja muutenkin että saa sitä tuttava- ja kaveripiiriä. Kukaan ei taatusti tule ketään yksittäistä opiskelijaa kotoa hakemaan yhtään mihinkään.

Vierailija
104/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

No junantuomat sitä tekee Helsingissä kouluissa, kai se on myös kateutta, eli kyllä.

Vierailija
105/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Komppaan, vaikka itse en ole syrjitty. Yliopistossa ei juuri kohtaa haukkumista ja nälvimistä mutta samalla tavalla siellä muodostuu omat "kaveriporukat" eikä ole pakko viettää vapaa-aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei halua olla.

Opiskelu alkaa yliopistoon tutustumisella pienryhmissä. Kannattaa jo siellä jutella ihmisille ja yrittää tutustua itsensä kanssa samantyylisiin ihmisiin, koiden kanssa voi sitten yhdessä osallistua kaikkiin fuksihommiin. Eli olla aktiivinen ennen kuin ne kaveriporukat on jo muodostuneet. Itse sain tällä tekniikalla ystäviä, joiden kanssa olen vielä valmistumisen jälkeen tekemisissä.

Peruskoulun yläasteella koko ikäluokka on viimeisen kerran samaan aikaan samassa paikassa ja sen jälkeen osa menee lukioon ja osa ammattikouluun ja osa jää noiden molempien ulkopuolella. Lukion jälkeen vielä pienempi osa jatkaa sitten yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.  Periaattessa yliopisto-opiskelijoita ainakin yhdistää se että he ovat toisistaan riippumatta hakeutuneet samalle alalle esimerkiksi luonnontieteiden, yhteiskuntatieteiden tai jonkin muun alan piiriin. Niitä kavereita voi saada siinä alkuvaiheessa käymällä samoilla luennoilla ja seminaareissa sekä viettämällä aikaa yliopiston kuppilassa ja kirjastossa. Ei kaikkien tarvitse kiinnostua osakunta- ja ainejärjestötoiminnasta etenkin jos ei koe olevansa mikään "järjestöihminen".

Vierailija
106/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Komppaan, vaikka itse en ole syrjitty. Yliopistossa ei juuri kohtaa haukkumista ja nälvimistä mutta samalla tavalla siellä muodostuu omat "kaveriporukat" eikä ole pakko viettää vapaa-aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei halua olla.

Opiskelu alkaa yliopistoon tutustumisella pienryhmissä. Kannattaa jo siellä jutella ihmisille ja yrittää tutustua itsensä kanssa samantyylisiin ihmisiin, koiden kanssa voi sitten yhdessä osallistua kaikkiin fuksihommiin. Eli olla aktiivinen ennen kuin ne kaveriporukat on jo muodostuneet. Itse sain tällä tekniikalla ystäviä, joiden kanssa olen vielä valmistumisen jälkeen tekemisissä.

Peruskoulun yläasteella koko ikäluokka on viimeisen kerran samaan aikaan samassa paikassa ja sen jälkeen osa menee lukioon ja osa ammattikouluun ja osa jää noiden molempien ulkopuolella. Lukion jälkeen vielä pienempi osa jatkaa sitten yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.  Periaattessa yliopisto-opiskelijoita ainakin yhdistää se että he ovat toisistaan riippumatta hakeutuneet samalle alalle esimerkiksi luonnontieteiden, yhteiskuntatieteiden tai jonkin muun alan piiriin. Niitä kavereita voi saada siinä alkuvaiheessa käymällä samoilla luennoilla ja seminaareissa sekä viettämällä aikaa yliopiston kuppilassa ja kirjastossa. Ei kaikkien tarvitse kiinnostua osakunta- ja ainejärjestötoiminnasta etenkin jos ei koe olevansa mikään "järjestöihminen".

Pakolliset aineopinnot toki olivat samoja, mutta valinnaiset ja opiskelutahti saattoivat poiketa suurestikin. Lisäksi osa vaihtoi pääainetta ja miehillä asepalvelus, joten ainakin meillä samaan aikaan aloittanut ydinryhmä hajaantui parin kolmen vuoden aikana melkoisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
107/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No junantuomat sitä tekee Helsingissä kouluissa, kai se on myös kateutta, eli kyllä.

Tarkoitat itsesi kaltaisia?

Vierailija
108/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa on paljon syrjään jättämistä. Eli ei puhuta sulle, jutellaan jos menet itse puhumaan, mutta kyllä sen huomaa, että ei ole toivottua seuraa. Ei kerrota bileistä eikä kutsuta sinne. Kohdellaan kuin ilmaa.

Komppaan, vaikka itse en ole syrjitty. Yliopistossa ei juuri kohtaa haukkumista ja nälvimistä mutta samalla tavalla siellä muodostuu omat "kaveriporukat" eikä ole pakko viettää vapaa-aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei halua olla.

Opiskelu alkaa yliopistoon tutustumisella pienryhmissä. Kannattaa jo siellä jutella ihmisille ja yrittää tutustua itsensä kanssa samantyylisiin ihmisiin, koiden kanssa voi sitten yhdessä osallistua kaikkiin fuksihommiin. Eli olla aktiivinen ennen kuin ne kaveriporukat on jo muodostuneet. Itse sain tällä tekniikalla ystäviä, joiden kanssa olen vielä valmistumisen jälkeen tekemisissä.

Peruskoulun yläasteella koko ikäluokka on viimeisen kerran samaan aikaan samassa paikassa ja sen jälkeen osa menee lukioon ja osa ammattikouluun ja osa jää noiden molempien ulkopuolella. Lukion jälkeen vielä pienempi osa jatkaa sitten yliopistoon tai ammattikorkeakouluun.  Periaattessa yliopisto-opiskelijoita ainakin yhdistää se että he ovat toisistaan riippumatta hakeutuneet samalle alalle esimerkiksi luonnontieteiden, yhteiskuntatieteiden tai jonkin muun alan piiriin. Niitä kavereita voi saada siinä alkuvaiheessa käymällä samoilla luennoilla ja seminaareissa sekä viettämällä aikaa yliopiston kuppilassa ja kirjastossa. Ei kaikkien tarvitse kiinnostua osakunta- ja ainejärjestötoiminnasta etenkin jos ei koe olevansa mikään "järjestöihminen".

Tätä juuri tarkoitinkin. En ollut ikinä aktiivinen ainejärjestöihminen mutta sain kavereita juttelemalla samassa pienryhmässä oleville ihmisille, jotka vaikuttivat olevan kanssani samalla aaltopituudella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
109/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

No enpä moiseen tötmännyt vaikka olikin koulumaista opiskelua (ryhmätöitä jne) kun kieliä luin yliopistossa.

Vierailija
110/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä kasteltu päätä vessanpöntössä eikä käytetty fyysistä väkivaltaa muutenkaan ainakaan amk:ssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
111/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No junantuomat sitä tekee Helsingissä kouluissa, kai se on myös kateutta, eli kyllä.

Tarkoitat itsesi kaltaisia?

Mene ja koe.

Vierailija
112/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut yhden humanistisen maisterintutkinnon ja nyt opiskelen AMK-insinööritutkintoa.

Ei ole kiusaamista näkynyt, paitsi jos tosiaan koku haluaa tulkita sen, että sosiaalisemmat ei ala varta vasten hakeutua niiden seuraan, jotka ei tee mitään aloitetta. En itse viihdy niissä ryyppyporukoissa, mutta pari hyvää kaveria on silti löytynyt kummastakin paikasta.

AMKissa meidän ryhmässä oli ekana vuonna yksi älyttömän ujo tyttö, joka varmaan kokee nykyään että kiusattiin häntä, mutta ei vaan jaksettu enää puolen vuoden jälkeen yrittää viritellä keskustelua, kun hän aina vastasi kaikkeen vaan max. kahdella sanalla ja lähti tuntien välissä välittömästi johonkin omille teilleen vaikka oltais suunnattu ruokalaan koko pienryhmän voimin. Käytännössä antoi siis heti alusta alkaen kuvan, että inhoaa meitä kaikkia, vaikkei edes tunnettu.

En yhtään ihmettele, jos hän on niitä, jotka "aina päätyy kiusatuksi" kaikkialla.

Joo, tutunkuuloista. Olin itsekin koko peruskouluajan kiusattu väkivallalla, huutelulla ja juoruilulla joten tiedän millaista se on, mutta aikuisena on tullut vastaan näitä ikuisia kiusattuja jotka eivät pääse uhrimentaliteetistaan ikinä eroon. Ollaan hiljaa omissa oloissaan, ei puhuta muille eikä tulla mukaan mihinkään, sitten valitetaan kun muut "kiusaavat" jättämällä ulkopuolelle koska eivät osaa lukea ajatuksia ja pakottaudu seuraan. Sosiaalinen ahdistus on ihan ymmärrettävää ja korkeakouluissa syntyy usein tiiviitä klikkejä jotka eivät muihin porukoihin päin edes vilkaise, mutta ei sitä voi systemaattiseksi kiusaamiseksi sanoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
113/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

pöh

Vierailija
114/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä, yliopistossakin ikävä kyllä saattaa törmätä kiusaamiseen. Oman fuksivuoden aikana joskus muinoin tapahtui sellainen keissi, jossa oppiainejärjestön kokouksessa puitiin läpi erään uuden fuksin ihmissuhdekuvioita. Puheenjohtaja oli ollut kiinnostunut jostakin häntäheikistä siinä porukassa, ja tämä häntäheikki oli sitten viettänyt aikaa fuksin kanssa. Fuksi joutui sitten kuulemaan puheenjohtajalta ja muilta kokouksessa olleilta, kuinka tämä oli toiminut väärin kun oli heilastellut tämän häntäheikin kanssa. Kundi oli vielä valehdellut, että fuksityttö oli väen vängällä houkutellut häntä baarista treffeille... Voi luoja. 

Olen myös itse tavannut kaikenmaailman näsäviisaita vänkääjiä, joka asiaan tarttujia, silmien pyörittelijöitä ja niitä alleviivatusti akateemisia taivaanlahjoja - tai sellaisina itseään pitäviä. No, elämä opettaa ja silleen. Poolokaulukset ei vielä osoita kiusaajaa, niitä kun löytyy kaikista ihmistyypeistä. Mutta olen kyllä kohdannut sellaistakin, että joitakin oppilaita on kiusattu heidän oppiaineensa takia muiden eri alaa opiskelevien taholta. Älyttömyyden huippu. Kerran käytävillä kulki jonkinlainen henkisesti epätasapainoinen AMK- jätkä, joka oli käymässä jotain kurssia yliopistolla. Huuteli siinä sitten historiaa opiskeleville kesken erään tilanteen, että "te kulutatte vaan oikeiden aineiden resursseja!" Ehkä niin, mutta tuollaiset tyypit ei onneksi asiasta päätä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
115/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja on aina kiusaaja, ja kyllä, heitä päätyy myös yliopistoihin ja työelämään. Yliopistoelämää nyt kolmattakymmentä vuotta seurattuani sanoisin, että yliopistossa kiusaaminen on sellaista hiljaista myrkyttämistä, selän takana puhumista ja sakinhivuttamista. Esim. kun kiusattu pitää gradusemmassa esitelmää, kiusaajat naurahtelee tai huokailee säälien. Kiusattu saa aivan hirveän piikikästä palautetta töistään tai ei palautetta ollenkaan (esim. joillain kursseillani kiusaaja kirjoitti moodlen kommentointiketjuun, ettei kiusatun tutkielmassa "ole mitään, mihin edes tarttua"). Kiusaaja saattaa opettajan vastaanotolla heittää jotain ikävää, tyyliin "meilläkin on kurssilla niitä vähän epäakateemisia tapauksia" tai kerran jopa "kyllä mä säälin sua, kun sä joudut meitä ohjaamaan, kun [kiusatun nimi]kin tuli tekeen tän seminaarin tänä vuonna". Kiusaamisen tunnistaa usein siitä, miten opiskelijat toimivat ryhmässä. Hyvin usein, kun ryhmä esittelee työnsä tuloksia, yksi änkyttää punaisena ja muut pyörittelevät silmiään. Teksteistä näkee, että joko kiusattu on kirjoittanut ne koko ryhmän puolesta tai sitten hänet on jätetty kokonaan ulkopuolelle. Kaikkea tällaista. Tdk:t/alat, joista tällaista kokemusta: kasvatustiede/OKL, yhteiskuntatieteet, oikeustieteet, kauppatieteet.

Ihmettelen miksi opettajat eivät puutu? Ihmettelen miten kasvatustieteen kurssista voi päästä läpi mikäli kirjoittelee Moodlessa oppilaita vähätellen esim. tyyliin köyhien lapsista nyt tietää, ettei heistä tule mitään. Eikö opettajan velvollisuus ole opettaa ja ja tehdä tulevista opettajista sellaisia, että he ovat kykeneväisiä työhönsä ja ammattitaitoisia? Eikö kurssi pitäisi hylätä kunnes opettaja on sisäistänyt, että jokaisesta voi tulla jotakin?

Sama muilla kursseilla, eikö opettajan velvollisuus ole puuttua epäasialliseen palautteenantoon ja tirskumiseen?

Myös yliopisto-opettajat voivat olla kiusaajia. Muistan kasvatustieteen laitokselta opettajia, jotka vähättelivät joitakin opiskelijoita, esim. tuhahtelua, gradupalautteen laiminlyöntiä, vihjailua jne.  Hassua tietenkin, että tällaista näkee laitoksella, jonka ammattitaitoon tulisi yhtenä osana kuulua ihmisten ymmärtäminen ja ihmisten ohjaaminen.

Vierailija
116/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse ainakin koen, että minua kiusattiin yliopistossa, vaikken ollut omaksunut mitään uhrin roolia. Yritin nimenomaan aktiivisesti mennä porukoihin mukaan ja jutella ihmisten kanssa, jälkeenpäin ajatellen ehkä liiankin innokkaasti. Mutta ongelmana oli esimerkiksi se, että en tiennyt, kuinka suuressa osassa ryyppääminen ja bilettäminen on opiskelun alkuvaiheessa. Minua ei sellainen kiinnostanut ja vaikken arvostellut muita, minut leimattiin tiukkapipoksi kun en riehunut yökerhoissa joka viikko.

Toinen asia, jonka vuoksi minut jätettiin ulkopuolelle oli se, että osa opiskelijoista tunsi toisensa jo ennestään eräästä opistosta. Tämä porukka muodosti eräänlaisen klikin ja nosti itsensä muiden yläpuolelle. Minusta heillä oli se käsitys että olen joku hemmoteltu porvariskakara, vaikka he itse olivat enemmän sellaisia kuin minä (esim. he asuivat vanhempiensa kustantamana keskustakämpissä, minä soluasunnossa pienillä opiskelijan tuloilla).

Vierailija
117/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

 950485869049508609456

Vierailija
118/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin koen, että minua kiusattiin yliopistossa, vaikken ollut omaksunut mitään uhrin roolia. Yritin nimenomaan aktiivisesti mennä porukoihin mukaan ja jutella ihmisten kanssa, jälkeenpäin ajatellen ehkä liiankin innokkaasti. Mutta ongelmana oli esimerkiksi se, että en tiennyt, kuinka suuressa osassa ryyppääminen ja bilettäminen on opiskelun alkuvaiheessa. Minua ei sellainen kiinnostanut ja vaikken arvostellut muita, minut leimattiin tiukkapipoksi kun en riehunut yökerhoissa joka viikko.

Toinen asia, jonka vuoksi minut jätettiin ulkopuolelle oli se, että osa opiskelijoista tunsi toisensa jo ennestään eräästä opistosta. Tämä porukka muodosti eräänlaisen klikin ja nosti itsensä muiden yläpuolelle. Minusta heillä oli se käsitys että olen joku hemmoteltu porvariskakara, vaikka he itse olivat enemmän sellaisia kuin minä (esim. he asuivat vanhempiensa kustantamana keskustakämpissä, minä soluasunnossa pienillä opiskelijan tuloilla).

Minun on erittäin vaikea uskoa, että tuo ryyppäämisestä kieltäytyminen olisi nykyään ainia syy. Ehkä et ollut tuon biletyksen arvostelussa niin hienovarainen, kuin luulit? Meillä oli kuitenkin oppiaineessa esimekiksi fiksu lestadiolainen opiskelija, joka oli melko pidetty. Ihan samalla tavalla hänen kanssaan tuli keskusteltua kahvikupin ääressä syvällisiä, vaikka ei häntä kyllä bileissä näkynyt. :D

Vierailija
119/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suurin osa koulukiusaajista on kiusaajia myös aikuisena, joten myös yliopistoissa on kiusaamista.

Ihmisen perusluonne ei muutu miksikään. Lapsena kiltti on aikuisena kiltti ja lapsena ilkeä on aikuisenakin ilkeä. Kuulostaa mustavalkoiselta, mutta niin se vaan on.

Onko kukaan lukenut kirjaa Jalat ilmassa, joka kertoo koulukiusaamisesta ja sen seurauksista? Siinä päähenkilö törmää aikuisena ala-asteen aikaisiin kiusaajiinsa ja nämä eivät ole muuttunut miksikään. Samanlaisia k*sipäitä edelleen.

Vierailija
120/183 |
08.08.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

En kyllä kokenut tuollaista enkä nähnyt. Meillä oli paljon yhteisiä kursseja kampuksen ulkopuolella joissa yövyttiin, tuolla kyllä porukka hitsautui yhteen.

Olin tehnyt perusopinnot avoimessa ennen kuin pääsin sisään toisella yrittämällä. Muut samaan aikaan aloittaneet hitsautuivat yhteen ja minua kohdeltiin ulkopuolisena. Jos avasin suuni jossain, niin minua katsottiin kuin halpaa makkaraa. En saanut koskaan tietää, missä muut järjestivät bileitään. Sama porukka näyttää edelleen pitävän yhtä ja järjestävän toisilleen rahoituksia ja työpaikkoja.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi yksi