Keskenmeno tuli rv 12- en tiedä pystynkö enää. Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri koin itse saman. Keskenmeno juuri käynnissä. Torstaina sain pillerit.

Meillä on 8-vuotias lapsi ennestään ja tämä oli kuudes keskenmeno. Itse en ainakaan ole enää valmis käymään läpi tätä uudelleen.

Yritän päästä tästä yli ja keskittyä esikoiseeni. Tällä hetkellä se on tosin todella vaikeaa. Tunteet heittelee laidasta laitaan ja henkinen ja fyysinen olo on ihan pska! Pelkään, että jos tulen uudelleen raskaaksi, sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ellei sitten tule taas keskenmeno.

Olen muuten saman ikäinenkin kuin sinä. Tämä ikäkin mietityttää. Varmaan jos ikää olisi vaikka 5 vuotta vähemmän, ei olisi näin ristiriitaiset tunteet.

Kysyin lääkäriltä ihan suoraan johtuiko tämä iästäni ja hän sanoi, että ikä on ollut riskitekijä.

Olisi kiva jatkossakin jakaa ajatuksia. Mulla ei ole tuttavapiirissä ketään samassa tilanteessa olevaa.

Hei, ja osanotto lukuisten keskenmenojenne johdosta. Tuo on todella rankkaa ja lannistavaa.

Halusin vain ottaa esille yhden asian, siltä varalta että vielä päättäisittekin yrittää. Millä tahdilla olette tähän asti yrittäneet raskauksia? Oletteko aina keskemenon jälkeen pitäneet taukoa ennen seuraavaa yritystä?

Minulla oli nimittäin samanlainen tilanne, sain 2 vuoden sisällä 4 keskenmenoa. Me pidimme aina keskenmenon jälkeen muutaman kk:n taukoa ennen kuin yritimme uudestaan, henkisistä ja fyysisistä syistä.

Satuin kuitenkin netissä (itseasiassa youtube-videossa, jossa joku äiti puhui keskenmenoistaan - harmi kun en enää muista sen nimeä!) törmäämään siihen, että lukuisten keskenmenojen jälkeen otollisin aika onnistuneelle raskaudelle olisikin heti keskenmenosta seuraava kierto. Ei siis tulisi pitää taukoa, vaan yrittää heti perään uudestaan.

Oma lääkärini ei tiennyt tällaisesta mitään (päinvastoin hän oli suositellut meille aina pientä taukoa), mutta googlailemalla löysin ainakin muutamia englanninkielisiä keskusteluja joissa naisilla oli tällaisia kokemuksia, että heti keskenmenosta seuraavassa kierrrossa olikin raskaus onnistunut.

Kun itse sain tuon neljännen keskenmenon, niin sen jälkeen yritimmekin heti perään uutta raskautta, vaikka henkisesti se olikin raskasta. Ja se onnistui! Tuli täysiaikainen raskaus ja terve vauva! :)

Toki en voi näin pienillä tiedoilla sanoa onko tässä todella perää vai oliko vain sattumaa, mutta ainakin tässä voi olla jotain ajattelun aihetta.

Voimia sinulle ja perheellesi

Mulla meni just päinvastoin, keskenmenon jälkeisestä kierrosta heti taas raskauduin ja kesken meni sekin. Siitä pari kuukautta väliä ja sitten onnistunut raskaus, kannatti yrittää vaikka oli rankkaa aikaa. Tsemppiä kanssasisarille

Otan osaa. Itsellä just takana toinen perättäinen keskenmeno eikä valitettavasti yhtään syntymään asti kestänyttä raskautta.

Kyllä, surettaa, vituttaa, huolettaa, kadehdituttaa, epäilyttää voiko tästä vielä tulla jotain vai meneekö loppu hedelmällinen ikä samaa rataa, välitilassa jossa vuoroin toivoo ja pelkää ja pettyy. Mutta eipä tässä auta kuin kohdata ne tunteet.

Itse ajattelen niin, että pelon ei silti saa antaa muodostua elämässä hallitsevaksi tunteeksi. Ajattelen, että kun teen mitä voin ja elän elämääni mahdollisimman paljon sen mukaan mitä todella haluan, olen tästä kymmenen vuoden päästä todennäköisesti kohtalaisen onnellinen, oli sitten lasta tai ei. Mutta jos annan pelon sanella mitä teen ja mitä toivon, kutistan itseni ja olen onnettomampi, vaikka se sitten "säästäisi" joltain vastoinkäymiseltä.

Itsellä sama ikä ja sama kokemus.Nyt 43 vuotiaana suren,että en yrittänyt.

Tein positiivisen raskaustestin tämän viikon torstaina, jolloin kuukautisten olis pitänyt alkaa. Eilen illalla kyljelläni ollessa alavatsaan sattui melko paljon ja on sen jälkeen tuntunut erikoinen paine, joka tulee kohdun alueelta. Mitään verovuotoa ei ole toistaiseksi tullut, mutta valkovuodon joukossa on pieniä valkoisia ”kokkareita”. :/

Voikohan olla keskenmeno, kohdunulkoisen oireita tai tuulimuna? Maanantaina aion soitella neuvolaan ja varata aikaa ekalle käynnille.

Up

Vierailija kirjoitti:

Tein positiivisen raskaustestin tämän viikon torstaina, jolloin kuukautisten olis pitänyt alkaa. Eilen illalla kyljelläni ollessa alavatsaan sattui melko paljon ja on sen jälkeen tuntunut erikoinen paine, joka tulee kohdun alueelta. Mitään verovuotoa ei ole toistaiseksi tullut, mutta valkovuodon joukossa on pieniä valkoisia ”kokkareita”. :/

Voikohan olla keskenmeno, kohdunulkoisen oireita tai tuulimuna? Maanantaina aion soitella neuvolaan ja varata aikaa ekalle käynnille.

Niin kauan kun verta ei valu ihan kunnolla, en olisi huolissani. Olen nyt raskaana viikolla 30 ja takana on kaksi peräkkäistä keskenmenoa viikoilla 6 ja 9. Molemmissa kohtu onneksi tyhjeni itsestään, eikä mitään toimenpiteitä tarvittu. Tuon toisen keskenmenon jälkeen kävin juttelemassa peloistani ammattilaisella ja parin kuukauden päästä sain voimia yrittää uudestaan. Tässä raskaudessa kaikki onkin mennyt todella hyvin, pieniä vaivoja on ollut mutta jotenkin olokin on ollut sitä luottavaisempi, mitä pidemmälle ollaan ehditty. :) 

Alkuraskauden aikana kannattaa yrittää ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Keskenmeno tulee jos on tullakseen, eikä sille mitään mahda. Sinulla ei kuitenkaan varmastikaan ole hätää, alkuraskauteen ainakin itselläni kuuluivat kovatkin vihlonnat, kun kohdun seinämät paksuuntuvat, alkio kiinnittyy ja hieman myöhemmin kohtu alkaa kasvaa. Tsemppiä sinne ja kaikille muillekin! 

Itse olen kokenut vastaavan hiukan pidemmälle menneen raskauden ja otin sen todella raskaasti. Kahden terveen lapsenkin jälkeen vielä ajoittain tulee suru jos asia muistuu mieleen. Jouluisin sytytän kynttilän myös ensimmäisen kuolleena syntyneen lapseni muistoksi. Et siis ole yksin ja surusi on oikeutettua oli raskaus kuinka pitkällä tahansa. Harva puhuu siitä ääneen, koska asia on kipeä ja osa vähättelee kokemusta. Itse odotin vuoden verran ennen kuin uskalsin ja pelkäsin koko raskauden ajan, mutta lopulta syntyi terve lapsi. Tuon jälkeen olen saanut vielä kaksi alkuraskauden keskenmenoa ja yhden terveen lapsen. Tsemppiä ja uskallusta koittaa uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

ei sinun ole pakko tehdä lasta, ei se sen kummempaa.

Montako lasta itselläsi on?

Älä enään yritäkkään tehdä. Kyllä juna meni jo ohitsesi,anna vaan nuorempien tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei sinun ole pakko tehdä lasta, ei se sen kummempaa.

Montako lasta itselläsi on?

Ei yhtään olen tuhkis.

Vierailija kirjoitti:

Älä enään yritäkkään tehdä. Kyllä juna meni jo ohitsesi,anna vaan nuorempien tehdä.

Tää nyt on tylsä provo, mutta valitettavasti totta. AP, jos yhtään tekee mieli yrittää uudestaan, yrittäkää pian. Itse en uskaltanut ja sitten olikin jo myöhäistä.

Tavallaan on tietysti ihan kiva näinkin. Ainokainen on jo teini-iässä, enkä enää edes jaksaisi tässä iässä yöheräilyjä ym. Silti olisi lapsen kannalta ollut kiva, että olisi saanut sisaruksia.

Itselläni on ollut kaksi keskenmenoa - toisen jälkeen en halunnut raskaaksi ennekuin olen kunnolla toipunut. Siinä oli muutakin raskasta ollut. Toisen kohdalla halusin yrittää heti. Tunteesi ovat normaaleja. Ehkä voisit varata jutteluajan neuvolaan, jos koet, että keskenmeno painaa mieltäsi kovasti, niin ei suotta yritys lykkääntyisi. Onnellista raskautta kun olet valmis!

Mieluummin keskenmeno kuin vaikeasti vammainen lapsi. Luonto hoitaa suurimman osan epäkelvoista sikiöistä pois keskenmenolla.

Olen ollut viidesti raskaana ja kolme lasta, kaksi keskenmenoa. Raskaudet 2 ja 4 päätyivät keskenmenoon.

Itse olen jalat maassa tyyppi ja suhtautunut keskenmenoihin kuten yllä kuvasin - olisivat olleet vaikeasti sairaita ja parempi näin etteivät syntyneet.

En ole pyhäkköjä rakennellut, enkä koe olevani viiden äiti joista kaksi enkelivauvaa.

Jos olisin kokenut monta peräkkäistä keskenmenoa niin olisi se ollut aihe tutkimuksiin.

Olen kolmen äiti ja lapsistani onnellinen.

OU NOU!! raskaus meni kesken viikolla 2... Fuck you!!

Oma lapseni kuoli viikolla 42 ja siinä jos missä oli kokemista.

Minä sain saman vuoden aikana ensin keskenmenon rv 10 ja sitten synnytin kaksoset rv 25. Oli kohtalaisen tapahtumarikas vuosi.

Keskenmenot alkuraskaudessa ovat tosi yleisiä. Itsellä kaksi keskeytynyttä keskenmenoa ennen kolmatta raskautta, josta terve lapsi. Varsinkin toisen keskemenon jälkeen kävin aika syvissä vesissä, ja oikeastaan vasta lapsen syntymä paransi henkiset haavat. Lääkäri sanoi minulle: naiset, jotka saavat keskenmenoja, myös synnyttävät. Hän sanoi että pystyy melkein lupaamaan, että saan vauvan syliin. Ja niin sainkin! Tsemppiä. Älä odota liian pitkään.

Onko täällä joku aavistanut keskeytyneen keskenmenon?

Mulla on ollut koko ajan jotenkin sellanen fiilis, ettei kaikki ole ok. Ihan plussaamisesta asti. Eka neuvola-aika on 9.9, mutta mietin tässä kovasti meniskö käymään yksityisellä varhaisultrassa ennen sitä...

Mulla oli plussaamisen aikaan vielä oireita, rinnat oli turvonneet ja toosi herkät. Oli pahoinvointia ynnä muuta. Vähän päältä viikko sitten kaikki loppui kuin seinään. Jäljellä on vaan vihlovat alavatsakivut ja alaselkäkipua on myös. Veristä vuotoa ei ole ollut.

Päällimäinen oire on kuitenkin aavistus siitä että kesken on mennyt, vaikkei varsinaisesti oo alkanut keskenmeno. :(

Up

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri koin itse saman. Keskenmeno juuri käynnissä. Torstaina sain pillerit.

Meillä on 8-vuotias lapsi ennestään ja tämä oli kuudes keskenmeno. Itse en ainakaan ole enää valmis käymään läpi tätä uudelleen.

Yritän päästä tästä yli ja keskittyä esikoiseeni. Tällä hetkellä se on tosin todella vaikeaa. Tunteet heittelee laidasta laitaan ja henkinen ja fyysinen olo on ihan pska! Pelkään, että jos tulen uudelleen raskaaksi, sairastun synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ellei sitten tule taas keskenmeno.

Olen muuten saman ikäinenkin kuin sinä. Tämä ikäkin mietityttää. Varmaan jos ikää olisi vaikka 5 vuotta vähemmän, ei olisi näin ristiriitaiset tunteet.

Kysyin lääkäriltä ihan suoraan johtuiko tämä iästäni ja hän sanoi, että ikä on ollut riskitekijä.

Olisi kiva jatkossakin jakaa ajatuksia. Mulla ei ole tuttavapiirissä ketään samassa tilanteessa olevaa.

Hei, ja osanotto lukuisten keskenmenojenne johdosta. Tuo on todella rankkaa ja lannistavaa.

Halusin vain ottaa esille yhden asian, siltä varalta että vielä päättäisittekin yrittää. Millä tahdilla olette tähän asti yrittäneet raskauksia? Oletteko aina keskemenon jälkeen pitäneet taukoa ennen seuraavaa yritystä?

Minulla oli nimittäin samanlainen tilanne, sain 2 vuoden sisällä 4 keskenmenoa. Me pidimme aina keskenmenon jälkeen muutaman kk:n taukoa ennen kuin yritimme uudestaan, henkisistä ja fyysisistä syistä.

Satuin kuitenkin netissä (itseasiassa youtube-videossa, jossa joku äiti puhui keskenmenoistaan - harmi kun en enää muista sen nimeä!) törmäämään siihen, että lukuisten keskenmenojen jälkeen otollisin aika onnistuneelle raskaudelle olisikin heti keskenmenosta seuraava kierto. Ei siis tulisi pitää taukoa, vaan yrittää heti perään uudestaan.

Oma lääkärini ei tiennyt tällaisesta mitään (päinvastoin hän oli suositellut meille aina pientä taukoa), mutta googlailemalla löysin ainakin muutamia englanninkielisiä keskusteluja joissa naisilla oli tällaisia kokemuksia, että heti keskenmenosta seuraavassa kierrrossa olikin raskaus onnistunut.

Kun itse sain tuon neljännen keskenmenon, niin sen jälkeen yritimmekin heti perään uutta raskautta, vaikka henkisesti se olikin raskasta. Ja se onnistui! Tuli täysiaikainen raskaus ja terve vauva! :)

Toki en voi näin pienillä tiedoilla sanoa onko tässä todella perää vai oliko vain sattumaa, mutta ainakin tässä voi olla jotain ajattelun aihetta.

Voimia sinulle ja perheellesi

Minulle kävi juuri näin eli tulin vihdoin lähes 2 vuoden yrittämisen jälkeen raskaaksi, joka päätyi keskenmenon jo vkolla 6-7. Olin todella surullinen tästä ja vuodin jälkivuotoakin varmaan 6-7 viikkoa. Yritimme kuitenkin heti uudestaan ja tulin raskaaksi heti seuraavasta kierrosta. Raskaus meni erittäin hyvin ja terve tyttö syntyi. Harmillisesti pelkäsin sen keskenmenon seurauksena ihan järjettömästi koko raskauden ajan, enkä pystynyt siitä nauttia.