Keskenmeno tuli rv 12- en tiedä pystynkö enää. Kokemuksia?

Otan osaa suruusi.

Suurin osa raskauksista päättyy spontaaniin keskenmenoon, harvoin ihminen edes tajuaa olleensa raskaana.

Yritä vaan vielä.  Lähinnä tuo kesken mennyt raskaus todistaa, että asiat toimivat ja lisälapsi olisi mahdollinen.

Itse olen kokenut keskenmenon. Sain sittemmin kolme lasta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää alle 35 ja nyt menossa 4. raskaus, joista tuloksena yksi terve elävä lapsi. Hänen jälkeensä sitten kaksi aika varhaista keskenmenoa, 4. raskaudessa nyt jo menossa rv 34. Tiedän erityisesti monia, joilla ekan hyvin menneen raskauden jälkeen tuleekin keskenmenoja yksi tai useampi. Itse kävin toisen keskenmenon jälkeen tutkimuksissa ja todettiin sekä se, että miehen sperma on niin heikkolaatuista, että oikeasti hedelmättömän naisen kanssa sille tulisi tasan 0 lasta, että omalta osaltani alhainen ferritiini. 6 kk rautakuurin jälkeen tärppäsi lopulta uudestaan, mutta kiitollisin olin ehdottomasti siitä, että ne keskenmenot loppuivat. Vaikken olisi koskaan enää tullut raskaaksi, se olisi minusta kahden menetyksen jälkeen ollut parempi vaihtoehto kuin jatkuvat keskenmenot.

Mainitsitc tuon rautakuurin ja sen mahdollisen yhteyden. Mun äidilläni oli 8km ennen minua ainokaista ja ohjeena lääkäriltä oli ollut vimeisen km jälkeen monivitamiinien syönti.

Yhteyttä ei tietenkään voitu todistaa mutta kumma sattuma tuokin

Minulle tuli elämäni ensimmäinen keskenmeno rv 18. Meillä oli kaksi tervettä lasta, ei yhtään keskenmenoa ja kolmas raskaus oli edennyt hyvin. Menin rutiinikätnnille lääkärille neuvolaan. Meidän kunnassa noin raskauden puolivälissä oli lääkärin tarkastus. Lääkäri ei löytänyt sykettä. Hän kutsui neuvolan terveydenhoitajan, joka yritti doplerilla ja rauhoitteli, että kun istukka on edessä, ei usein niillä viikoilla tunnu kunnolla liikkeitä ja syke voi jäädä kateisiin istukan takia. Lähettivät sairaalaan äitipolille. Siellä todettiin vauva kuolleeksi, ultrassa ei näkynyt sykettä eikä verenkiertoa. Sain jotkin alustavat lääkkeet, joiden pitäisi valmistaa kehoa synnyttämään ja seuraavana aamuna klo 8 palasin, otettiin sisään synnytysosastolle ja käynnistettiin synnytys. Se kesti tunteja, mutta pieni vauva syntyi, ihan ihmisen näköinen jo, mutta veltto. Hänen todettiin kuolleen jo noin 5 pv aiemmin, mutta minulla ei ollut mitään ennakko-oireita ja koska vauvan potkut ei juuri tuntuneet niillä viikoilla, istukka tosiaan oli etuseinämässä vaimentamasss, en ollut huomannut mitään outoa. Istukka ei irronnut synnytyksessä ja vuosin todella runsaasti verta. Kätilöt kävivät painelemalla mahaa ja kerran minut vietiin jo pyörätuolilla lääkärille noin klo 18, joka sanoi, että kyllä se kohta lähtee irtoamaan. Hän ilmeisesti unohti koko asian. Yöllä alkoi olla vaikea hengittää, voimaton olo. Yritin pysyä portatiivilla, että istukka molskahtaisi. Kun kätilö tuli katsomaan puolilta öin, hän ihan säikähti, mikä määrä verta ja eikö ole vieläkään irronnut. Hän vei minut äkkiä tutkittavaksi päivystävälle lääkärille yöllä, joka oli vihainen, kun iltavuoron kollega oli jättänyt asian hoitamatta. Minut vietiin suoraan humautuksessa kaavintaan sängyllä ja tiputettiin verta. Hemoglobiini oli todella alhainen. Istukka oli saatu irti helposti, mutta se verenhukka aiheutti 2 viikkoa ongelmia. Olin osastolla 3 vrk ja pyörätuolilla kotiin toipumaan. Hengästyin, en jaksanut kävellä, pyörrytti.

Tuon kokemuksen seurauksena meni 2 vuotta, että uskallettiin yrittää uudestaan lasta. Minulla oli paha olla, kärsin traumaperäisestä stressireaktiosta. Muistan kun saatoin yöllä herätä hikisenä ja kuvittelin, että kuolen. Näin unia, että happi loppuu ja kuolen. Mitään kriisiapua en ollut saanut ja myöhemmin kun sitä kysyin, se evättiin sanomalla, että olisi pitänyt heti tapahtuman jälkeen saada henkistä apua. Kävin pelkopolilla sitten kun olin taas raskaana. Onneksi vauva syntyi terveenä ja sen jälkeen vasta alkoi oma mieli olla normaali. Ei tullut enää ahdistuskohtauksia, tavallaan se uusi vauva paransi pelon, joka vaikutti kaikkeen elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli elämäni ensimmäinen keskenmeno rv 18. Meillä oli kaksi tervettä lasta, ei yhtään keskenmenoa ja kolmas raskaus oli edennyt hyvin. Menin rutiinikätnnille lääkärille neuvolaan. Meidän kunnassa noin raskauden puolivälissä oli lääkärin tarkastus. Lääkäri ei löytänyt sykettä. Hän kutsui neuvolan terveydenhoitajan, joka yritti doplerilla ja rauhoitteli, että kun istukka on edessä, ei usein niillä viikoilla tunnu kunnolla liikkeitä ja syke voi jäädä kateisiin istukan takia. Lähettivät sairaalaan äitipolille. Siellä todettiin vauva kuolleeksi, ultrassa ei näkynyt sykettä eikä verenkiertoa. Sain jotkin alustavat lääkkeet, joiden pitäisi valmistaa kehoa synnyttämään ja seuraavana aamuna klo 8 palasin, otettiin sisään synnytysosastolle ja käynnistettiin synnytys. Se kesti tunteja, mutta pieni vauva syntyi, ihan ihmisen näköinen jo, mutta veltto. Hänen todettiin kuolleen jo noin 5 pv aiemmin, mutta minulla ei ollut mitään ennakko-

Olen pahoillani puolestasi, kokemuksesi on ollut todella hurja. Meilläkin ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa raskauteni päättyi viikolla 20, vauva oli kuollut arviolta muutamia päiviä aiemmin, eikä mitään varmaan syytä koskaan löydetty. Kromosomit olivat täydelliset, istukassa ei mitään vikaa. Synnytin muutaman päivän päästä kuolleen tyttövauvan, ihan ihmisen näköisen, mutta pienen. 

Keskenmeno on varmasti raskas jokaiselle sen kokeneelle, mutta mielestäni kun kyseessä on lähempänä kohtukuolemaa olleet vauvan näköiset vauvat, jotka on synnytetty ja haudattu, ei ole sopivaa sanoa, että tuohan on yleistä ja niin käy monelle. Kyse on aivan eri tilanteesta, kuin alkuraskaudessa ulos tullut vuoto. Eri mieltä voi olla sitten, kun on ensin itse vastaavan kokenut.

Ikää sulla vasta 36 v, ehdit hyvin vielä. Minäkin ehdin ja ikää oli reippaasti yli 41 v. Ensimmäinen ja viimein, ei mitään hoitoja. Raskaus meni hyvin ja sektio meni hyvin. Kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Ikää sulla vasta 36 v, ehdit hyvin vielä. Minäkin ehdin ja ikää oli reippaasti yli 41 v. Ensimmäinen ja viimein, ei mitään hoitoja. Raskaus meni hyvin ja sektio meni hyvin. Kiitos. 

Aloitus on viiden vuoden takaa, en tiedä kenelle vastasit. Muutoin ketju on varmasti monelle ajankohtainen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä suremista jossain keskenmenossa on? Eihän siinä poistu kohdusta kuin pelkkä kasa soluja, ei oikea ihminen.

Voi kuule kyllä monessa keskenmenossa kohdusta synnytetään ihan oikea ihminen. Viikolla 21 kuollut täysin vauvan näköinen vauva merkitään keskenmenoksi, vaikka vauva synnytetään aivan normaalisti, vain kuolleena. En halua vähätellä alkuvaiheen keskenmenoja, mutta vaikka termi on sama, viikko merkitsee todella paljon. Kaksi viikkoa myöhemmin syntynyt "kasa soluja" voisi olla nyt aikuinen ihminen.

Kyllä uskallat. Keskenmeno voi tietenkin tapahtua uudelleen useitakin kertoja, mikä ei helpota tilannetta. Silti voit saada vielä lapsen. Mikään ei harmita niin paljon kuin että antoi pelon estää toimintaa. Pelko on tärkeä tunne, mutta se on vain tunne ja menee kyllä ohi. 

Lapsille tulisi melko iso ikäero.

Olen itse 35v ja sain keskenmenon viikolla 6. Yritystä oli takana nelisen kuukautta ja ensimmäinen raskaus meni siis kesken. Pelkään että ikä painaa jo, vaikka yritystä jatkammekin.

Normaalia. 1/3 raskauksista.

Lopettakaa asian vatkaaminen.

Naimaan. Vatkatkaa toisiannne, jos on aika vielä otollinen. Heti.

Juttele miehesi kanssa peloistasi. Lääkäri varmaan kertoi, että keskenmenot tavallisia, useimmiten kyllä aikaisemmin. Niinkuin täällä on kerrottukin, moni sai sitten vielä onnistuneen raskauden ja ihanan lapsen. Voinet vielä jutella pelostasi ulkopuolisen kanssa.

Ja jos raskauden valitset ja onnistut, kannattaa jutella usein mahdollisesta pelostasi, jota varmaan kaikki keskenmenon kokeneet tuntee. Jos vauva sitten sylissäni on, se korvaa huolen, vaikka tämä kuulostaa vähän naivilta.

Onko aloittaja mukana, miten kävi?

Kannattaa kuitenkin varmistaa rauta-arvot (ferritiini). Esim. lapsettomuushoitoja ei aloiteta, jos ferritiini ei ole yli 60.

Sairastettu koronakin voi vaikuttaa, vaikka tämä on ehkä epäsuosittu aihe. Korona vaikuttaa mikroverenkiertoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää alle 35 ja nyt menossa 4. raskaus, joista tuloksena yksi terve elävä lapsi. Hänen jälkeensä sitten kaksi aika varhaista keskenmenoa, 4. raskaudessa nyt jo menossa rv 34. Tiedän erityisesti monia, joilla ekan hyvin menneen raskauden jälkeen tuleekin keskenmenoja yksi tai useampi. Itse kävin toisen keskenmenon jälkeen tutkimuksissa ja todettiin sekä se, että miehen sperma on niin heikkolaatuista, että oikeasti hedelmättömän naisen kanssa sille tulisi tasan 0 lasta, että omalta osaltani alhainen ferritiini. 6 kk rautakuurin jälkeen tärppäsi lopulta uudestaan, mutta kiitollisin olin ehdottomasti siitä, että ne keskenmenot loppuivat. Vaikken olisi koskaan enää tullut raskaaksi, se olisi minusta kahden menetyksen jälkeen ollut parempi vaihtoehto kuin jatkuvat keskenmenot.

 

Mainitsitc tuon rautakuurin ja sen mahdollisen yhteyden. Mun äidilläni oli 8km ennen minua aino

Rautakuurin ja vitamiinien yhteys raskauteen ei ole mikään sattuma. Esim. alhaiset rautatasot on tutkimuksissakin yhdistetty lapsettomuuteen. En muista lähdettä mutta melko yleistä.

Omega-kalaöljy auttoi minulla ravinteena vitamiinien lisäksi. Uskon että auttoi myös veren juoksevuuteen. Lääkäri oli epäillyt ettei alkio saa tarpeeksi hyvin verta istukan kautta ja varhainen keskenmeno voisi johtua siitä. Hemoglobiinissani ei ollut vikaa. Aloin itse syödä raskaus-omegoja.

Raskausajan kalaöljyssä ei saa olla A-vitamiinia, koska se on myrkkyä kehittyvälle sikiölle. Hieman maksapasteijaa saa laittaa leivälle, mikä voi auttaa luontaisesti rautavarastoihin. Maksaa ei kuitenkaan saa syödä, koska siinä on liikaa A-vitamiinia. Rautaa on siis saatava ilman liikaa A-vitamiinia, samoin kuin rasvahapot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää alle 35 ja nyt menossa 4. raskaus, joista tuloksena yksi terve elävä lapsi. Hänen jälkeensä sitten kaksi aika varhaista keskenmenoa, 4. raskaudessa nyt jo menossa rv 34. Tiedän erityisesti monia, joilla ekan hyvin menneen raskauden jälkeen tuleekin keskenmenoja yksi tai useampi. Itse kävin toisen keskenmenon jälkeen tutkimuksissa ja todettiin sekä se, että miehen sperma on niin heikkolaatuista, että oikeasti hedelmättömän naisen kanssa sille tulisi tasan 0 lasta, että omalta osaltani alhainen ferritiini. 6 kk rautakuurin jälkeen tärppäsi lopulta uudestaan, mutta kiitollisin olin ehdottomasti siitä, että ne keskenmenot loppuivat. Vaikken olisi koskaan enää tullut raskaaksi, se olisi minusta kahden menetyksen jälkeen ollut parempi vaihtoehto kuin jatkuvat keskenmenot.

 

Mainitsitc tuon rautakuurin ja sen mahdollisen yhteyden. Mun äidilläni oli 8km ennen minua aino

Kuin josymtain että Ido E ja otin niitä. Ikääkin oli yli 40 v ja eka lapsi. Tosin olisin halunnut n 5 v aiemmin. Aivan ihmeellinen yllätys . Kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ikää alle 35 ja nyt menossa 4. raskaus, joista tuloksena yksi terve elävä lapsi. Hänen jälkeensä sitten kaksi aika varhaista keskenmenoa, 4. raskaudessa nyt jo menossa rv 34. Tiedän erityisesti monia, joilla ekan hyvin menneen raskauden jälkeen tuleekin keskenmenoja yksi tai useampi. Itse kävin toisen keskenmenon jälkeen tutkimuksissa ja todettiin sekä se, että miehen sperma on niin heikkolaatuista, että oikeasti hedelmättömän naisen kanssa sille tulisi tasan 0 lasta, että omalta osaltani alhainen ferritiini. 6 kk rautakuurin jälkeen tärppäsi lopulta uudestaan, mutta kiitollisin olin ehdottomasti siitä, että ne keskenmenot loppuivat. Vaikken olisi koskaan enää tullut raskaaksi, se olisi minusta kahden menetyksen jälkeen ollut parempi vaihtoehto kuin jatkuvat keskenmenot.

 

Mainitsitc tuon rautakuurin ja sen ma

"Kuin josymtain että Ido E ja otin niitä. Ikääkin oli yli 40 v ja eka lapsi." Varmaan "Luin jostain että Ido-E"?

Minulla on lapsettomuushoidoissa käynyt ystävä joka vaikuttaa jotenkin yrittävän lasta tahdonvoimalla ja nykyään lääkärin avulla. Käy nykyään välillä hoidoissa mutta seurustellessaan ei asunut puolison kanssa. Nykyään on käynyt alkionsiirroissa mutta ei ehkä muista aina ottaa vitamiineja.

Koulutettu nainen mutta ihan kuin vähän kiusaantunut "joo joo, lääkäri hoiti kuntoon kun kävin"-asenne. Raskaus ei ole jatkunut.

Toivotaan että muistaa ravinteetkin jatkossa.