Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keskenmeno tuli rv 12- en tiedä pystynkö enää. Kokemuksia?
Sain keskeytyneen keskenmenon viime keväänä. Raskaus oli pitkään harkittu, toinen lapsi. Esikoinen menee jo kouluun. Varhaisultrassa rv 7 oli kaikki hyvin ja minulla oli voimakasta pahoinvointia. Niskaturvotusultrassa todettiin sikiön kuolleen pari päivää ennen. Jouduin lääkkeelliseen tyhjennykseen ja ”synnytin” mini-ihmiseltä näyttävän sikiön ja istukan metalliastiaan. Jälkivuoto kesti yli 3 viikkoa. Aikaa on kulunut ja mies toivoisi että yrittäisimme uudelleen, ikääkin minulla jo on (36v). Minua on alkanut ahdistaa kumpikin vaihtoehto - uusi yritys tai sekin, että ei yritetä. Olin niin onnellinen raskaudesta mutta nyt tämä kokemus järkytti jotenkin mieltä.
Suurin osa keskenmenon saaneista yrittää pian uudestaan, ainakin minun tutuista. Mietin olenko ainoa jolla ajatukset uudesta raskaudesta ovatkin ristiriitaisia? Vaikka alunperin raskaus oli hartaasti toivottu asia.
Kommentit (138)
Mulla myös keskenmeno rv 11 viime pääsiäisenä. Pääosin ajattelen niin, että ihmisen vartalo ja luonto on aivan uskomattomia, ja hoitavat "elinkelvottomat" niin luonnollisesti pois.
Mulla keskenmeno oli todella raju, kohtu tyhjentyi itsestään. Mulla oli iso projekti juuri silloin töissä ja valuin verta rajusti juuri silloin. Ällötti ja hävetti. Kokemuksena siis sellainen, etten IKINÄ halua kokea enää. Tosin ehkä seuraavassa ymmärtäisin jäädä kotiin..
Nyt olemme yrittäneet taas, eikä tahdo tärpätä. Petyn joka kuukausi itseeni ja kroppaani. Haluaisin niin kovasti vielä yhden lapsen. Meillä siis kaksi lasta, 3v ja 5v. Ikää on jo 36 eli aikaa ei enää kauheasti ole.
Samalla myös pelkään taas raskautta ja että kaikki ei menekään hyvin, ja keskenmeno taas toistuu. Mietin todella lapsellisesti, että jos nyt olisi kuukautiset myöhässä, tekisin testin salassa enkä kertoisi kellekään. Enkä heti varaisi neuvola sun muita aikoja enkä suunnittelisi vaunuja tai muita tavaroita. Ehkä jotenkin haluan suojata tällä tavalla pettymykseltä itsäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kolme keskenmenoa. Kuulin jopa sairaalassa tuota, että "luonto hoitaa pois". Todellisuudessa mulla oli kaikki sairaudet (mitä ensigooglettamalla tulee vastaan) mitkä vaikuttavat lapsettomuuteen.
Vaadin itse kokeita ja lääkityksiä. On tarvinut itse tutkia asiaa ja vaatia, muuten ei ole apua herunut.
Myös lääkäri jonka saa vaikuttaa paljon elämän suuntaan. Tällä hetkellä koen, että meillä on toivoa. Tässä on ollut monta vuotta aikaa hyväksyä lapsettomuus ja tunteita on ollut hyvn paljon. Luota vain tulevaan ja auta itse itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa.
Raskauden epäonnistuminen on vielä yleisempää, kuin mitä tuolla ylempänä joku arveli. Vain 16% hedelmöittyneistä munasoluista syntyy koskaan vauvana maailmaan. Eli jokaista syntynyttä kohti on ollut viisi muuta.
Voisiko olla näin? Ehkä se on niin että tuo tuolla ylempänä mainittu yksi keskenmeno kahta onnistunutta raskautta kohti kuvaa niitä keskenmenoja jotka tapahtuvat kun raskautta on jo jatkunut hetken aikaa (tyyliin rv 6 eteenpäin). Olisiko tuo 16% taas sellainen luku, että nuo keskenmenot ovat sellaisia jotka tapahtuvat jo ihan alussa, ennen kuukautisten poisjääntiä, eikä nainen koskaan tiedä olleensa raskaana. Ei ainakaan voi olla "huomattuja" keskenmenoja noin iso luku
Ei ole. Kun syke löytynyt tv 6 raskaus jatkuu 95% varmuudella loppuun elävän lapsen syntymään.
Mulla tuli 3 keskenmenoa samana vuonna. Yksi keskeytynyt, joka johti kaavintaan. 2 kk kaavinnasta olin taas raskaana. Sain keltarauhashormonit tukemaan alkuraskautta ja se raskaus onnistui. Jos kierto on lyhyt tai tulee tiputteluvuotoa ennen kuukautisia, voi olla keltarauhasen kanssa ongelmaa. Se voi aiheuttaa keskenmenoja.
Minulla on takana 6 spontaania keskenmenoa.
Heti kun olisi tutkimukset alkanut olin taas raskaana. Ihana tyttö syntyi kuukausi sitten. ja harmittaa näin jälkeepäin etten voinut nauttia oikeastaan missään vaiheessa raskautta, koska koko ajan oli pelko milloin menee kesken. No onneksi kaikki menikin hyvin
Jäi mysteeriksi aikaisemmat keskenmenot.
Keskenmeno on kamala kokemus, otan osaa siitä. Se musertaa kyllä vahvemmankin ihmisen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa varma asia on, että jos ei edes yritä, ei voi onnistua.
T. 3 lasta ja yksi km
Onko teillä tutkittu rauta-arvoja? Matala ferritiini ei tue raskauden jatkumista. Kannattaa syödä rautaa myös keskenmenon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä on ollut kaksi keskenmenoa myöhäisillä viikoilla. Nyt olen viimeisilläni raskaana ja kaikki näyttää olevan hyvin. Ikää on saman verran kuin sinulla.
Pihassa on edelleen kaksi ”hautaa” joiden eteen laitamme joskus kynttilän palamaan, mutta ne eivät ole enää elämämme määrittävä tekijä. Toisin olisi, jos olisimme lakanneet yrittämästä.
Sanoisin, että jos se lapsi olisi teille oikeasti tervetullut, niin älkää jättäkö sikseen. Ei kukaan voi luvata että ei tule enää keskenmenoja, mutta suru muuttaa kyllä muotoaan ajan kanssa. Kuitenkin sitten parin vuoden päästä voi olla, että vaikka halu yrittää nostaisi taas päätään, mahdollisuudet onnistumiseen ovat vähentyneet liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa.
Raskauden epäonnistuminen on vielä yleisempää, kuin mitä tuolla ylempänä joku arveli. Vain 16% hedelmöittyneistä munasoluista syntyy koskaan vauvana maailmaan. Eli jokaista syntynyttä kohti on ollut viisi muuta.
Voisiko olla näin? Ehkä se on niin että tuo tuolla ylempänä mainittu yksi keskenmeno kahta onnistunutta raskautta kohti kuvaa niitä keskenmenoja jotka tapahtuvat kun raskautta on jo jatkunut hetken aikaa (tyyliin rv 6 eteenpäin). Olisiko tuo 16% taas sellainen luku, että nuo keskenmenot ovat sellaisia jotka tapahtuvat jo ihan alussa, ennen kuukautisten poisjääntiä, eikä nainen koskaan tiedä olleensa raskaana. Ei ainakaan voi olla "huomattuja" keskenmenoja noin iso luku
Ei ole. Kun syke löytynyt tv 6 raskaus jatkuu 95% varmuudella loppuun elävän lapsen syntymään.
Ennen sykettä tapahtuu paljon. Jo heti hedelmöityksen jälkeen puolet tuhoutuu solunjakautumisten epäonnistumiseen tai kromosomipoikkeamiin. Kiinnittymisen epäonnistuminen on sitten seuraava suuri riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli kolme peräkkäistä keskenmenoa kun yritettiin kolmatta lasta. Tehtiin se joku verikoe, josko olis löytynyt jotain syytä. Kaikki oli siinä ok.
Lopetettiin yrittäminen, koska keskenmenot pahenivat joka kerta ja viimeinen oli todella paha.
Sain muutaman vuoden päästä diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja kun tutustuin sairauteen, niin löysin syy-yhteyden keskenmenoihin.
Toivottavasti jaksat vielä yrittää ja raskaus päättyy vauvan tuoksuun!
Mulle sanottiin ekan keskenmenon jälkeen, ettei enää tule keskenmenoja ja niinhän niitä tuli sitten lisää. Oli todella raskasta. En kuitenkaan lakannut yrittämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi välissä ja sama päivämäärä. Välissä poistettiin kohdusta polyyppi ja raskaus alkoi poistoin jälkeen heti ensimmäisestä kierrosta. Ja ultraaja siirsi lasketun ajan samalle päivälle. Siinä sitä sitten elettiin edellistäkin raskautta samalla ja pelko lli läsnä. Se oli läsnä loppuun asti, sillä edellisen lapsen synnytys oli alkanut istukan osittaisella irtoamisella, ja kiireellisellä sektiolla, mikä sekin oli pelottava kokemus.
Tuttuni sai 2 keskenmenoa peräkkäin, ikää hänellä tällöin 32v. Kuitenkin yrittivät uudestaan ja nyt heillä on aivan ihanat 5- ja 3-vuotiaat lapset :) pää pystyyn ja uutta yritystä vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä 9 raskautta joista 3 x kohdunalkoisia, 4 keskenmenoa ja kaksi synnytystä. Synnytykset raskauksista nro 2/9 ja 8/9. Kannatti aivan ehdottomasti uskoa ja yrittää. Lapset ovat nyt 16- ja 19-vuotiaat ja olen todella onnellinen heistä.
Itse sain esikoiseni 36-vuotiaana, nyt olen 38 ja odotan toista. Keväällä oli myös itselläni keskenmeno suunnilleen noilla viikoilla myös ja itsellä siitä oli pitkään syyllinen (olisiko pitänyt tehdä jotain toisin, nythän sen tajuaa jo että ei keskenmenoille oikein mitään mahda) ja haavoittuvainen olo. Olisin kovasti halunnut sen syysvauvan mutta niin nyt vaan ei käynyt.
Kuulostat siltä että kuitenkin haluaisit sen toisen lapsen, joten yrittäkää ihmeessä uudelleen, liian vanhahan et omasta mielestäni ole vielä moneen vuoteen. Tosin lapsen yrittäminen kannattaa tietty aloittaa mahd pian kun eihän se aina kovin nopeasti onnistu. Jos yritys onnistuu niin on taas 9kk aikaa järjestellä ajatuksiaan tuon aiemman menetyksen suhteen. Tsemppiä!
En ymmärrä, miksi keskenmeno on joillekin niin kauheaa. Luonto ottaa ystävällisesti pois sen, joka ei selviä tai olisi taakka itselleen ja vanhemmilleen.
Itse olen keskenmenon kokenut myös.
Ehdottomasti kannattaa yrittää! Varmasti se on henkisesti vaikeaa, varsinkin jos tulee vielä lisää keskenmenoja. Mutta vaikka esimerkiksi saisit nyt vielä kaksi keskenmenoa ja vasta niistä seuraava onnistuisi - paljon tuskaa välissä, mutta ajattele kun se lapsi olisi 1v, 5v, 10v, 15v, 20v.... Olisit IKIONNELLINEN että kestit kaiken sen hänen puolestaan.
ei sinun ole pakko tehdä lasta, ei se sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä tutkittu rauta-arvoja? Matala ferritiini ei tue raskauden jatkumista. Kannattaa syödä rautaa myös keskenmenon jälkeen.
Meille synnytyslääkäri teki ultran, jossa keskenmeno todettiin. Ohjeisti raskausvitamiinien jatkamista, sillä foolihapon puute edesauttaa keskenmenoja. Ennen rautavalmisteiden nauttimista tulisi tietää oma hemoglobiininsa, koska liian korkeat arvot eivät ole myöskään ole hyvästä.
Alue: Aihe vapaa
Pahoittelut ao
Minulla oli kaksi keskenmenoa, joiden jälkeen saimme esikoisemme. Sen jälkeen koin kohtukuoleman ihan raskauden lopussa. Pitkän ajan ja suruvaiheen jälkeen kokeilimme vielä ja saimme kuopuksen. Olemme äärimmäisen kiitollisia lapsistamme.
Ap, vain sinä ja puolisosi tiedätte, mikä on teille parasta.