Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Merkkaako naisille nykyään miehen armeijan käynti tai käymättömyys?
Mika
07.08.2019 |
Vielä -80 luvulla, kun itse kävin armeijan, sillä tuntu olevan merkitystä, mutta kun nykyään sivulauseessa sanon, että suoritin armeijan Suomen kasarmilla Krhk:ssa ja kävin aliupseerikoulun Parolassa tuntuu sillä olevan negatiivinen vaste monelle tyypille. Joskus työhaastattelussa sanoin armeijajutun, niin vastapuolen naiset hätkähti ikäänkuin ei tuommoinen kuulu asiaan kertoa.
Mutta lainaa haettaessa sitä kysytään.
Olen tyytyväinen kun se tuli käytyä ja sain itseluottamusta. Varsinkin isälle oli tärkeää että armeija käydään, oli kuin itsestäänselvyys.
Onko teidän isäntä käynyt armeijan tai onko menossa?
Kommentit (258)
Puolisoni ei ole käynyt armeijaa ja poikani kävi siviilipalveluksen eli ei ainakaan omassa lähipiirissäni ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä päivänä naiset ovat niin herkkiä, kun mies machoilee sillä että on käynyt intin. Se loukkaa tasa-arvoa ja on syrjivää. Pitää olla tarkkana, mitä suustaan päästää.
Niin jos tosi paikka tulee, kuka ensimmäisenä turvautuisi sivariin. Upseeri ottaa tilanteen haltuun.
Olen naimisissa inttikaverini kanssa, joten henkilökohtaisesti minulle on paljonkin väliä että kyseinen mies kävi armeijan. Noin yleisellä tasolla totean kuitenkin, ettei intin tai sivarin käyminen (ainoana tietona miehestä) kerro vielä mitään, se ei siis olisi uudessa suhteessa oleellisten tietojen yläpäässä.
Minulta ei ole koskaan kysytty työhaastattelussa armeijan käymisestä, mutta muutamaan ensimmäiseen työpaikkaan totta kai raahasin armeijan kotiutuspaperit ja näistä saatiin kyllä hyviä keskusteluja haastatteluissa. Tuskin intin käymisellä yksinään oli tilanteissa mitään ratkaisevaa roolia, mutta hakemani paikat sain kyllä.
Rva vänr
Vierailija kirjoitti:
Niin jos tosi paikka tulee, kuka ensimmäisenä turvautuisi sivariin. Upseeri ottaa tilanteen haltuun.
Minä. Luottaisin että sivarilla on hyvä suunnitelma poistua sota-alueelta mahdollisimman nopeasti. Leikkiköön muut raunioilla sotaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdentekevää itselleni. Kaikkia versioita olen kokeillut, mutta naimisiin menin miehen kanssa, joka ei ole armeijaa käynyt.
Olisin aikanaan käynyt armeijan, mutta kehnon mielenterveyden vuoksi en kelvannut. Kai ne ajatteli että tolle miehelle ei uskalla kivääriä antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan minua haittaa. Mieheni ei ole käynyt armeijaa koska häntä ei selkänsä takia sinne päästetty. Olisi halunnut käydä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen naimisissa inttikaverini kanssa, joten henkilökohtaisesti minulle on paljonkin väliä että kyseinen mies kävi armeijan. Noin yleisellä tasolla totean kuitenkin, ettei intin tai sivarin käyminen (ainoana tietona miehestä) kerro vielä mitään, se ei siis olisi uudessa suhteessa oleellisten tietojen yläpäässä.
Minulta ei ole koskaan kysytty työhaastattelussa armeijan käymisestä, mutta muutamaan ensimmäiseen työpaikkaan totta kai raahasin armeijan kotiutuspaperit ja näistä saatiin kyllä hyviä keskusteluja haastatteluissa. Tuskin intin käymisellä yksinään oli tilanteissa mitään ratkaisevaa roolia, mutta hakemani paikat sain kyllä.
Rva vänr
Naisten armeijan käynti on yksi suuri vitsi. Kertauksissa kapiaiset kerto tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä voinut seurustella sivarin kanssa! Järkevästä syystä vapautuksen saanut olisi ollut ok. Onneksi oma mies on laskuvarjojääkäri. En palkkaisi töihin miestä, joka ei ole käynyt armeijaa ja naisella se olisi ehdoton plussa.
Mutta ei (naisen kohdalla siis)kuitenkaan mikään 'ehdoton miinus', jos pätevyys muuten on odotetulla edellytetyllä kohdallaan ?
Wau, mitä oikein 'avant-garde' nykyaikaista tasa-arvoa toteutatkaan työhönotossasi !
ps*(sikäli kun sinulla nyt oikeasti niitä työpaikkoja kenellekään on tarjolla)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin jos tosi paikka tulee, kuka ensimmäisenä turvautuisi sivariin. Upseeri ottaa tilanteen haltuun.
Minä. Luottaisin että sivarilla on hyvä suunnitelma poistua sota-alueelta mahdollisimman nopeasti. Leikkiköön muut raunioilla sotaa.
Helppo se on suutansa soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin jos tosi paikka tulee, kuka ensimmäisenä turvautuisi sivariin. Upseeri ottaa tilanteen haltuun.
Minä. Luottaisin että sivarilla on hyvä suunnitelma poistua sota-alueelta mahdollisimman nopeasti. Leikkiköön muut raunioilla sotaa.
Miksi ihmeessä kuvittelisit tuollaista kun se sivari on yhtälailla komennettu sodan ajan tehtäväänsä?
Ei sillä enää nykyisin ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdentekevää itselleni. Kaikkia versioita olen kokeillut, mutta naimisiin menin miehen kanssa, joka ei ole armeijaa käynyt.
Kaikkia versioita? Mikä h..
Itse intin käyneenä en erityisemmin arvosta vempuilijoita, totaalikieltäytyjiä tai tahallaan c-paperit huijanneita. Toisaalta tiedän miehiä, jotka mm. astman takia ovat jättäneet väliin, ja tämä on täysin ok, samoin siviilipalveluksen valinneet jos omat arvot muuten kohtaavat. Oman kokemukseni mukaan erityisesti mt-ongelmiin vedoten keskeyttäneet äijät olivat todella saamattomia ja nistejä. Mutta en kyllä haluaisi olla myöskään stereotyyppisen simputtajan ja sotaintoilijan kanssa. Nämä tyypit jäivät omaan mieleen kusipäisinä ja vallanhimoisina, ja toisia herkästi hyväksikäyttävinä.
Kyllä on merkitystä kaikin puolin niin työelämässä kuin yksityiselämässä. Eihän kukaan nainen halua munatonta nössöä miehekseen tai vävykseen, joka ei arvosta tai kunnioita oman maamme puolustusta ja armeijan käymisen tärkeyttä.
Kyllä sen erottaa töissäkin aivan selvästi, kuka on käynyt reserviupseerikoulun ja kuka ei.
Ei väliä onko käynyt armeijaa vai ei. Exä on korppi ja nykyinen ihastukseni on ulkomaalainen, joten ei armeijaa käy.
Kantsis ajatella. Kriisin tullen sivarit pannaan vapaaehtoisina miinanpolkijoiksi.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän jokainen kaunis ja tavoittelemisen arvoinen nainen valitse rinnalleen mielummin Upseerin kuin Simo Hovarin.