Merkkaako naisille nykyään miehen armeijan käynti tai käymättömyys?
Vielä -80 luvulla, kun itse kävin armeijan, sillä tuntu olevan merkitystä, mutta kun nykyään sivulauseessa sanon, että suoritin armeijan Suomen kasarmilla Krhk:ssa ja kävin aliupseerikoulun Parolassa tuntuu sillä olevan negatiivinen vaste monelle tyypille. Joskus työhaastattelussa sanoin armeijajutun, niin vastapuolen naiset hätkähti ikäänkuin ei tuommoinen kuulu asiaan kertoa.
Mutta lainaa haettaessa sitä kysytään.
Olen tyytyväinen kun se tuli käytyä ja sain itseluottamusta. Varsinkin isälle oli tärkeää että armeija käydään, oli kuin itsestäänselvyys.
Onko teidän isäntä käynyt armeijan tai onko menossa?
Kommentit (258)
Yleensä suurten yhtiöiden pomot ja merkittävät tyypit on käynyt RUK:n. Reserviupseerikoulun.
Vierailija kirjoitti:
Nämä koneet tekee ihmisistä invalidejä. Jalkoja pitää käyttää ja kävellä ryhdikkäästi. Sotilaan pitää pystyä tarvittaessa tappamaan.
No kyllä siihen aika paljon tekniikkaa on nykyaikana tarjolla avuksi.
Ei tarvitse tyytyä armeijoiden enää pelkkään manuaaliseen meininkiin siinä ja se eteneminenkin tapahtuu nykyisin yleensä muuten kuin marssimalla .
Vierailija kirjoitti:
Todellakin merkkaa, armeijankäymätön ei kelpaa.
Suomella on pakko olla edes jotenkuten uskottava puolustusjärjestetelmä. Löysäperseet ja puunhalaajat jätän armotta rannalle.
Ja se oma sotilasarvosi oli mikä ?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä suurten yhtiöiden pomot ja merkittävät tyypit on käynyt RUK:n. Reserviupseerikoulun.
Poikani kävi RUK:n. Olen ihan tyytyväinen ja ylpeä pojastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä suurten yhtiöiden pomot ja merkittävät tyypit on käynyt RUK:n. Reserviupseerikoulun.
Poikani kävi RUK:n. Olen ihan tyytyväinen ja ylpeä pojastani.
Senkö takia, vaiko ihan jo noin muutenkin ?
Olen seurustellut vain sivareiden tai palveluksesta vapautettujen kanssa. Totaalikieltäytyjää ei ole sattunut läheiseen suhteeseen. Yksi oli käynyt intin mutta myöhemmin vaihtanut sivariksi (oli muuten huonoin kokemani suhde se). Ei toki armeijan käyminenkään este olisi, mutta nähtävästi päädyn helpommin yhteen sivarin valinneiden kanssa. Jos mies ei olisi yhtään miettinyt valintaansa vaan mennyt niin kuin on tapana/miten on helpointa niin en osaa kuvitella, että kiinnostuisimme toisistamme.
Mä arvostan armeijan ja siiviilipalvelun käymistä. Ymmärtääkseni se on monelle myönteinen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Armeijan käynnillä sinänsä ei ole väliä. Useimmissa piireissä sillä ei ollut väliä edes silloin 1980-luvulla.
Saamasi negatiiviset reaktiot johtuvat siitä, että annat itse ymmärtää että joskus neljä vuosikymmentä sitten käymälläsi armeijalla edelleen on SINULLE merkitystä ja että se on jotenkin elämäsi merkittäviä saavutuksia. Tämä taas antaa ymmärtää että a) olet jotenkin militaristisesti suuntautunut ja b) sinulla ei ole kovin paljon mitään oikeista saavutuksia varsumiespalvelusi jölkeiseltä aikuiselämältä - ja nämä eivät ole kovin hyviä asioita..
Itse en ole ikinä pankissa törmännyt kysymykseen varusmiespalvelun suorittamisesta.
Joo, ei ole merkittäviä saavutuksia. Mites sulla? AP.
No on niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä suurten yhtiöiden pomot ja merkittävät tyypit on käynyt RUK:n. Reserviupseerikoulun.
Poikani kävi RUK:n. Olen ihan tyytyväinen ja ylpeä pojastani.
Senkö takia, vaiko ihan jo noin muutenkin ?
Syy-seuraus-suhde.
Kyllä se jotain merkkaa, mutta uskoakseni kuitenkin miehille enemmän. Oma mieheni on upseeri ja toiset voi olla tietysti muuta mieltä, mutta kyllä minusta on vaan kivempi todeta tämä seikka kuin että olisi ollut sivari.
Joillakin on todellinen sairaus esim. masennus, tuli-liikuntaelinsairaus, ihosairaus. Mutta paljon on ollut ja tulee olemaan ns vempuloita, yhä enemmän. Ei makseta laskuja, välinpitämättömiä, kelvottomia tyyppejä.
Ei Suomen armeija ole niin kova juttu. Jos on käynyt neuvostoliiton puna-armeijan tai muukalaislegioonan niin olen kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se jotain merkkaa, mutta uskoakseni kuitenkin miehille enemmän. Oma mieheni on upseeri ja toiset voi olla tietysti muuta mieltä, mutta kyllä minusta on vaan kivempi todeta tämä seikka kuin että olisi ollut sivari.
Upseeri ja herrasmies. Richard Gere. Do you remember?
Mulle ihan sama onko käyty vai ei. Paitsi jos se intti on vielä vuosien jälkeenkin elämän paras kokemus ja sota maailman siistein asia, se on pelottavaa ja turn off.
N25
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomen armeija ole niin kova juttu. Jos on käynyt neuvostoliiton puna-armeijan tai muukalaislegioonan niin olen kiinnostunut.
Tiedän.
Ainoa asia mikä voi häiritä jos on skipannut armeijan ilman syytä, tyyliin ei huvita tai ei jaksa. Kunnioitan sellaisia joilla selkeä vakaamus jonka takia menevät sivariin tai tietenkin jos joku fyysinen vamma estänyt palveluksen silloin niin ei se mitenkään haittaa. Esim omalla miehellä jäi kesken silloisen jalkavamman takia.
Kuten täällä jo mainittiinkin, ärsyttävintä on miehet jotka machoilee ja yrittää kohottaa egoansa armeijan käymisestä.
Minulla on miehekkäästi käyty intti, miksi kaikkialla luullaan että olen hintti.
Ei ehkä ihan ensimmäisiä puheenaiheita 30+ iällä enää nykyisin onko käynyt armeijan vai ei. Tietysti riippuu vähän millaisissa piireissä liikkuukin.
En olisi ikinä voinut seurustella sivarin kanssa! Järkevästä syystä vapautuksen saanut olisi ollut ok. Onneksi oma mies on laskuvarjojääkäri. En palkkaisi töihin miestä, joka ei ole käynyt armeijaa ja naisella se olisi ehdoton plussa.
Meillä mies ei ole käynyt terveyssyiden takia ainakaan vielä, on alle 30v. Kovasti sukulaisensa motkottavat asiasta, että siellä sitä mieheksi kasvaa ja jos ei käy, ei ikinä saa työpaikkaa kun miehet ei saa jos ei ole käytynä armeijaa jne. Yhdessäkään työhaastattelussa ei asiasta ole mieheltä kysytty ja saikin yhden noista paikoista joita haki. Ja ihan on kyllä mieheksi kasvanut ilman sitä armeijaakin.