Anopin touhut käy voimille... Kuinka usein kävisitte visiitillä?

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, edes jotkut ymmärtävät tätä piinaa!

Anoppi ei käy missään oman kylänsä ulkopuolella. Sekin oli iso juttu, kun hän lähti viime vuonna kanssamme 50km päähän yhdessä autolla yksiin sukujuhliin. Ennen menoa valitti koko ajan ettei olisi halunnut mennä ja haluaisi vain olla meidän kanssa omassa kodissaan. Jälkikäteen olikin iloinen kun mentiin (yllätys).

Kerran saimme hänet suostumaan meille kylään, mutta vierailu ei ollut suuri menestys. Sai parikin kertaa dramaattisen itkukohtauksen. Kuulemma meidän kanssa on niin mukavaa, että ahdistaa mennä takaisin kotiin.

En ole sydämetön ja tietysti toisen ilmiselvä yksinäisyys koskettaa. Hän ei kuitenkaan tee oman tilanteensa eteen yhtään mitään, mikä muuttaisi mitään. Olemme ehdottaneet, että hän muuttaisi lähemmäs meitä, jotta hän voisi olla lastenlasten kanssa enemmän. Ei kuulemma käy. Sen sijaan hän vihjailee lähes joka vierailulla, että oman kunnan pitäjällä olisi myynnissä hienoja perhetaloja (kysymyksen siitä, missä sitten tekisimme mieheni kanssa töitä, sivuuttaa hän täysin).

Että sellaista.

Hän on mökittynyt ja oman asumisen erilaistaminen pelottaa. Ensimmäiseksi hän tarttee sosiaalisia kontakteja jotta oppisi olemaan muiden seurassa. Saattaisiko joku tutumpi käydä auttamassa vähän kuin vaivihkaa ja toinen hoksaisi ettei se niin kamalaa olekaan? Miten kaupassa käynnit? Saako hän keneltäkään autokyytiä? Onko paikkakunnalla kahvilaa? Tai toimiiko suora toiminta ilman kyselyjä Tuosta takki niskaan ja mennään? Jos on umpi jäärä niin sitten hankalampi.

Tällä palstalla ja Suomessa ylipäätään vähän se kulttuuri, että vanhempiin tai muihinkaan sukulaisiin ei tarvitse pitää yhteyttä, jos ei satu huvittamaan mutta, jos näistä on jotakin hyötyä, niin silloin toki seura kelpaa.  Kuinka usein käytte sitten sun vanhemmilla?

Jos anoppi olisi aivan kahjo ja kohtuututon ripustautuja niin ymmärtäisin valituksen. Mutta, jos neljä kertaa vuodessa on mielestäsi liikaa, niin ehkä ongelma on ihan vain sussa. Onko sulla jotenkin vaikea asettua vanhan ja yksinäisen anopin asemaan. Kenties nämä tuntuvat sulle valittelulta mutta ovat aitoja ongelmia anopille, joka kokee tarvitsevansa apua. Toki jaksaminen ja arjessa pärjääminen ei pitäisi olla miehesi varassa, vaan pitäisi harkita ulkopuolista apua lisäksi. Mutta eipä se nyt varmaan ole ollutkaan, jos olette neljä kertaa vuodessa käyneet. 

Me käydään molempien isovanhempien luona 2 krt vuodessa ja yhden elossa olevan isovanhemman kuin kerran vuodessa. Asutaan Jyväskylässä, toiset isovanhemmat Tukholmassa ja toiset Lapissa, mummo Kainuussa. Vanhemmilla lomaa 5 viikkoa vuodessa, omat lapset harrastaa paljon ja turnauksia on usein. Tänä vuonna joka viikonloppu ollaan oltu joko turnauksissa, isovanhemmilla tai perhejuhlissa. Yhtään ainutta koko perheen vapaata viikonloppua ei ole ollut. Joten me ei ainakaan tihennetä vierailurytmiä. Pitää säästää vähän omia voimavarojakin.

Vierailija kirjoitti:

No vierailu 4 kertaa vuodessa (= 3 kuukauden välein) ei ole paljon. Kyseessä on miehesi äiti.

Ei se anoppi ole kilpailijasi, ei sille tarvitse olla mustasukkainen. Jos sinua ahdistaa, niin voihan mies käydä välillä katsomassa äitiään ilman sinua?

Kuulostat lapselliselta ja itsekeskeiseltä. Tähän lisäksi pakko sanoa, että kärsin jokin aina sitten sellaisista selkäkivuista, etten pystynyt tekemään mitään. Lääkärit eivät löytäneet selästä mitään vikaa. Silti kipu ei ollut keksittyä tai kuviteltua.

On se paljon. Todella paljon. Nuo vierailut ovat pois liian vähästä vapaa-ajasta.

Kerrotko vielä, miksi aloittaja on lapsellinen ja itsekeskeinen kun haluaa elää elämäänsä ja anopin vaatimukset taas ihan luonnollisia eikä yhtään lapsellisia ja itsekeskeisiä?

On muuten niitä ihmisiä jotka hoitavat asiansa muita vaivaamatta vaikka joutuisivat pyörätuoliin. Sitten on niitä jotka eivät saa omin avuin edes buranaa apteekista kun sairastavat flunssaa. Tunnen molempia.

Vaihtaisin sun kanssa osia koska vain, mulle 4 krt vuodessa olis luksusta! Meillä appivanhemmat kuvittelee, että halutaan viettää kaikki lomat heidän kanssaan. Ovat puolet vuodesta mökillä, jonka hankkivat, että ”anoppi saa nähdä lapsenlapsiaan niin usein kuin haluaa”. Meillä juostaan lähes joka päivä jonkun tekosyyn varjolla tai ilman sitä. Miehestä ei ole sanomaan, ettei sovi tulla tai joka päivä ei tarvi tulla eivätkä ite älyä. Oon niin kypsänä tähän ja mietin eroa. Riitoja paljon ja halut tiessään asian takia. Miehen mielestä ei haittaa, jos käyvät joka päivä, kun ”ovat vain vähän aikaa” (väh. 2h).

Neljä kertaa vuodessa ei olisi liikaa, jos se olisi se yksi vuorokausi koko viikonlopun sijaan. Mutta anoppipa pahastuu jos "tullaan vaan naamaa ovensuussa näyttämään".

Minusta se on lähtökohtaisesti outo oletus, että jos itse haluaa asua kylällä, jossa ei ole työpaikkoja, niin toivoisi silti omien lasten ja sukulaisten asuvan naapurissa.

Toistan vielä, että hänelle on ehdotettu muuttoa meidän lähelle, mutta se ei kelpaa.

Ja vertailun vuoksi kerrottakoon, että minun vanhempani asuvat samassa kaupungissa, mutta emme siltikään näe heitä kuin vain silloin tällöin. Tänä vuonna nähty kerran kesällä mökillä ja pääsiäisenä. Emme myöskään koskaan jää vanhemmilleni kolmeksi päiväksi yökyläilemään, vaan käymme päivällä vierailulla ja se siitä.

Toisaalta en kestäisi usean yön visiittejä yhtään sen enempää omienkaan vanhempieni luona kuin anoppilassa. Ehkä olen vain hirveä ihminen itse.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Äitini asuu 600 kilometrin päässä. Olen vuosien aikana käynyt säännöllisesti kerran kesällä ja kerran jouluna. Kaikenkaikkiaan kilometrejä on kertynyt niin paljon, että olisin jo reissannut maailman ympäri.

Nyt olen vakavasti harkinnut joulureissun jättämistä väliin. Talvella tuon matkan ajaminen on järkyttävää, ja tarvitsen joululomalla omaakin aikaa.

Ymmärrän ap:ta täydellisesti.

Minäkin vietin jouluni tasan äitini halujen mukaan 30-vuotiaaksi asti. Sitten tuli mieleen, miksi ihmeessä hänen joulunsa on muka tärkeämpi kuin minun. Aloin viettää jouluni kotonani ja kyllä kannatti. Ei tulisi mieleenkään ikinä viettää yhtäkään joulua anopin toiveiden mukaan.

Mitenkäs tämä tai nämä caset ovat edistyneet? Toiko korona helpotusta?