Anopin touhut käy voimille... Kuinka usein kävisitte visiitillä?

Minun anoppini on kömpinyt jostain H*lvetin syvimmistä syövereistä, joten ymmärrän mitä se on, kun ei jaksaisi tavata anoppia. Meillä onkin välit olleet poikki anoppiin jo usean vuoden, mutta ennen sitä oli todella raskasta, joten ymmärrän kyllä.

Anopille pitää vain sanoa kuten asiat on, jos ei pysty huolehtimaan kodistaan, pitää muuttaa johonkin helpompaan asuntoon tai lähemmäs teitä, jos on yksinäinen, jotain pitää itse tehdä tilanteensa auttamiseksi. Hän kuulostaa ihmiseltä, jolle pitäisi kaikki tarjoilla suoraan nenän eteen, muttei tahtoisi itse tehdä asian eteen mitään.

Miltä susta tuntuisi, jos lapsesi kävisi sinun luonasi max. 4 kertaa vuodessa? Ja hänen puolisonsa vaatisi että vain kaksi kertaa vuodessa? Ehkä se on tulevaisuutesi, itse sen petaat.

Vierailija kirjoitti:

14, kaunis viesti ja juuri noin asia taitaa olla. <3

Ap

Kiitos!

Kuinka vanha anoppi on? Onko hänellä kylällä ystäviä, tuttavia tai sukulaisia?

Olettelo te vuorostanne ehdottaneet, että hän muuttaisi lähemmäs, jotta voisitte nähdä useammin?

Ilmeisesti ap:n anopilla ei ole ajokorttia?

Oma äitini on 75-vuotias ja todella harvalla hänen ikäluokkansa naisella on ajokorttia. Auto on ihan ehdoton juttu maalla, että pääsee liikkumaan oman kylän ulkopuolelle ja se laajentaa eläkeläisen elinpiiriä kummasti. Olisimme varmaan ap:n tapaisessa tilanteessa, jos äitini ei pääsisi käymään harrastuksissa ja kyläilemään (kulkee tietysti myös kauppa-, kaupunki- ja sairaalareissut omalla autolla). Pari vinkkiä, joihin jokaisen kannattaisi kannustaa omia vanhenevia vanhempiaan: edes yksi säännöllinen harrastus/harrastuspiiri ja pitää yllä muitakin sosiaalisia suhteita kuin vain omat (kaukana asuvat) lapset ja lapsenlapset.  

Meilläkin anoppi vihjailee koko ajan, että nyt olisi kiva asunto vuokrattavana ihan hänen lähellään, että kyllä meidän nyt pitää muuttaa siihen. Muutimme miehen töiden takia 200km:n päähän 4 vuotta sitten ja anoppi aina jaksaa asiasta marmattaa. Hänen mielestään on minun syyni, että asumme näin kaukana hänestä. Kerran jopa ehdotti, että muuttaisimme miehen vanhaan huoneeseen asumaan kahden lapsemme kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Ja joku kirjoitti noista kotiavustajista ynnä muusta ...

Perinteisenä "maalais" ihmisenä hän ei ota kuuleviin korviinsa, että joku ULKOPUOLINEN tulisi tekemään oman talon työt. Pahempaa nöyryytystä hän ei saata kuvitella. Että silleen...

Näinhän se on. Naapuri höykyttää kuusikymppistä, sairaseläkkeellä ( selkä ym.) olevaa lastaan lumitöihin, remppoihin, puutarhatöihin jne, koska eihän sitä nyt ulkopuolista oteta. Ei ota huomioon, että se oma lapsikin taitaisi tarvita jonkinlaista apua...

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti ap:n anopilla ei ole ajokorttia?

Oma äitini on 75-vuotias ja todella harvalla hänen ikäluokkansa naisella on ajokorttia. Auto on ihan ehdoton juttu maalla, että pääsee liikkumaan oman kylän ulkopuolelle ja se laajentaa eläkeläisen elinpiiriä kummasti. Olisimme varmaan ap:n tapaisessa tilanteessa, jos äitini ei pääsisi käymään harrastuksissa ja kyläilemään (kulkee tietysti myös kauppa-, kaupunki- ja sairaalareissut omalla autolla). Pari vinkkiä, joihin jokaisen kannattaisi kannustaa omia vanhenevia vanhempiaan: edes yksi säännöllinen harrastus/harrastuspiiri ja pitää yllä muitakin sosiaalisia suhteita kuin vain omat (kaukana asuvat) lapset ja lapsenlapset.  

Ja kuljen junalla kerran kuukaudessa 4,5 tuntia suuntaansa tapaamaan äitiäni. Onhan se poissa omasta ajasta, mutta ei sitä vanhaa äitiä voi yksinkään jättää. 

Mikä olisi miehesi mielestä ihanneratkaisu tilanteeseen? Anoppi on kuitenkin miehesi äiti, joten mielestäni miehesi tulisi löytää puoli tien ratkaisu äidin halujen ja sinun halujesi väliltä.. En oikein ymmärrä miksi sinun tulisi joka kerta matkaan tulla. Oma mieheni silloin tällöin tokaisee, ettei nyt jaksa vanhempiani, eikä halua mukaan. Asia on ok, rasittaviahan ne välissä on. Minun vanhempani, joten myös minun riesani.

Mun mieheni taantuu anopin seurassa 13-vuotiaaksi passattavaksi ja komenneltavaksi teiniksi. En viitsi tätä lähes 40-vuotiaan vajoamista katsoa enkä rehellisesti sanottuna halua että lapsetkaan joutuvat tuota vierestä seuraamaan, joten jos mies haluaa yökyläillä usein niin siitä vaan. Minä itse henkilökohtaisesti jaksan sitä ehkä kerran vuodessa. Tuolloin mieheni ei oikeasti jaksa olla edes isä lapsilleen, joten ihan hyvällä omatunnolla olen sanonut, että lapset jää kotiin jos minäkin jään. Anoppi ei ole siinä kunnossa, että voi vahtia alle kouluikäisiä lapsia, ja veikkaan kyllä ettei kouluikäisinäkään heitä kiinnosta mennä mukaan katsomaan kun aikuinen mies (joka on lapsille ihailun kohde) heittäytyy 24/7 sohvalle passattavaksi ja panostus lapsiin on puhdas nolla. Äiti kuskaa kahvit, ruuat ja sarjakuvat siihen sohvalle. Sitten välillä komentaa "äidin nalkuttavalla äänellä" poikansa keittämään kahvia, siistiytymään ja jopa nukkuumaan (kyllä, olen todistanut tämän). Sitten ihaillaan illalla lapsuudenkuvia ja hyvä ettei anoppi miestä pyllylle taputa kun se on niin lutunen poika, vähän vain tottelematon. Joskus anoppi jopa kysyy, kun mies menee vessaan, että meneekö ykkös vai kakkoshädälle, mietin että pyyhkimäänkö mukaan haluaisi.. yök. Joskus myös on minulle sanonut, ettei mieheni voi valvoa minun kanssani katsoen elokuvaa, kun on noin väsynyt. Meillä ei ollut vielä lapsia mutta olimme +30v.

Anopissa ei sinänsä mitään isoa vikaa, tai mitä nyt valehtelen, tuosta voi itse kukin päätellä millainen anoppi on, mutta siis suurin ongelma itselleni on tuo outo dynamiikka heidän välillään. Etoo katsoa kun oma mies muuttuu pikkupojaksi. On tässä pikkupoikia ihan oikeitakin, joita pitää huomioida. Välillä harkitsen jopa eroa, kun tuollainen tappaa kaiken kipinän väliltämme, mutta lapset ovat vielä pieniä.

Mutta AP sinulle sanoisin, että vain itseäsi voit kontrolloida, et muita. Älä mene mukaan jos et vierailuista nauti lainkaan.

Tuohon kotiapuun: vanhusten olisi hyvä tottua jo nuorempina ottamaan apua vastaan ulkopuolisilta. Ikää tulee lisää koko ajan, ei voi olettaa että lapset pitkän matkan päästä pystyvät aina auttamaan.

Toki auttaakin täytyy, mutta tuo oma talo ja oma piha on valinta, mikä ei ole pakollinen. Helpompi olisi muuttaakin ennenkuin on ihan pakko, sopeutuisi helpommin.

29, ei tuokaan ole meilläkään kaukainen tarina.

Mieheni pelkää äitinsä dramaattisuutta, itkua ja loukkaantumisia siinä määrin, että lähinnä väistelee astumasta miinaan. Ymmärrän häntä siinä kyllä. En itsekään jaksa aina sanoa vanhempieni kotkotuksiin vastaan ihan vaan kun ei jaksa ainaista loukkaantumista.

Mutta: myös minun kotona niin ihana ja kotitöitä tekevä ja aikuismainen mieheni muuttuu äitinsä luona pikkupojaksi.

Äiti tekee poikansa lempiruokia ja vahtaa kun syö, kyselee oliko varmasti hyvää ja laitetaanko lautaselle lisää. Minun ruokahalustani hän ei ole pätkän vertaa kiinnostunut :D

Ja kyllä, lapsuuskuvia katsotaan myös täällä joka kerta. Kerran anoppi jopa kaivoi poikansa vanhoja kouluaineita esiin, luki niitä ylpeänä ääneen ja muisteli hyviä kouluarvosanoja!

Mainio juttu oli myös tämä: mentiin miehen kanssa samaan aikaan kylpyhuoneeseen iltapesulle anopin luona vieraillessa. Juttelimme hiljaisella äänellä yhdessä eräästä lapseemme liittyvästä asiasta ja seuraavasta lomastamme. Yhtäkkiä pukuhuoneesta kuuluu kirkkaalla äänellä aivan suihkutilan oven takaa lukkojen takaa anopin ääni! Hän kommentoi keskusteluamme lakonisella äänellään aivan kuin olisimme istuneet yhdessä kahvipöydässä.

Pahinta ei edes ollut se että hän teki niin, vaan se, että huomasin puolisoni ilmeestä, että hän oli aivan kuin aavistanut äitinsä kuuntelevan koko ajan kylppärin oven takana.

Ap

Ap, olet itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

29, ei tuokaan ole meilläkään kaukainen tarina.

Mieheni pelkää äitinsä dramaattisuutta, itkua ja loukkaantumisia siinä määrin, että lähinnä väistelee astumasta miinaan. Ymmärrän häntä siinä kyllä. En itsekään jaksa aina sanoa vanhempieni kotkotuksiin vastaan ihan vaan kun ei jaksa ainaista loukkaantumista.

Mutta: myös minun kotona niin ihana ja kotitöitä tekevä ja aikuismainen mieheni muuttuu äitinsä luona pikkupojaksi.

Äiti tekee poikansa lempiruokia ja vahtaa kun syö, kyselee oliko varmasti hyvää ja laitetaanko lautaselle lisää. Minun ruokahalustani hän ei ole pätkän vertaa kiinnostunut :D

Ja kyllä, lapsuuskuvia katsotaan myös täällä joka kerta. Kerran anoppi jopa kaivoi poikansa vanhoja kouluaineita esiin, luki niitä ylpeänä ääneen ja muisteli hyviä kouluarvosanoja!

Mainio juttu oli myös tämä: mentiin miehen kanssa samaan aikaan kylpyhuoneeseen iltapesulle anopin luona vieraillessa. Juttelimme hiljaisella äänellä yhdessä eräästä lapseemme liittyvästä asiasta ja seuraavasta lomastamme. Yhtäkkiä pukuhuoneesta kuuluu kirkkaalla äänellä aivan suihkutilan oven takaa lukkojen takaa anopin ääni! Hän kommentoi keskusteluamme lakonisella äänellään aivan kuin olisimme istuneet yhdessä kahvipöydässä.

Pahinta ei edes ollut se että hän teki niin, vaan se, että huomasin puolisoni ilmeestä, että hän oli aivan kuin aavistanut äitinsä kuuntelevan koko ajan kylppärin oven takana.

Ap

Heh nyt kuin löytyi jonkinlainen kohtalontoveri, niin kerronpa tämänkin vertaistukena. En ole tästä edes kehdannut miehelleni mitään sanoa. Mieheni oli anoppilassa suihkussa, ja yhtäkkiä anoppi keksi että onkohan miehellä pyyhettä. Lähti sitten viemään pyyhkeen ihan sinne suihkuun asti, eli kun mies oli ilkosillaan siellä, vaikka minä - hänen vaimonsa - olin paikalla myös ja olisin voinut viedä pyyhkeen. Suihku on siis sellainen, ettei sinne voi pyyhettä viedä näkemättä toista itse suihkussa, eikä ole suihkuverhoa tms. En edes kerennyt ehdottaa että veisin, kun anoppi jo juoksi viemään. Tuli sellainen olo, ettei anoppi halunnut minun vievän alastomalle miehelleni pyyhettä.

En ole mikään alastomuuden häpeäjä, mutta kyllä mielestäni vanhemman ja aikuisen lapsen (etenkin vastakkaista sukupuolta olevan) välillä tulee kulkea yksityisyyden raja eikä alastomana olo toisen edessä tule olla samanlaista kuin pikkulapsiaikana. En voisi kuvitella että oma äitini tekisi kälylleni ja veljelleni noin. Tietysti hän antaisi pyyhkeen kälylle, että vietkö tämän.

Tai miettikää jos isäni lähtisi tuomaan minulle pyyhkeen kun olen suihkussa vaikka miehenkin voisi sen tuoda. Jotain outoa tuossa vain on.

-29

Tuo pyyhejuttu olisi aivan hyvin voinut käydä täälläkin.

Anoppini myös vaihtaa itse vaatteita minun ja mieheni nähden varsin estottomasti. Ajattelee varmaan, ettei haittaa jos oma poika näkee, ja minä kun olen nainen niin ei haittaa sekään.

Huokaus. Ei haluta päästää irti siitä läheisyyden tasosta, mikä oli todellista silloin kun se oma poika oli vasta lapsi.

Kirjoittaja -29, sinun anopin ja miehesi dynamiikka kuulostaa ihan todella oudolta ja vaikka en tunne teistä ketään niin minua alkoi jo sekä ällöttämään että raivostuttamaan sinun puolesta täällä läppärin ääressä! Tsemppiä sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Tuo pyyhejuttu olisi aivan hyvin voinut käydä täälläkin.

Anoppini myös vaihtaa itse vaatteita minun ja mieheni nähden varsin estottomasti. Ajattelee varmaan, ettei haittaa jos oma poika näkee, ja minä kun olen nainen niin ei haittaa sekään.

Huokaus. Ei haluta päästää irti siitä läheisyyden tasosta, mikä oli todellista silloin kun se oma poika oli vasta lapsi.

Minun anoppi saattaa yllättäen ja varoittamatta pelmahtaa saunaan (siis täysissä pukeissa) toimittamaan jotain yhdentekevää asiaa, kun itse mieheni kanssa olen (alasti) saunomassa. Esittelemään jotain uusia shampoita tms. Ja me ollaan monta kertaa harrastettu seksiä saunassa, koska anoppilassa ei muualla voi ohuiden seinien takia, mutta saunalla voi kun se on erillinen rantasauna. Onneksi ei tullut anoppi ihan kesken sitä löylyyn!

N40

Ap älä mene mukaan. Anna miehesi suuttua. Tai mene vain kahdesti vuodessa mukaan. Sinun pitää kestää miehen pettymys ja miehen pitää kestää oma pettymyksensä. Sinun on pakko laittaa omat rajasi tuolle hommalle. Mies menköön yksin vaikka ei haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaja -29, sinun anopin ja miehesi dynamiikka kuulostaa ihan todella oudolta ja vaikka en tunne teistä ketään niin minua alkoi jo sekä ällöttämään että raivostuttamaan sinun puolesta täällä läppärin ääressä! Tsemppiä sinulle!

Hei, kiitos todella paljon. En kehtaa ystäville avautua tästä niin on todella "kiva" kuulla, että jonkun muunkin mielestä tilanne on todella outo. Juurikin raivo ja ällötys ovat useimmiten päällimmäisiä tunteita, kun seuraan anopin ja miehen vuorovaikutusta. Ihan rehellisesti voin sano, että tällä iällä olisin ehkä jo eronnut jos ei olisi lapsia. Surullista.

Ja tsemppiä vielä ap:lle myös

-29

Noo, on minunkin mieheni kulkenut kelteisillään olohuoneen poikki äitinsä ohi monta kertaa matkalla saunaan. Minä kylpytakki päällä perässä. Ei se minusta kummaa ollut. Mitä sitä alastomuutta häpeämään omassa perheessä.

Äitini asuu 600 kilometrin päässä. Olen vuosien aikana käynyt säännöllisesti kerran kesällä ja kerran jouluna. Kaikenkaikkiaan kilometrejä on kertynyt niin paljon, että olisin jo reissannut maailman ympäri.

Nyt olen vakavasti harkinnut joulureissun jättämistä väliin. Talvella tuon matkan ajaminen on järkyttävää, ja tarvitsen joululomalla omaakin aikaa.

Ymmärrän ap:ta täydellisesti.