Tyttären ystävä saa vanhemmiltaan asunnon

Ap olin/ olen ainoa joka peukutti sun aloitusta/ajatusta 👍 Osta! Velalla vaan

T. 94

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Puolassa on ihan normikäytäntö että saadaan vanhemmilta kämppä.

Jotenkin raivostuttavaa kun ei itse pääse niin helpolla. Kaverit saa kultalautasella asunnon johon itse joutuu säästämään vuosikymmeniä, mutta toisaalta, eipä se ole multa pois jos joku saa.

Seurustelin italialaisen kanssa, ja sama homma heidän perheessään. Vanhemmat ostavat asunnot ja sitten heidän lapset säästävät rahansa asunnon ostoon taas omille lapsilleen. 

Kukaan ei tarvitse kärsiä tällä tavalla. 

Tosiaan! Paljon kätevämpää noin kun ei tarvitse heittää tuhansia vuokrarahoina kankkulan kaivoon vaan säästää siihen ostettavaan asuntoon.

Jotenkin kuulostaa järkevämmältä järjestelyltä kuin että vanhemmat istuu rahojensa päällä ja nuoret yrittää säästää asuntoon samalla kun maksaa vuokraa jollekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Puolassa on ihan normikäytäntö että saadaan vanhemmilta kämppä.

Jotenkin raivostuttavaa kun ei itse pääse niin helpolla. Kaverit saa kultalautasella asunnon johon itse joutuu säästämään vuosikymmeniä, mutta toisaalta, eipä se ole multa pois jos joku saa.

Seurustelin italialaisen kanssa, ja sama homma heidän perheessään. Vanhemmat ostavat asunnot ja sitten heidän lapset säästävät rahansa asunnon ostoon taas omille lapsilleen. 

Kukaan ei tarvitse kärsiä tällä tavalla. 

Tosiaan! Paljon kätevämpää noin kun ei tarvitse heittää tuhansia vuokrarahoina kankkulan kaivoon vaan säästää siihen ostettavaan asuntoon.

Jotenkin kuulostaa järkevämmältä järjestelyltä kuin että vanhemmat istuu rahojensa päällä ja nuoret yrittää säästää asuntoon samalla kun maksaa vuokraa jollekin.

Lapsiani olen autellut kyllä, mutta todellakin istun itse omien rahojen päällä ja nautin pääomatuloista, joiden turvin pystyn hyvin tekemään puolikasta työviikkoa. Miksi minun pitäisi luopua tästä ilosta, kun olen koko työurani sijoittanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskijä kateus?

Tai sitten tietää, että toinen tyttö voi keskittyä rauhassa opiskeluun. Oma luultavasti on töissä samalla kun opiskelee tms.

Kyllähän sitä haluaisi lapsilleen elämän, joka olisi kaikin puolin tasainen ja onnellinen. Mutta ei se tien silittäminenkään aina auta.

Työssäkäyvä nuori saa työkokemusta, kontakteja, oppii työn ja rahan arvon, oppii talouselämän lainalaisuuksia. Todennäköisesti sisu kasvaa ja ihan pienet murheet eivät kaada. Oppii tuntemaan itsensä ja tietää mitä elämältä tahtoo. Yleensä opinnotkin luistavat paremmin, kun pitää tosissaan paneutua. Ajankäyttö tehostuu. Kyllä työssäkäynnistä on paljon myös hyötyä.

No ei kai kukaan fiksu vanhempi osta varta vasten asuntoa lapselleen. Se on pahimmillaan yhtä ilkeää kuin määrätä opiskeluala. Tai se, kenen kanssa saa seurustella.

Asunto on iso lahja. Isosta lahjasta saattaa seurata kiitollisuudenvelka. Entä jos nuoren unelmissa onkin lähteä ulkomaille pidemmäksi aikaa. Okei, sen voi vuokrata. Entä jos jostain kauempaa löytyy puoliso jolla on oikein sopiva asunto ja parempi muuttaa sinne. Tai työpaikka on tulevaisuudessa jossain muualla. Ei minusta nuoren ole kiire vakiintua.

Asunto voi olla hyvä pesämuna tulevaisuutta ajatellen. Sen arvo voi nousta. Tai laskea. On ok ostaa asunto itselle ja antaa nuoren asua siinä opiskeluajan esim. Sitten sen voi vuokrata edelleen ja pistää raha poikimaan.

Ihan turhaa kadehtia tyyliin pitäiskö mun tehdä sama. Nuoren ystävän äiti on voinut esim periä oman äidin osakkeen ja myyntituloilla ostaa sijoitusmielessä. Tai ajatellut muuttaa asuntoon itse vaikka omakotiasumiseen kyllästyttyään. Omassakin lapsuudessa oli niitä tytönhupakoita, jotka kertoivat mielellään ruusuisempana totuuden mitä se onkaan. Onko edes mitään omistusasuntoa...

Mun mielestä tärkeintä oman talouden hoidossa on menojen ja tulojen tasapaino. Suurituloinen voi velkaantua isostikin. Pienituloinen joka saa rahat riittämään ja ehkä pahan päivän varallekin. Kyllä sitä jälkimmäistä voi loppupeleissä rikkaammaksi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Puolassa on ihan normikäytäntö että saadaan vanhemmilta kämppä.

Jotenkin raivostuttavaa kun ei itse pääse niin helpolla. Kaverit saa kultalautasella asunnon johon itse joutuu säästämään vuosikymmeniä, mutta toisaalta, eipä se ole multa pois jos joku saa.

Seurustelin italialaisen kanssa, ja sama homma heidän perheessään. Vanhemmat ostavat asunnot ja sitten heidän lapset säästävät rahansa asunnon ostoon taas omille lapsilleen. 

Kukaan ei tarvitse kärsiä tällä tavalla. 

Tosiaan! Paljon kätevämpää noin kun ei tarvitse heittää tuhansia vuokrarahoina kankkulan kaivoon vaan säästää siihen ostettavaan asuntoon.

Jotenkin kuulostaa järkevämmältä järjestelyltä kuin että vanhemmat istuu rahojensa päällä ja nuoret yrittää säästää asuntoon samalla kun maksaa vuokraa jollekin.

Eksän vanhemmille lasten onni oli tärkeämpi kuin oma ongelma. Toisaalta he olivat niin rikkaita ettei ne järjestelyt vaikuttaneet lasten tulotasoonsa. Muistan kun appiukko sanoi, että lasten onni on heidän elämässään se tärkeintä. 

Lahjavero 28% arvosta on tämän tytön sitten Suomen valtiolle maksettava. Jos on kämpän arvo 100 000€, niin melkein 30 000 € maksaa tyttö veroja. Reilu 100€/kk tai 3999€/4 vuotta saa verovapaasti lahjoittaa. Muuten on veropetos. Eli varmasti tyttö maksaa. Jos ei maksa, niin sitten ilmoitus verottajalle.

Vero.fi on vinkkipuhelin, jonne voi anonyymisti laittaa tiedot lahjoittelijoista, niin veroviranomaiset tarkastaa, että menee lakien ja asetusten mukaisesti.

Ei. Lapsi ostaa ja säästää itse asuntonsa. Jos nyt autat, siitä ei tule loppua ollenkaan.

Milläs köyhä pieree kun ei sillä ole perset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskijä kateus?

Tai sitten tietää, että toinen tyttö voi keskittyä rauhassa opiskeluun. Oma luultavasti on töissä samalla kun opiskelee tms.

Kyllähän sitä haluaisi lapsilleen elämän, joka olisi kaikin puolin tasainen ja onnellinen. Mutta ei se tien silittäminenkään aina auta.

Työssäkäyvä nuori saa työkokemusta, kontakteja, oppii työn ja rahan arvon, oppii talouselämän lainalaisuuksia. Todennäköisesti sisu kasvaa ja ihan pienet murheet eivät kaada. Oppii tuntemaan itsensä ja tietää mitä elämältä tahtoo. Yleensä opinnotkin luistavat paremmin, kun pitää tosissaan paneutua. Ajankäyttö tehostuu. Kyllä työssäkäynnistä on paljon myös hyötyä.

Toki. Tosin riippuu siitä, kuinka paljon joutuu olemaan töissä opiskelun ohella. Se saattaa myös polttaa useat loppuun. Monen reaktio ap:n aloitukseen oli se, että hän on kateellinen, vaikka syy voi olla yksinkertaisesti myös huoli siitä, ettei pysty tarjoamaan omalle lapselle tasavertaisia lähtökohtia ja huolehtii siitä, miten se vaikuttaa lapsen jaksamiseen/tulevaisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskijä kateus?

Tai sitten tietää, että toinen tyttö voi keskittyä rauhassa opiskeluun. Oma luultavasti on töissä samalla kun opiskelee tms.

Suurimmalle osalla opiskelijoista ei ole vanhempien maksamaa asuntoa/asumista ja kuitenkin opinnot hoituu.

Opiskelijoiden masennus ja ahdistus ovat lisääntyneet. Veikkaan, että se keskittyy juurikin noihin opiskelijoihin, jotka opiskelevat ja ovat töissä samanaikaisesti ja joutuvat jatkuvasti olemaan huolissaan toimeentulosta.

Paksua puhetta. Itse olen opiskelujen ohessa ollut aina töissä eikä ole mitään mielenterveysongelmia. Joillakin varmasti on mutta se ei ole vakiosyy. Vastaavasti on niitä jotka ei ole edes opiskelujen ohessa töissä ja silti on mielenterveysongelmia ja hirveä stressi opinnoista. Eli löytyy näitäkin.

Eiköhän ne mielenterveysongelmat johdu ihan jostain muusta kuin opiskelusta tai töistä, sillä niitä on myös niillä jotka ei opiskele tai ole töissä. On vain jollain tapaa liian herkkä nyky-yhteiskunnan vaateisiin ja/tai ei ole kasvanut alusta pitäen siltä osin pärjäämään, huonoja kokemuksia mikä saa mielenterveyden järkkymään, huonoja ihmissuhteita, jne. Jostain nämä ihmiset ovat jääneet paitsi.

Ihanan naiivia tekstiä. Näin ajattelevat varmaan monet ennen kuin osuu oman tai läheisen kohdalle. No, elämä opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ilmiö että nuorille ostetaan muka asunto, on todella marginaalinen ja lähes aina varakkaiden asuntosijoittajien touhua.

- Pankin täti

Meillä ei alun perin ollut suunnitelmaa ostaa asuntoa lapselle, se tapahtui vähän sattumalta. Sattui sopiva kohde sopivalla sijainnilla ja ihastuin pohjaan. Toki lapsenkin kanssa juteltiin ja käytiin katsomassa rakennuspaikkaa. Ei oltaisi ostettu jos hän olisi ollut jyrkästi vastaan. Koska sillä mielellä ostettiin, että lapsi ostaa sen sitten meiltä myöhemmin. Mutta se oli vähän sellainen kuvio, että tylsä sunnuntai ja poukattiin esittelyyn ja siitä se sitten lähti. Pankista sai lainaa halvalla. Välillä kyllä mietitytti tuliko hätäiltyä, mutta lapsi on asunut siinä nyt vuoden ja tykkää kovasti, sai tehdä siitä oman näköisen.

Mietin noita jotka ostavat 15 vuotta etukäteen. Se asuntohan on jo 15 vuoden jälkeen aika kulahtaneessa kunnossa. Sittenkö siihen tehdään remontti ennen kuin oma lapsi muuttaa siihen? Entä jos hän ei pidäkään siitä asunnosta tai alueesta? Tuntuu oudolta ajatukselta ostaa asunto vauvalle, varsinkin jos on kova odotus että hän myöhemmin muuttaa siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsesi on opiskelija hän hyötyy asunnosta vain jos maksat myös muut asumiskulut. Vanhempien omistamaan asuntoon ei makseta tukia.

Itse kyllä aikoinani kieltäydyin vanhempien ostamasta asunnosta. Ennen kaikkea siksi että vapautta oli enemmän kun ei ottanut mitään vastaan vanhemmiltaan.

Pidän kyllä aika pimeänä tyyppiä, joka jättää ottamatta vastaan parinsadantonnin lahjaa vain koska ei saa siihen asumistukea.

Mahtoivatko kuitenkaan ostaa lapsensa nimiin asuntoa? Lapsi joutuu maksamaan aikamoisen lahjaveron muuten.

Vierailija kirjoitti:

Lahjavero 28% arvosta on tämän tytön sitten Suomen valtiolle maksettava. Jos on kämpän arvo 100 000€, niin melkein 30 000 € maksaa tyttö veroja. Reilu 100€/kk tai 3999€/4 vuotta saa verovapaasti lahjoittaa. Muuten on veropetos. Eli varmasti tyttö maksaa. Jos ei maksa, niin sitten ilmoitus verottajalle.

Vero.fi on vinkkipuhelin, jonne voi anonyymisti laittaa tiedot lahjoittelijoista, niin veroviranomaiset tarkastaa, että menee lakien ja asetusten mukaisesti.

No kyllä mulle ainakin kelpaisi 100 000 euron asunto 30 000 eurolla, mutta valitettavasti kukaan ei lahjoita.

Ajattele sitä niin päin, että kasvatat kunnollisia realiteetit omaavia kansalaisia, et mitään kultalusikka suussa syntyneitä avuttomia ihmisiä. Mun lapset ei tule saamaan mitään kotoa kun ovat kirjoittaneet ylioppilaiksi. Siitä alkaa itsenäisyys.

Assburger kirjoitti:

Joskus sitä ihmettelee, ovatko aloitukset aitoja....

Se ostaa lapselleen asunnon, jolla on ylimääräistä rahaa ennakkoperinnöksi.

Jotkut auttavat lastaan alkuun maksamalla omarahoitusosuuden jne.

Useimmat keskiluokkaisten lapset ovat kuitenkin omillaan pientä rahallista jeesiä lukuunottamatta.

Suomalaisen elämäntehtävä yleen on maksaa oma asuntonsa.

Vai on suomalaisten elämäntehtävä maksaa oma asuntonsa...siitä elämäntehtävästä kyllä kieltäydyn...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsesi on opiskelija hän hyötyy asunnosta vain jos maksat myös muut asumiskulut. Vanhempien omistamaan asuntoon ei makseta tukia.

Itse kyllä aikoinani kieltäydyin vanhempien ostamasta asunnosta. Ennen kaikkea siksi että vapautta oli enemmän kun ei ottanut mitään vastaan vanhemmiltaan.

Pidän kyllä aika pimeänä tyyppiä, joka jättää ottamatta vastaan parinsadantonnin lahjaa vain koska ei saa siihen asumistukea.

Jos ei tulot riitä vastikkeeseen, näin on pakko tehdä. Myisitkö sinä karvaista pyllyäsi kattaaksesi erotuksen?

Ja hei, sekoitat lahjaksi saadun ja vanhempien omistaman. Jälkimmäiseen ei asumistukea saa, ensimmäisestä menee iso lahjavero. Sen jälkeen asumistukea saa, jos tulot on kyllin pienet.

Itse nuorena kärsin siitä kun rikkaat vanhempani eivät auttaneet minua pois muutettuani edes niin että olisin saanut asumis- tai opintotukea, isäni ei antanut tarvittavaa vanhemman tulo- ja varallisuustodistusta vaikka tuloja tai varallisuutta ei ikäni puolesta enää otettu huomioon. Sinänsä tyhmää että tuo paperi tarvittiin silloin.

Päätin silloin että tulen auttamaan omia lapsiani.

Nyt kaikki lapsemme ovat saaneet asua ilmaiseksi omistamissamme asunnoissa. Ei tarvita tukia eikä ole lahjaveron alaista kun asunto on vanhemman omistuksessa. Kun perhe ja varallisuus kasvaa, ovat muuttaneet omilleen ja asunnot on pistetty vuokralle.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Joskus sitä ihmettelee, ovatko aloitukset aitoja....

Se ostaa lapselleen asunnon, jolla on ylimääräistä rahaa ennakkoperinnöksi.

Jotkut auttavat lastaan alkuun maksamalla omarahoitusosuuden jne.

Useimmat keskiluokkaisten lapset ovat kuitenkin omillaan pientä rahallista jeesiä lukuunottamatta.

Suomalaisen elämäntehtävä yleen on maksaa oma asuntonsa.

Vai on suomalaisten elämäntehtävä maksaa oma asuntonsa...siitä elämäntehtävästä kyllä kieltäydyn...

Sen sijaan maksat pääomasijoittajan asunnot. Laskepa pankkien laskureilla, millaisen kämpän maksaisit itsellesi nykyisellä vuokrallasi vaikka 15 vuodessa.

En allekirjoita "elämäntehtävää", mutta sen kyllä, että on kiva jättää lapsille perintö.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun pitäisi ostaa lapsellesi asunto? Lapsi hakemaan vuokra- tai opiskeluasuntoa ja säästämään aikanaan itse omaan asuntoon. Niin aika moni muukin tekee.

Asunto kannattaa ostaa nuorena jo opintojen alussa. Kela käytännössä kuittaa lainan ja vastikkeen saa asumistuessa asumiskuluksi. Myös yhtiölainan osuus luetaan asumiskuluksi.