Tyttären ystävä saa vanhemmiltaan asunnon

Vierailija kirjoitti:

No, voisin kyllä selvitäkin lainasta, jotain pitäisi karsia menoista. Ap

Ymmärrän. Itsekin olen ajatellut, mutta tulin tulokseen...

No, miksi et antaisi lapsesi itse elää omaa elämäänsä. Menee jossain vaiheessa töihin ja hankkii asunnon sieltä, mistä haluaa.

Elä omaa elämääsi.

Kyllä se lapsi ottaa itse sen lainan, kun haluaa. Ole vaikka takaajana, jos haluat.

Toiset saa vanhemmiltaan hevostilat, hevoset, hevosautot, käyttöautot, kaikki.. Siinähän saavat. Tasan ei mee nallekarkit. Täytyy käyttää psykologiaa itseensä ja opetella olemaan tyytyväinen siitä, mitä on..

Vierailija kirjoitti:

Olisko kantsinu itsekin opiskella nuorempana hyväpalkkaiseen ammattiin?

Niin tai, olisko kantsinut syntyä varkauden vanhempien lapsen. Tullut perintönä jo muuna miljoona heille.

Ehkä voisi olla tyytyväinen tähän mitä on.

Jos saa kaiken niin onko se autuus?

Jos saa tehdä hyviä asioita ja tehdä töitä tavoitteidensa eteen, mitä ne sitten ovatkin, niin sehän on tätä elämää. Hyvää sellaista.

Ei tumput suorana lahjojen odottelu ole tavoiteltavaa.

Mitä sinun lapsellesi olet antanut sellaista omaa ja ainutlaatuista. Nytkin haluaisit hänelle sitä

Mitä naapurilla on. Eikö nyt ole ihan hyvä.

Roki olet ratkaisukeskeinen ja haluat ottaa lainan ja osta, … jos se tuo hyvän mielen ja riittävyyden tunteen, niin osta.

Entäs, kun se toisen naapurin lapsi saa veneen ja toisen naapurin saa kaksi asuntoa ja sen yhden kaverin lapsi on tyytyväinen, kun ei ole omaisuutta. Saa olla vapaa ja itse päättää suuntaansa.

Mitä ne muut?

Mitä sinä?

Mitä sinun lapsesi? Oletko puhunut tuosta asiasta?