Tyttären ystävä saa vanhemmiltaan asunnon

Vierailija kirjoitti:

Jos lahjoitat sen lainalla ostetun asunnon käy näin:

Asunnon arvo: 100 000

Sinulla lainaa: 100 000

Tyttäresi joutuu ottamaan lainaa lahjaveroon: 30 000

Eli lainasumma suurempi kuin arvo.

Ensinnäkin, lahjavero 100000€ summasta ensimmäisessä lahjaveroluokassa (kun vanhempi lahjoittaa lapselleen) on vain 10100€. Rahaa toki sekin. Toisekseen, jos tällä tytöllä on myös isä, vanhempien kannattaisi tuo lahjoitettava asunto ostaa yhdessä ja lahjoittaa se sitten. Lahjavero kahdesta 50000€ lahjasta on yhteensä 8400€. 

Sadallatonnilla ei kyllä mitään asuntoa saa, mutta joku tolkku näissä lahjaverojutuissa saisi silti olla.

Kas näin sitä opetetaan lähes aikuiset lapset pärjäämään omillaan. Samat vanhemmat varmaan aikanaan hankkii lapsille työpaikat ja soittelee näiden duunipaikoille. Työpaikat saadaan tutunkaupalla ja ikinä ei pullamössönössö joudu tekemään mitään itse.

Assburger kirjoitti:

Se ostaa, jolla on rahaa, se ei osta, jolla ei ole.

Eihän siinä mitään kummpempaa.

Osta itelles kielioppikirja, ja lopeta asperger ihmisten halventaminen nimimerkilläsi, he yleensä ovat älykkäämpiä kuin kaltaisesi. 

Ja mitä ketjuun tulee, niin jotkut syntyy kultalusikat p*rseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kas näin sitä opetetaan lähes aikuiset lapset pärjäämään omillaan. Samat vanhemmat varmaan aikanaan hankkii lapsille työpaikat ja soittelee näiden duunipaikoille. Työpaikat saadaan tutunkaupalla ja ikinä ei pullamössönössö joudu tekemään mitään itse.

Juu ja vielä kupataan yhteiskunnanrahoja asumistuen muodossa kermaperseperheille. Täysin moraalitonta.

Vanhemmillani oli jonkinsortin "pakkomielle" hankkia minulle ja veljelleni opiskeluasunnot. Se oli jonkinmoista statuksentavoittelua. Isälläni oli ehkä hieman tavanomaista paremmat tulot, äitini oli keskituloinen, mitään perintöjä ei heillä ollut tms. Muistan alakouluikäisenä, että tiukkaa oli rahasta, kun vanhemmillani oli lainaa omasta asunnosta, veljen asunnosta ja kesämökistä..

Oma opiskeluasuntoni missä asuin, oli ihan kammottava, siellä haisi homeelta ja sairastuin siitä. Vanhempani eivät uskoneet, että siellä mitään olisi ollut, mutta lopulta heidän oli pakko uskoa se. Asunto myytiin kosteusvaurioituneena murto-osalla hinnasta, minkä he olivat siitä maksaneet ja syyttivät minua sitten, kun tappiota tuli. Se oli ihan kauheaa...tosi absurdi tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Kas näin sitä opetetaan lähes aikuiset lapset pärjäämään omillaan. Samat vanhemmat varmaan aikanaan hankkii lapsille työpaikat ja soittelee näiden duunipaikoille. Työpaikat saadaan tutunkaupalla ja ikinä ei pullamössönössö joudu tekemään mitään itse.

Vastaavasti sossun asiakkaiden lapset muuttaa 18v iässä "omilleen" eli yhteiskunta maksaa niin asumisen kuin elämisen. Siihen pitää kannustaa, koska tuossahan sitä on omillaan toimeentuleva nuori, joka osaa täytellä toimeentulotukihakemukset ja tietää, mihin saa harkinnanvaraista tukea. Vanhemmat kyllä neuvovat, kunhan pääsevät katkolta kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla vanhemmista ei ole varaa ostaa lapselleen asuntoa, siitä on turha hermoilla. Toki aina on rikkaita joilla on varaa, mutta ei se ole se standardi johon kannattaa pyrkiä.

Minun vanhempani lahjoittivat minulle 10000 euroa omasäästö-osuutta varten, ja pidin jo sitä erittäin avokätisenä. Loput 20000 säästin itse opiskeluaikana, ja sainkin ostettua asunnon heti kun opiskelija-asunnosta piti lähteä.

Suurimmalla osalla opiskeluikäisten vanhemmista on varaa ostaa opiskelijoilleen asunnot ainakin velkarahalla vaikkei varallisuutta vielä olisikaan kertynyt niin paljoa. Jotkut, etenkin yksilapsiset perheet, myyvät jopa omakotitalonsa lapsen muuttaessa pois ja ostavat vanhemmille pienemmän asunnon ja lapselle oman yksiön. Suurin osa ei sitä kuitenkaan tee vaan tekee juuri tuon eli lahjoittaa lapsille omasäästöosuuden, ostaa sijoitusasunnon johon lapsi muuttaa vuokralle tai lainaa lapselle rahaa jonka lapsi sitten maksaa takaisin päin. 

Ja me puhutaan samasta kansasta, jossa lähemmäs joka kuudes ei saa ilman tukia vuokraansa maksettua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli jonkinsortin "pakkomielle" hankkia minulle ja veljelleni opiskeluasunnot. Se oli jonkinmoista statuksentavoittelua. Isälläni oli ehkä hieman tavanomaista paremmat tulot, äitini oli keskituloinen, mitään perintöjä ei heillä ollut tms. Muistan alakouluikäisenä, että tiukkaa oli rahasta, kun vanhemmillani oli lainaa omasta asunnosta, veljen asunnosta ja kesämökistä..

Oma opiskeluasuntoni missä asuin, oli ihan kammottava, siellä haisi homeelta ja sairastuin siitä. Vanhempani eivät uskoneet, että siellä mitään olisi ollut, mutta lopulta heidän oli pakko uskoa se. Asunto myytiin kosteusvaurioituneena murto-osalla hinnasta, minkä he olivat siitä maksaneet ja syyttivät minua sitten, kun tappiota tuli. Se oli ihan kauheaa...tosi absurdi tilanne.

Miksi vanhempasi ostivat sinulle omakotitalon? Asunto-osakeyhtiössä homevauriot korjauttaa taloyhtiö, ei osakas yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsesi on opiskelija hän hyötyy asunnosta vain jos maksat myös muut asumiskulut. Vanhempien omistamaan asuntoon ei makseta tukia.

Itse kyllä aikoinani kieltäydyin vanhempien ostamasta asunnosta. Ennen kaikkea siksi että vapautta oli enemmän kun ei ottanut mitään vastaan vanhemmiltaan.

Pidän kyllä aika pimeänä tyyppiä, joka jättää ottamatta vastaan parinsadantonnin lahjaa vain koska ei saa siihen asumistukea.

Parinsadan tonnin lahjasta (lahjan nettoarvo kulujen jälkeen) menee lahjaveroa 21700 euroa. Minullakaan ei olisi mokomaan varaa myymättä sitä asuntoa samantien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmalla osalla vanhemmista ei ole varaa ostaa lapselleen asuntoa, siitä on turha hermoilla. Toki aina on rikkaita joilla on varaa, mutta ei se ole se standardi johon kannattaa pyrkiä.

Minun vanhempani lahjoittivat minulle 10000 euroa omasäästö-osuutta varten, ja pidin jo sitä erittäin avokätisenä. Loput 20000 säästin itse opiskeluaikana, ja sainkin ostettua asunnon heti kun opiskelija-asunnosta piti lähteä.

Suurimmalla osalla opiskeluikäisten vanhemmista on varaa ostaa opiskelijoilleen asunnot ainakin velkarahalla vaikkei varallisuutta vielä olisikaan kertynyt niin paljoa. Jotkut, etenkin yksilapsiset perheet, myyvät jopa omakotitalonsa lapsen muuttaessa pois ja ostavat vanhemmille pienemmän asunnon ja lapselle oman yksiön. Suurin osa ei sitä kuitenkaan tee vaan tekee juuri tuon eli lahjoittaa lapsille omasäästöosuuden, ostaa sijoitusasunnon johon lapsi muuttaa vuokralle tai lainaa lapselle rahaa jonka lapsi sitten maksaa takaisin päin. 

Ja me puhutaan samasta kansasta, jossa lähemmäs joka kuudes ei saa ilman tukia vuokraansa maksettua.

Kuule tuo väittäjä heittää mutua. Sillä itsellään ei ole varaa omaan asuntoon mutta persuna se heittäytyy wannabe poroporvariksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskijä kateus?

Tai sitten tietää, että toinen tyttö voi keskittyä rauhassa opiskeluun. Oma luultavasti on töissä samalla kun opiskelee tms.

Suurimmalle osalla opiskelijoista ei ole vanhempien maksamaa asuntoa/asumista ja kuitenkin opinnot hoituu.

Opiskelijoiden masennus ja ahdistus ovat lisääntyneet. Veikkaan, että se keskittyy juurikin noihin opiskelijoihin, jotka opiskelevat ja ovat töissä samanaikaisesti ja joutuvat jatkuvasti olemaan huolissaan toimeentulosta.

Vierailija kirjoitti:

Voithan sä lähteä tuohon kilpavarusteluun.

Loppujen lopuksi pudotus näillä kermapyllyillä vain suurempi. Ilmasto tuhoutuu, eikä tämä ylikulutus voi jatkua johon näytetään joitakin nuoria kasvatettavan.

Mitä ihmeen ylikulutusta asunnon hankkiminen on? Joku sen kämpän kuitenkin omistaa, joten miten ilmasto tuhoutuu yhtään sen enempää vanhempien omistaessa asunnon. Jossain sen opiskelijan tulee kuitenkin asua.

Vierailija kirjoitti:

Kas näin sitä opetetaan lähes aikuiset lapset pärjäämään omillaan. Samat vanhemmat varmaan aikanaan hankkii lapsille työpaikat ja soittelee näiden duunipaikoille. Työpaikat saadaan tutunkaupalla ja ikinä ei pullamössönössö joudu tekemään mitään itse.

Tässä erehdyt pahan kerran. Me autamme asuntoasiassa, mutta kyllä opiskelut ja työt pitää hoitaa ihan omilla ansioilla, ei niissä vanhemmat pysty auttamaan. Meidänkin kermapersetyttö sai ensimmäisen oman alansa kesätyöpaikan heti lukion jälkeen, pääsi tekemään data-analyysiä pörssiyhtiöön. Ekan opiskeluvuoden huhtikuusta alkoi työskennellä osa-aikaisesti 2 päivää viikossa, nekin oman alan hommia. Opinnot ovat silti edenneet tavoitevauhdissa ja arvosanat ihan ok. Nyt on kesän täyspäiväisesti työssä ja toiveissa jatkaa syksyllä taas osa-aikaisena, se on vielä auki mutta työt ovat sujuneet hyvin joten toiveikkaita ollaan.

Ei tässä kuule jäädä mitään vetelehtimistä ja biletystä katselemaan. Taloudellisen avustamisen tarkoitus on poistaa turhat rahahuolet ja antaa mahdollisuus keskittyä opiskeluun. Tuollainen oman alan työskentely opintojen ohessa on ok ja silloin ei nähdäkseni haittaa vaikka opinnot hieman venyisivätkin, kun se oman alan työkokemus ja osaaminen karttuu siinä ohessa. Ja IT-alalla varsinkin se työkokemus on tärkeää. Sellaista en toivo omalle lapselle, että opinnot venyy jonkun hampurilaisenpaiston vuoksi, vaikka oppiihan siinäkin työelämästä jotain. Mutta ennemmin niitä oman alan hommia ja niitä on nyt onneksi saanutkin.

Vaikka ollaan ihan hyvin toimeentulevia, niin turhaa rahaa ei ole lapselle syydetty. Kuukausiraha on ollut maltillinen, mutta harrastuksiin ja koulutarvikkeisiin (mukaanlukien hyvä tietokone) on panostettu. On pyritty kasvattamaan fiksu rahankäyttäjä joka ei ole merkkivaatteiden perään, ei nauti tuhlailusta ja osaa seurata rahankäyttöään. Mitään tarpeellista häneltä ei ole puuttunut, mutta turhanpäiväistä shoppailua ei ole harrastettu eikä hän sitä kaipaa. Silti näyttää hänellä olevan sen verran mielenkiintoa työntekoon ja oman rahan ansaitsemiseen, että on hakeutunut niihin oman alan hommiin eikä ole jäänyt lekottelemaan koko kesäksi. Minusta hyvä näin ja tätä tuen mielelläni.

Vierailija kirjoitti:

Kas näin sitä opetetaan lähes aikuiset lapset pärjäämään omillaan. Samat vanhemmat varmaan aikanaan hankkii lapsille työpaikat ja soittelee näiden duunipaikoille. Työpaikat saadaan tutunkaupalla ja ikinä ei pullamössönössö joudu tekemään mitään itse.

Työpaikat saadaan verkostoilla ja vanhemmat ovat osa verkostoa. Aika moni työtön kertoo samaa tarinaa eli ei löydy suosittelijaa, ei pääse edes ensimmäiseen työpaikkaan, koska ei tunne ketään, jonka avulla saisi jalan oven väliin. Ei sen tarvitse olla isä tai äiti, mutta ihmeen usein työpaikkoja täytetään kyselemällä työntekijöiltä, tunteeko kukaan hyvää tyyppiä. Moni saa töitä siksi, että työpaikalla joku tuntee Matin, jonka lapsi Sanna on vastavalmistunut, mahtaisiko Sanna päästä kesäksi tuuraamaan jne.

Et kai pidä sitä jonain kilpailuna? Jos on varaa,ei velaksi.

Mikäli varaa ei ole, suosittelen mieluummin avustamaan tytärtä ensiasunnon hankinnassa kun aika koittaa. Vippaat vähän käsirahaa sille :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, lahjavero 100000€ summasta ensimmäisessä lahjaveroluokassa (kun vanhempi lahjoittaa lapselleen) on vain 10100€. Rahaa toki sekin. T.

Noin ei toimi kuin tollo. Fiksumpi antaa lapselle lainaa asunnon ohella ja pikkuhiljaa lahjoittaa asunnon lapselle niin ettei missään vaiheessa synny lahjaveroa.

Jos on joku salamuurareiden kerho niin voi lahjoitta veljille 1-20, ja kaikki lahjoittavat saman 4999e eteenpäin lapselle. Ja sunto on kerralla lahjoitettu verotta.

 

Onko sinulla omarahoitusosuutta, että edes saat lainaa asuntoon? Pankki ei anna lainaa koko myyntihintaan. Jos sinulla on omarahoitusosuus, niin mikäpä siinä. Tytär maksaa sinulle sitten vuokraa, jolla makselet lainaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kas näin sitä opetetaan lähes aikuiset lapset pärjäämään omillaan. Samat vanhemmat varmaan aikanaan hankkii lapsille työpaikat ja soittelee näiden duunipaikoille. Työpaikat saadaan tutunkaupalla ja ikinä ei pullamössönössö joudu tekemään mitään itse.

Vastaavasti sossun asiakkaiden lapset muuttaa 18v iässä "omilleen" eli yhteiskunta maksaa niin asumisen kuin elämisen. Siihen pitää kannustaa, koska tuossahan sitä on omillaan toimeentuleva nuori, joka osaa täytellä toimeentulotukihakemukset ja tietää, mihin saa harkinnanvaraista tukea. Vanhemmat kyllä neuvovat, kunhan pääsevät katkolta kotiin.

No tuethan onkin tarkoitettu niille jotka niitä tarvitsee. Myös ookoo jos niitä tukia saa hyvin toimeentulevien vanhempien aikuinen lapsi joka ei saa vanhemmiltaan mitään. Mutta sitten jos aikuinen lapsi on käytännössä sidoksissa vanhempiinsa ja asumistuilla keinotellaan tämän perheen sisällä, niin on se halveksittavaa toimintaa ja tukien väärinkäyttöä m

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kas näin sitä opetetaan lähes aikuiset lapset pärjäämään omillaan. Samat vanhemmat varmaan aikanaan hankkii lapsille työpaikat ja soittelee näiden duunipaikoille. Työpaikat saadaan tutunkaupalla ja ikinä ei pullamössönössö joudu tekemään mitään itse.

Työpaikat saadaan verkostoilla ja vanhemmat ovat osa verkostoa. Aika moni työtön kertoo samaa tarinaa eli ei löydy suosittelijaa, ei pääse edes ensimmäiseen työpaikkaan, koska ei tunne ketään, jonka avulla saisi jalan oven väliin. Ei sen tarvitse olla isä tai äiti, mutta ihmeen usein työpaikkoja täytetään kyselemällä työntekijöiltä, tunteeko kukaan hyvää tyyppiä. Moni saa töitä siksi, että työpaikalla joku tuntee Matin, jonka lapsi Sanna on vastavalmistunut, mahtaisiko Sanna päästä kesäksi tuuraamaan jne.

Niin on ajat muuttuneet. Ennen oli häpeä ottaa vastaan työ jota ei ollut saanut omilla asioilla vaan vanhempien avulla.