Tyttären ystävä saa vanhemmiltaan asunnon

Vierailija kirjoitti:

No jos lapsesi on opiskelija hän hyötyy asunnosta vain jos maksat myös muut asumiskulut. Vanhempien omistamaan asuntoon ei makseta tukia.

Itse kyllä aikoinani kieltäydyin vanhempien ostamasta asunnosta. Ennen kaikkea siksi että vapautta oli enemmän kun ei ottanut mitään vastaan vanhemmiltaan.

ei se vapaus mene ja itse otin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis tämä ostaminen kannattaa vain pääkaupunkiseudulla. Muualla vuokrakämppä on hyvä ratkaisu, siitä pääsee eroon.

Kyllä se on kannattavaa missä tahansa yliopistokaupungissa. Niissä on kysyntää pienille vuokra-asunnoille aina, jos omaa tarvetta asunnolle ei ole.

No katsopa esimerkiksi Jyväskylän tai Lappeenrannan tilanne vertailuksi. Ei ole mikään kirkossa kuuluutettu. Ja monellako varsinkaan nuorella on varaa jättää sijoitusasunnoksi kun pitäisi muuttaa toisaalle työnperässä ja ostaa oma asunto sieltä.

Hieno homma, te jotka kykenette, auttakaa lapsianne. Apua voi antaa eritavoilla, ei monellakaan ole tietenkään varaa ostaa asuntoa. Mutta aina voi jotenkin auttaa ja tukea. Tunnekylmää ajattelua jättää lapset omilleen 18 v.

Kaikille kolmelle ostimme kaksiot keskustasta. He maksoivat meille vuokraa ja saivat asumistukea. Vuokratuloilla katoimme asuntojen lainakulut. Oli hyvä sijoitus, sittemmin he ostivat ne meiltä itselleen alimmalla mahdollisella hinnalla (=verotusarvo) - 15%, joka oli täysin laillista. Sillä välin asuntojen hinnat olivat tuplaantuneet, joten nyt heillä on itsellään hyvä sijoitus, vanhin jo ehti myymään ja ostamaan isomman asunnon.

Tunnen yhden miehen, joka osti pitkään toivotulle vastasyntyneelle tyttärelleen yksiön yliopistokaupungista, jotta lapsi voi halutessaan muuttaa siihen aikanaan ja saa asua opintojen aikaan siinä ilmaiseksi. Asunto keretään maksaa vuokratuloilla 15 vuodessa.

Ihanasti tehty, mun vanhemmilla olisi ollut vara ostaa mullekkin asunto siinä vaiheessa kun muutin pois, mutta heidän periaate oli että asunnon hankinta on lapsen oma asia, eivätkä halua taata edes asuntolainojani. Auttavat kyllä rahallisesti muuten. Tunnustan olevani hieman katkera...

Assburger kirjoitti:

Joskus sitä ihmettelee, ovatko aloitukset aitoja....

Se ostaa lapselleen asunnon, jolla on ylimääräistä rahaa ennakkoperinnöksi.

Jotkut auttavat lastaan alkuun maksamalla omarahoitusosuuden jne.

Useimmat keskiluokkaisten lapset ovat kuitenkin omillaan pientä rahallista jeesiä lukuunottamatta.

Suomalaisen elämäntehtävä yleen on maksaa oma asuntonsa.

Ei ole kaikkien elämäntehtävä maksaa omaa asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Hieno homma, te jotka kykenette, auttakaa lapsianne. Apua voi antaa eritavoilla, ei monellakaan ole tietenkään varaa ostaa asuntoa. Mutta aina voi jotenkin auttaa ja tukea. Tunnekylmää ajattelua jättää lapset omilleen 18 v.

En mene koskaan tyhjin käsin ainoan lapseni luo vaan ruokakassien kanssa. Yliopistoa jäljellä vielä 3 v. Rahaakin annoin muutaman satasen viimeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli jonkinsortin "pakkomielle" hankkia minulle ja veljelleni opiskeluasunnot. Se oli jonkinmoista statuksentavoittelua. Isälläni oli ehkä hieman tavanomaista paremmat tulot, äitini oli keskituloinen, mitään perintöjä ei heillä ollut tms. Muistan alakouluikäisenä, että tiukkaa oli rahasta, kun vanhemmillani oli lainaa omasta asunnosta, veljen asunnosta ja kesämökistä..

Oma opiskeluasuntoni missä asuin, oli ihan kammottava, siellä haisi homeelta ja sairastuin siitä. Vanhempani eivät uskoneet, että siellä mitään olisi ollut, mutta lopulta heidän oli pakko uskoa se. Asunto myytiin kosteusvaurioituneena murto-osalla hinnasta, minkä he olivat siitä maksaneet ja syyttivät minua sitten, kun tappiota tuli. Se oli ihan kauheaa...tosi absurdi tilanne.

Suomalainen mentaliteetti on todella kummallinen. Asunnot ovat suurimmalle osalle statussymboli, mulle taas ei. Itseäni varten minä sen ostin, sijainti oli hyvä ja työpaikka lähellä, enkä siksi että sillä pitäisi tulla miljonääriksi. Sijoituskämppää mulla ei ole, eikä tule, sijoitan osakkeisiin. Vuosikausia asuin vuokralla ennen kuin ostin oman kämpän. Omat vanhempani eivät suostuneet ostamaan asuntoa minulle, koska nuorilla elämäntilanteet vaihtelee ja ei heilläkään rahaa tolkuttomasti ollut.

Tämä ilmiö että nuorille ostetaan muka asunto, on todella marginaalinen ja lähes aina varakkaiden asuntosijoittajien touhua.

- Pankin täti

Täällä Puolassa on ihan normikäytäntö että saadaan vanhemmilta kämppä.

Jotenkin raivostuttavaa kun ei itse pääse niin helpolla. Kaverit saa kultalautasella asunnon johon itse joutuu säästämään vuosikymmeniä, mutta toisaalta, eipä se ole multa pois jos joku saa.

Eka vuoden opiskelija saa soluasunnon ja yksiön saa tokavuoden opiskelija. Kyllähän vanhemmat ostaa yksiöitä lapsille kun lähtevät opiskeleen. Ylinääräistä fyffeä on niin miksi ei. Saa asumistuenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskijä kateus?

Tai sitten tietää, että toinen tyttö voi keskittyä rauhassa opiskeluun. Oma luultavasti on töissä samalla kun opiskelee tms.

Suurimmalle osalla opiskelijoista ei ole vanhempien maksamaa asuntoa/asumista ja kuitenkin opinnot hoituu.

Opiskelijoiden masennus ja ahdistus ovat lisääntyneet. Veikkaan, että se keskittyy juurikin noihUtu in opiskelijoihin, jotka opiskelevat ja ovat töissä samanaikaisesti ja joutuvat jatkuvasti olemaan huolissaan toimeentulosta.

Työnteko ei masenna ja saa myös opintotukea ja pankkilainaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskijä kateus?

Tai sitten tietää, että toinen tyttö voi keskittyä rauhassa opiskeluun. Oma luultavasti on töissä samalla kun opiskelee tms.

Suurimmalle osalla opiskelijoista ei ole vanhempien maksamaa asuntoa/asumista ja kuitenkin opinnot hoituu.

Opiskelijoiden masennus ja ahdistus ovat lisääntyneet. Veikkaan, että se keskittyy juurikin noihin opiskelijoihin, jotka opiskelevat ja ovat töissä samanaikaisesti ja joutuvat jatkuvasti olemaan huolissaan toimeentulosta.

Paksua puhetta. Itse olen opiskelujen ohessa ollut aina töissä eikä ole mitään mielenterveysongelmia. Joillakin varmasti on mutta se ei ole vakiosyy. Vastaavasti on niitä jotka ei ole edes opiskelujen ohessa töissä ja silti on mielenterveysongelmia ja hirveä stressi opinnoista. Eli löytyy näitäkin.

Eiköhän ne mielenterveysongelmat johdu ihan jostain muusta kuin opiskelusta tai töistä, sillä niitä on myös niillä jotka ei opiskele tai ole töissä. On vain jollain tapaa liian herkkä nyky-yhteiskunnan vaateisiin ja/tai ei ole kasvanut alusta pitäen siltä osin pärjäämään, huonoja kokemuksia mikä saa mielenterveyden järkkymään, huonoja ihmissuhteita, jne. Jostain nämä ihmiset ovat jääneet paitsi.

Ostatte asunnon tai ette, niin antakaa lapsillenne kumminkin rahaa! Miehelläni on opintovelkaa maksamatta vielä 10k, kun hänen vanhempansa eivät suostuneet auttamaan häntä taloudellisesti. Mieluummin joivat ja pelasivat rahansa. Tämän velkataakan takia emme saa asuntolainaa.

Mun porukat auttoivat mua opiskelujen aikaan antamalla käyttörahaa muutaman satasen kuukaudessa ja lisäksi mulle oli säästetty korkotilille vuosien saatossa se mitä pienistä palkoista pystyttiin, eli yhteensä n. 10000 € josta pystyin hankkimaan itselleni auton ja pääomaa asp-tilille. 

Ap en jaksa lukea noita sosialistisia länkytyksiä, vaan vastaan sinulle tosissani:

Osta! Ota lainaa ja osta, ja tosiaan opintotuen saa siihen Kelasta myös kuten joku fiksu alussa neuvoi.

Tässä markkinassa laina on halpaa. Laina ryhdittää talouttasi, sitä kautta pystyt säästämään.

Iso juttu tytöllesi, jo 5 vuodessa maksat paljon lainaa+arvonnousu.

Me ollaan 37v ja odotetaan vasta esikoista. On sijoitusasuntona kaksio Helsingistä Ullanlinnasta, jossa vuokralainen koko ajan lyhentää lainaa, ja asunnon arvo vain nousee.

Sen lisäksi oma asunto plus 3 sijoitusasuntoa muualta kuin Helsingistä. Ei olla peritty mitään, ihan omalla työllä ja lainojen kans pelaamalla pärjätty.

Osta! Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iskijä kateus?

Tai sitten tietää, että toinen tyttö voi keskittyä rauhassa opiskeluun. Oma luultavasti on töissä samalla kun opiskelee tms.

Yleensä kaiken saaminen valmiina ei ole parantanut kenenkään motivaatiota nähdä vaivaa haluamiensa asioiden eteen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä Puolassa on ihan normikäytäntö että saadaan vanhemmilta kämppä.

Jotenkin raivostuttavaa kun ei itse pääse niin helpolla. Kaverit saa kultalautasella asunnon johon itse joutuu säästämään vuosikymmeniä, mutta toisaalta, eipä se ole multa pois jos joku saa.

Seurustelin italialaisen kanssa, ja sama homma heidän perheessään. Vanhemmat ostavat asunnot ja sitten heidän lapset säästävät rahansa asunnon ostoon taas omille lapsilleen. 

Kukaan ei tarvitse kärsiä tällä tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikille kolmelle ostimme kaksiot keskustasta. He maksoivat meille vuokraa ja saivat asumistukea. Vuokratuloilla katoimme asuntojen lainakulut. Oli hyvä sijoitus, sittemmin he ostivat ne meiltä itselleen alimmalla mahdollisella hinnalla (=verotusarvo) - 15%, joka oli täysin laillista. Sillä välin asuntojen hinnat olivat tuplaantuneet, joten nyt heillä on itsellään hyvä sijoitus, vanhin jo ehti myymään ja ostamaan isomman asunnon.

Me tehdään tämä niin että asunnot ostetaan jo silloin kun lapset pieniä. Laitetaan ulkopuolelle vuokralle ja lainan takaisinmaksuaika 15v. Velattomia siis kun lapset muuttavat opiskelemaan ja asuvat siinä kaksi vuotta omassa käytössä. Sen jälkeen heti kun lapsella mahdollisuus ostaa, myydään lapselle tulla alhaisella verotusarvolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani oli jonkinsortin "pakkomielle" hankkia minulle ja veljelleni opiskeluasunnot. Se oli jonkinmoista statuksentavoittelua. Isälläni oli ehkä hieman tavanomaista paremmat tulot, äitini oli keskituloinen, mitään perintöjä ei heillä ollut tms. Muistan alakouluikäisenä, että tiukkaa oli rahasta, kun vanhemmillani oli lainaa omasta asunnosta, veljen asunnosta ja kesämökistä..

Oma opiskeluasuntoni missä asuin, oli ihan kammottava, siellä haisi homeelta ja sairastuin siitä. Vanhempani eivät uskoneet, että siellä mitään olisi ollut, mutta lopulta heidän oli pakko uskoa se. Asunto myytiin kosteusvaurioituneena murto-osalla hinnasta, minkä he olivat siitä maksaneet ja syyttivät minua sitten, kun tappiota tuli. Se oli ihan kauheaa...tosi absurdi tilanne.

Suomalainen mentaliteetti on todella kummallinen. Asunnot ovat suurimmalle osalle statussymboli, mulle taas ei. Itseäni varten minä sen ostin, sijainti oli hyvä ja työpaikka lähellä, enkä siksi että sillä pitäisi tulla miljonääriksi. Sijoituskämppää mulla ei ole, eikä tule, sijoitan osakkeisiin. Vuosikausia asuin vuokralla ennen kuin ostin oman kämpän. Omat vanhempani eivät suostuneet ostamaan asuntoa minulle, koska nuorilla elämäntilanteet vaihtelee ja ei heilläkään rahaa tolkuttomasti ollut.

Tämä ilmiö että nuorille ostetaan muka asunto, on todella marginaalinen ja lähes aina varakkaiden asuntosijoittajien touhua.

- Pankin täti

Tässä voi jo sanoa; voi ei!!! Onpa siinä rahoitusneuvoja, ONNEKSI et ole mun pankintäti... huh huh

Vierailija kirjoitti:

Tunnen yhden miehen, joka osti pitkään toivotulle vastasyntyneelle tyttärelleen yksiön yliopistokaupungista, jotta lapsi voi halutessaan muuttaa siihen aikanaan ja saa asua opintojen aikaan siinä ilmaiseksi. Asunto keretään maksaa vuokratuloilla 15 vuodessa.

Ihanasti tehty, mun vanhemmilla olisi ollut vara ostaa mullekkin asunto siinä vaiheessa kun muutin pois, mutta heidän periaate oli että asunnon hankinta on lapsen oma asia, eivätkä halua taata edes asuntolainojani. Auttavat kyllä rahallisesti muuten. Tunnustan olevani hieman katkera...

Ymmärrän sua.

Siis mun vanhemmilla on jo monia sijoitusasuntoja ja olen kysynyt joskus, että eikö voitaisi järjestää jokin sopimus yhdessä ja maksan vuokraa tai ostan asuntoa kuten täällä oli yhdessä kommentissa kuvattu, mutta ei.

Ei kuulemma tarvitse heidän alkaa sellaiseen vaan itse saan asiani järjestää.

Harmittaa kun tuntuu vähän tunnekylmältä jos on rahaa ja asuntoja, mutta oman lapsen kanssa ei voi tehdä järjestelyä joka olis sille suunnattoman hyvä ja iso asia kaikin puolin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorella omistusasuminen on hieman hankalaa. Elämäntilanteet muuttuu nopeasti: milloin opiskelu vie toiselle paikkakunnalle (esim. se ala ei ollutkaan kiva ja toisessa kaupungissa olisi joku), milloin halutaan muuttaa kumppanin kanssa yhteen eikä asunto olekkaan tarpeeksi iso, tai vaikka valmistuessa olisi unelmatyöpaikka tarjolla toisella puolen Suomea. Asunnot ei liiku nopeasti, joten siitä voi tulla riippakivi moneksi vuodeksi elämäntilanteen muuttuessa.

Yksiö Helsingin keskustassa myydään elokuussa alle tunnissa. Sitäkö aikaa ei malta odottaa?

Ja yksiö Helsingin keskustassa vuokrataan elokuussa alle 10 minuutissa. Sillä vasta kysyntää onkin!