Sinä joka kadut omakotitaloon muuttoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle maksut ja työt eivät olleet ongelma eivätkä yllätys. Eikä niitä niin hirveästi edes ole ollut. Ja omakotitalossakin voi vaikuttaa siihen, paljonko töitä on. Koko pihaa ei ei ole pakko laittaa lumenluontia vaativaksi parkkipaikaksi eikä leikkausta vaativaksi nurmikoksi. Kunnossa oleva tekniikka on pääsääntöisesti vähemmän työlästä kuin juuri ja juuri yleensä toimiva. Isoin työ on siinä, että vahtii ja tarkastaa, että kaikki toimii.

Sen sijaan eräässä vaiheessa oli vaikea sietää sitä, että keskellä isoa kaupunkiakin asuessa omakotitaloalueilla kaikki tuntevat kaikki. Joka toinen vastaantulija on jollain lailla tuttu, vähintään lasten koulu”kaverien” vanhempi. Siellä on helppo joutua kaikkien tunnistamaksi sirkuspelleksi, jos perheessäsi on jotain omituista. Isossa kaupungissakin omakotialue on vähän kuin pieni kylä.

Samaa olen ajatellut. Lapsuudenkoti oli okt, jotkut naapurit tulivat pihalle juttelemaan ja kutsumatta kylään. Okt-asujat aina moittivat miten ahdistavia ovat kerrostalot, muut liian lähellä. Kokemukseni mukaan naapurit kyllä tuppaavat liian lähelle helpommin okt:ssa.

Höpöhöpö. Joskus 50-luvulla ovat ehkä voineet jossain maalla tulla, mutta ei enää tänä päivänä. Minä olen yli 50 vuotta asunut useissa eri omakotitaloissa ja koskaan ei ole yksikään naapurini tuppautunut kutsumatta pihallemme, saatika kylään.

Riippuu asutko haja-asutusalueella omakotitalossa vai maalla omakotitalossa. Maalla saattaa naapurin löytää omalta pihaltaan kyselemässä jotain juttua tai karkuuttamaansa koiraa etsimässä. Kylään eivät ehkä tuppaudu ilmoittamatta ennalta niinkuin aiemåina vuosikymmeninä mutta on tuollaistakin tapahtunut maalla asuville vanhemmilleni tässä lähiaikoina.

Tutuilla on muuttanut alle vuosi sitten noin 1-2km päähän uusia asukkaita ja ovat jo tutustuneet heihin vaikka ovat ihan eri ikäluokkaa. Ei tälläiset ihan tavattomia tapahtumia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa tulee hirveä määrä kaikkia maksuja. Jos raksaat uutta pelkkiin liittymiin menee 16 000e (viemäri/sähkö/lämpö/ym liittymät), vanhassa toki kuuluvat kaupan hintaan.

Tulee kiinteistövero, tienhoitomaksu (ei kaikkialla), hulevesimaksu, jätehuoltomaksu, ja aivan järkyttävä vakuutusmaksu joka on siis moninkertainen esim rivarin kotivakuutukseen verrattuna.

Puhumattakaan että tulee kallis lämmityslasku, sähkölasku, siirtomaksu, jätevesilasku. Tuo jätevesi ärsyttää siksi että samasta vedestä maksetaan kaksi kertaa, tulovetenä ja jätevetenä.

Joten kustannukset kyllä ”yllättävät” ja nyt en puhu iloisesta yllätyksestä.

Tottakai maksat vedestä joka sinulle kuljetetaan, ja jota sinä ostat, sekä erikseen siitä että sinun jätevetesi käsitellään.

et ymmärtänyt pointtia. Se vesi mikä menee jätevetenä on ok laskuttaa, mutta esim mulla menee paljon vettä puutarhan kasteluun ja se vesi EI MENE mihinkään jötevesikösittelyyn.

Sinä olet tollo itse, etkä tajua pointtia. Se veloitetaan siksi noin, koska jätevettä ja viemärin tuotoksia on hankala ja kallista OKT :ssa mitata käytännössä. Teollisuudessa ja isoilla putkihalkaisijoilla se onnistuu, mutta maksaa aivan saatanasti sielläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle maksut ja työt eivät olleet ongelma eivätkä yllätys. Eikä niitä niin hirveästi edes ole ollut. Ja omakotitalossakin voi vaikuttaa siihen, paljonko töitä on. Koko pihaa ei ei ole pakko laittaa lumenluontia vaativaksi parkkipaikaksi eikä leikkausta vaativaksi nurmikoksi. Kunnossa oleva tekniikka on pääsääntöisesti vähemmän työlästä kuin juuri ja juuri yleensä toimiva. Isoin työ on siinä, että vahtii ja tarkastaa, että kaikki toimii.

Sen sijaan eräässä vaiheessa oli vaikea sietää sitä, että keskellä isoa kaupunkiakin asuessa omakotitaloalueilla kaikki tuntevat kaikki. Joka toinen vastaantulija on jollain lailla tuttu, vähintään lasten koulu”kaverien” vanhempi. Siellä on helppo joutua kaikkien tunnistamaksi sirkuspelleksi, jos perheessäsi on jotain omituista. Isossa kaupungissakin omakotialue on vähän kuin pieni kylä.

Samaa olen ajatellut. Lapsuudenkoti oli okt, jotkut naapurit tulivat pihalle juttelemaan ja kutsumatta kylään. Okt-asujat aina moittivat miten ahdistavia ovat kerrostalot, muut liian lähellä. Kokemukseni mukaan naapurit kyllä tuppaavat liian lähelle helpommin okt:ssa.

Höpöhöpö. Joskus 50-luvulla ovat ehkä voineet jossain maalla tulla, mutta ei enää tänä päivänä. Minä olen yli 50 vuotta asunut useissa eri omakotitaloissa ja koskaan ei ole yksikään naapurini tuppautunut kutsumatta pihallemme, saatika kylään.

Riippuu asutko haja-asutusalueella omakotitalossa vai maalla omakotitalossa. Maalla saattaa naapurin löytää omalta pihaltaan kyselemässä jotain juttua tai karkuuttamaansa koiraa etsimässä. Kylään eivät ehkä tuppaudu ilmoittamatta ennalta niinkuin aiemåina vuosikymmeninä mutta on tuollaistakin tapahtunut maalla asuville vanhemmilleni tässä lähiaikoina.

Tutuilla on muuttanut alle vuosi sitten noin 1-2km päähän uusia asukkaita ja ovat jo tutustuneet heihin vaikka ovat ihan eri ikäluokkaa. Ei tälläiset ihan tavattomia tapahtumia ole.

Itse asun maalla haja-asutusalueella ja asunut jo 20 vuotta. Ainoat, jotka on pihassani käyneet, ovat palotarkastaja, nuohooja ja jehovat. Jälkimmäisiltä kysyin heti kun auton ovi aukeni, että milläs asioilla ollaan ja kun kuulin, niin kerroin samantien, että ei tarvi nousta autosta ja paluureitin tiedättekin.

Minulle muutti lähimmäksi naapuriksi vajaan puolenkilometrin päähän joku perhe noin 5 vuotta sitten. En tiedä perheen koostumusta, mutta rakensivat sen verran ison talon, että ilmeisesti heitä on enemmän kuin kaksi. En tiedä heidän nimeään, enkä ole heitä koskaan nähnyt, eivätkä ole koskaan pihaani tuppautuneet, enkä minäkään heidän pihaansa. Erään toisen naapurin ajokoira on muutaman kerran pihaani tullut, mutta sen isäntä ei koskaan ja koirakin häippässyt omia aikojaan. Ei täällä maallakaan tuntemattomat ja puolitutut tiluksillesi tunkeudu. Kaverit sitten tietenkin asia erikseen, mutta nykyisin kännykkäaikaan ei nekään soittamatta tule.

Meillä suurin työ on viikottainen nurmikon leikkaus ja otan sen vain hyötyliikuntana, ei tarvitse mihinkään pidemmälle lähteä lenkille. Ei tarvitse kyykkiä kun ei laita mitään perenna kukkapenkkejä ja kasvattelee ne purkeissa. Trimmerillä vetelee puiden ja puskien juuret ja laatoituksien reunukset silloin tällöin. Inhosin kerrostalossa asumista ja jos pihatyöt välillä vähän kyllästyttää niin ajattelee vaan sitä kamalaa betonibunkkerin kuumaa luukkua niin johan alkaa taas työt maistumaan. Talven saa levätä ja lumitöitä on vähän niin että ne eivät rasita. Työläin on se nurmikko hoitaa ja sitten on pakko mennä rivariin tai kerrostaloon kun ei enään jaksa tehdä mitään tai jos sairastuu. Tai jos ostaa palveluja mutta en viihtyisi hoitamattomassa ja villintyneessä ympäristössä, sekin alkaa stressata jos jäisi kaikki rempalleen. 

Nyt alkaa vähän kaduttaa. Nimittäin naapurin tontti myytiin ja tontilla oleva mummonmökki purettiin. Kaikki puut ja pensaat kaadettiin, maat kuorittiin pois ja tuotiin tilalle puoli metriä sepeliä. Nyt koko tontilla ei ole yhtään kasvia eikä mitään vihreää vaan pelkkää rakennustavaraa ja -jätettä. Ja tontille, jossa ennen oli yksi pieni sievä mummonmökki tulee nyt omille postimerkin kokoisille tontilleen neljä elementtirakenteista tusinataloa. Ennen ikkunasta näkyi jäniksiä, oravia ja fasaaneita, nyt naapurin seinä ja kuisti alle 10 metrin päästä. Ja varmaan kohta on naapureina kymmenen rääkyvää kakaraa epämiellyttävine vanhempineen sen vanhan herttaisen mummon sijaan. Eli se vit*ttaa kun naapureitaan ei voi valita ja kaupunki antaa rakentaa jollekin 600 neliön plänteille ja muutaman metrin päähän tontin rajasta.

Me jätimme koko "omakotitalovaiheen" välistä vaikka on kaksi lastakin. Toki oma talo ja piha olisi ollut kiva mutta ei napannut ostaa taloa mistään lähiöstä tai jopa korvesta. Tykkään että joka paikkaan pääsee kävellen tai pyörällä. Yksi auto riittää. Kaikki on ollut aina lähellä päiväkodista lukioon. Ja lasten harrastuksetkin melkein vieressä.

Ostimme aikoinaan sadan neliön asunnon + oma terassi pienkerrostalosta ihan keskustassa ja sisäpiha.

Toimiva pohja 4:lle ja myös meille 2:lle parin vuoden päästä kun kuopuskin muuttaa pois. Asuntolainakin on maksettu pois jo 10 vuotta sitten. Halpaa asumista pelkällä yhtiövastikkeella. Taloyhtiö on hyvin hoidettu ja ei ole mitään isoja remppoja tiedossa. Rak.vuosi 1995.

Vierailija kirjoitti:

Meillä suurin työ on viikottainen nurmikon leikkaus ja otan sen vain hyötyliikuntana, ei tarvitse mihinkään pidemmälle lähteä lenkille. Ei tarvitse kyykkiä kun ei laita mitään perenna kukkapenkkejä ja kasvattelee ne purkeissa. Trimmerillä vetelee puiden ja puskien juuret ja laatoituksien reunukset silloin tällöin. Inhosin kerrostalossa asumista ja jos pihatyöt välillä vähän kyllästyttää niin ajattelee vaan sitä kamalaa betonibunkkerin kuumaa luukkua niin johan alkaa taas työt maistumaan. Talven saa levätä ja lumitöitä on vähän niin että ne eivät rasita. Työläin on se nurmikko hoitaa ja sitten on pakko mennä rivariin tai kerrostaloon kun ei enään jaksa tehdä mitään tai jos sairastuu. Tai jos ostaa palveluja mutta en viihtyisi hoitamattomassa ja villintyneessä ympäristössä, sekin alkaa stressata jos jäisi kaikki rempalleen. 

Kolme kertaa on nurtsi leikattu tänä kesänä. Ei se paljoa kasva jos sitä ei kastele.

Lumityöt joutui tekemään noin viisi kertaa viime talvena. Haravointi ja lehtien kärrääminen on tyhmää hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Kadun jonkin verran. Minulla nuo maksut ei ole ollut yllätys eikä iso juttu. Mutta minä olen huomannut vasta jo taloon muutettuani että olen oikeasti patalaiska ihminen jolle esim. ruohon leikkuu, lumen luonti jne on ihan ylivoimaisia tehtäviä. Tällä hetkellä isossa pihassani on noin puolen metrin ruohot ja seassa metrisiä pikkupuiden ja pensaiden alkuja, kun en ole vaan saanut aikaiseksi ajoissa leikata ruohoja ja enää niitä ei millään ruohonleikkureilla alas saakaan. 

Eli jos on patalaiska ja sinkku, en välttämättä suosittele :D Minä kun vielä haaveilin juuri siitä pihasta kuinka kiva se on kesällä, ja etsin talon jossa on oikein kunnon iso piha omalla lammella. Ja nyt siellä pihassa ei voi olla kun sen on vallannut kasvit.

Ostat ajettavan ison leikkurin ja

Palkkaat jonkun mopo jonnen ajamaan.

Kyllä toimii.

Asun mieheni ja kahden lapsemme kanssa omakotitalossa. Talolla ikää 10 vuotta. Asumme tiiviisti rakennetussa kaupungissa, naapurit kuuluvat piha-aidan takaa, mutta näköyhteyttä ei ole. 

Ehkä se yllätti, että minkä verran eri maksuja on. Kiinteistövero, jätemaksu, sähkö, vesi jne. Kaikkea sellaista, joka aiemmin on maksettu yhtiövastikkeen muodossa. 

Ehdottomat plussa; oma tupa, oma lupa. Voin pestä pyykkiä myöhään illalla/aikaisin aamulla. Lapset saavat juosta/hyppiä sisällä. Voidaan itse päättää, maalataanko talo tänä tai ensi kesänä. Tässä nyt vain muutamia juttuja.

Olemme käyttäneet remonttimiestä kodin askareissa. Muuttaessa kolmen huoneen täysi ehostus; tapetit pois, seinien maalaus, lattia- ja ikkunalistat uusiksi. Tänä vuonna tulossa remontti vielä kahteen huoneeseen.

Itse kadun jonkin verran. Pihatyöt ei kiinnosta yhtään ja muutenkin jatkuvasti jotakin tehtävää. Mies meillä nauttii ja kesälomaillat teki koko ajan jotain pihalla tai autotallissa. Itse olen aina ollut enemmän kerrostaloihminen, mutta mies halusi talon. Työleiri tämä on.

Kiinnostaisi tietää miksi katujat eivät muuta osakkeeseen? Joka paikassa on huonoja puolia ja aihetta valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoja kommentteja, puutarhatyö on ihan parasta toipumista työstä.

Verot harmittavat ja sähkön siirtomaksut, mutta halvempaa täällä on kuin kerrostalossa, jossa myös rempataan putkia, julkisivua, ikkunoita jne, ja kalleimman mukaan. Meillä putkiremppa maksoi peräti 7000 e isoon taloon, kerrostalossa tuolla ei saa mitään.

Ei ole "outoja kommentteja" vaan ihmiset ovat erilaisia. Minä vihaan puutarhatöitä ja rakastan simppeliä yksiöasumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullekin omakotitalossa pahin pettymys oli piha. Ja se, etten jaksakaan hoitaa sitä, enkä nauti sen hoidosta. Toinen ongelma sen hoitoon liittyen oli se, että kun tulin tänne 40-vuotiaan selällä, jonka kanssa ei ollut vuosiin tehnyt mitään, niin selkä ei kestänyt kasvimaan kitkentää, eikä kroppa esim. pensasaidan leikkuuta.

En jaksanutkaan poimia omenia, (joita ei syödä, vanhoja puita) ja pensaita jos vielä jaksoikin leikata, niin leikkuujätteen tunkemisesta jonnekin tuli yksi työ kanssa. Edelliset asukkaat olivat istuttaneet puutarhaan pensastavia kasveja ja niiden kanssa on tulla hulluksi.

Ei sitä pihaa ole pakko hoitaa, jos ei huvita. Kunttaa ja kivetystä, sekä terasseja pihalle, tai ihan vaan luonnonvaraiseksi, kuten monissa uusissa omakotitaloissa nykään on tapana. Aivan turhaa lätinää, nämä "pakolliset" pihahommat. Kenenkään ei ole pihalla pakko kyykkiä, jos ei kiinnosta. 

Mitä sitten siihen "jatkuvaan" nurmikon leikkuuseen ja lumitöihin tulee, niin tässä vähän kylmää faktaa omakotiasujalta: viime talvena tein kahdeksat lumityöt ja piha oli läpi talven tiptop kunnossa. Tänä kesänä olen leikannut 8 kertaa nurmikon ja vielä tulen leikkaamaan todennäköisesti 3-4 kertaa riippuen siitä tuleeko vielä lämpimiä ja sateita. Nyt jo kasvu hidastunut niin paljon, että enää tarvii loppukesästä leikata vain joka toinen viikko. Näin siis eteläisessä Suomessa, mutta Helsinkiä jonkun verran pohjoisempana.

Minä olen tehnyt 0 kertaa lumitöitä, ja 0 kertaa pihatöitä, ja rempannut 0:lla eurolla pihaani ja kotiani. Rakastan elämääni näin. Minulle ylläoleva kuulostaa orjuudelta ja kidutukselta.

Omakotiasujan kannattaa olla luonteeltaan sellainen tyyppi jonka on vaikea olla paikallaan ja joka mieluummin touhuaa ihan mitä tahansa. Monet tällaiset touhuajat eivät tajua muunlaisia ihmisiä ja yrittävät tuputtaa elämäntapaansa, tai valehdella että "eihän siinä ole lähes yhtään tekemistä". Onneksi tässä ketjussa on monenlaisia vastauksia.

Kaduin, erosin ja muutin pois. Hirve stressi oli heti aamulla herätessä ja illalla nukkumaan mennessä tekemättömistä rempoista, vesivahingoista, pihasta, puutarhasta, lumitöistä, siivoamisesta, uima-altaan putsauksesta, kaiken kalleudesta - ja naapureista. Kerrostalossa on ihanaa! Ei huolen häivää mistään ja naaåureita en edes näe, joskus harvoin kuulen.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää miksi katujat eivät muuta osakkeeseen? Joka paikassa on huonoja puolia ja aihetta valittaa.

Kun on tottunut siihen, että tilaa on vajaa 200 neliötä, tonttia 1400 neliötä ja pihasta pääsee suoraan puistoon / metsään niin ei hitaita joku 80-neliön kerrostalon oppi, jossa naapureiden askeleet ja muut äänet kantautuvat rakenteita ja putkia pitkin läpi koko talon.

Jos tästä saisi myydessä niin paljon, että jäisi kerrostalohuoneiston jälkeen vaikka 300 tuhatta ylimääräistä hienoa talviasuttavaa kesämökkiä varten niin sitten ehkä. Kerrostaloasumista on kokeiltu neljässä eri talossa 1995-2006 eikä se todellakaan ole meidän juttu. Sitä paitsi nykylainsäädännön mukaan olisimme viisi vuotta korvausvelvollisia kaupanteon jälkeen vaikka uusi omistaja osin omalla hölmöilyllään pilaisi vanhan talon. Tai että joutuisimme maksamaan korvauksia / palauttamaan osan kauppahinnasta jonkin sellaisen rakennustekniset asian takia, joka taloa rakennettaessa oli täysin normaalia rakentamistapaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää miksi katujat eivät muuta osakkeeseen? Joka paikassa on huonoja puolia ja aihetta valittaa.

Kun on tottunut siihen, että tilaa on vajaa 200 neliötä, tonttia 1400 neliötä ja pihasta pääsee suoraan puistoon / metsään niin ei hitaita joku 80-neliön kerrostalon oppi, jossa naapureiden askeleet ja muut äänet kantautuvat rakenteita ja putkia pitkin läpi koko talon.

Jos tästä saisi myydessä niin paljon, että jäisi kerrostalohuoneiston jälkeen vaikka 300 tuhatta ylimääräistä hienoa talviasuttavaa kesämökkiä varten niin sitten ehkä. Kerrostaloasumista on kokeiltu neljässä eri talossa 1995-2006 eikä se todellakaan ole meidän juttu. Sitä paitsi nykylainsäädännön mukaan olisimme viisi vuotta korvausvelvollisia kaupanteon jälkeen vaikka uusi omistaja osin omalla hölmöilyllään pilaisi vanhan talon. Tai että joutuisimme maksamaan korvauksia / palauttamaan osan kauppahinnasta jonkin sellaisen rakennustekniset asian takia, joka taloa rakennettaessa oli täysin normaalia rakentamistapaa.

Niin kyse on siis siitä haluaako rasittua ahtaudesta, naapurien metelistä ja lasten korviahuumaavasta kiljumisesta rappukäytävässä, vai pihatöistä ja lämmityskuluista. Aina löytyy jotain valittamista, ellei ole upporikas joka hoitaa rahalla kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei tullut yllätyksenä,enkä ikinä vaihtaisi omakotitaloasumista.Mutta!Taajama-alueella kannattaa todella tarkkaan katsoa,minkälaiset naapurit ovat!jos olisimme tienneet minkälaiset meidän naapurit on,ei oltaisi tähän ikinä muutettu.

Nyt onneksi alkaa tilanne normalisoitua.

Niin, naapurit voi vaihtua koska tahansa hyviin tai huonoihin, ei siis kannata pitää arvosteluperusteena kun ostaa kiinteistöä

Vierailija kirjoitti:

Me jätimme koko "omakotitalovaiheen" välistä vaikka on kaksi lastakin. Toki oma talo ja piha olisi ollut kiva mutta ei napannut ostaa taloa mistään lähiöstä tai jopa korvesta. Tykkään että joka paikkaan pääsee kävellen tai pyörällä. Yksi auto riittää. Kaikki on ollut aina lähellä päiväkodista lukioon. Ja lasten harrastuksetkin melkein vieressä.

Ostimme aikoinaan sadan neliön asunnon + oma terassi pienkerrostalosta ihan keskustassa ja sisäpiha.

Toimiva pohja 4:lle ja myös meille 2:lle parin vuoden päästä kun kuopuskin muuttaa pois. Asuntolainakin on maksettu pois jo 10 vuotta sitten. Halpaa asumista pelkällä yhtiövastikkeella. Taloyhtiö on hyvin hoidettu ja ei ole mitään isoja remppoja tiedossa. Rak.vuosi 1995.

Olen aina asunut omakotitalossa ja lähellä keskustaa. Fillarilla ja kävellen olen aina päässyt joka paikkaan. Keskustaan on kilometri matkaa ja fillarilla poljen sen muutamassa minuutissa eikä siihen kävellenkään paljon kauempaa kulu. Myöskään piha ei ole mikään postimerkki, vaan reilun kokoinen. Nämä on näitä pienemmän kaupungin etuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei tullut yllätyksenä,enkä ikinä vaihtaisi omakotitaloasumista.Mutta!Taajama-alueella kannattaa todella tarkkaan katsoa,minkälaiset naapurit ovat!jos olisimme tienneet minkälaiset meidän naapurit on,ei oltaisi tähän ikinä muutettu.

Nyt onneksi alkaa tilanne normalisoitua.

Niin, naapurit voi vaihtua koska tahansa hyviin tai huonoihin, ei siis kannata pitää arvosteluperusteena kun ostaa kiinteistöä

Täällä maalla niillä naapureillakaan ei niin väliä. Itsellä lähin naapuri puolenkilometrin päässä, enkä ole hänen kanssa ollut koskaan missään tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää miksi katujat eivät muuta osakkeeseen? Joka paikassa on huonoja puolia ja aihetta valittaa.

Kun on tottunut siihen, että tilaa on vajaa 200 neliötä, tonttia 1400 neliötä ja pihasta pääsee suoraan puistoon / metsään niin ei hitaita joku 80-neliön kerrostalon oppi, jossa naapureiden askeleet ja muut äänet kantautuvat rakenteita ja putkia pitkin läpi koko talon.

Jos tästä saisi myydessä niin paljon, että jäisi kerrostalohuoneiston jälkeen vaikka 300 tuhatta ylimääräistä hienoa talviasuttavaa kesämökkiä varten niin sitten ehkä. Kerrostaloasumista on kokeiltu neljässä eri talossa 1995-2006 eikä se todellakaan ole meidän juttu. Sitä paitsi nykylainsäädännön mukaan olisimme viisi vuotta korvausvelvollisia kaupanteon jälkeen vaikka uusi omistaja osin omalla hölmöilyllään pilaisi vanhan talon. Tai että joutuisimme maksamaan korvauksia / palauttamaan osan kauppahinnasta jonkin sellaisen rakennustekniset asian takia, joka taloa rakennettaessa oli täysin normaalia rakentamistapaa.

Niin kyse on siis siitä haluaako rasittua ahtaudesta, naapurien metelistä ja lasten korviahuumaavasta kiljumisesta rappukäytävässä, vai pihatöistä ja lämmityskuluista. Aina löytyy jotain valittamista, ellei ole upporikas joka hoitaa rahalla kaiken.

Lämmityskuluista? Omakotitalossa on aina halvemmat lämmityskulut, kuin vastaavan kokoisessa kerrostaloasunnossa, jos eristykset ja lämmitysjärjestelmä vähänkään tätä päivää. 

Pihatöistä taas ei tarvi välittää yhtään sen enempää, kuin kerrostalossakaan, jos pihatyöt ei kiinnosta. Nurmikkoa ei ole pakko pitää, mutta jos sellaisen haluaa, eikä kuitenkaan nurmikonleikkuu nappaa, niin robottileikkuri vaan pihaan pyörimään. Talvella voi aurausplvelun ostaa. Itse maksan parikymppiä koko talvesta, kun paikallinen maajussi vetäisee lumilingollaan ohimennessään minunkin pihatieni.