Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteisöllisyys työpaikalla
02.08.2019 |
Kuinka tärkeää teille on yhteiset kahvihetket, tiimipalaverit, tyky-päivät, illanvietot? Edellisessä työpaikassa firma tarjosi esim 2 kertaa vuodessa illallisen ja jonkun aktiviteetin porukalle (meitä oli noin 15), kahvilla istuttiin kahdesti päivässä, käytiin porukalla syömässä. JOs ei lähtenyt niin ei katsottu pahalla. Kun joku läi lomalle hän tarjosi kahvin kanssa jotain, kiva tapa. Nykyisessä työpaikassa ei ole yhtään mitään. Ihmiset istuvat kuin robotit ja lähtevät illalla kotiin. Ei ole liikuntaseteleitä, ei kahvihetkiä, ei mitään.
Kommentit (128)
Olen ollut yhteisöllisessä työpaikassa töissä ja koin sen aika raskaana. Tapana oli tosiaan mennä yhdessä kahvitauolle ja lounaalle. Työasioista ei kuitenkaan saanut puhua eikä alaan liittyvistä asioista, koska haluttiin olla tauolla. Sen sijaan jokaiselta odotettiin ajankohtaisten asioiden seuraamista ja mielipiteiden muodostamista niistä. Jos illalla oli tullut telkkarista A-Studio, oli satavarmaa, että seuraavan aamun kahvitauolla ja lounaalla puhuttiin edellisillan A-Studiossa olleista aiheista. Mulla oli siihen aikaan pienet lapset enkä mitenkään olisi ehtinyt iltaisin istua telkkarin ääressä katsomassa ohjelmaa, joka oli pakko katsoa, jotta osasi keskustella aiheesta seuraavana päivänä. Mua ei muutenkaan siihen aikaan kiinnostanut yhteiskunnalliset asiat, doping-skandaalit, suomalaisten menestys Olympialaisissa, USAn presidentinvaalit, Kiinan ihmisoikeudet yms yms, mutta jos ei osallistunut töissä keskusteluun, muut kokivat, ettei halunnut kuulua työyhteisöön. Joka kuukauden viimeisenä perjantaina oli tapana lähteä porukalla töiden jälkeen oluelle, joissa taas puhuttiin ajankohtaisista aiheista.
Ymmärrän, että tuollainen sopii monille ja monet kaipaavat tuollaista työyhteisöltään, mutta mä koin sen hyvin raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei siis kaipaa työssään mitään taukotilaa, kahvitaukoa, edes joskus jonkun tarjoamia lomapullia, firman tarjoamaa taukojumppaa, tiiimipalavereja, liikuntaseteleitä, tykypäiviä? Siis teette vain työnne omat kahvit pöydän ääressä nauttien eikä mitään muuta? Nuo kaikki puuttuvat työpaikaltani. Istun mielelläni omassa kopissa mutta olisi se mukavaa kun edes joskus joku huikkaisi lounaalle tai juteltaisiin porukalla missä mennään. Olen varmaan outo ihminen. ap. Enkä tosiaan puhu yksityiselämän asioista töissä. Miksi nämå ihmiset ovat toistensa kamuja facessa yms kun mikään yhdessä olo ei töissä kiinnosta? ap
Juu itse olen kaupungilla ja kyllä meillä kahvitauto istutaan porukalla samassa tilassa ja jutustellaan. Aina lomille lähtiessä aina on tarjolla jotain hyvää ja välillä muutenkin joku tuo jotain. Ruokiksellakin useimmat jäävät taukotilaan syömään porukalla omia eväitä. Joskus osa saattaa porukalla käydä jossain muualla syömässä. Nyt kesällä esim. oli virkistysiltapäivä ihan työajalla, grillailtiin ja pelattiin pihapelejä ja juteltiin. Aina välillä on jotain tuollaisia. Meillä on aika välitöntä ja rentia porukkaa, jutustellaan niitä näitä ja vitsaillaan aika paljon ja ronskistikin ja pomollekin voi heittää paljon läppää. Pomo myös on meidän kanssa aina kahvilla ja ruokiksella. Mutta en mä silti vapaa-ajallani työkavereideni kanssa hengaa eivät ole siinä mielessä ystäviä kuitenkaan. Mutta kiva silti, että on tuollainen välitön ilmapiiri töissä, vaikuttaa ainakin mulla töissä viihtymiseen paljon vaikka en edes ole mikään ekstrovertti ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis kaipaa työssään mitään taukotilaa, kahvitaukoa, edes joskus jonkun tarjoamia lomapullia, firman tarjoamaa taukojumppaa, tiiimipalavereja, liikuntaseteleitä, tykypäiviä? Siis teette vain työnne omat kahvit pöydän ääressä nauttien eikä mitään muuta? Nuo kaikki puuttuvat työpaikaltani. Istun mielelläni omassa kopissa mutta olisi se mukavaa kun edes joskus joku huikkaisi lounaalle tai juteltaisiin porukalla missä mennään. Olen varmaan outo ihminen. ap. Enkä tosiaan puhu yksityiselämän asioista töissä. Miksi nämå ihmiset ovat toistensa kamuja facessa yms kun mikään yhdessä olo ei töissä kiinnosta? ap
Mitä tarkoitat tällä "missä mennään"?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yhteisöllisessä työpaikassa töissä ja koin sen aika raskaana. Tapana oli tosiaan mennä yhdessä kahvitauolle ja lounaalle. Työasioista ei kuitenkaan saanut puhua eikä alaan liittyvistä asioista, koska haluttiin olla tauolla. Sen sijaan jokaiselta odotettiin ajankohtaisten asioiden seuraamista ja mielipiteiden muodostamista niistä. Jos illalla oli tullut telkkarista A-Studio, oli satavarmaa, että seuraavan aamun kahvitauolla ja lounaalla puhuttiin edellisillan A-Studiossa olleista aiheista. Mulla oli siihen aikaan pienet lapset enkä mitenkään olisi ehtinyt iltaisin istua telkkarin ääressä katsomassa ohjelmaa, joka oli pakko katsoa, jotta osasi keskustella aiheesta seuraavana päivänä. Mua ei muutenkaan siihen aikaan kiinnostanut yhteiskunnalliset asiat, doping-skandaalit, suomalaisten menestys Olympialaisissa, USAn presidentinvaalit, Kiinan ihmisoikeudet yms yms, mutta jos ei osallistunut töissä keskusteluun, muut kokivat, ettei halunnut kuulua työyhteisöön. Joka kuukauden viimeisenä perjantaina oli tapana lähteä porukalla töiden jälkeen oluelle, joissa taas puhuttiin ajankohtaisista aiheista.
Ymmärrän, että tuollainen sopii monille ja monet kaipaavat tuollaista työyhteisöltään, mutta mä koin sen hyvin raskaana.
Aika heikko pitää ihmisen olla, että sosiaalinen paine todella pakottaa katsomaan ohjelmia, jotka eivät kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yhteisöllisessä työpaikassa töissä ja koin sen aika raskaana. Tapana oli tosiaan mennä yhdessä kahvitauolle ja lounaalle. Työasioista ei kuitenkaan saanut puhua eikä alaan liittyvistä asioista, koska haluttiin olla tauolla. Sen sijaan jokaiselta odotettiin ajankohtaisten asioiden seuraamista ja mielipiteiden muodostamista niistä. Jos illalla oli tullut telkkarista A-Studio, oli satavarmaa, että seuraavan aamun kahvitauolla ja lounaalla puhuttiin edellisillan A-Studiossa olleista aiheista. Mulla oli siihen aikaan pienet lapset enkä mitenkään olisi ehtinyt iltaisin istua telkkarin ääressä katsomassa ohjelmaa, joka oli pakko katsoa, jotta osasi keskustella aiheesta seuraavana päivänä. Mua ei muutenkaan siihen aikaan kiinnostanut yhteiskunnalliset asiat, doping-skandaalit, suomalaisten menestys Olympialaisissa, USAn presidentinvaalit, Kiinan ihmisoikeudet yms yms, mutta jos ei osallistunut töissä keskusteluun, muut kokivat, ettei halunnut kuulua työyhteisöön. Joka kuukauden viimeisenä perjantaina oli tapana lähteä porukalla töiden jälkeen oluelle, joissa taas puhuttiin ajankohtaisista aiheista.
Ymmärrän, että tuollainen sopii monille ja monet kaipaavat tuollaista työyhteisöltään, mutta mä koin sen hyvin raskaana.
Aika heikko pitää ihmisen olla, että sosiaalinen paine todella pakottaa katsomaan ohjelmia, jotka eivät kiinnosta.
Älä muuta sano. Inhoan työpaikkoja, joissa on yhteisöllisyyttä ja kaikkien oletetaan haluavan kuulua siihen yhteisöön tai muuten on kummajainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis kaipaa työssään mitään taukotilaa, kahvitaukoa, edes joskus jonkun tarjoamia lomapullia, firman tarjoamaa taukojumppaa, tiiimipalavereja, liikuntaseteleitä, tykypäiviä? Siis teette vain työnne omat kahvit pöydän ääressä nauttien eikä mitään muuta? Nuo kaikki puuttuvat työpaikaltani. Istun mielelläni omassa kopissa mutta olisi se mukavaa kun edes joskus joku huikkaisi lounaalle tai juteltaisiin porukalla missä mennään. Olen varmaan outo ihminen. ap. Enkä tosiaan puhu yksityiselämän asioista töissä. Miksi nämå ihmiset ovat toistensa kamuja facessa yms kun mikään yhdessä olo ei töissä kiinnosta? ap
Mitä tarkoitat tällä "missä mennään"?
Ja kysyn siis siksi, että meillä "missä mennään" -keskusteluja kutsutaan projektipalavereiksi eikä niistä asioista puhuta lounastauolla, koska kaikki projektin jäsenet eivät ole välttämättä edes samassa firmassa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen yhteisöllisyys = kevättalven ryyppyreissu Leville tms. (toki pakolliset seminaarit ym) ja tietenkin klassikko Pikkujoulu jossa saa juoda viinaa oikein kunnolla ja kähmiä työkavereita, koko vuoden silmäpeliä harrastaneet pääsee toistensa kimppuun. Jes. Eipä oikein tällainen "yhteisöllisyys" kiinnosta, toki varmasti on ihan oikeaakin yhteisöllisyyttä joissakin firmoissa mutta ei täällä.
Minulla on mukavia työkavereita ja tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen, mutta en halua viettää heidän kanssaan vapaa-aikaani. Kahvitauoilla harvemmin käyn ja lounaalla tykkään käydä itsekseni, saa hetken rauhan levottomasta ja hälyisestä avokonttorista. Työajalla järjestettäviin tyky-tilaisuuksiin osallistun ihan mielelläni, mutta työajan ulkopuoliset illanvietot, pikkujoulut ym. yleensä skippaan. Tätä ei onneksi meillä katsota pahalla.
En siis arvosta enkä kaipaa työpaikalta yletöntä yhteisöllisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskin tilanne yksilölle lienee tämä mikä mulla nyt on: työpaikalla ollaan hyvin yhteisöllisiä, mutta juuri sinä olet se erilainen jota ei porukkaan huolita.
Olen keski-ikäinen nainen miesvaltaisessa firmassa, jossa useimmat vielä nuoria, 25-35 vuotiaita. Täällä on joo sosiaalista. Siellä niitä istuu nytkin poikia pelitilassa juomassa perjantaikaljaa ja pelaamassa jotain tietokonepelejä. Viettävät yhdessä saunailtoja ja viikonloppuja tms. Höpöttelevät iloisesti avokonttorissa. Ovat tosiaan ihan sen oloisia että ovat hyviä kavereita keskenään.
No, sitten olen minä, outolintu. Vieroksuvat selvästi koska olen väärää ikäluokkaa ja sukupuolta. Olen välillä yrittänyt aktiivisesti tehdä tuttavuutta ja kyllä minulle ihan peruskohteliaasti, mutta vaivautuneesti, vastataan, mutta selvästi huomaa että eivät he ymmärrä mitä minä siellä heidän porukassa teen ja toivovat että menisin pois. Voi sitä vaivaantumisen määrää kun kerran ilmestyin saunailtaan, jonne kuitenkin kaikille työntekijöille, minullekin tuli kutsu! Ilmeisesti ajattelivat, ettei "tätin" läsnä ollessa voi olla rennosti ja oli tosi jäykkä tunnelma. Pomoni on nainen ja sanoi minulle ihan suoraan, että ei ole pojat oikein minulle lämmenneet, kun olen niin erilainen. Toivoi että jaksan silti, koska arvostaa minua työntekijänä ja asiakkaatkin arvostaa.
Välillä tulee ihan vainoharhaisia oloja, että nauraakohan ne joukolla minua, jos kuuluu naurua jostain. Tiedän että tuskin minua useinkaan miettivät, mutta sellaista se tiiviin porukan ulkopuolisena oleminen tekee, että alkaa tuntea että on enemmänkin vainottu.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis kaipaa työssään mitään taukotilaa, kahvitaukoa, edes joskus jonkun tarjoamia lomapullia, firman tarjoamaa taukojumppaa, tiiimipalavereja, liikuntaseteleitä, tykypäiviä? Siis teette vain työnne omat kahvit pöydän ääressä nauttien eikä mitään muuta? Nuo kaikki puuttuvat työpaikaltani. Istun mielelläni omassa kopissa mutta olisi se mukavaa kun edes joskus joku huikkaisi lounaalle tai juteltaisiin porukalla missä mennään. Olen varmaan outo ihminen. ap. Enkä tosiaan puhu yksityiselämän asioista töissä. Miksi nämå ihmiset ovat toistensa kamuja facessa yms kun mikään yhdessä olo ei töissä kiinnosta? ap
Töissä ollaan tekemässä töitä eikä lomailemassa. Jokainen haluaa suoriutua työstään työajan puitteissa ja relata ihan itsekseen tai hoidella omia asioitaan ne lakisääteiset tauot. Eikö sinulla ole mitään omaa elämää jos työpaikankin pitäisi olla joku huvikeskus ja työkavereiden viihdyttää sinua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis kaipaa työssään mitään taukotilaa, kahvitaukoa, edes joskus jonkun tarjoamia lomapullia, firman tarjoamaa taukojumppaa, tiiimipalavereja, liikuntaseteleitä, tykypäiviä? Siis teette vain työnne omat kahvit pöydän ääressä nauttien eikä mitään muuta? Nuo kaikki puuttuvat työpaikaltani. Istun mielelläni omassa kopissa mutta olisi se mukavaa kun edes joskus joku huikkaisi lounaalle tai juteltaisiin porukalla missä mennään. Olen varmaan outo ihminen. ap. Enkä tosiaan puhu yksityiselämän asioista töissä. Miksi nämå ihmiset ovat toistensa kamuja facessa yms kun mikään yhdessä olo ei töissä kiinnosta? ap
Mitä tarkoitat tällä "missä mennään"?
Ja kysyn siis siksi, että meillä "missä mennään" -keskusteluja kutsutaan projektipalavereiksi eikä niistä asioista puhuta lounastauolla, koska kaikki projektin jäsenet eivät ole välttämättä edes samassa firmassa töissä.
Vielä tähän, niin on meillä 1-2 kertaa vuodessa myös konsernitason "missä mennään"-tiedotustilaisuus, jossa ylempi johto kertoo firman tilanteesta. Yksi kerta vuodessa ei ole huolestuttavaa, mutta jos tulee toinenkin kerta, yleensä se ennakoi yt-neuvotteluita.
Musta on ihan kiva kun ei ole mitään. Käydään vaan istumassa töissä. Elämä on vapaalla. Näin säästyy kuppikunnilta ja ilkeilyiltäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi niin monet firmat kertovat työpaikkailmoituksessaan tiiviistä ja kivasta työyhteisöstä jne kaikesta muusta työhön kuulumattomasta? Olen ollut liki vuoden töissä eikä ole pidetty esim kertaakaan kehityskeskustelua, yhden kerran 20 minuutin tiimipalsu. Siinä käytiin läpi kesälomat. Muuten moikkaan näitä ihmisiä ohimennen aamulla ja lopun päivää laitan heille jatkuvasti mailia. Töitä olen täällä tekemässä mutta ei tämäkään ihan normaalia toimintaa ole. ap
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei siis kaipaa työssään mitään taukotilaa, kahvitaukoa, edes joskus jonkun tarjoamia lomapullia, firman tarjoamaa taukojumppaa, tiiimipalavereja, liikuntaseteleitä, tykypäiviä? Siis teette vain työnne omat kahvit pöydän ääressä nauttien eikä mitään muuta? Nuo kaikki puuttuvat työpaikaltani. Istun mielelläni omassa kopissa mutta olisi se mukavaa kun edes joskus joku huikkaisi lounaalle tai juteltaisiin porukalla missä mennään. Olen varmaan outo ihminen. ap. Enkä tosiaan puhu yksityiselämän asioista töissä. Miksi nämå ihmiset ovat toistensa kamuja facessa yms kun mikään yhdessä olo ei töissä kiinnosta? ap
Olet varmasti hyvin erilaisessa työpaikassa kuin minä. Ei meillä olisi edes mahdollista järjestää mitään yhteistä taukojumppaa, koska ei kaikilla ole mahdollisuutta pitää taukoja samaan aikaan. Ihmisiä tulee ja menee, on monenlaisia palavereja, ihmiset ovat eri projekteissa. Tiimipalavereita meillä on, mutta ne ovat siis palavereja samaan tiimiin eli kulloiseenkin projektiin kuuluville ja niissä käsitellään projektiin liittyviä asioita. Ei niihin osallistu sellaiset, jotka eivät kuulu ko tiimiin eli projektiin. Projekteja alkaa ja loppuu ja ihmiset vaihtuvat eri projekteihin sen mukaisesti, kenellä on riittävä asiantuntemus ja myös aikaa uudelle projektille. Monesti näissä projektipalavereissa on mukana asiakkaiden ja yhteistyökumppaneidenkin edustajat eli eivät ole pelkästään omia työkavereita.
Työn luonteen vuoksi kahvimukillinen haetaan yleensä kahden palaverin välissä samalla reissulla, kun käydään vessassa. Kahvi juodaan työpisteellä, jos kyse on Skype-palaverista ja jos taas on kyse face to face -palaverista, kahvi juodaan neukkarissa. Lomapullia ei varmaan kukaan osaa edes kaivata, mutta työnantaja on järjestänyt joka viikko toimitettavan hedelmäkorin kahvihuoneen pöydälle, joten siitä voi napata omenan, banaanin tms mukaansa. Usein ei kahden palaverin välissä ehdi edes lounaalle, jotan on ihan hyvä, että saa jotain huitaistua napaansa. Varsinkin, jos jälkimmäinen palaveri on fyysisesti asiakkaan luona.
Liikuntasetelit meillä on ja kukin käyttää niitä vapaa-ajallaan kuten haluaa. Työajalla niitä ei käytetä. Tyky-päiviäkään ei ole, koska liikuntaseteleiden tarkoitushan on tehdä tyky-päivät tarpeettomiksi. Eikä työn luonteen vuoksi muutenkaan olisi oikein mahdollista saada isompaa porukkaa samaan aikaan samaan paikkaan ilman, että työt kärsivät. Meillä on kuitenkin varsin hyvä työterveyshuolto ja jos työntekijällä on terveytensä kanssa jotain työntekoa haittaavaa ongelmaa, erilaisiin kuntoutuksiin on mahdollista päästä.
Työntekijöiden koulutus on aika hyvällä mallilla, mutta jokainen työntekijä itse arvioi, millaista koulutusta tarvitsee sekä selvittää, missä ja milloin sellaista olisi tarjolla. Kun sopiva löytyy, voi mennä esimiehen kanssa sopimaan koulutukseen menosta.
Olen oikein tyytyväinen työpaikkaani enkä kaipaa mainitsemiasi asioita.
Vierailija kirjoitti:
No miksi niin monet firmat kertovat työpaikkailmoituksessaan tiiviistä ja kivasta työyhteisöstä jne kaikesta muusta työhön kuulumattomasta? Olen ollut liki vuoden töissä eikä ole pidetty esim kertaakaan kehityskeskustelua, yhden kerran 20 minuutin tiimipalsu. Siinä käytiin läpi kesälomat. Muuten moikkaan näitä ihmisiä ohimennen aamulla ja lopun päivää laitan heille jatkuvasti mailia. Töitä olen täällä tekemässä mutta ei tämäkään ihan normaalia toimintaa ole. ap
No oliko sun työpaikastasi tuollainen ilmoitus? Vai oletitko vain, että sielläkin olisi kaikkea kivaa?
treffit kirjoitti:
Parjaisin ilmankin, mutta onhan se kivaa etta tehdaan yhdessa silloin talloin jotain kivaa myos vapaa-ajalla. Ennen lomien alkua oli karibialaiset grillibileet, pomo luovutti ison puutarhansa kayttoomme ja palkattiin kokki. Myos elamankumppani ja lapset olivat tervetulleita.
Nyt lomien jalkeen mennaan ajamaan kartingia, sen jalkeen varmaan taas yhteisruokailu.
Ennen joulua mentiin "isosti" syomaan, monen ruokalajin illallinen viineineen kalliissa ravintolassa. Tamakin oli myos elamankumppaneille.
Ja meilla synttarisankari tuo perinteisesti kakkua koko firmalle.
Niin ne on firmat erilaisia. Entisessä työpaikassa yhdessä tekeminen tarkoitti sitä, että käveltiin yhdessä jonnekin makkarapaistopaikalle, jokainen toi omat syömiset ja juomiset. Tämä tapahtui luonnollisesti työpäivän jälkeen. Kahvitauoista meille muistutettiin säännöllisesti, että niiden pituus on 8 minuuttia eikä 10. Omalla osastolla oli yli 30 henkilöä ja koko meidän toimipisteessä yli 100, joten pelkät kahvileivät olisivat tulleet julmetun kalliiksi. Kyseessä oli valtakunnallinen iso yritys.
Ketjun luettuani sain käsityksen, että ap on aika uransa alussa ja työyhteisö on pieni, meniköhän väärin?
Työuran alussa, innokkaana ja pienessä työyhteisössä ehkä ajatusmaailma toimiikin niin, että töissä pitää olla kivaa.
Kun vuosia kertyy, mieli avautuu ja huomaa ne pienet klikit, mitä syntyy ihmisten välille, teet niin tai näin - silti tulee jostain paskaa niskaan. Silloin ehkä ajatusmaailma muuttuu tästä yhteisöllisyydestä, eikä halua jakaa sitä kahvikupposhetkeään muiden kanssa, kriittisyys kasvaa jne.
Saati, jos olet isommassa työyhteisössä (yli 500 henkilöä) asia menee niin, että pidetään infotilaisuuksia youtuben kautta, missä isot johtajat kertovat, kuinka kaikki on niin helevetin hyvin ja olemme yhteisöllisiä. Silti ihmiset voi huonosti. Työnsä tekevät, koska siitä saa palkan.
Joku mainitsi tuolla myös työterveyshuollon, on hyvä asia tottakai. Täytyy vain muistaa, että se on TYÖterveyshuolto, joka on työnantajan puolella aina ja myös tiedot vuotavat työantajalle päin. Siihenkin kannattaa siis suhtautua varauksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan sitä yhteisöllisyyttä, ja luulen että suurin osa täällä työpaikallakin inhoaa. Valitettavasti pomo intoilee siitä ja kerran kuussa on jotain tiimipäivää sun muuta. Suurin osa osallistuu niihin vaikkei haluaisi, koska ei halua mainetta ettei kiinnosta tiimihommat. Itse en osallistu koskaan, ja on muutama muukin jotka ei.
Yhteiskahvitteluja tai turhan puhumisia itse työpaikalla ei onneksi ole. Olisi sellainen ahdistavaa.
niin, toki kertoo jo työpaikan hengestä sekin, että yhteiset kahvihetket olisivat ahdistavia. Meillä oli hyvä ja iloinen tiimi aiemmin, ja töihin oli ilo mennä. Nyt ei kahvitella ja henkikin kyllä erilainen. ap
Ollaankohan samassa paikassa töissä...
Alue: Aihe vapaa
Oletko tullut ajatelleeksi, että työkaverisi ovat ehkä keskenään niin erilaisia ihmisiä, ettei heillä ole mitään yhteistä juteltavaa 10 minuutin kahvitauolle? Jos kaikilla on vielä kiire ja ovat ärtyneitä, se viittaa stressiin eikä stressaantuneena välttämättä jaksa seurata edes uutisia ja ajankohtaisia asioita, jolloin yhteistä kahvihuonepuhuttavaa ei yksinkertaisesti ole. Tai ainoa yhteinen puheenaihe on työasiat, mutta moni haluaa taukoa juuri työasioista eikä käyttää vähäisiä taukojaankin työasioista puhumiseen. On paljon mukavampaa ottaa kahvi omaan työpisteeseen ja vaikka laittaa tauolla viestejä ystävilleen, kavereilleen, puolisolleen tai lapsilleen. Tai googlettaa jonkun viraston, ravintolan tms aukioloaika, tarkistaa puolison lennon paluuaika tms, mitä ei ehdi tehdä muulloin kuin tauolla.