Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteisöllisyys työpaikalla
02.08.2019 |
Kuinka tärkeää teille on yhteiset kahvihetket, tiimipalaverit, tyky-päivät, illanvietot? Edellisessä työpaikassa firma tarjosi esim 2 kertaa vuodessa illallisen ja jonkun aktiviteetin porukalle (meitä oli noin 15), kahvilla istuttiin kahdesti päivässä, käytiin porukalla syömässä. JOs ei lähtenyt niin ei katsottu pahalla. Kun joku läi lomalle hän tarjosi kahvin kanssa jotain, kiva tapa. Nykyisessä työpaikassa ei ole yhtään mitään. Ihmiset istuvat kuin robotit ja lähtevät illalla kotiin. Ei ole liikuntaseteleitä, ei kahvihetkiä, ei mitään.
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Meillä just toi jälkimmäinen vaihtoehto. Vituttaa työskennellä tollasessa paskaladossa. Todennäkösesti kesäloman loputtua lähden menemään.
Sama (eli ap tässä). Vihaan avokonttoreita mutta nehän täällä sitten toki onkin. Ihmiset istuvat kuin sillit suolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin tuo jälkimmäinen ja sopii mulle oikein hyvin. En kaipaa yhteisöllisyyttä työporukalta.
Niin, onhan se ihan inhottavaa että työpaikalla pitäisi tehdä töitä, eikä makseta kahvinjuonnista, seurustelusta, eikä salilla käymisestä. Ihan epistä!
Anna kun arvaan: edellinen "firma" oli järjestö, jota pyöritettiin avustusvaroin. Näiden olemassaolon oikea tarkoitus on tuottaa johdolle ja keskijohdolle töitä, jotta jakkukalkkunoiden ei tarvitsisi jäädä työttömäksi.
Parjaisin ilmankin, mutta onhan se kivaa etta tehdaan yhdessa silloin talloin jotain kivaa myos vapaa-ajalla. Ennen lomien alkua oli karibialaiset grillibileet, pomo luovutti ison puutarhansa kayttoomme ja palkattiin kokki. Myos elamankumppani ja lapset olivat tervetulleita.
Nyt lomien jalkeen mennaan ajamaan kartingia, sen jalkeen varmaan taas yhteisruokailu.
Ennen joulua mentiin "isosti" syomaan, monen ruokalajin illallinen viineineen kalliissa ravintolassa. Tamakin oli myos elamankumppaneille.
Ja meilla synttarisankari tuo perinteisesti kakkua koko firmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, onhan se ihan inhottavaa että työpaikalla pitäisi tehdä töitä, eikä makseta kahvinjuonnista, seurustelusta, eikä salilla käymisestä. Ihan epistä!
Anna kun arvaan: edellinen "firma" oli järjestö, jota pyöritettiin avustusvaroin. Näiden olemassaolon oikea tarkoitus on tuottaa johdolle ja keskijohdolle töitä, jotta jakkukalkkunoiden ei tarvitsisi jäädä työttömäksi.
Oli kansainvälinen vientialan firma, kuten tämä nykyinenkin. Ja toki työpaikalla tehdään töitä mutta kyllä joku hengähdystaukokin hyväksi on. Samoin työntekijöiden huomioiminen muutenkin. ap
Mä inhoan sitä yhteisöllisyyttä, ja luulen että suurin osa täällä työpaikallakin inhoaa. Valitettavasti pomo intoilee siitä ja kerran kuussa on jotain tiimipäivää sun muuta. Suurin osa osallistuu niihin vaikkei haluaisi, koska ei halua mainetta ettei kiinnosta tiimihommat. Itse en osallistu koskaan, ja on muutama muukin jotka ei.
Yhteiskahvitteluja tai turhan puhumisia itse työpaikalla ei onneksi ole. Olisi sellainen ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehdään töitä projektimuotoisesti ja työ on tiimityötä. Kyllä siinä yhteisöllisyys on aika tärkeää ja homma tökkii aika lailla jos sattuu liian monta introverttia "olen vain töissä täällä"-tyyppiä samaan projektiryhmään. Ylipäätään jos töissä vietetään 1/3 vuorokaudesta n. 200 päivänä vuodessa niin kyllä kaikkien pitää osata soittaa samassa tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan sitä yhteisöllisyyttä, ja luulen että suurin osa täällä työpaikallakin inhoaa. Valitettavasti pomo intoilee siitä ja kerran kuussa on jotain tiimipäivää sun muuta. Suurin osa osallistuu niihin vaikkei haluaisi, koska ei halua mainetta ettei kiinnosta tiimihommat. Itse en osallistu koskaan, ja on muutama muukin jotka ei.
Yhteiskahvitteluja tai turhan puhumisia itse työpaikalla ei onneksi ole. Olisi sellainen ahdistavaa.
niin, toki kertoo jo työpaikan hengestä sekin, että yhteiset kahvihetket olisivat ahdistavia. Meillä oli hyvä ja iloinen tiimi aiemmin, ja töihin oli ilo mennä. Nyt ei kahvitella ja henkikin kyllä erilainen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, onhan se ihan inhottavaa että työpaikalla pitäisi tehdä töitä, eikä makseta kahvinjuonnista, seurustelusta, eikä salilla käymisestä. Ihan epistä!
Anna kun arvaan: edellinen "firma" oli järjestö, jota pyöritettiin avustusvaroin. Näiden olemassaolon oikea tarkoitus on tuottaa johdolle ja keskijohdolle töitä, jotta jakkukalkkunoiden ei tarvitsisi jäädä työttömäksi.
Oli kansainvälinen vientialan firma, kuten tämä nykyinenkin. Ja toki työpaikalla tehdään töitä mutta kyllä joku hengähdystaukokin hyväksi on. Samoin työntekijöiden huomioiminen muutenkin. ap
Parhaat huomioimisen tavat on positiivinen suullinen palaute kun siihen on aihetta, sekä erityisesti hyvän työn huomioiminen palkassa, kun siihen on aihetta.
Nuo "hengähdystauot" kun on sellaisia, että osalle ne on todella ahdistavaa ja vastenmielistä pakkopullaa. Erityisesti introvertit ihmiset niissä yrittää lähinnä kestää,vaikka 100* mieluummin olisivat vaikka siellä työpaikalla tekemässä työtä senkin ajan. Olipa hieno huomiominen ja hengähdystauko heille, lähinnä vuoden ahdistavin työtapahtuma.
Mä en halua kaveerata työkavereiden kanssa kovin paljon, mutta kaikkien kanssa yritän tulla toimeen. Osa ihmisistä on lahjakkaita ja hyviä, mutta osa melkoisia pöllöpäitä, jotka draamailevat ja elävät liian tunteidensa vietävinä. Siksi en juuri käy illanvietoissa enkä lounailla seurueissa. Vaihdan sanan, pari kahvihuoneessa kenen kanssa vaan, mutta en millään tasolla halua elää työkavereiden kanssa elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin 30 työvuoden jälkeen - ahdistun jos sanasta yhteisöllisyys. Töissä ollaan töissä, eikä minua kiinnosta pätkän vertaa kenenkään lasten korvatulehdukset, pianotunnit ym. paskanjauhanta.
Useinhan näissä kahvipöydissä ne muutamat ovat äänessä ja kaikki tietävät heidän kotiasiansa, minkä ikäiset lapset, missä asuu, millainen auto, ulkomaanmatkat. Ei kotiasioita töihin ja sama toisinpäin.
Työkaverit ja ystävät ovat erikseen ja kannattaa pitää erillään.
Tykypäivät ne vasta kammottavia olivatkin, kun joskus niitä oli. Leikitään ja on tekohauskaa. Hyöty?
Mihin sitä yhteisöllisyyttä tarvitaan, kun jokaisella on oma hommansa, eikä isossa yhteisössä voi tietää, mitä toinen tekee päivänsä aikana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan sitä yhteisöllisyyttä, ja luulen että suurin osa täällä työpaikallakin inhoaa. Valitettavasti pomo intoilee siitä ja kerran kuussa on jotain tiimipäivää sun muuta. Suurin osa osallistuu niihin vaikkei haluaisi, koska ei halua mainetta ettei kiinnosta tiimihommat. Itse en osallistu koskaan, ja on muutama muukin jotka ei.
Yhteiskahvitteluja tai turhan puhumisia itse työpaikalla ei onneksi ole. Olisi sellainen ahdistavaa.
niin, toki kertoo jo työpaikan hengestä sekin, että yhteiset kahvihetket olisivat ahdistavia. Meillä oli hyvä ja iloinen tiimi aiemmin, ja töihin oli ilo mennä. Nyt ei kahvitella ja henkikin kyllä erilainen. ap
Oikein hyvä henki täällä on, tosin joku kovin ekstrovertti voisi kyllä kärsiä. Mutta tämä it-alan työpaikka ja meidän tiimi sattuu olemaan täynnä introverttejä nörttejä jotka viihdymme omissa oloissamme. Ei siinä ole meille mitään vaivaannuttavaa tai ahdistavaa, se on mukavaa että saa esim. tauoilla palautua niin kuin parhaiten palautuu eli yksin. Eikä siinä tiimityössäkään ole silti mitään ongelmia: kaikki osaavat kyllä kommunikoida tarpeelliset työasiat toisilleen kun täytyy. Muuta kuin työasiaa ei vaan ole tapana puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tarkoita nyt kahvitauoilla mitään ahdistavaa pakkopullaa. Vaan sitä tunnetta, että on jokin paikka missä voi keittää kahvit, jutella muutaman sanan - vaikka ihan työasioista jne. Positiivista palautetta en ole saanut, sek(kään) ei kuulu tämän yrityksen kulttuuriin. ap
Yhteisöllisyys työpaikalla ilmentää tietynlaista johtamiskulttuuria, ja sopii hyvin joillekin aloille esimerkiksi asiantuntijaorganisaatioihin, joissa haetaan ryhmän tulosta, eikä välttämättä ole silloin suoraa esimies-alainen vuorovaikutusta.
Arvostan työpaikkaani joka on tuo jälkinmäinen. En jaksaisi sitä teeskentelyä, jossa kaikki esittää jotain sielunsiskoja ja puhuvat selän takana pahaa.
Itse olen huomannut, että introvertit ihmiset ovat usein ainakin "vartti-autisteja" eli tosi lahjakkaita jossain, mutta sitten joku puhuminen tai muu kommunikointi tuottaa vaikeuksia ja silmiin katsominen on jo ihan mahdotonta. Hyviä työrukkasia kyllä. Ja mikäs sen parempi kuin antaa muiden tehdä työt ja toimia vain itse koordinaattorina.
Tuolla ne sosiaaliset yksilöt näyttää jurmuttavan kännykkä naamalla niska 90 asteen kulmassa suuressa joukossa. Hauskaa katsoa vähän kauempaa. Välillä heittävät jotain muka hauskaa läppää. On niin nähty vuosien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllisyys työpaikalla ilmentää tietynlaista johtamiskulttuuria, ja sopii hyvin joillekin aloille esimerkiksi asiantuntijaorganisaatioihin, joissa haetaan ryhmän tulosta, eikä välttämättä ole silloin suoraa esimies-alainen vuorovaikutusta.
Meillä on juuri tuollainen organisaatio eli porukan työpanos tärkeä. Mutta ei ole mitään foorumia missä edes puhuttaisiin avoimesti yleisestä tilanteesta, jaettaisiin parhaita toimintatapoja yms. ap
Alue: Aihe vapaa
Meillä just toi jälkimmäinen vaihtoehto. Vituttaa työskennellä tollasessa paskaladossa. Todennäkösesti kesäloman loputtua lähden menemään.