Yhteisöllisyys työpaikalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä inhoan sitä yhteisöllisyyttä, ja luulen että suurin osa täällä työpaikallakin inhoaa. Valitettavasti pomo intoilee siitä ja kerran kuussa on jotain tiimipäivää sun muuta. Suurin osa osallistuu niihin vaikkei haluaisi, koska ei halua mainetta ettei kiinnosta tiimihommat. Itse en osallistu koskaan, ja on muutama muukin jotka ei. 

Yhteiskahvitteluja tai turhan puhumisia itse työpaikalla ei onneksi ole. Olisi sellainen ahdistavaa.

niin, toki kertoo jo työpaikan hengestä sekin, että yhteiset kahvihetket olisivat ahdistavia. Meillä oli hyvä ja iloinen tiimi aiemmin,  ja töihin oli ilo mennä. Nyt ei kahvitella ja henkikin kyllä erilainen. ap

Tuosta iloisesta tiimistä osa saattoi ihan teeskennellä...

Miksi täällä aina pelkästään konttoriväki puhuu näistä. Niijoo, muilla ei ole aikaa palstailla töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä inhoan sitä yhteisöllisyyttä, ja luulen että suurin osa täällä työpaikallakin inhoaa. Valitettavasti pomo intoilee siitä ja kerran kuussa on jotain tiimipäivää sun muuta. Suurin osa osallistuu niihin vaikkei haluaisi, koska ei halua mainetta ettei kiinnosta tiimihommat. Itse en osallistu koskaan, ja on muutama muukin jotka ei. 

Yhteiskahvitteluja tai turhan puhumisia itse työpaikalla ei onneksi ole. Olisi sellainen ahdistavaa.

niin, toki kertoo jo työpaikan hengestä sekin, että yhteiset kahvihetket olisivat ahdistavia. Meillä oli hyvä ja iloinen tiimi aiemmin,  ja töihin oli ilo mennä. Nyt ei kahvitella ja henkikin kyllä erilainen. ap

Minulla on työminä ja siviiliminä. Tuo siiviiliminä inhoaa, joka hetkeä kun työminä joutuu esittämään sosiaalista siellä työelämässä ja niissä yhteisissä illanvietoissa.

Meillä osa kaveeraa vapaa-ajallakin, mutta mä en koe siihen tarvetta. Porukkaan pääsis kyllä jos haluaisi, meillä on ihan kiva työporukka. En vain näin vanhemmalla iällä enää jaksa. Työ työnä ja vapaa-ajalla sit eri kuviot.

erikoisasiantuntija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että introvertit ihmiset ovat usein ainakin "vartti-autisteja" eli tosi lahjakkaita jossain, mutta sitten joku puhuminen tai muu kommunikointi tuottaa vaikeuksia ja silmiin katsominen on jo ihan mahdotonta. Hyviä työrukkasia kyllä. Ja mikäs sen parempi kuin antaa muiden tehdä työt ja toimia vain itse koordinaattorina.

Laitoin alapeukun koska autismi on jotain ihan muuta kuin introverttien tai ujojen ihmisten joskus muunlaisia ihmisiä hieman ärsyttävä tapa olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Meillä on jonkin verran tiimipalavereja, mutta ne ovat aina työaikana ja niissä puhutaan työasioista. En osallistuisi mihinkään sellaiseen työnantajan järjestämään, mikä mun pitäisi tehdä vapaa-ajallani ja vieläpä ilmaiseksi. Jos maksetaan siltäkin ajalta palkka ja ylityökorvaukset, voin tanssia vaikka tiputanssia työnantajan käskystä. En muuten. 

Kahvilla ja lounaalla jokainen käy kuten itse haluaa. Ei meillä olisi ehdes mahdollisuutta järjestää niin, että kaikilla olisi joka päivä samaan aikaan hetki, jolloin voi keskeyttää työnsä ja mennä porukalla kahville tai syömään. Eikä kaikilla ole edes samaan aikaan nälkä, koska on liukuva työaika. Yleensä aamuvirkut klo 7:ksi tulevat menevät lounaalle vain vähän sen jälkeen, kun viimeisimmät ovat vasta raahautuneet töihin. Osa tekee välillä etätyöpäiviä milloin mistäkin syystä. 

Työkaveeidensa kanssa on suuren osan hereilläoloajastaan enkä näe mitään tarvetta, että heidän kanssaan pitäisi olla vielä vapaa-aikanakin. Enkä näe mitään tarvetta tietää työkavereideni yksityiselämästä. Tiimityö sujuu oikein hyvin ja tehokkaasti, vaikka töissä puhutaankin vain työasioista. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa kaveeraa vapaa-ajallakin, mutta mä en koe siihen tarvetta. Porukkaan pääsis kyllä jos haluaisi, meillä on ihan kiva työporukka. En vain näin vanhemmalla iällä enää jaksa. Työ työnä ja vapaa-ajalla sit eri kuviot.

Minä olin 15 vuotta sitten työporukassa, jossa kerran kuussa varattiin firman saunatilat ja istuttiin siellä iltaa syöden, juoden saunoen ja hauskaa pitäen. Jopa porukan kolme 30-35 vuotiasta naista tulivat meidän miesten kanssa samaan saunaan ilman mitään uikkareita.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan työpaikkaani joka on tuo jälkinmäinen. En jaksaisi sitä teeskentelyä, jossa kaikki esittää jotain sielunsiskoja ja puhuvat selän takana pahaa. 

Tämä. Olen ollut välillä noissa yhteisöllisissä työpaikoissa, ja joka ainoassa on ollut kaikenlaisia tympeitä lieveilmiöitä kuten selän takana ei-suosituista tai erilaisista pahan puhumista tai pahimmillaan työpaikkakiusaamiseksi luokiteltavaa toimintaa. Varmaan nillä suositun ydinjengin jäsenillä on oikein mukavaa noissa työpaikoissa, mutta entä kun oletkin se erilainen ja naureskeltu ja syrjitty? Eipä naurata enää, ja kelpaisi oikein hyvin työpaikka joissa tehdään vain työt eikä puhuta paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä osa kaveeraa vapaa-ajallakin, mutta mä en koe siihen tarvetta. Porukkaan pääsis kyllä jos haluaisi, meillä on ihan kiva työporukka. En vain näin vanhemmalla iällä enää jaksa. Työ työnä ja vapaa-ajalla sit eri kuviot.

Ihan sama minulla! Minä en enää jaksa innostua yhteisistä jutuista työajan ulkopuolella, osallistun vain niihin, mihin on pakko. Mutta minua ei häiritse toisten suurempi yhteydenpito ja kaveruudet ja ystävyydetkin, jättäydyn vain itse nykyään jo sivuun. Ja pian pääsen pois kokonaan, joten jos nykyinen käytökseni töissä ärsyttää jotakuta, niin pian sekin loppuu ja minut voi unohtaa vartissa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä aina pelkästään konttoriväki puhuu näistä. Niijoo, muilla ei ole aikaa palstailla töissä.

Etätyö on päivän sana. Joku voi olla vielä lomallakin, esim. minä.

Meidän asiantuntijaorganisaatiossa (IT) tehdään töitä yksin ja projekteissa. Jokainen on erittäin työorientoitunut ja keskittyy pitkiäkin aikoja omiin hommiinsa. Projektin vaiheesta riippuen sitten ollaan enemmän tekemisissä muitten kanssa, istutaan samassa neukkarissa päiviä tai viikkoja ja keskustellaan eri ongelmista. Projektissa on ihan luonnollista käydä syömässä ja kahvilla samoihin aikoihin yhdessä vaikka muuten porukka syö eväitään tai käy lounaalla miten sattuu. Työpaikalla on joka kerroksessa oma kahvinurkkaus jossa on kiva käydä ja vaihtaa muutama sana työkavereitten kanssa jos siltä tuntuu. Pari pöytä joiden ääreen voi jäädä hetkeksi. Isot yhteiset tapahtumat lopetettiin kustannussyistä jo vuosia sitten mutta tiimeittäin on joskus jotain omakustanteista ja tietenkin projektit käy yhdessä syömässä tai drinksuilla.

Itse olen introvertti ja sosiaalisesti kömpelö mutta en usko että viihtyisin sellaisessa työpaikassa jossa työkavereita ei edes tervehditä. Lisäksi ongelmia tai ideoita on kiva ja hyödyllistä vähän makustella muitten kanssa, antaa uutta näkökulmaa ja välillä ihan uusia ratkaisuja niihin. 

Ei täysin liity aiheeseen, mutta olen aina ihmetellyt, miksi Facessa on kavereina on työkavereita?

Mielestäni jotenkin noloakin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jonkin verran tiimipalavereja, mutta ne ovat aina työaikana ja niissä puhutaan työasioista. En osallistuisi mihinkään sellaiseen työnantajan järjestämään, mikä mun pitäisi tehdä vapaa-ajallani ja vieläpä ilmaiseksi. Jos maksetaan siltäkin ajalta palkka ja ylityökorvaukset, voin tanssia vaikka tiputanssia työnantajan käskystä. En muuten. 

Kahvilla ja lounaalla jokainen käy kuten itse haluaa. Ei meillä olisi ehdes mahdollisuutta järjestää niin, että kaikilla olisi joka päivä samaan aikaan hetki, jolloin voi keskeyttää työnsä ja mennä porukalla kahville tai syömään. Eikä kaikilla ole edes samaan aikaan nälkä, koska on liukuva työaika. Yleensä aamuvirkut klo 7:ksi tulevat menevät lounaalle vain vähän sen jälkeen, kun viimeisimmät ovat vasta raahautuneet töihin. Osa tekee välillä etätyöpäiviä milloin mistäkin syystä. 

Työkaveeidensa kanssa on suuren osan hereilläoloajastaan enkä näe mitään tarvetta, että heidän kanssaan pitäisi olla vielä vapaa-aikanakin. Enkä näe mitään tarvetta tietää työkavereideni yksityiselämästä. Tiimityö sujuu oikein hyvin ja tehokkaasti, vaikka töissä puhutaankin vain työasioista. 

Vapaa-aika on toki eri asia kuin se, että pystyy olemaan luontevasti ja mököttämättä ihmisten kanssa työaikana ja erilaisissa työtilanteissa.

Kirjoituksista päätellen suomalainen työkulttuuri on aika outoa. Työpaikalle kuuluu tietty yhteisöllisyys. Pieni rupattelu niistä näistä kollegoiden kanssa. Onko meissä suomalaisissa autistisia enemmän kuin muiden maiden kansalaisissa?

Olen ujo ja hiljainen, mutta töissä tykkään silti, jos on yhteisöllistä ja hyvä ilmapiiri kaikkien kesken. En tykkää mököttää yksin, vaikka olenkin hiljaisempi tapaus. En kaipaa vapaa-ajalle ohjelmaa, mutta töissä on kivaa, jos on jotain yhteisöllistä. Meillä syödään ja juodaan kahvit aina yhdessä. Työpaikoillani on ollut yleensä n. 3-5 työntekijää ja tällaisessa pienessä yhteisössä korostuu hyvän hengen merkitys. En viihtyisi paikassa, jossa kukaan ei kommunikoi keskenään. Voisin vapaa-ajalla osallistua joskus johonkin yhteiseen tekemiseen liikunnan tms. merkeissä. Osallistun aina tyhypäiville ja palavereihin, koska on kivaa nähdä entisiä työkavereita myös muista yksiköistä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoituksista päätellen suomalainen työkulttuuri on aika outoa. Työpaikalle kuuluu tietty yhteisöllisyys. Pieni rupattelu niistä näistä kollegoiden kanssa. Onko meissä suomalaisissa autistisia enemmän kuin muiden maiden kansalaisissa?

Kuka se on päättänyt, että tietty yhteisöllisyys kuuluu työpaikalle? Etenkin jos niitä autisteja olisi niin paljon? Eikö se työkulttuuri ole eri puolilla maailmaa sellainen millaiseksi se ihmisten käytöksen mukaan muotoutuu?

Meidän tiimissä on 31 työntekijää ja näistä ehkä 2/5 on todella sosiaalisia ja seurallisia, 2/5 "normaaleja" ja 1/5 noita autisti-introverttejä tai muuten vaan omituisia. Sen verran kuitenkin kaikista löytyy yhteisöllisyyttä että voivat istua samassa kahvipöydässä ja työskennellä samoissa projekteissa.

Olen hiljattain vaihtanut työpaikkaa ja tässä näkee aika hyvin näitä kulttuurieroja.

Asiantuntijatyötä ja sama ala.

Edellisessä porukka oli harvoin konttorilla ja siellä istuttiin hyvin harvoin kahvilla vaan jokainen hörppi kahvinsa omassa työpisteessä. Joskus perjantaisin voitiin istua kahvilla taukotilassa, jos sattui oleman enemmän porukkaa konttorilla. Kerran kuussa pidettiin palaveri, jossa käytiin läpi työtilannetta ja firman asioita. Osallistumista kuukausipalaveriin ei mitenkään seurattu mutta osallistuminen oli suotavaa. Vapaa-ajan tapahtumia oli 0-2 kertaa vuodessa ja niihin kyllä osallistuttiin hyvällä prosentilla, eli edes pikkujoulua ei järjestetty joka vuosi.

Nykyisessä kahvitauot pidetään säännöllisesti, mutta kaikki eivät mene kahvioon, vaan osa hakee kahvin työpisteeseen. Kahviossa yleensä muutama ihminen on äänessä ja muut kuuntelee vaivautuneena. Kuukausipalaverit on säännöllisesti ja niihin tulisi osallistua jos suinkin vain pystyy ja tätä myös seurataan. Palaveriväliä ollaan jopa harkittu muutettavaksi joka viikkoiseksi tai kahden viikon välein tapahtuvaksi, jotta tiedotus ja työtilanteen seuranta tehostuu. Erilaisia vapaa-ajantaphtumia on aika usein mutta niihin osallistuminen vähäisempää.

Itse en oikein välitä näistä sosialisointihommista. Palaverit on jees, mutta kahvitaon vietän usein omassa työpisteessä ja vapaa-ajan rientoja on mielestäni hyvä järjestää, mutta itse en niistä hirveästi piittaa muuloin kun niiden liittyessä tiiviisti meneillään oleviin projekteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on jonkin verran tiimipalavereja, mutta ne ovat aina työaikana ja niissä puhutaan työasioista. En osallistuisi mihinkään sellaiseen työnantajan järjestämään, mikä mun pitäisi tehdä vapaa-ajallani ja vieläpä ilmaiseksi. Jos maksetaan siltäkin ajalta palkka ja ylityökorvaukset, voin tanssia vaikka tiputanssia työnantajan käskystä. En muuten. 

Kahvilla ja lounaalla jokainen käy kuten itse haluaa. Ei meillä olisi ehdes mahdollisuutta järjestää niin, että kaikilla olisi joka päivä samaan aikaan hetki, jolloin voi keskeyttää työnsä ja mennä porukalla kahville tai syömään. Eikä kaikilla ole edes samaan aikaan nälkä, koska on liukuva työaika. Yleensä aamuvirkut klo 7:ksi tulevat menevät lounaalle vain vähän sen jälkeen, kun viimeisimmät ovat vasta raahautuneet töihin. Osa tekee välillä etätyöpäiviä milloin mistäkin syystä. 

Työkaveeidensa kanssa on suuren osan hereilläoloajastaan enkä näe mitään tarvetta, että heidän kanssaan pitäisi olla vielä vapaa-aikanakin. Enkä näe mitään tarvetta tietää työkavereideni yksityiselämästä. Tiimityö sujuu oikein hyvin ja tehokkaasti, vaikka töissä puhutaankin vain työasioista. 

Vapaa-aika on toki eri asia kuin se, että pystyy olemaan luontevasti ja mököttämättä ihmisten kanssa työaikana ja erilaisissa työtilanteissa.

Ehkä ap sitten tarkoitti illanvietoilla jotain iltavuorossa olevien työajalla tapahtuvia juttuja. Mä käsitin ne vapaa-ajalla tapahtuviksi, koska en tee vuorotyötä. 

erikoisasiantuntija kirjoitti:

Meidän tiimissä on 31 työntekijää ja näistä ehkä 2/5 on todella sosiaalisia ja seurallisia, 2/5 "normaaleja" ja 1/5 noita autisti-introverttejä tai muuten vaan omituisia. Sen verran kuitenkin kaikista löytyy yhteisöllisyyttä että voivat istua samassa kahvipöydässä ja työskennellä samoissa projekteissa.

Omituinen jako. Yleensä nämä "sosiaaliset" ovat niitä omituisia.