Lue keskustelun säännöt.
Katastrofi, tyttöystävä raskaana, eikä aio tehdä aborttia
31.07.2019 |
En ymmärrä miten tämä pääsi tapahtumaan, sillä olemme aina käyttäneet kondomia. Aiemmin käytössä oli sen lisäksi pillerit, mutta tyttöystäväni joutui lopettamaan sen kun hänelle puhkesi migreeni. Myönnettäköön, että en joka kerta muistanut tarkastaa kondomin ehjyyttä muuten kuin silmämääräisesti, mutta emme koskaan harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä.
Tämä tarkoittaa, että edessä on ero, ja se surettaa minua kaikkein eniten tässä. Menetän kumppanini, jonka kanssa aioimme mennä ensi vuonna naimisiin. Meillä oli paljon yhteisiä harrastuksia ja muutenkin parisuhteemme toimi mitä loistavimmin. Tai ainakin minä koin niin, ja myös hän vaikutti kokevan niin. Ainakin hän vielä eilen, ennen raskauden selviämistä, järjesti meille spontaanit ravintolatreffit. Muutenkin suhteeseemme kuului paljon yhteistä aikaa ja syvällisiä keskusteluja. Hänen menettämisensä sattuu eniten.
Toki on mahdollista, että tyttöystäväni petti minua ja raskaus johtuu siitä. Pidän sitä epätodennäköisenä, mutta kaikki on mahdollista ja kyllä ihminen osaa olla petollinen halutessaan. Siksi aion toki teetättää isyystestit aikanaan.
Olen vain loputtoman surullinen juuri nyt ja halusin avautua. Moni asia on menossa täysin eri suuntaan kuin suunnittelin, ja tyhjyys ja epävarmuus vaivaa.
Kommentit (92)
Siis miksi sinä sitä eroa suret?
Ethän sinä tyttöystävääsi rakasta, joten ei pitäisi olla ongelma jos ero tulee.
Rakastamansa ihmisen kanssa haluaa elää tuli mitä tuli (pl. väkivalta ym. jolloin täytyy suojata itsensä ja elää erillään vaikka rakastaisikin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille asiallisesti vastanneille. Niistä vastauksista oli iso apu tunteiden jäsentelyyn. Eiköhän me joku ratkaisu keksitä. Öitä.
-Ap
Aloittaja, ymmärrän tunteesi. Vaikutat fiksulta mieheltä. Ymmärrän entistä paremmin tunteesi, kun kerroit historiasi. Varmasti oma kokemuksesi vaikuttaa tähän. Tukekaa tyttöystävänne kanssa toisianne ja hyvä kun menet psykologille! Halaus.
Ap. Haluatko olla vastuutaan pakoileva mies. Muista aina, että 100 prosentin ehkäisyä ei ole. Jos et halua lapsia, pysy erossa naisista.
Ap, voit yrittää naamioida homman tuollaiseksi "teen naiselle palveluksen eroamalla, hän voi etsiä miehen jonka ansaitsee" - skeidsksi.
Mutta tosiasia on se, että olet jättämässä raskaana olevan tyttöystäväsi. Olet hylkäämässä hänet tilanteessa, jossa hän eniten sinua tarvitsisi.
Jos olisitte avioon asti päässeet, niin sinun olisi pitänyt luvata olevasi puoliso niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Onko tämä nyt ihan sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun harrastaa seksiä se voi johtaa raskauteen..ei liene yllätys? Mikäli olet vellihousu niin eroat ja maksat elatusmaksut. Jos olet mies niin kannat vastuusi, huolehdit perheestäsi ja samalla kasvat itsekin henkisesti.
Vaan kumpi on heille parempi:
1) Se, että jään tyttöystäväni kanssa. Heille tämän hyvät puolet ovat se, että minä olen paikalla välillä hoitamassa lasta, joten hänen arkensa on helpompaa. Hänellä olisi myös joku, jonka kanssa käydä tunteita läpi. Hänkään ei olisi halunnut lasta, mutta kokee, ettei pysty aborttiin, joten kyllä me jollain tavalla ymmärrämme toisiamme. Todennäköisesti hänellä olisi myös suurempi rahallinen toimeentulo.
Huonoa on se, että henkiset voimavarani riittävät vain johonkin asti. Realistisesti kukaan ei pysty elämään onnettomana loputtomiin ilman että se alkaa heijastumaan myös ulkopuolelle. Etenkin pelkään, että ihan tahtomattani kohtelen lasta ilkeästi. Syytön hän toki tähän on, mutta tunnen itseni, ja siinä kohtaa kun lapseni on ihan uskomattoman tyhmä (siis normaali lapsi, tarkoitan tyhmää aikuisten mittapuulla) kärsivällisyyteni ei välttämättä riitä jatkaa hymyilemistä. Tai siinä kohtaa kun lapsi neljättä kertaa putkeen keskeyttää elokuvani koska haluaa näyttää jonkun legorakennelman, joka ei minua kiinnosta vähääkään, ja jollaisesta hienomman osaisin tehdä puolessa ajassa. Jos maski pettää edes 10% ajasta, lapsi kyllä tajuaa.
Tiedän, että moraalinen velvoitteni olisi kestää tätä päivästä toiseen, ja tarjota lapselle kokemus rakastavasta isästä. Mutta en usko että pystyn. Ainakaan oma äitini ei pystynyt minun kanssani, ja siksi lapsuudesta jääneet muistot ovat minun kohdallani enimmäkseen kylmiä.
2) Toinen vaihtoehto olisi lähteä. Sen hyvä puoli olisi, että tyttöystäväni olisi vapaa etsimään miehen, joka haluaa olla isä, ja todennäköisesti olisi sillekin lapselle parempi isä.
Tosin voi olla, että hän ei löydä ketään, ja silloin minä olisin varmaan parempi kuin ei mitään.
Jos en joutuisi elämään lapsen kanssa koko ajan, voisin myös tavata häntä harvemmin, ja tältä etäisyydeltä ehkä tarjota oikeasti toimivamman ihmissuhteen, jos lapsen äiti haluaisi meidän olevan yhteydessä. -Ap
Valitettavasti on niin että sinä tulet aina olemaan tuon lapsen isä vaikka kuinka haluaisit työntään hänet jonkun muun huolehdittavaksi. Lapsella tulee olemaan sinuun side ja lasta tulee satuttamaan valtavasti se ajatus että sinä et halunnut häntä etkä ollut kiinnostunut edes sen vertaa että olisit yrittänyt olla isä.
Lapset ovat oikeasti valmiita antamaan anteeksi vanhemmilleen monenlaisia puutteita mutta hyvin harvoin sitä että vanhempi on heidät tieten tahtoen hylännyt.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun harrastaa seksiä se voi johtaa raskauteen..ei liene yllätys? Mikäli olet vellihousu niin eroat ja maksat elatusmaksut. Jos olet mies niin kannat vastuusi, huolehdit perheestäsi ja samalla kasvat itsekin henkisesti.
Vaan kumpi on heille parempi:
1) Se, että jään tyttöystäväni kanssa. Heille tämän hyvät puolet ovat se, että minä olen paikalla välillä hoitamassa lasta, joten hänen arkensa on helpompaa. Hänellä olisi myös joku, jonka kanssa käydä tunteita läpi. Hänkään ei olisi halunnut lasta, mutta kokee, ettei pysty aborttiin, joten kyllä me jollain tavalla ymmärrämme toisiamme. Todennäköisesti hänellä olisi myös suurempi rahallinen toimeentulo.
Huonoa on se, että henkiset voimavarani riittävät vain johonkin asti. Realistisesti kukaan ei pysty elämään onnettomana loputtomiin ilman että se alkaa heijastumaan myös ulkopuolelle. Etenkin pelkään, että ihan tahtomattani kohtelen lasta ilkeästi. Syytön hän toki tähän on, mutta tunnen itseni, ja siinä kohtaa kun lapseni on ihan uskomattoman tyhmä (siis normaali lapsi, tarkoitan tyhmää aikuisten mittapuulla) kärsivällisyyteni ei välttämättä riitä jatkaa hymyilemistä. Tai siinä kohtaa kun lapsi neljättä kertaa putkeen keskeyttää elokuvani koska haluaa näyttää jonkun legorakennelman, joka ei minua kiinnosta vähääkään, ja jollaisesta hienomman osaisin tehdä puolessa ajassa. Jos maski pettää edes 10% ajasta, lapsi kyllä tajuaa.
Tiedän, että moraalinen velvoitteni olisi kestää tätä päivästä toiseen, ja tarjota lapselle kokemus rakastavasta isästä. Mutta en usko että pystyn. Ainakaan oma äitini ei pystynyt minun kanssani, ja siksi lapsuudesta jääneet muistot ovat minun kohdallani enimmäkseen kylmiä.
2) Toinen vaihtoehto olisi lähteä. Sen hyvä puoli olisi, että tyttöystäväni olisi vapaa etsimään miehen, joka haluaa olla isä, ja todennäköisesti olisi sillekin lapselle parempi isä.
Tosin voi olla, että hän ei löydä ketään, ja silloin minä olisin varmaan parempi kuin ei mitään.
Jos en joutuisi elämään lapsen kanssa koko ajan, voisin myös tavata häntä harvemmin, ja tältä etäisyydeltä ehkä tarjota oikeasti toimivamman ihmissuhteen, jos lapsen äiti haluaisi meidän olevan yhteydessä. -Ap
Valitettavasti on niin että sinä tulet aina olemaan tuon lapsen isä vaikka kuinka haluaisit työntään hänet jonkun muun huolehdittavaksi. Lapsella tulee olemaan sinuun side ja lasta tulee satuttamaan valtavasti se ajatus että sinä et halunnut häntä etkä ollut kiinnostunut edes sen vertaa että olisit yrittänyt olla isä.
Lapset ovat oikeasti valmiita antamaan anteeksi vanhemmilleen monenlaisia puutteita mutta hyvin harvoin sitä että vanhempi on heidät tieten tahtoen hylännyt.
No sitten kannattaisi tyttöystävän miettiä, kannattaako lasta tehdä tilanteeseen, jossa toinen vanhemmista ei lasta halua. Mua ärsyttää ihan hirveästi tää apn syyllistys tilanteesta, ottaen huomioon, että hän on kuitenkin huolehtinut ehkäisystä ja kertonut ettei halua lapsia.
Itse olen nainen, enkä halua lapsia ja nyt pitää vielä viisi vuotta kärvistellä ennen kuin saan Suomessa sterilisaation ja sitä ennen kuukausittain tehdä raskaustesti ja varmistaa, ettei vaan kondomi ole pettänyt. Hormonaalinen ehkäisy ja kierukka kun ei sovi.
Mun mielestä nyt on älytöntä aina vedota siihen, että "seksiä ei kannata harrastaa jos ei halua lapsia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko tässä kohtaa perinteinen metallihenkari temppu paikallaan?? 🤔
Miten kondomi tarkastetaan muuten kun silmämääräisesti? Täytetäänkö se vedellä vai puhalletaan palloksi vuotojen havaitsemiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOS MIES ei halua lasta niin MIES menee ja laitattaa kikkelinputket SOLMUUN,eikä tuhraa kortonkien kanssa muuten kuin ette tule seksitautia! JA vakkaripanon kanssa ei ehkä niin tarvii sitten varoa!
Tyhmyydestä sakotetaan mutta sillä tulevalla lapsella on OIKEUS ISÄÄN,vakkakin aika huonoon näköjään mutta hänellä on OIKEUS siihen.
Et voi noin vain vetäytyä' ilmoitusluontoisesti asiasta,olihan sun kikkelis siinä mukana.
On tietysti yks mahdollisuus vielä...muutu shemeiliksi
Tästä ketjusta tulee mieleen, että kuten tiedetään, suomalainen nainen on kylmä, mutta suomalainen mies vielä kylmempi.
Hyrrrrr, tuntuu kamalalta aatella millaisessa ilmapiirissä sitä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun harrastaa seksiä se voi johtaa raskauteen..ei liene yllätys? Mikäli olet vellihousu niin eroat ja maksat elatusmaksut. Jos olet mies niin kannat vastuusi, huolehdit perheestäsi ja samalla kasvat itsekin henkisesti.
Vaan kumpi on heille parempi:
1) Se, että jään tyttöystäväni kanssa. Heille tämän hyvät puolet ovat se, että minä olen paikalla välillä hoitamassa lasta, joten hänen arkensa on helpompaa. Hänellä olisi myös joku, jonka kanssa käydä tunteita läpi. Hänkään ei olisi halunnut lasta, mutta kokee, ettei pysty aborttiin, joten kyllä me jollain tavalla ymmärrämme toisiamme. Todennäköisesti hänellä olisi myös suurempi rahallinen toimeentulo.
Huonoa on se, että henkiset voimavarani riittävät vain johonkin asti. Realistisesti kukaan ei pysty elämään onnettomana loputtomiin ilman että se alkaa heijastumaan myös ulkopuolelle. Etenkin pelkään, että ihan tahtomattani kohtelen lasta ilkeästi. Syytön hän toki tähän on, mutta tunnen itseni, ja siinä kohtaa kun lapseni on ihan uskomattoman tyhmä (siis normaali lapsi, tarkoitan tyhmää aikuisten mittapuulla) kärsivällisyyteni ei välttämättä riitä jatkaa hymyilemistä. Tai siinä kohtaa kun lapsi neljättä kertaa putkeen keskeyttää elokuvani koska haluaa näyttää jonkun legorakennelman, joka ei minua kiinnosta vähääkään, ja jollaisesta hienomman osaisin tehdä puolessa ajassa. Jos maski pettää edes 10% ajasta, lapsi kyllä tajuaa.
Tiedän, että moraalinen velvoitteni olisi kestää tätä päivästä toiseen, ja tarjota lapselle kokemus rakastavasta isästä. Mutta en usko että pystyn. Ainakaan oma äitini ei pystynyt minun kanssani, ja siksi lapsuudesta jääneet muistot ovat minun kohdallani enimmäkseen kylmiä.
2) Toinen vaihtoehto olisi lähteä. Sen hyvä puoli olisi, että tyttöystäväni olisi vapaa etsimään miehen, joka haluaa olla isä, ja todennäköisesti olisi sillekin lapselle parempi isä.
Tosin voi olla, että hän ei löydä ketään, ja silloin minä olisin varmaan parempi kuin ei mitään.
Jos en joutuisi elämään lapsen kanssa koko ajan, voisin myös tavata häntä harvemmin, ja tältä etäisyydeltä ehkä tarjota oikeasti toimivamman ihmissuhteen, jos lapsen äiti haluaisi meidän olevan yhteydessä. -Ap
Valitettavasti on niin että sinä tulet aina olemaan tuon lapsen isä vaikka kuinka haluaisit työntään hänet jonkun muun huolehdittavaksi. Lapsella tulee olemaan sinuun side ja lasta tulee satuttamaan valtavasti se ajatus että sinä et halunnut häntä etkä ollut kiinnostunut edes sen vertaa että olisit yrittänyt olla isä.
Lapset ovat oikeasti valmiita antamaan anteeksi vanhemmilleen monenlaisia puutteita mutta hyvin harvoin sitä että vanhempi on heidät tieten tahtoen hylännyt.
No sitten kannattaisi tyttöystävän miettiä, kannattaako lasta tehdä tilanteeseen, jossa toinen vanhemmista ei lasta halua. Mua ärsyttää ihan hirveästi tää apn syyllistys tilanteesta, ottaen huomioon, että hän on kuitenkin huolehtinut ehkäisystä ja kertonut ettei halua lapsia.
Itse olen nainen, enkä halua lapsia ja nyt pitää vielä viisi vuotta kärvistellä ennen kuin saan Suomessa sterilisaation ja sitä ennen kuukausittain tehdä raskaustesti ja varmistaa, ettei vaan kondomi ole pettänyt. Hormonaalinen ehkäisy ja kierukka kun ei sovi.
Mun mielestä nyt on älytöntä aina vedota siihen, että "seksiä ei kannata harrastaa jos ei halua lapsia"
Minua taas ärsyttää suunnattomasti se että ihmiset eivät ota vastuuta teoistaan. Vaikka kuinka yrittää, elämässä tapahtuu asioita joita ei voi ennakoida ja joita ei olisi halunnut omalle koohdalleen sattuvan. Ihmisen kypsyyttä ja aikuisuutta mittaa se, onko valmis kantamaan vastuunsa ja toimimaan oikein myös tilanteissa joissa siitä koituu itselle paljon vaivaa ja epämukavuutta.
Minä en ole esim. koskaan pyytänyt syntyä tähän maailmaan vaan vanhempani ovat päättäneet siitä puolestani. Silti katson velvollisuudekseni että huolehdin vanhemmistani heidän vanhuudessaan niin hyvin kuin pystyn ja katson että he saavat ihmisarvoisen vanhuuden. Se on velvollisuuteni koska se on oikein. Muu olisi pelkuruutta ja vastuistaan laistamista.
”Vaikka kuinka yrittää, elämässä tapahtuu asioita joita ei voi ennakoida ja joita ei olisi halunnut omalle koohdalleen sattuvan. Ihmisen kypsyyttä ja aikuisuutta mittaa se, onko valmis kantamaan vastuunsa ja toimimaan oikein myös tilanteissa joissa siitä koituu itselle paljon vaivaa ja epämukavuutta.”
JUURI NÄIN.
Huomattava osa milleniaaleista ei olekaan koskaan aikuistunut eivätkä omaa edes sen vertaa luovuutta että hallitsisivat perus selviytymistaidot, vaan roikkuvat kynsin hampain viimeisen päälle viilatuissa, kaavamaisissa suunnitelmissaan ja oireilevat, kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.
Joka toisella joku diagnoosi sitten selittämässä tätä aivan todella sairasta ilmiötä, jossa ihminen ei kestä normaalia elämän virtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttuuhan se elämä kun lapsi tulee ja oikeassahan oot että lapsi vie aikaa ja voimia joita aiemmin on voinut käyttää itseensä ja parisuhteeseen, mutta toisaalta lapsi myös tuo elämään paljon hyvää, sellaista mitä ei edes etukäteen voi aavistaa, yhdessäolo perheenä ja ihan uusi elämä joka on puoliksi sua ja puoliksi tyttöystävää jota rakastat, erilaista mutta ei välttämättä mitenkään huonompaa vaikka etukäteen sitä pelkäisi. Etkä oo varmasti eka tuleva isä tai äiti jolle vanhemmaksi tulo on suurempikin kriisi, sillon vaan on viisainta ottaa rauhallisesti ja olla tekemättä isoja päätöksiä tunnekuohussa ja käydä vaikka keskustelemassa asiasta jonkun ammattilaisen kanssa tai vaikka jonkun perheellisen ystävänkin joka voi vähän kertoa siitä mitä se isyys sitten oikeasti on.
Sellaistakaan moni ei etukäteen ymmärrä, että ne omat jutut tuntuvat vielä aikaisempaa nautinnollisemmilta sitten, kun on lapsi ja niitä ei voi samalla tavalla koko ajan tehdä kuin ennen lasta.
Nautinnollisista asioista tulee super päräyttävää luksusta, eli tavallaan se omista jutuista saatava nautinnon määrä kasvaa.
Toki ei varmaan kaikilla käy näin, mutta itse huomasin tällaisen asian omassa elämässäni vahinkolapsen saatuani - nautin siis asioista enemmän nykyään kuin aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Sellaistakaan moni ei etukäteen ymmärrä, että ne omat jutut tuntuvat vielä aikaisempaa nautinnollisemmilta sitten, kun on lapsi ja niitä ei voi samalla tavalla koko ajan tehdä kuin ennen lasta.
Nautinnollisista asioista tulee super päräyttävää luksusta, eli tavallaan se omista jutuista saatava nautinnon määrä kasvaa.Toki ei varmaan kaikilla käy näin, mutta itse huomasin tällaisen asian omassa elämässäni vahinkolapsen saatuani - nautin siis asioista enemmän nykyään kuin aikaisemmin.
Nämä on just näitä, että kyllä ne kivan elämän rippeet maistuu sitten erityisen hyvältä, kun muuten kärsii 24/7 ja pääsee kerran vuodessa tekemään niitä asioita, joista nauttii. Kärsi niin kirkkaamman kruunun saat?
En ymmärrä, miksi ap:ta parjataan. Hän on tehnyt selväksi mitä elämältä haluaa ja sanonut sen suoraan tyttöystävälle. Ei se ole vastuunpakoilua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaistakaan moni ei etukäteen ymmärrä, että ne omat jutut tuntuvat vielä aikaisempaa nautinnollisemmilta sitten, kun on lapsi ja niitä ei voi samalla tavalla koko ajan tehdä kuin ennen lasta.
Nautinnollisista asioista tulee super päräyttävää luksusta, eli tavallaan se omista jutuista saatava nautinnon määrä kasvaa.Toki ei varmaan kaikilla käy näin, mutta itse huomasin tällaisen asian omassa elämässäni vahinkolapsen saatuani - nautin siis asioista enemmän nykyään kuin aikaisemmin.
Nämä on just näitä, että kyllä ne kivan elämän rippeet maistuu sitten erityisen hyvältä, kun muuten kärsii 24/7 ja pääsee kerran vuodessa tekemään niitä asioita, joista nauttii. Kärsi niin kirkkaamman kruunun saat?
En ymmärrä, miksi ap:ta parjataan. Hän on tehnyt selväksi mitä elämältä haluaa ja sanonut sen suoraan tyttöystävälle. Ei se ole vastuunpakoilua.
Minäkin olen halunnut elämältä kaikenlaista mutta elämä ei ole ravintola josta tilataan ja saadaan samoja asioita. Elämä antaa mitä se haluaa eikä välitä pätkääkään siitä mitä me olisimme halunneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaistakaan moni ei etukäteen ymmärrä, että ne omat jutut tuntuvat vielä aikaisempaa nautinnollisemmilta sitten, kun on lapsi ja niitä ei voi samalla tavalla koko ajan tehdä kuin ennen lasta.
Nautinnollisista asioista tulee super päräyttävää luksusta, eli tavallaan se omista jutuista saatava nautinnon määrä kasvaa.Toki ei varmaan kaikilla käy näin, mutta itse huomasin tällaisen asian omassa elämässäni vahinkolapsen saatuani - nautin siis asioista enemmän nykyään kuin aikaisemmin.
Nämä on just näitä, että kyllä ne kivan elämän rippeet maistuu sitten erityisen hyvältä, kun muuten kärsii 24/7 ja pääsee kerran vuodessa tekemään niitä asioita, joista nauttii. Kärsi niin kirkkaamman kruunun saat?
En ymmärrä, miksi ap:ta parjataan. Hän on tehnyt selväksi mitä elämältä haluaa ja sanonut sen suoraan tyttöystävälle. Ei se ole vastuunpakoilua.
Enpä ole kärsinyt, ja omia juttuja kerkeää tehdä onneksi yleensä päivittäin. Lapsi on ihana ja elämämme onnellista.
Miksi puhut noin halveksivasti elämästäni ja lapsestani?
Miten olet noin rakkaudeton? Sinusta huokuu vain kylmyys.
Todella loukkaavia oletuksia, itse en kehtaisi puhua kenellekään noin.
Onpa ikäviä kommentteja. Tilanne on tosi surullinen ja tietysti ap on poissa tolaltaan. Törkeää alkaa syyttelemään vastuuttomuudesta, tyttöystävä on hyvin tiennyt ap:n kannan.
Olen pahoillani kaikkien miesten puolesta, miten vähän heillä on mahdollisuuksia päättää omasta isyydestään (eli ainoastaan olla harrastamatta seksiä naisten kanssa).
Tsemppiä tilanteeseen! Ymmärrän, jos aloitusviestin mukaisesti ero tulee.
N25
Olen turvautunut keskusteluapuun aiemminkin ollessani vaikeassa tilanteessa. Olen kokenut saavani siitä apua.
Kieltämättä nyt kun luen noita ekan sivun viestejä, ymmärrän, että välitin aika itsekään kuvan. Se oli sellaista tajunnanvirtaa, oli pakko saada ne ajatukset alas johonkin. Koko raskaus tuli niin yllättäen. Minulle on tärkeää, että tyttöystäväni pärjää. Rakastan häntä, ja isoin shokki oli menettää tulevaisuus jota olimme suunnitelleet. Koen, että lapsen myötä menetän hänetkin, vaikka jäisin suhteeseen.
Kuitenkin, meitä on tässä kaksi, ja heti kun olen päässyt yli tästä alkusurusta että pysyn keskustelemaan, aion kysyä mitä hän haluaisi meidän tekevän. Meidän pitää nyt vaan löytää ratkaisu joka on mahdollisimman hyvä meille molemmille, vaikka kumpikaan ei enää pysty saamaan ihan sellaista elämää jonka olisimme halunneet. -Ap