Lue keskustelun säännöt.
Katastrofi, tyttöystävä raskaana, eikä aio tehdä aborttia
31.07.2019 |
En ymmärrä miten tämä pääsi tapahtumaan, sillä olemme aina käyttäneet kondomia. Aiemmin käytössä oli sen lisäksi pillerit, mutta tyttöystäväni joutui lopettamaan sen kun hänelle puhkesi migreeni. Myönnettäköön, että en joka kerta muistanut tarkastaa kondomin ehjyyttä muuten kuin silmämääräisesti, mutta emme koskaan harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä.
Tämä tarkoittaa, että edessä on ero, ja se surettaa minua kaikkein eniten tässä. Menetän kumppanini, jonka kanssa aioimme mennä ensi vuonna naimisiin. Meillä oli paljon yhteisiä harrastuksia ja muutenkin parisuhteemme toimi mitä loistavimmin. Tai ainakin minä koin niin, ja myös hän vaikutti kokevan niin. Ainakin hän vielä eilen, ennen raskauden selviämistä, järjesti meille spontaanit ravintolatreffit. Muutenkin suhteeseemme kuului paljon yhteistä aikaa ja syvällisiä keskusteluja. Hänen menettämisensä sattuu eniten.
Toki on mahdollista, että tyttöystäväni petti minua ja raskaus johtuu siitä. Pidän sitä epätodennäköisenä, mutta kaikki on mahdollista ja kyllä ihminen osaa olla petollinen halutessaan. Siksi aion toki teetättää isyystestit aikanaan.
Olen vain loputtoman surullinen juuri nyt ja halusin avautua. Moni asia on menossa täysin eri suuntaan kuin suunnittelin, ja tyhjyys ja epävarmuus vaivaa.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten niin ero? Jos naimisiinkin oli tarkoitus mennä niin miksi ihmeessä perheenlisäys vaivaa. Miten vanhoja olette ja miten pitkään yhdessä?
Meillä (N26+M31) yllätysraskaus olisi ihan ilouutinen...
En halua lasta, ja se on ollut suhteen alusta asti selvää. Haluan elää elämäni loppuun lapsettomana. Sanon ihan rehellisesti että olen sen verran hedonisti, että haluan käyttää aikani työssäni, pelaten videopelejä, lukien hyviä kirjoja ja opiskellen. Lapsen hoito on kurjaa hommaa, tiedän sen, koska elin uusperheessä, missä minulla oli 15 vuotta nuorempi pikkusisko. Olet lapsesta riippuvainen ja et voi syventyä mihinkään koska lapsi voi vaatia huomiotasi milloin vain. -Ap
Sitten käyt vasektomiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinusta täysin mahdoton ajatus, että jatkaisit hänen kanssaan yhdessä ja pitäisitte lapsen? Kyse on kuitenkin aika isosta asiasta, ehkä kannattaisi miettiä rauhassa eikä olla heti eroamassa, varsinkin jos olette sopineet hyvin yhteen.
Kondomi ei suojaa 100-prosenttisesti raskaudelta, ei tosin pilleritkään. Näitä "vahinkoja" voi sattua niillekin jotka ovat varovaisia. En heti ensimmäisenä epäilisi pettämistä. Itse asiassa jos olisin tyttöystäväsi, loukkaantuisin verisesti jos epäilisit pettämistä.
Mieti asiaa vähän tarkemmin, ennen kuin teet päätöksiä suuntaan tai toiseen.En tietenkään missään tapauksessa tuonut hänelle esiin että edes ajattelisin pettämisen olevan mahdollista. Hänelläkin on rankkaa juuri nyt. Hän yrittää pohtia tekisikö abortin (joskin nyt ilmeisesti kallistumassa lapsen pitämisen kannalle), olen pyrkinyt olemaan tukena vaikuttamatta päätökseen, vaikka toki olen varmaan tahtomattanikin jossain määrin puolueellinen. Pidän pettämistä todella epätodennäköisenä.
En voi kuvitella että voisin olla onnellinen lapsen kanssa. Lapsi vie ne asiat pois, jotka ovat olleet minulle tärkeitä, eli rauhallisen kotona oleilun ja keskustelut kumppanini kanssa, ja toisaalta spontaanit ideat lähtemisestä vaikka jonnekin tapahtumaan yhdessä. Pitkät syventämistä vaativat lautapelit ja pitkät illat hyvien kirjojen parissa. Lapsen kanssa en enää pystyisi tekemään kumppanini kanssa niitä asioita jotka ovat olleet minulle tärkeintä suhteessamme. -Ap
Puhut kuin teille olisi tulossa ikuinen vauva. Ihan vinkkinä: lapset kasvaa. OIkeasti vielä yllättävän nopeasti. Ja osa on jo pienestä pitäen ihan mielettömän "salonkikelpoisia" , rauhallisia ja hyviä keskittymään, joten noita asioita joita kaipailet voi aivan hyvin olla elämässäsi koko ajan.
Toki voi myös olla, että lapsi on supervilkas, eikä hänen kanssaan vuosikausiin voi tehdä pitkää keskittymista vaativia asioita. Itsellä on kokemusta kummastakin ääripäästä omissa lapsissa.
Jos kuitenkin elämässäsi arvostat rakkautta, silloin voinet arvostaa lastakin. Kukaan tässä maailmassa ei rakasta ja luota niin kuin oma lapsi vanhempaansa. Ja kun sen suostuu näkemään ja sille vanhemmuudelle antautumaan, tajuaa että on saanut osakseen jotain aivan mielettömän arvokasta.
Vaan ei se aina mene noin, olin itse vahinkolapsi, ja koin koko lapsuusajan olleeni lähinnä äitini haaveiden tiellä. Minua pompoteltiin kaverin kodista kaverin kotiin, enkä kokenut olevani toivottu kotona. En tiedä oppiko äitini koskaan rakastamaan minua. Varmaan kyllä, mutta en koskaan kokenut sitä.
Ja tiedän, olen tekemässä ihan samaa omalle lapselleni. Kuitenkin, en usko että oppisin rakastamaan häntä ikinä, etenkin kun toleranssini ihmisiin jotka eivät kykene seuraamaan monimutkaista keskustelua ja joille joudun yksinkertaistamaan asioita, on hyvin matala. Rakastan olla itseäni älykkäämpien seurassa, mitä lapsi ei tulisi olemaan todennäköisesti vähintään kymmeneen vuoteen.
En tiedä kumpi on pahempi, lähteä pois, vai jäädä, kun elämäni tulisi kuitenkin olemaan ikävää ja kuluttavaa, ja se taas pakosti heijastuisi lapseen. Kyllä lapset vaistoavat jos vanhempi on heihin turhautunut ja pettynyt (ja sitä minä tulisin olemaan, vaikka lapsi sinänsä ei edes tekisi mitään väärää). Toki jos jäisin, niin tyttöystävälläni olisi helpompaa, ja sekin on iso asia. Ehkä olisi myös mahdollista keskustella asiat niin, että saisin jonkin verran lapsivapaata aikaa. Sain ajan yksityiselle psykologille huomiseksi. Toivon että se auttaa jäsentelemään näitä tunteita. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi tehdä abortti?
Koska en halua lasta. Tämä on ollut suhteemme alusta asti selvää.
Voi voi. Ei ole tullut mieleen sterilisaatiota hankkia?
Jos olet siihen liian nuori, olet liian nuori seksiinkin, ainakin sellaiseen seksiin mistä lapsi voi saada alkunsa. Olisit vain malttanut odotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten niin ero? Jos naimisiinkin oli tarkoitus mennä niin miksi ihmeessä perheenlisäys vaivaa. Miten vanhoja olette ja miten pitkään yhdessä?
Meillä (N26+M31) yllätysraskaus olisi ihan ilouutinen...
En halua lasta, ja se on ollut suhteen alusta asti selvää. Haluan elää elämäni loppuun lapsettomana. Sanon ihan rehellisesti että olen sen verran hedonisti, että haluan käyttää aikani työssäni, pelaten videopelejä, lukien hyviä kirjoja ja opiskellen. Lapsen hoito on kurjaa hommaa, tiedän sen, koska elin uusperheessä, missä minulla oli 15 vuotta nuorempi pikkusisko. Olet lapsesta riippuvainen ja et voi syventyä mihinkään koska lapsi voi vaatia huomiotasi milloin vain. -Ap
Sitten käyt vasektomiassa.
Voi kun olisinkin voinut! Olen kuitenkin liian nuori saadakseni sitä. -Ap
Voi hitto näitä paskoja trollauksia. Mene jo muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hitto näitä paskoja trollauksia. Mene jo muualle.
👍🏼
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten niin ero? Jos naimisiinkin oli tarkoitus mennä niin miksi ihmeessä perheenlisäys vaivaa. Miten vanhoja olette ja miten pitkään yhdessä?
Meillä (N26+M31) yllätysraskaus olisi ihan ilouutinen...
En halua lasta, ja se on ollut suhteen alusta asti selvää. Haluan elää elämäni loppuun lapsettomana. Sanon ihan rehellisesti että olen sen verran hedonisti, että haluan käyttää aikani työssäni, pelaten videopelejä, lukien hyviä kirjoja ja opiskellen. Lapsen hoito on kurjaa hommaa, tiedän sen, koska elin uusperheessä, missä minulla oli 15 vuotta nuorempi pikkusisko. Olet lapsesta riippuvainen ja et voi syventyä mihinkään koska lapsi voi vaatia huomiotasi milloin vain. -Ap
Jos ero tuntuu sinusta varmasti oikealta ratkaisulta niin sitten sinun on paras erota. Olen nainen ja saan pian lapsen. Silti olen ilmeisesti aika eri mieltä kuin moni muu tässä ketjussa. En usko, että liitostanne tuli tyttöystävällesikään onnellinen, jos olet varma, että isänä oleminen pilaa elämäsi. Kyllähän se heijastuu sitten negatiivisesti koko arkeen ja myös lapsen elämään.
Voit vaatia isyystestin, mutta jos sinut todetaan isäksi, elatusavun joudut kyllä maksamaan. Se on se pakollinen minimiosallistuminen lapsen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joku hedonistiäijä tulisi surkuttelemaan mammapalstalle aborttitoiveista ja erosta? Surkea provo joka illan ratokseen haluaa saada palstakirjoittelijat lyttäämään miehiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten niin ero? Jos naimisiinkin oli tarkoitus mennä niin miksi ihmeessä perheenlisäys vaivaa. Miten vanhoja olette ja miten pitkään yhdessä?
Meillä (N26+M31) yllätysraskaus olisi ihan ilouutinen...
En halua lasta, ja se on ollut suhteen alusta asti selvää. Haluan elää elämäni loppuun lapsettomana. Sanon ihan rehellisesti että olen sen verran hedonisti, että haluan käyttää aikani työssäni, pelaten videopelejä, lukien hyviä kirjoja ja opiskellen. Lapsen hoito on kurjaa hommaa, tiedän sen, koska elin uusperheessä, missä minulla oli 15 vuotta nuorempi pikkusisko. Olet lapsesta riippuvainen ja et voi syventyä mihinkään koska lapsi voi vaatia huomiotasi milloin vain. -Ap
Sitten käyt vasektomiassa.
Voi kun olisinkin voinut! Olen kuitenkin liian nuori saadakseni sitä. -Ap
Olet niin varakas, että elatusmaksut eivät tunnu missään, ja lisäksi koet itsesi älykkääksi, mutta silti et kyennyt tätä dilemmaa ratkaisemaan..?
Minä olen keskivertoa tyhmempi ja köyhä, mutta silti minulle ei tuottanut vaikeuksia ratkaista tätä ongelmaa parissa minuutissa. Vinkki; Suomesta voi täysi-ikäinen mies matkustaa ulkomaille ostamaan rahalla operaatioita, ja tuollainen yksinkertainen, paikallispuudutuksessa tehtävä pikkuoperaatio kuten vasektomia, on yhden päivän homma. Hinta reilusti alle tonnin. Omat neulat Suomesta ostettuna mukaan, jolloin ei tarvi pelätä edes kontaminaatioita.
Ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten niin ero? Jos naimisiinkin oli tarkoitus mennä niin miksi ihmeessä perheenlisäys vaivaa. Miten vanhoja olette ja miten pitkään yhdessä?
Meillä (N26+M31) yllätysraskaus olisi ihan ilouutinen...
En halua lasta, ja se on ollut suhteen alusta asti selvää. Haluan elää elämäni loppuun lapsettomana. Sanon ihan rehellisesti että olen sen verran hedonisti, että haluan käyttää aikani työssäni, pelaten videopelejä, lukien hyviä kirjoja ja opiskellen. Lapsen hoito on kurjaa hommaa, tiedän sen, koska elin uusperheessä, missä minulla oli 15 vuotta nuorempi pikkusisko. Olet lapsesta riippuvainen ja et voi syventyä mihinkään koska lapsi voi vaatia huomiotasi milloin vain. -Ap
Jos ero tuntuu sinusta varmasti oikealta ratkaisulta niin sitten sinun on paras erota. Olen nainen ja saan pian lapsen. Silti olen ilmeisesti aika eri mieltä kuin moni muu tässä ketjussa. En usko, että liitostanne tuli tyttöystävällesikään onnellinen, jos olet varma, että isänä oleminen pilaa elämäsi. Kyllähän se heijastuu sitten negatiivisesti koko arkeen ja myös lapsen elämään.
Voit vaatia isyystestin, mutta jos sinut todetaan isäksi, elatusavun joudut kyllä maksamaan. Se on se pakollinen minimiosallistuminen lapsen elämään.
Tästä juuri olen huolissani. Jos kumpikin jäämme suhteeseen jossa ainakaan minä en voisi olla onnellinen, niin se estää meitä löytämästä kumppanit joiden kanssa ehkä voisi. Ja lapsikin aistii jos vanhempi ei pidä hänestä. Pelkään, että lapsi tulisi ikuisesti olemaan minulle se, joka hajotti elämäni, ja että en koskaan oppisi rakastamaan häntä tästä syystä.
Elareista en ole lainkaan huolissani, olen rehellisesti sanoen hieman kultalusikka perseessä syntynyt, elarit eivät ole minulle mikään iso rasite. Taloudellisesti voisin tukea tyttöystävääni ja lasta tarvittaessa enemmänkin, en minä olisi halunnut aiheuttaa tähän maailmaan lasta, jolle en koe, että voisin mitenkään olla hyvä isä, ja haluan tukea tyttöystävääni sillä tavalla miten pystyn, sillä tiedostan kyllä että vastuu lapsesta on puoliksi minun.
En vain pysty olemaan hyvä isä vaikka miten haluaisin. Ei kukaan pysty feikkaamaan olevansa onnellinen joka ainoa päivä niiden ihmisten kanssa joiden pitäisi pystyä olemaan kaikkein eniten oma itsensä, en tiedä miten voisin jäädä lapsen kanssa ilman että kaikki tunteeni heijastuisivat tuhoisalla tavalla häneen. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten niin ero? Jos naimisiinkin oli tarkoitus mennä niin miksi ihmeessä perheenlisäys vaivaa. Miten vanhoja olette ja miten pitkään yhdessä?
Meillä (N26+M31) yllätysraskaus olisi ihan ilouutinen...
En halua lasta, ja se on ollut suhteen alusta asti selvää. Haluan elää elämäni loppuun lapsettomana. Sanon ihan rehellisesti että olen sen verran hedonisti, että haluan käyttää aikani työssäni, pelaten videopelejä, lukien hyviä kirjoja ja opiskellen. Lapsen hoito on kurjaa hommaa, tiedän sen, koska elin uusperheessä, missä minulla oli 15 vuotta nuorempi pikkusisko. Olet lapsesta riippuvainen ja et voi syventyä mihinkään koska lapsi voi vaatia huomiotasi milloin vain. -Ap
Sitten käyt vasektomiassa.
Voi kun olisinkin voinut! Olen kuitenkin liian nuori saadakseni sitä. -Ap
Olet niin varakas, että elatusmaksut eivät tunnu missään, ja lisäksi koet itsesi älykkääksi, mutta silti et kyennyt tätä dilemmaa ratkaisemaan..?
Minä olen keskivertoa tyhmempi ja köyhä, mutta silti minulle ei tuottanut vaikeuksia ratkaista tätä ongelmaa parissa minuutissa. Vinkki; Suomesta voi täysi-ikäinen mies matkustaa ulkomaille ostamaan rahalla operaatioita, ja tuollainen yksinkertainen, paikallispuudutuksessa tehtävä pikkuoperaatio kuten vasektomia, on yhden päivän homma. Hinta reilusti alle tonnin. Omat neulat Suomesta ostettuna mukaan, jolloin ei tarvi pelätä edes kontaminaatioita.
Ole hyvä.
En minä koe olevani älykäs. Sanoin, että nautin ajan viettämisestä itseäni älykkäämpien kanssa. Heidän kanssaan keskusteleminen on kehittävää.
Toki tämä olisi ollut vaihtoehto, ja jälkikäteen ajatellen ilmiselvä sellainen. Vaan ei tällaisia uhkakuvia niin usein tule ajatelleeksi, ennen kuin omalle kohdalle osuu, valitettavasti. Kondomi on kuitenkin suhteellisen varma metodi. Vaan ei satavarma, kuten minun olisi pitänyt tietää. Tämä oli oma vika, sitä ei tarvitse erikseen tulla kertomaan.
Tyttöystäväni hormonitauon piti olla väliaikainen, hänelle piti tulla kierukka. Sen asennus vaan venyi, kun ensin oltiin lomalla me, ja sitten gynekologi. Jotenkin ajattelin, että väliaikaisratkaisuna kondomi olisi riittävä. Typeräähän se toki oli, ihan uskomattoman typerää, näin jälkikäteen ajatellen, vaan on helppo olla jälkiviisas. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun harrastaa seksiä se voi johtaa raskauteen..ei liene yllätys? Mikäli olet vellihousu niin eroat ja maksat elatusmaksut. Jos olet mies niin kannat vastuusi, huolehdit perheestäsi ja samalla kasvat itsekin henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten niin ero? Jos naimisiinkin oli tarkoitus mennä niin miksi ihmeessä perheenlisäys vaivaa. Miten vanhoja olette ja miten pitkään yhdessä?
Meillä (N26+M31) yllätysraskaus olisi ihan ilouutinen...
En halua lasta, ja se on ollut suhteen alusta asti selvää. Haluan elää elämäni loppuun lapsettomana. Sanon ihan rehellisesti että olen sen verran hedonisti, että haluan käyttää aikani työssäni, pelaten videopelejä, lukien hyviä kirjoja ja opiskellen. Lapsen hoito on kurjaa hommaa, tiedän sen, koska elin uusperheessä, missä minulla oli 15 vuotta nuorempi pikkusisko. Olet lapsesta riippuvainen ja et voi syventyä mihinkään koska lapsi voi vaatia huomiotasi milloin vain. -Ap
Jos ero tuntuu sinusta varmasti oikealta ratkaisulta niin sitten sinun on paras erota. Olen nainen ja saan pian lapsen. Silti olen ilmeisesti aika eri mieltä kuin moni muu tässä ketjussa. En usko, että liitostanne tuli tyttöystävällesikään onnellinen, jos olet varma, että isänä oleminen pilaa elämäsi. Kyllähän se heijastuu sitten negatiivisesti koko arkeen ja myös lapsen elämään.
Voit vaatia isyystestin, mutta jos sinut todetaan isäksi, elatusavun joudut kyllä maksamaan. Se on se pakollinen minimiosallistuminen lapsen elämään.
Tästä juuri olen huolissani. Jos kumpikin jäämme suhteeseen jossa ainakaan minä en voisi olla onnellinen, niin se estää meitä löytämästä kumppanit joiden kanssa ehkä voisi. Ja lapsikin aistii jos vanhempi ei pidä hänestä. Pelkään, että lapsi tulisi ikuisesti olemaan minulle se, joka hajotti elämäni, ja että en koskaan oppisi rakastamaan häntä tästä syystä.
Elareista en ole lainkaan huolissani, olen rehellisesti sanoen hieman kultalusikka perseessä syntynyt, elarit eivät ole minulle mikään iso rasite. Taloudellisesti voisin tukea tyttöystävääni ja lasta tarvittaessa enemmänkin, en minä olisi halunnut aiheuttaa tähän maailmaan lasta, jolle en koe, että voisin mitenkään olla hyvä isä, ja haluan tukea tyttöystävääni sillä tavalla miten pystyn, sillä tiedostan kyllä että vastuu lapsesta on puoliksi minun.
En vain pysty olemaan hyvä isä vaikka miten haluaisin. Ei kukaan pysty feikkaamaan olevansa onnellinen joka ainoa päivä niiden ihmisten kanssa joiden pitäisi pystyä olemaan kaikkein eniten oma itsensä, en tiedä miten voisin jäädä lapsen kanssa ilman että kaikki tunteeni heijastuisivat tuhoisalla tavalla häneen. -Ap
Hyvä, jos todella vastasit ajan psykologille. Uskon, että siitä voisi olla apua ajatusten selvittämisessä. Tunnut olevasi shokissa tilanteesta
Et vaikuta pahantahtoiselta tai välinpitämättömältä ihmiseltä. Juttele myös tyttöystäväsi kanssa ja kerro rehellisesti tunteitasi ja peloistasi. Vaikka eroaisitte, voit tosiaan silti halutessasi auttaa tyttöystävääsi ja vaikka kokeilla käydä katsomassa vauvaa ja katsoa, mitä tunteita se herättää. Kuulostaa vähän, että lapsuuden kokemuksesi heijastuvat noihin pelkoihisi liikaakin. Kaikkihan ei välttämättä mene niinkuin lapsuudessasi. On totta, että osa ihmisistä katuu lastenhankintaa. Osa taas huomaa yllätyksekseen rakastavan lapsiaan valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5.
Voit palata takaisin ylikselle. Kohtahan ne koulutkin jo alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun harrastaa seksiä se voi johtaa raskauteen..ei liene yllätys? Mikäli olet vellihousu niin eroat ja maksat elatusmaksut. Jos olet mies niin kannat vastuusi, huolehdit perheestäsi ja samalla kasvat itsekin henkisesti.
Vaan kumpi on heille parempi:
1) Se, että jään tyttöystäväni kanssa. Heille tämän hyvät puolet ovat se, että minä olen paikalla välillä hoitamassa lasta, joten hänen arkensa on helpompaa. Hänellä olisi myös joku, jonka kanssa käydä tunteita läpi. Hänkään ei olisi halunnut lasta, mutta kokee, ettei pysty aborttiin, joten kyllä me jollain tavalla ymmärrämme toisiamme. Todennäköisesti hänellä olisi myös suurempi rahallinen toimeentulo.
Huonoa on se, että henkiset voimavarani riittävät vain johonkin asti. Realistisesti kukaan ei pysty elämään onnettomana loputtomiin ilman että se alkaa heijastumaan myös ulkopuolelle. Etenkin pelkään, että ihan tahtomattani kohtelen lasta ilkeästi. Syytön hän toki tähän on, mutta tunnen itseni, ja siinä kohtaa kun lapseni on ihan uskomattoman tyhmä (siis normaali lapsi, tarkoitan tyhmää aikuisten mittapuulla) kärsivällisyyteni ei välttämättä riitä jatkaa hymyilemistä. Tai siinä kohtaa kun lapsi neljättä kertaa putkeen keskeyttää elokuvani koska haluaa näyttää jonkun legorakennelman, joka ei minua kiinnosta vähääkään, ja jollaisesta hienomman osaisin tehdä puolessa ajassa. Jos maski pettää edes 10% ajasta, lapsi kyllä tajuaa.
Tiedän, että moraalinen velvoitteni olisi kestää tätä päivästä toiseen, ja tarjota lapselle kokemus rakastavasta isästä. Mutta en usko että pystyn. Ainakaan oma äitini ei pystynyt minun kanssani, ja siksi lapsuudesta jääneet muistot ovat minun kohdallani enimmäkseen kylmiä.
2) Toinen vaihtoehto olisi lähteä. Sen hyvä puoli olisi, että tyttöystäväni olisi vapaa etsimään miehen, joka haluaa olla isä, ja todennäköisesti olisi sillekin lapselle parempi isä.
Tosin voi olla, että hän ei löydä ketään, ja silloin minä olisin varmaan parempi kuin ei mitään.
Jos en joutuisi elämään lapsen kanssa koko ajan, voisin myös tavata häntä harvemmin, ja tältä etäisyydeltä ehkä tarjota oikeasti toimivamman ihmissuhteen, jos lapsen äiti haluaisi meidän olevan yhteydessä. -Ap
Olen nainen, mutta ymmärrän silti tunteesi täysin. En osaa neuvoa, itse ehkä lähtisin (jos tyttöystävä päätyy lapsen pitämään) hakemaan hommaan jotain sellaista näkökulmaa, että lapseen kannattaa kuitenkin yrittää tutustua vaikka et pidemmän päälle haluaisi enää asua sen ja (ex-)tyttöystävän kanssa.
En itsekään halua lapsia ja olemme mieheni kanssa siinä iässä, että kaikilla kavereilla on niitä. Ei todellakaan tule yhtään sellainen fiilis että olisipa meilläkin, vaan ajatuskin siitä että menettäisimme oman kahdenkeskisen suhteemme ja siihen tulisi alati läsnä oleva kolmas pyörä on hirveä.
Siihen päälle vielä riski että omalle kohdalle voisi huonolla tuurilla sattua erityislapsi tai jotain ikuiset vammat jättäviä synnytyskomplikaatioita, niin huhhuh.
Ihmisten joilla on lisääntymisvietti on usein tosi vaikea hahmottaa sitä, miten järjettömältä koko homma vaikuttaa jos ei ole ikinä sekuntiakaan aatellut että "onpa söpö vauva" tai "olispa mullakin lapsi".
Naisena (Suomessa...) olemisessa on se hyvä puoli, että kunhan itse pysyn valppaana vahinkoraskauden varalta niin kukaan ei voi pakottaa mua vanhemmaksi vaikka kehtaisinkin haluta seksiä ilman että missään nimessä tahdon lasta.
oletko ap laskenyet että kuinka monta raskausaiheista ketjua olet tällä viikolla tehnyt?
Lapsi on suuri rikkaus eikä este hyvälle parisuhteelle.
Päästä tyttöystäväsi menemään, hän löytää varmasti paremman miehen.
Veit jalat suustani, deja vu.