Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään ei kutsuta kavereita kylään?
31.07.2019 |
Olen 22v nuori aikuinen ja koko ajan vähemmän ja vähemmän nään kavereita kenenkään kotona. Tuntuu, että kotiin kutsuminen ei vaan kuulu enää tapoihin? Musta ois kivaa olla enemmän kavereiden kanssa, viettää leffa ja peli-iltoja, mutta en halua kutsua itse itseäni :D Toisaalta empä mäkään oo pitkään aikaan kutsunut ketään tänne mun kämpille. Parasta kaveriakin nään vaan kaupungilla.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Minulla (27v) ja vaimollani (26v) on ihan normaali määrä kavereita. Ei tosi paljon, mutta aivan riittävästi. Ehkä keskimäärin kahdesti viikossa meillä on joku kaveri tai kavereita kylässä. Koen siis, että ihan tarpeeksi kutsumme ja vastavuoroisesti kyläilemme. En siis jaa aapeen kokemusta.
Ja lisään muuten vielä, ettei siivota kavereita varten. Meillä on aina siistiä, koska ei ole lapsia eikä lemmikkejä, ja se siisteys mikä riittää meille, saa kyllä riittää vieraillemmekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin pieni koti, ettei tänne mahdu.
Lisäksi mielestäni on yleistynyt välinpitämätön käytös toisen kotia ja omaisuutta kohtaan, minkä vuoksi en mielelläni kutsu edes läheisiäkään kylään. En tarkoita vain lapsia, joiden annetaan hyppiä sängyllä, lähmiä mähmäisillä käsillään pintoja ihan vaan lähmimisen ilosta yms. vaan aikuisetkin käyttäyvät yhä useammin välinpitämättömästi. Vessassa on heidän jäljiltään sotkua, likaisia astioita löytyy jälkeenpäin sohvan alta, juomia on läikytelty matolle, mitä milloinkin, vaikka alkoa en edes tarjoile koskaan. Eli kaikki sotkut on tehty selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ei jaksa siivota kotejaan. Mä olen aina ottanut sen asenteen että jos haluan nähdä ihmisiä kotona niin kun kutsun heidät meille enkä odota vastakutsua. Mutta en mäkään jaksa sitä varten siivota joka viikko. Vaikka meillä siivotaan on viikottain niin siitä tulee kuitenkin paineita jos on pakko saada talo puhtaaksi.
Minulla on kotona aina tasaisen siistiä ja tavarat löytyvät oikeilta paikoilta, mutta en minä siitä huolimatta halua kutsua kavereita tai muita tuttuja käymään. Pikemminkin se vieraiden kutsuminen toisi mukanaan epäjärjestystä. Tosin ei minulla ole koskaan keittiön tiskipöytä täynnä likaisia astioita tai sänky petaamatta aamun jäljiltä. Tehokkaalla imurilla on helppo pitää asunto siistissä kunnossa ilman mitään erityisiä "suursiivouksia".
Kun haluan tavata ihmisiä, lähden itse liikkeelle ja sovin mahdollisen tapaamisen johonkin viihtyisään kahvilaan, ruokaravintolaan tai vaikkapa yliopiston tai kirjaston kuppilaan. Tarjoilupuoli hoitaa paikan päällä ja yleensä jossain pari tunnin tiivissä keskustelussa ehtii hyvin käydä läpi erilaiset isommat ja pienemmät asiat ja uusimmat kuulumiset. Muuten viihdyn kotona hyvin omissa oloissa harrastusten ja arkisten askereiden parissa.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalossa asuva kaverini miehensä kanssa tuli meille kylään ekaa (ja toistaiseksi ainoata) kertaa ja halusivat nähdä meidän koko asunnon, joka on siis 48 neliöinen kaksio parvekkeella. Noh, ei ollut näyttää kuin, että no tässä on olkkari ja tässä makkari ja täs on sit tää meidän parveke... Kuikuilivat parvekkeella ja mittailivat katseellaan ja sit kaverini totes ääneen, että ei kyllä voisi asua missään kerrostalossa. Miehensä siinä vain kovin nyökkäili mukana.
Tuli aika pahana sellainen kotihäpeäolo... Sen jälkeen en oo kutsunut ketään meille kylään enää.
Kaverisi miehineen ovat aivan käsittämättömiä idiootteja 😂
Vierailija kirjoitti:
Mistä tulee tämä ajatus, että koti pitäisi aina siivota vieraita varten? Eihän ennenkään niin tehty. Vieraat vain tulivat (usein jopa ilman ennakkovaroitusta) ja koti oli sellainen kuin sattui sillä hetkellä olemaan. En usko, että kovin montaa ihmistä haittasi, jos kyläpaikka ei ollutkaan vimpan päälle laitettu.
Ei tarvi olla vimpan päälle laitettu toki, mutta nykyään kun ei ole tällaista yllärikyläilykulttuuria ja työelämä on stressaavaa, koti voi olla ainakin meikäläisellä sellaisessa kaatopaikkakunnossa, että juorua riittäisi tuttavapiirissä jos joku pääsisi näkemään. Siellä voi siis olla vaatteita ympäriinsä pitkin poikin, tyhjiä kalja- ja energiajuomatölkkejä kaikilla pöytätasoilla ja lattioilla, homehtuneet tiskit tiskialtaassa jne. Ei sellaitsa huvita kellekään näyttää ja toisaalta siivoaminen on iso urakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa tarjontaa ihmisistä -> mikään ei nappaa kun ei jaksa keskittyä kaikkeen. Minua ei haittaa yhtään. Alle standardin olevat ihmiset karsii itse itsensä pelistä pois omalla velttoudellaan.
Mä oon 20 vuotta ap:tä vanhempi. Me kutsutaan kavereita ja meitäkin välillä kutsutaan kylään, mutta tunnistan silti tuon asian, että kaikki ei kutsu eikä kauhean usein. Ainakin meidän ikäisillä se kyläily tarkoittaa usein hyvää illallista, mikä taas tarkoittaa vähän vaivannäköä. Lisäksi on se, että kaikilla on hirveästi ohjelmaa ja ex tempore huomiselle ei voi kutsua ketään. Aina pitää olla viikkoja aikaisemmin kalenterin kanssa sumplimassa sopivaa päivää ja sitä ei vaan aina jaksa arjen pyörityksessä, ainakaan näissä ruuhkavuosikuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavat eurooppalaistuu. Keski- ja Etelä-Euroopassa on aina ollut niin että tavataan ravintoloissa, puistoissa, kahviloissa, baareissa, kaikkialla muualla paitsi ei kodeissa. Suomalaisetkin on huomanneet, että kaikki pääsee paljon vähemmällä vaivalla kun tavataan muualla. Ei tarvi siivota, laittaa tarjottavia jne.
Juuri näin eikä tarvitse miettiä mitä erilaisimpia erikoisruokavalioita, kun kahvilasta tai ravintolasta jokainen voi tilata ihan mitä itse haluaa.
Kaikkia kavereita en kutsu sillä kuten edellä on useaan otteeseen todettu ei kotini ole mikään sisustusnäyttely. Ne kaverit jotka kutsuisin eivät tule eivätkä kutsu omaan kotiinsa kun nyhjäävät asunnoissaan vaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. En halua olla kolmas pyörä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieraat jää aina norkoilemaan tuntikausiksi. Meillä käy kaverit kylässä vain silloin, kun kutsuvat itse itsensä ja yleensä niin lyhyellä varoitusajalla, ettei mitään kahvileipää ole tarjota. Sitten notkuvat kahvin juotuaan useamman tunnin. Itse käyn mieluummin kylässä tai sovin tapaamisen kahvilaan tms. Hyvä pituus tapaamiselle on noin tunti ja kahvilassa/itse vieraana voin määrittää tapaamisen keston. Terveisin introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vieraat jää aina norkoilemaan tuntikausiksi. Meillä käy kaverit kylässä vain silloin, kun kutsuvat itse itsensä ja yleensä niin lyhyellä varoitusajalla, ettei mitään kahvileipää ole tarjota. Sitten notkuvat kahvin juotuaan useamman tunnin. Itse käyn mieluummin kylässä tai sovin tapaamisen kahvilaan tms. Hyvä pituus tapaamiselle on noin tunti ja kahvilassa/itse vieraana voin määrittää tapaamisen keston. Terveisin introvertti.
Tämä. Jotkut ihmiset eivät kunnioita toisten ihmisten aikaa. Olen kuuskymppinen ja omassa nuoruudessani oli ihan tavallista kutsua kavereita kotiin kahville. Mutta jokainen tiesi, että kun kahvit oli juotu ja emäntä/isäntä alkoi kerätä astioita pois pöydästä, vieraan oli aika lähteä kotiin. Ei siis siirtyä kahvipöydästä sohvalle, jolloin emäntä/isäntä ei voinut tietää, aikoiko se istua siinä 5 minuuttia vai 5 tuntia. Kun kavereita tapaa kahvilassa tai ravintolassa, törpöinkin tajuaa, että tarjoilijan kerättyä astiat pois on aika lähteä pois.
Sama ongelma on, jos pyytää kotiinsa katsomaan jotain leffaa. Vieraan pitäisi ymmärtää, että kun lopputekstit alkaa, vieras kiittää seurasta ja lähtee pois. Ei leffateattereihinkaan jäädä elokuvan jälkeen pariksi tunniksi norkoilemaan vain siksi, ettei huvita vielä lähteä.
Minä kutsun edelleenkin ihmisiä kotiini, mutta vain sellaisia, jotka eivät jää tänne asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kutsun enää vain niitä ihmisiä kotiini, jotka sitten vastavuoroisesti kutsuvat myös minut kotiinsa.
Sellainen henkilö ystäväpiiristäni, joka itse tulee viivana minun tarjoilujani ahnettien mussuttamaan, mutta itse ei vaivaudu kutsumaan vastavuoroisesti omaan kotiinsa, vaikka mitään järkevää estettä ei kutsumattomuuteensa ole olemassakaan, saa olla jatkossakin ihan rauhassa minun seurastani. Inhoan yli kaiken hyväksikäyttäjiä muodossa, jos toisessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittää yksi ystävistäni, sillä hän on täysin miehensä alistama, miehensä määrää, ketä saa mennä heille kyläänkin.
Minä olen töykeä ja kutsun itse itseni kylään juuri tuon kutsumattomuuden takia. Tosin koskee vain lähimpiä ystäviä, joiden ei tarvitse puunailla asuntoa lattiasta kattoon "edustuskntoon" vaan lattia voi olla täynnä sotkua ja tiskit tiskaamatta. Minunkin luokse saa tulla, mutta asun niin laitakaupungilla että toisinpäin on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on niin raskasta ettei jaksa pitää kotia edustuskunnossa vieraiden kutsumiseksi. Lisäksi on niin väsynyt ettei jaksa seurustella muiden ihmisten kanssa. Haluaa sen pienenkin vapaa-aikansa viettää niin kuin itse näkee parhaaksi, vaikka luontoretkellä tai uimahallissa tai muuta puuhaa oman perheen kanssa.
Toivottavasti luonto ja uimahalli riittävät sinulle myös silloin, kun lapset ovat omillaan ja vaikkapa se työ jää pois tai kevenee. Muista tämä mielipiteesi sitten, kun muut ihmiset taas kiinnostaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on niin raskasta ettei jaksa pitää kotia edustuskunnossa vieraiden kutsumiseksi. Lisäksi on niin väsynyt ettei jaksa seurustella muiden ihmisten kanssa. Haluaa sen pienenkin vapaa-aikansa viettää niin kuin itse näkee parhaaksi, vaikka luontoretkellä tai uimahallissa tai muuta puuhaa oman perheen kanssa.
Toivottavasti luonto ja uimahalli riittävät sinulle myös silloin, kun lapset ovat omillaan ja vaikkapa se työ jää pois tai kevenee. Muista tämä mielipiteesi sitten, kun muut ihmiset taas kiinnostaisivat.
Hah, minullakin on yksi ystävistäni sellainen, ettei hän ei enää vuosiin ole ottanut ystäviään kotiinsa vierailulle ja sen jälkeen, kun hän muutti asumaan miehensä kanssa. Itse hän kylläkin on innokas tulemaan minun kotiini vierailulle, mutta nyt en ole enää kutsunut häntä pitkiin aikoihin kylään kotiini, koska olen varttunut kutsua häneltä jo kauan hänen kotiinsa, vaikka tiedänkin, ettei sitä kutsua kuulu. Kahvilaan tai ravintolaan hän olisi innokas lähtemään kanssani, mutta minä en halua sinne tapaamaan häntä joka kerta vaan olisi mukavampaa kohdata hänen kodissaan, jossa saisimme rauhassa seurustella ja jutella niitä näitä ilman vieraita korvia lähettyvillämme.
Nähtäväksi jää tulevien aikojen muutoksien myötä, joita saattaa tulla meille ystävyksille molemmille, että kuinka sitten käy, ollaanko enää edes millään tavalla yhteyksissäkään.
Itse nimittäin olen jo niin tottunut tuon tietyn ystäväni suhteen, ettemme ole enää naamatusten tapailleet, ja jollain tasolla olen jotenkin vieraantunut hänestä, etten kaipaakaan enää häntä. Enhän voi sille minkään, jos ystäväni ei halua muuta kuin nyhrätä oman miehensä kanssa kaiken aikansa ja ainoastaan hyvin pienen lähiomaistensa piirissä.
Mulla on ystävieni joukossa yksi ystävyys muuttunut viimeisten neljän vuoden aikana kännykällä viesteilyksi tai soitteluiksi toinen toisillemme ja pulisemiseksi puhelimessa sen sijaan, että saisimme aikaiseksi lähteä yhdessä jonnekin tai kutsuisimme toinen toistemme kotiin kylään kahvittelemaan tai aterioimaan. Molemmilla meillä on parisuhde, mutta ystäväni on lapseton, ja minulla taasen omat lapset perheineen, joten minulla on tietysti siinä suhteessa erilaiset elämisen kuviot kuin tällä tietyllä ystävälläni. Aika jotenkin kuluu ikään kuin nopeammin tässä iässä, johon mennessä on jo niin paljon kerääntynyt kaikenlaista ja eikä enää jaksakaan riennellä joka paikkaan muutenkaan. Tykkään olla omien läheisteni kanssa ja viettää aikaa vain tiettyjen ihmisten kanssa ja harrastusteni parissa, joten aika ei edes riitä kaikille ystävilleni, vaikka he mukavia olisivatkin.
Me ei juurikaan kutsuta seuraavista syistä:
Ei ole voimia. Viikonloput menevät lähinnä siihen, että tekee kotityöt, mitä ei viikolla ehdi, ja yrittää kerätä voimia jaksaakseen seuraavan viikon.
Ei ole aikaa. Silloin kun meillä on aikaa, ystävät ovat todennäköisesti töissä, vaatii aina tosi etukäteen suunnittelua, extempore ei onnistu.
Ei ole rahaa. Tykkään laittaa hyvää ruokaa, ja pitäisi siihen vähän jotain viiniäkin vaikka yhdistää. En halua mitään kahvipullalinjaa, vaan olisi kiva laittaa kunnon sapuskat ja se maksaa.
Harmi. Silloin harvoin, kun saa aikaiseksi, sen on aina kivaa.
Minulla (27v) ja vaimollani (26v) on ihan normaali määrä kavereita. Ei tosi paljon, mutta aivan riittävästi. Ehkä keskimäärin kahdesti viikossa meillä on joku kaveri tai kavereita kylässä. Koen siis, että ihan tarpeeksi kutsumme ja vastavuoroisesti kyläilemme. En siis jaa aapeen kokemusta.