Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi. Hyvä.Luoja. Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, äitini oli käynyt tulevan vitosluokkalaisen kanssa ostamassa penaalin ja kouluvaatteita...
.. Ja tyttö soitti sitten tuskastuneena, että mummi ei osta mitään kivaa! Tyttö olisi halunnut kahvimukin näköisen penaalin tai tennarin mallisen penaalin mutta äiti oli vain työntänyt jotain perhoskuvioisia että tämä on söpö, nuo on aikuisten penaaleja. Sitten vaateosastolla äiti oli tarjonnut jotain Frozen verkkareita ja mekkoja vaikka tyttö oli tahtonut farkut sekä paitoja. Ei farkuissa voi kuulemma kouluun mennä. Laitoin äidille viestin että mitä siellä tapahtuu, osta Sonjalle mitä Sonja tahtoo ja nyt pelkään äidilläni olevan paha mieli. Mitä en tosiaan halua, arvostan suuresti tätä! Kun äiti vain tajuaisi että mummin kulta ei ole enää mikään päiväkotilainen..
Kommentit (364)
Vierailija kirjoitti:
Kenellekään ei sitten tullut mieleen, että mummo ei ehkä haluakaan määrätä, vaan opastaa lasta. Ei vanhempi väki tee aina niin kuin lapsi haluaa, koska heidän mielestään lapset eivät aina osaa tehdä itsensä kannalta hyviä päätöksiä. Minun mielestäni on aivan sama, millainen penaali on, totta joo. Mutta antaisitteko itse lapsen ostaa erektiopenaalin, jos se on lapsen mieleen? Kyllä ne lapset ja nuoret, jotka ovat saaneet itse päättää esim. vaatetuksesta tai kampauksesta usein erottuvat mutta valitettavasti eivät aina edukseen. Mummoni kuoli ennen kuin ehti ostaa minulle mitään. Se ei asiassa suretakaan, vaan se, ettei ollut mummoa.
Kahvimuki tai tennari onkin todella rinnastettavissa erektiossa olevaan penikseen. Kiitos tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitipuoleni, joka on lapsilleni ihan mummo, vei viime kesänä lapset Linnanmäelle ja muutenkin kiertelivät Helsinkiä, emme siis asu siellä. Soitti sitten jälkeenpäin tyrmistyneenä että juoko x oikeasti kahvia ?! XD 12-vuotiaasta siis kyse.
Kofeiiniä ei kyllä nykyään suositella alle 15-vuotiaille. Itselläni on myös 12-vuotias, eikä hän tai kukaan kaverinsa juo kahvia. Tietty sitten jonnet erikseen, jotka vetävät energiajuomia jo ala-asteella.
5-vuotiaasta olen kahvia juonut, nam. Ei ole koskaan tullut mitään neurologisia sivujuonteita tai ärsyttänyt vatsaa. Kohtuus kaikessa. Ja kun ostaa laatu-kahvia, niin kylläpä kelpaa. Oma lapseni ei ole tykästynyt kahviin, olemme kaikki niin erilaisia. Joillekin maistuu, joillekin ei.
Vaihdevuodet - hyi helvetti!!! kirjoitti:
"Mä kyllä haluaisin vaihdevuodet aikaisin. Loppuisi kuukautiset ja jaksaisi niitä hikoiluja ym oireita paremmin nuorempana. Sitten pystyisi vielä nauttimaan eläkepäivistäkin."
Sairasta! Toivooko joku OIKEASTI näitä he##etin vaihdevuosia? Vaihdevuodet pitäisi kieltää perustuslailla, koska ne tuhoavat naisen elämänilon ja -laadun sataprosenttisesti! Nainen on tarpeeton ja aikuiset lapset eivät tarvitse vanhaa äitiään enää mihinkään. Toinen jalka on ns. haudassa ja vaihdevuodet ovat yhtä helvettiä! 100 % mieluummin valitsisin kuukautiset ja olisin energinen nuori kuin saamaton ja vanha ikäloppu. Vaihdevuosissa ei todellakaan ole mitään hyvää! Vaihdevuosi-ikäinen nainen on raihnainen ja ruma ikäloppu ja elämä on ohi. Nainen on vanha ja hyödytön, kun hän ei kykene enää tulemaan raskaaksi (ilman keinotekoisia hormonihoitoja) ja synnyttämään lasta!
Vaihdevuosissa ahdistaa, masentaa, lihoo, hikoaa, palelee, väsyttää, uuvuttaa ja fyysinen ja henkinen kunto romahtaa. Kaupan päälle vanhenevalle naiselle tulee moninaisia oireita kuten ylipaino, hitaus, jaksamattomuus, hengästyminen, kariesta, ientulehduksia ja reikiä hampaisiin, kömpelyys, unettomuus, nivelvaivat, kankeat ja kipeät polvet ja lonkat, aamuöinen heräily ja jatkuvat virtsatietulehdukset. Osalla on todella pahat hikoiluoireet, jotka pahimmillaan estävät yöunen ja nukkumisen, työnteon ja normaalin arjen. Yli 50-vuotiaitten seksielämä on olematonta ja suuri osa vaihdevuosi-ikäisistä naisista elääkin selibaatissa.
Kun vaihdevuosi-ikäinen nainen alkaa rupsahtaa, niin todennäköisesti hänen miehensä alkaa katsella ja kiinnostua nuoremmista, 20-40-vuotiaista naisista, jotka ovat hedelmällisessä iässä. Karua faktaa, mutta niin totta! Mies hakee eron ja ottaa nuoremman vaimon. He##etin vaihdevuosia ei kenenkään kannata kadehtia. Yli 50-vuotiaana voi tehdä ristikoita, lukea ET-lehteä (Ennen Tuonelaa) ja kadehtia nuoruutta!
Johan oli vuodatus..
Ensinnäkin, ko kommentoija ei haaveile vaihdevuosista sinänsä vaan toivoo että ne tulisivat aikaisin jotta olisivat ohi eläkeiässä ja voisi jälleen nauttia elämästä.
Onko naisen ainoa tehtävä/olemassaolon tarkoitus olla raskaana/synnyttää/olla miehen himon kohde?
Hyvin kapea ihmiskäsitys. Ja surullista jos parisuhde perustuu ulkonäköön/terveyteen eikä siihen että kunnioittaa ja rakastaa puolisoaan sellaisena kuin hän on, ikääntyessäkin.
Olen hyvin eri mieltä kanssasi siitä että vaihdevuosi-ikäinen tai vanhempi nainen olisi pilalla ja elämä turhaa ja yksinäistä.
Moni haluaisi äidiksi yli 50-vuotiaana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä ihmeen iloa on olla hedelmällinen esim. 57 vuotiaana? Ei kai nyt kukaan lasta halua enää tuon ikäisenä?
Monikin 57-vuotias nainen haluaisi äidiksi ja jaksaisi synnyttää ja hoitaa lapsen. Vaan kun sitä lasta ei enää saa, vaikka haluaisi! On epäoikeudenmukaista, että mies voi tulla isäksi yli 70-vuotiaana, mutta naisella voi olla ennenaikaiset vaihdevuodet jo alle 40-vuotiaana.
60-vuotias ensisynnyttäjä sai kaksoset: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/60-vuotias-ensisynnyttaja-sai-kakso…
No ei todellakaan moni. Harva haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitipuoleni, joka on lapsilleni ihan mummo, vei viime kesänä lapset Linnanmäelle ja muutenkin kiertelivät Helsinkiä, emme siis asu siellä. Soitti sitten jälkeenpäin tyrmistyneenä että juoko x oikeasti kahvia ?! XD 12-vuotiaasta siis kyse.
Hauskaa että noin, omassa lapsuudessa oli ihan toisinpäin. Mummini tuputti kahvia minulle jostain 8-vuotiaasta lähtien :D "maista nyt vähän kun aikuisetkin ottaa" "ai etkö vieläkään juo kahvia?" "Kyllä susta vielä kahvinjuoja tulee, ota vähän." Mummi itse joi kahvia ihan pikkutytöstä ja edelleen vetää varmaan pannullisen päivässä. Oli iloinen kun vihdoin joskus 20-vuotiaana aloin juomaan kahvia ja olin sitten "aikuinen"
Suurille ikäluokille ja etenkin sitä vanhemmille sukupoville kahvi oli aikoinaan luksustuote ja siksi sitä alettiin litkimään heti kun sitä vain oli saatavilla. Omat vanhempani ovat ennen sotia syntyneitä ja heille kahvi on ollut kaikki kaikessa koko elämänsä ajan pikkulapsesta saakka, heti kun vaan kahvia saivat. Todennäköisesti oppivat sitä juomaan sotalapsina Ruotsissa.
Minä ja veljeni olemme syntyneet 60-luvulla ja meille kahvi on aina ollut vain kahvia ja ihan arkinen tuote. Meistä kummastakaan ei tullut kahvinjuojaa. Kuitenkin vuosi sitten sain jonkun ihme ahaaelämyksen, kun tee oli loppu ja tein vieraille varatusta kahvista kupillisen. Sen jälkeen olen nyt vuodenpäivät juonut mukillisen kahvia päivässä. Voi sen kahvinjuonnin aloittaa siis näköjään vielä yli viisikymppisenäkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei oo totta. Onks se ny maailmanloppu että mummo ostaa vääränlaisen penaalin?!!! Kyllä on aika kermaperse first world problems täällä palstalla, ja viissataa muuta hullua äitiä komppaa. Ei voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Mummi ei tajua lapsen olevan lähes teini, meillä on sama ongelma! 11v saa aina jotain prinsessaröyhelömekkoja ja barbeja, vaikka olen sanonut äidille tytön käyttävän vain housuja ja että barbeilla ei ole leikkinyt eskarin jälkeen. Kahvilassa koetti usuttaa tytön leikkipaikalle jossa oli tyyliin 1veelle tarkoitettu liukumäki ja muutama nukke :D
Ostakaa kondomeja. Nyt on kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tähän provoon lähdetty taas innolla! Mutta tuo mummo-aihe näkyy aina nostattavan meteliä.
Mutta asiaan. En ymmärrä mistä ap:n äiti edes löytää Frozen vaatteita 11-v lapselle ( pituus vähintään 140 cm------)? Frozen vaatteiden kokoja (leggingsejä ) löytyy max 128 cm (6-7 v).
Ap:n äiti on 62 v, joten uskon että hänenkin lapsensa menivät jo farkuissa kouluun, kuten omani, jotka syntyneet 80-luvun alussa. Missä vaatteissa ap meni aikoinaan kouluun, kun tuo ko mummo osti kouluvaatteet, vai ostiko ap:n mummo kouluvermeet? Menikö ap kouluun 80-, 90-luvulla kouluun mummon määräämässä ruutuesiliinassa ja puuvillamekossa ?( näinhän oli, kun ap:n mummo aloitti kansakoulun )
Joten jotain rajaa näissä provoissakin :(.
Vihan lietsonta kohdistuu tiettyä väestöryhmää kohtaan!
Jos on lyhyt tyttö niin kyllä niitä löytää. Mä olin 11-vuotiaana sen kokoinen kuin moni muu on kakkosella. Olin 140cm kun olin jotain 14. Lopullinen pituus 150cm ja löydän edelleen vaatteita nuorten puolelta näin 25-vuotiaana, ku vaatekoko on 36/XS-S ja kuppikoko B.
Olet kuitenkin poikkeus, ei naisten keskimitta ole 150 cm.
Taisin olla 17v kun Kittilän mummon joulupaketissa oli minulle pyörillä narunpäässä vedettävä kissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tätä tulkitaan provoksi. En minäkään saanut valita vaatteitani 80-90-luvulla. Äiti pakotti pukeutumaan kuin 40-vuotias jo ala-asteella. Siis omiin vanhoihin vaatteisiinsa tai hänen maullaan valittuihin keski-ikäisen vaatteisiin. Lisäksi hän yritti ala-asteen lopulta löytää minulle "sulhasen" eli meni puhumaan puolestani kaikille hänen mielestään kiinnostaville pojille ja itse asiassa ikäisilleen äijillekin.
sama täällä. Ei 80-luvulla mitään vaatteitaan saanut valita ja minutkin puettiin joko pikkulapseksi tai keski-ikäiseksi. Farkkuja en todellakaan saanut käyttää. Sellaisiin sain luvan vasta teini-ikäisenä ja silloinkin äiti piti kovat puheet miten huo*ramaiselle näytän. Kaikki oli muutenkin hemmetin rajoitettua. Söin ensimmäisen kerran elämässäni hampurilaisen 14-vuotiaana ja kävin elokuvissa ja se oli kuin olisin sieluni myynyt saa*tanalle siitä hetkestä. Ajat oli eri.
Omat lapseni kyllä näyttävän ainakin koulukuvissa olevan ala-asteella farkuissa -80 luvulla. Tarkistin äsken kuvista.
Vierailija kirjoitti:
Siis ei oo totta. Onks se ny maailmanloppu että mummo ostaa vääränlaisen penaalin?!!! Kyllä on aika kermaperse first world problems täällä palstalla, ja viissataa muuta hullua äitiä komppaa. Ei voi ymmärtää.
Siis tuo mummon käytös on vallan käyttöä ja lapsen mitätöintiä ja ylikävelyä. Eli henkistä väkivaltaa. Kyse on siitä, eikä vääränlaisesta penaalista tai Frozen-leggingseistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni haluaisi äidiksi yli 50-vuotiaana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mitä ihmeen iloa on olla hedelmällinen esim. 57 vuotiaana? Ei kai nyt kukaan lasta halua enää tuon ikäisenä?
Monikin 57-vuotias nainen haluaisi äidiksi ja jaksaisi synnyttää ja hoitaa lapsen. Vaan kun sitä lasta ei enää saa, vaikka haluaisi! On epäoikeudenmukaista, että mies voi tulla isäksi yli 70-vuotiaana, mutta naisella voi olla ennenaikaiset vaihdevuodet jo alle 40-vuotiaana.
60-vuotias ensisynnyttäjä sai kaksoset: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/60-vuotias-ensisynnyttaja-sai-kakso…
Kyllä ne 70-vuotiaat isätkin aika harvinaisuus ovat ja usein lapsettonuushoitojen tulosta nekin. Ja kun miehen ikä ylittävän 40v niin kehitysvammainen riski alkaa kasvaa radikaalisti vaikka nainen olisi nuori. Ja kenties luonnolla on jokin tarkoitus siinäkin, ettei esim. kaksi 60-vuotiasta voi saada lapsia luonnollisesti.
En nyt halua mitenkään moittia isovanhempia ja harjoittaa ikärasismia, mutta pääsääntöisesti tuon ikäiset ei sovi enää vanhemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tätä tulkitaan provoksi. En minäkään saanut valita vaatteitani 80-90-luvulla. Äiti pakotti pukeutumaan kuin 40-vuotias jo ala-asteella. Siis omiin vanhoihin vaatteisiinsa tai hänen maullaan valittuihin keski-ikäisen vaatteisiin. Lisäksi hän yritti ala-asteen lopulta löytää minulle "sulhasen" eli meni puhumaan puolestani kaikille hänen mielestään kiinnostaville pojille ja itse asiassa ikäisilleen äijillekin.
sama täällä. Ei 80-luvulla mitään vaatteitaan saanut valita ja minutkin puettiin joko pikkulapseksi tai keski-ikäiseksi. Farkkuja en todellakaan saanut käyttää. Sellaisiin sain luvan vasta teini-ikäisenä ja silloinkin äiti piti kovat puheet miten huo*ramaiselle näytän. Kaikki oli muutenkin hemmetin rajoitettua. Söin ensimmäisen kerran elämässäni hampurilaisen 14-vuotiaana ja kävin elokuvissa ja se oli kuin olisin sieluni myynyt saa*tanalle siitä hetkestä. Ajat oli eri.
Omat lapseni kyllä näyttävän ainakin koulukuvissa olevan ala-asteella farkuissa -80 luvulla. Tarkistin äsken kuvista.
Farkut tulivat Jamesten myötä Suomeenkin jo 60-luvulla ja todellisen läpimurron ne tekivät 70-luvulla. Itse sain enimmäiset merkkifarkkuni keskikoulun ekalla luokalla 11 vuotiaana joskus ennen 70-luvun puoliväliä ja ne oli Beaversit, sen ajan kuumimmat merkkifarkut. Minulla oli myös Beaversin farkkutakki. 70-luvun luokkakuvissa lähes jokaisella oli farkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin olla 17v kun Kittilän mummon joulupaketissa oli minulle pyörillä narunpäässä vedettävä kissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tätä tulkitaan provoksi. En minäkään saanut valita vaatteitani 80-90-luvulla. Äiti pakotti pukeutumaan kuin 40-vuotias jo ala-asteella. Siis omiin vanhoihin vaatteisiinsa tai hänen maullaan valittuihin keski-ikäisen vaatteisiin. Lisäksi hän yritti ala-asteen lopulta löytää minulle "sulhasen" eli meni puhumaan puolestani kaikille hänen mielestään kiinnostaville pojille ja itse asiassa ikäisilleen äijillekin.
sama täällä. Ei 80-luvulla mitään vaatteitaan saanut valita ja minutkin puettiin joko pikkulapseksi tai keski-ikäiseksi. Farkkuja en todellakaan saanut käyttää. Sellaisiin sain luvan vasta teini-ikäisenä ja silloinkin äiti piti kovat puheet miten huo*ramaiselle näytän. Kaikki oli muutenkin hemmetin rajoitettua. Söin ensimmäisen kerran elämässäni hampurilaisen 14-vuotiaana ja kävin elokuvissa ja se oli kuin olisin sieluni myynyt saa*tanalle siitä hetkestä. Ajat oli eri.
Omat lapseni kyllä näyttävän ainakin koulukuvissa olevan ala-asteella farkuissa -80 luvulla. Tarkistin äsken kuvista.
Farkut tulivat Jamesten myötä Suomeenkin jo 60-luvulla ja todellisen läpimurron ne tekivät 70-luvulla. Itse sain enimmäiset merkkifarkkuni keskikoulun ekalla luokalla 11 vuotiaana joskus ennen 70-luvun puoliväliä ja ne oli Beaversit, sen ajan kuumimmat merkkifarkut. Minulla oli myös Beaversin farkkutakki. 70-luvun luokkakuvissa lähes jokaisella oli farkut.
Toki. Kaikkien vanhemmat eivät silti antaneet pukeutua farkkuihin tai ylipäätään omanikäisten vaatteisiin. Minulle oltiin ostamassa talvitakkia ja äidille ei kelvannut valintani, vaan hän määräsi, minkä saan ostaa. Myyjä sanoo minulle, että vanhemmat ihmiset ovat tuollaisia, heistä takin pitää olla pitkä. Äiti sai raivarin. Hänhän oli kaupungin tyylikkäin omasta mielestään. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tätä tulkitaan provoksi. En minäkään saanut valita vaatteitani 80-90-luvulla. Äiti pakotti pukeutumaan kuin 40-vuotias jo ala-asteella. Siis omiin vanhoihin vaatteisiinsa tai hänen maullaan valittuihin keski-ikäisen vaatteisiin. Lisäksi hän yritti ala-asteen lopulta löytää minulle "sulhasen" eli meni puhumaan puolestani kaikille hänen mielestään kiinnostaville pojille ja itse asiassa ikäisilleen äijillekin.
sama täällä. Ei 80-luvulla mitään vaatteitaan saanut valita ja minutkin puettiin joko pikkulapseksi tai keski-ikäiseksi. Farkkuja en todellakaan saanut käyttää. Sellaisiin sain luvan vasta teini-ikäisenä ja silloinkin äiti piti kovat puheet miten huo*ramaiselle näytän. Kaikki oli muutenkin hemmetin rajoitettua. Söin ensimmäisen kerran elämässäni hampurilaisen 14-vuotiaana ja kävin elokuvissa ja se oli kuin olisin sieluni myynyt saa*tanalle siitä hetkestä. Ajat oli eri.
Omat lapseni kyllä näyttävän ainakin koulukuvissa olevan ala-asteella farkuissa -80 luvulla. Tarkistin äsken kuvista.
Farkut tulivat Jamesten myötä Suomeenkin jo 60-luvulla ja todellisen läpimurron ne tekivät 70-luvulla. Itse sain enimmäiset merkkifarkkuni keskikoulun ekalla luokalla 11 vuotiaana joskus ennen 70-luvun puoliväliä ja ne oli Beaversit, sen ajan kuumimmat merkkifarkut. Minulla oli myös Beaversin farkkutakki. 70-luvun luokkakuvissa lähes jokaisella oli farkut.
Toki. Kaikkien vanhemmat eivät silti antaneet pukeutua farkkuihin tai ylipäätään omanikäisten vaatteisiin. Minulle oltiin ostamassa talvitakkia ja äidille ei kelvannut valintani, vaan hän määräsi, minkä saan ostaa. Myyjä sanoo minulle, että vanhemmat ihmiset ovat tuollaisia, heistä takin pitää olla pitkä. Äiti sai raivarin. Hänhän oli kaupungin tyylikkäin omasta mielestään. :D
Todella äärimmäisen harvassa oli sellaiset vanhemmat, jotka eivät antaneet lapsensa pukeutua aikansa ylivoimaiseen muotivaatteeseen, jollaiset oli käytännössä jokaikisen nuoren jalassa. Itse olisin ainakin taistellut verisesti vanhempiani vastaan, jos olisivat minulta farkut kieltäneet, olisinhan ollut todella erilainen nuori jossain teryleenihousuissa ja se erilaisuushan on tuossa iässä kamalinta, varsinkin jos se erilaisuus ei ole itse päätettyä.
Tuossa netistä poimitussa luokkakuvassa on hyvä esimerkki 70-luvun puolivälin nuorisopukeutumisesta: https://www.koulukaverit.com/schools/viewImg/mat_id/2085
Kyseessä siis joku peruskoulun random ysiluokka 70-luvun puolivälistä ja jokaikisellä farkut, joiden housuja vähänkään kuvassa näkyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi tätä tulkitaan provoksi. En minäkään saanut valita vaatteitani 80-90-luvulla. Äiti pakotti pukeutumaan kuin 40-vuotias jo ala-asteella. Siis omiin vanhoihin vaatteisiinsa tai hänen maullaan valittuihin keski-ikäisen vaatteisiin. Lisäksi hän yritti ala-asteen lopulta löytää minulle "sulhasen" eli meni puhumaan puolestani kaikille hänen mielestään kiinnostaville pojille ja itse asiassa ikäisilleen äijillekin.
sama täällä. Ei 80-luvulla mitään vaatteitaan saanut valita ja minutkin puettiin joko pikkulapseksi tai keski-ikäiseksi. Farkkuja en todellakaan saanut käyttää. Sellaisiin sain luvan vasta teini-ikäisenä ja silloinkin äiti piti kovat puheet miten huo*ramaiselle näytän. Kaikki oli muutenkin hemmetin rajoitettua. Söin ensimmäisen kerran elämässäni hampurilaisen 14-vuotiaana ja kävin elokuvissa ja se oli kuin olisin sieluni myynyt saa*tanalle siitä hetkestä. Ajat oli eri.
Omat lapseni kyllä näyttävän ainakin koulukuvissa olevan ala-asteella farkuissa -80 luvulla. Tarkistin äsken kuvista.
Farkut tulivat Jamesten myötä Suomeenkin jo 60-luvulla ja todellisen läpimurron ne tekivät 70-luvulla. Itse sain enimmäiset merkkifarkkuni keskikoulun ekalla luokalla 11 vuotiaana joskus ennen 70-luvun puoliväliä ja ne oli Beaversit, sen ajan kuumimmat merkkifarkut. Minulla oli myös Beaversin farkkutakki. 70-luvun luokkakuvissa lähes jokaisella oli farkut.
Toki. Kaikkien vanhemmat eivät silti antaneet pukeutua farkkuihin tai ylipäätään omanikäisten vaatteisiin. Minulle oltiin ostamassa talvitakkia ja äidille ei kelvannut valintani, vaan hän määräsi, minkä saan ostaa. Myyjä sanoo minulle, että vanhemmat ihmiset ovat tuollaisia, heistä takin pitää olla pitkä. Äiti sai raivarin. Hänhän oli kaupungin tyylikkäin omasta mielestään. :D
Todella äärimmäisen harvassa oli sellaiset vanhemmat, jotka eivät antaneet lapsensa pukeutua aikansa ylivoimaiseen muotivaatteeseen, jollaiset oli käytännössä jokaikisen nuoren jalassa. Itse olisin ainakin taistellut verisesti vanhempiani vastaan, jos olisivat minulta farkut kieltäneet, olisinhan ollut todella erilainen nuori jossain teryleenihousuissa ja se erilaisuushan on tuossa iässä kamalinta, varsinkin jos se erilaisuus ei ole itse päätettyä.
Tuossa netistä poimitussa luokkakuvassa on hyvä esimerkki 70-luvun puolivälin nuorisopukeutumisesta: https://www.koulukaverit.com/schools/viewImg/mat_id/2085
Kyseessä siis joku peruskoulun random ysiluokka 70-luvun puolivälistä ja jokaikisellä farkut, joiden housuja vähänkään kuvassa näkyy.
Niinhän sitä olisi taisteltu kakarana narsistia vastaan. Harmi kun mun äiti oli mulla, eikä taistelijalla kuten sulla...
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moni 80-luvun teini kirjoittanut, ettei saanut itse ostaa vaatteitaan - olitteko uskovien perheestä vai miksi niin oli? Kun itse sain möyrytä sydämeni kyllyydestä Seppälän alennusmyynneissä, ketään ei kiinnostanut mitä päälleni puin. Kaikilla oli farkut! Ja samanikäinen kaveri ihan omasta halustaan osti vaan niitä pastellisävyisiä neuleitaan...
Olen 90-luvun alkupuolen teini, enkä saanut itse valita vaatteitani. Sain uusia vaatteita kaksi kertaa vuodessa: syksyllä, kun koulu alkoi sain parit housut ja muutaman t-paidan, ehkä neuleen, ja jouluna sain joululahjaksi kerraston ja neuleen tai kaksi. Asuin paikkakunnalla, jossa ainoa vaatekauppa oli joku halpahallityylinen paikka, josta sai tätivaatteita. Valikoima oli pieni. Joinakin vuosina vanhemmat suostuivat ajamaan noin tunnin matkan päässä sijaitsevaan Anttilaan, josta sitten ostettiin osa syksyn vaatteista. Melko tanttamaista se valikoima oli. Juhlavaatteet äiti ompeli minulle ja siskoilleni, oman makunsa mukaan. Inhosin niitä, mutta pakko oli käyttää. Olin myös pitkä ja pullea lapsi, joten jouduin siirtymään melko aikaisin ostamaan vaatteet tanttapuolelta. Äidilläni oli hyvin vahvoja mielipiteitä siitä millaisia vaatteita "noin kamalan lihavat" saivat käyttää, ja ne olivat aina pitkiä, löysiä ja kaapumaisia. Minun mielipiteitäni ei kuunneltu, ei ilkeyttä, vaan koska äiti oli vakuuttunut siitä, että hän tiesi kaiken paremmin kuin minä. Tämä oli ihan normaalia siihen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika moukkamaista valittaa kiittämättömänä tällä palstalla toisen hankinnoista. Jatkossa kannattaa hoitaa hankinnat itse, mummin voi ottaa seuralaiseksi ostoksille ilman että olisi maksajan roolissa
Miksi mummu, joka mitätöi lapsenlasta pitäisi ottaa seuralaiseksi ostoksille?
Alue: Aihe vapaa
Kyllä Frozen-vaatteita saa vielä 140 cm:n koossa. Oma äitini ostelee näitä 8-vuotiaalleni. Onneksi vielä tuntuvat kelpaavan, vaikkei tyttö Frozenista enää välitäkään. Olen nyt sanonut äidilleni, että ostaa mieluummin vaikka yksivärisiä vaatteita (ei pinkkejä), jos jotain haluaa ostaa.