Jos te olette meinanneet kuolla jollain tavalla tai vaikka oman käden kautta, niin tiedättekö vielä mikä oli se syy miksi jäitte henkiin?

Jos katsotaan tätä siis paljon korkeammasta - koko elämän mittaisesta perspektiivistä. Toiset esimerkiksi uskovat sielunsopimuksiin, että elämässä on tärkeitä asioita kohdattavana. Onko teillä ollut sellaista hetkeä, että olette meinanneet kuolla mutta jäitte henkiin? Ehkä on jopa toivonut kuolevansa mutta silti elämä päättänyt toisin. Oletteko oivaltaneet mikä on se syy? 

Aloitan kertomalla lyhyesti omasta tarinastani. Olin todella pohjalla elämässäni. Alkoholisoitunut, ylivelkaantunut pahasti, oli väkivaltaisia suhteita ja työelämässäkin kerta toisensa jälkeen hankaluuksia. Kaikessa oli yhteisenä tekijänä minä itse, joten koin syvää pettymystä siitä, että olin ylipäätään elossa. En tahtonut elää. No yritin toistamiseen lähteä ja tein sen mielestäni aika varmoin keinon. Sen sijaan heräsin aamulla, eikä minulle ollut tapahtunut yhtikäs mitään. Soitin lääkäriin, siitä heti verikokeisiin ja ne olivat täysin ok. Lääkärikin ihmetteli miten on mahdollista. Olin aika pettynyt, että heräsin sinä aamuna. 

Tästä alle pari vuotta eteenpäin pääsin eroon väkivaltaisesta suhteesta, saattohoidin vanhempani (yllättävä käännekohta elämässä), todistin erään vakavan vuosia kestänyttä rikollista toimintaa läheistäni kohtaan vahingossa, se mursi kaiken vanhan ja raitistuin, koko elämä meni uusiksi. Pääsin terapiaan, ympäristö, koti, työt muuttuivat, lopulta pääsin vielä velkajärjestelyyn. Kaikki on muuttunut. En todellakaan vieläkään tiedä tarkoitustani, elämä on niin outoa ja ihmeellistä, täynnä erikoisia käänteitä, että vaikea sanoa mutta kyllä tässä on asiat liikahtaneet eteenpäin omassa ja läheisten elämässä. Sitä paitsi tuntuu, että tämäkin on vasta alkua. Olen vasta alkanut elämään omaa elämääni enkä yhtään tiedä vielä mihin tässä olen edes menossa. 

Onko teillä tarinaa jaettavana?