Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo ei vaihda sukunimeäni pois
31.07.2019 |
Erottiin yli neljä vuotta sitten. Ei lapsia. Milloin olisi suotavaa pyytää häntä vaihtamaan takaisin vanhaan sukunimeensä?
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto".
Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.
Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D
Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.
Kun kerran lakikin estää, ettei toisen sukunimeä saa ottaa, vaan ovat suojattuja, niin onhan se nyt älytöntä, että ex-vaimo voi pitää avioliitossa saamansa sukunimen. En yhtään ihmettele, ettet suostunut kakkosrouvaksi. Ehkä se sitten tuottaa suurtakin nautintoa, että voi tuolla tavalla roikkua kiinni ex-puolisossaan, että nimen pitää.
Kun se avioero ei edelleenkään tarkoita sitä, että oikeus sukunimeen lakkaa. Entä jos pari naimisiin mennessä ottaa kummallekin ihan uuden sukunimen, pitääkö kummankin luopua siitä?
Kyllä, jos se olisi yhdessä keksitty. Jos taas jomman kumman suvusta, niin se jonka suvusta se nimi on, vois pitää sen. Jos sukunimiä kerran suojataan, niin ei ole loogista, että ex-puoliso saa sen pitää.
Ihanko oikeasti itse keksitystä nimestä pitää kummankin luopua avioeron yhteydessä? Oikeasti? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.
Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :)
Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?
Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen.
En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista.
Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu.
Saattaisit saada sinulla 20 vuotta olleen sukunimen takaisin, jos maistraatissa hakemuksesi perusteella päättäisivät tuon olevan "erityisen painavan syyn vuoksi perusteltua", jolloin voidaan siis tehdä poikkeuksia aiemmin mainittuihin sääntöihin. Nuo erityisen painavat ja perustellut syyt harkitaan tapauskohtaisesti, mutta jos kerran kaksi vuosikymmentä olisit sen nimen kanssa aiemmin elänyt niin en pitäisi ihan mahdottomana. Mutta enpä lähtisi lottoamaan silti vaan kannattaa miettiä asia loppuun saakka ennen nimestä luopumista.
En kyllä usko, että saa takaisin ex-puolison nimeä 20 vuoden jälkeen, jos siitä kerran on luopunut. Aika selviä nuo sukunimisuojausasiat, ei niistä ole mitään poikkeuksia. Olen vaihtanut nimeä ja silloin selvittänyt niitä, ja tiukat olivat ehdot suojattujen nimien suhteen.
Muttamutta, tässähän on koko ajan toitotettu että se on myös sen exvaimon OMA sukunimi? Että hänellä on oikeus siihen. Joko munkin mielestä on tai ei, ei voi olla molempia.
Nimen vaihto on tosi helppoa, hoituu kokonaan netissä. Passi ja ajokortti maksavat, mutta ei siinä sen kummempaa hommaa ole.
Itse vaihdoin takaisin tyttönimeni heti kun sain eropäätöksen. Miehen sukunimi ei tuntunut enää hyvältä raskaan eron takia eikä muutenkaan. Molemmat nimet tavallisia suomalaisia nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.
Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :)
Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?
Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen.
En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista.
Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu.
Saattaisit saada sinulla 20 vuotta olleen sukunimen takaisin, jos maistraatissa hakemuksesi perusteella päättäisivät tuon olevan "erityisen painavan syyn vuoksi perusteltua", jolloin voidaan siis tehdä poikkeuksia aiemmin mainittuihin sääntöihin. Nuo erityisen painavat ja perustellut syyt harkitaan tapauskohtaisesti, mutta jos kerran kaksi vuosikymmentä olisit sen nimen kanssa aiemmin elänyt niin en pitäisi ihan mahdottomana. Mutta enpä lähtisi lottoamaan silti vaan kannattaa miettiä asia loppuun saakka ennen nimestä luopumista.
En kyllä usko, että saa takaisin ex-puolison nimeä 20 vuoden jälkeen, jos siitä kerran on luopunut. Aika selviä nuo sukunimisuojausasiat, ei niistä ole mitään poikkeuksia. Olen vaihtanut nimeä ja silloin selvittänyt niitä, ja tiukat olivat ehdot suojattujen nimien suhteen.
Muttamutta, tässähän on koko ajan toitotettu että se on myös sen exvaimon OMA sukunimi? Että hänellä on oikeus siihen. Joko munkin mielestä on tai ei, ei voi olla molempia.
Mitähän tuolla omalla oikein tarkoitat. EI laki tunne mitään omia sukunimiä, vaan suojaus perustuu meidän vanhempien ja heidän vanhempiensa (muistaakseni viisi sukupolvea) nimiin. Ei laissa ole mitään sellaista poikkeusta, että saisi ottaa entisen sukunimensä takaisin, josta on erossa luopunut. Nimimuutos tulee sen mukaan, mitä suojaussäädökset antavat myöten tai sitten uusi, keksitty nimi, jos se on hyvän tavan mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto".
Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.
Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D
Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.
Kun kerran lakikin estää, ettei toisen sukunimeä saa ottaa, vaan ovat suojattuja, niin onhan se nyt älytöntä, että ex-vaimo voi pitää avioliitossa saamansa sukunimen. En yhtään ihmettele, ettet suostunut kakkosrouvaksi. Ehkä se sitten tuottaa suurtakin nautintoa, että voi tuolla tavalla roikkua kiinni ex-puolisossaan, että nimen pitää.
Kun se avioero ei edelleenkään tarkoita sitä, että oikeus sukunimeen lakkaa. Entä jos pari naimisiin mennessä ottaa kummallekin ihan uuden sukunimen, pitääkö kummankin luopua siitä?
Kyllä, jos se olisi yhdessä keksitty. Jos taas jomman kumman suvusta, niin se jonka suvusta se nimi on, vois pitää sen. Jos sukunimiä kerran suojataan, niin ei ole loogista, että ex-puoliso saa sen pitää.
Ihanko oikeasti itse keksitystä nimestä pitää kummankin luopua avioeron yhteydessä? Oikeasti? Eihän tuossa ole mitään järkeä.
Voisihan sen tietysti ajatella niinkin, että uusi, keksitty nimi on näiden molempien oma. He olisivat siis kantavanhemmat, niin silloin molemmat voisivat pitää sen nimen. Varmaan tällaisia tapauksia jo onkin, että keksityn nimen ottaneet ovat eronneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä tuli myös eksäsi sukunimi avioliiton myötä. Ei ole siis sun yksityisomaisuutta, herra Möttönen.
Mutta se ei ole naisen suku, tausta tai historia. Se on vain muisto epäonnistuneesta avioliitosta. Hyi helvetti, en ikinä pitäisi exän nimeä eron jälkeen.
Onkohan näissä niitä tapauksia, että ei haluta takaisin Pönttöläksi, kun Gullichsen kuulostaa hienommalta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.
Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :)
Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?
Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen.
En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista.
Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu.
Saattaisit saada sinulla 20 vuotta olleen sukunimen takaisin, jos maistraatissa hakemuksesi perusteella päättäisivät tuon olevan "erityisen painavan syyn vuoksi perusteltua", jolloin voidaan siis tehdä poikkeuksia aiemmin mainittuihin sääntöihin. Nuo erityisen painavat ja perustellut syyt harkitaan tapauskohtaisesti, mutta jos kerran kaksi vuosikymmentä olisit sen nimen kanssa aiemmin elänyt niin en pitäisi ihan mahdottomana. Mutta enpä lähtisi lottoamaan silti vaan kannattaa miettiä asia loppuun saakka ennen nimestä luopumista.
En kyllä usko, että saa takaisin ex-puolison nimeä 20 vuoden jälkeen, jos siitä kerran on luopunut. Aika selviä nuo sukunimisuojausasiat, ei niistä ole mitään poikkeuksia. Olen vaihtanut nimeä ja silloin selvittänyt niitä, ja tiukat olivat ehdot suojattujen nimien suhteen.
Muttamutta, tässähän on koko ajan toitotettu että se on myös sen exvaimon OMA sukunimi? Että hänellä on oikeus siihen. Joko munkin mielestä on tai ei, ei voi olla molempia.
Mitähän tuolla omalla oikein tarkoitat. EI laki tunne mitään omia sukunimiä, vaan suojaus perustuu meidän vanhempien ja heidän vanhempiensa (muistaakseni viisi sukupolvea) nimiin. Ei laissa ole mitään sellaista poikkeusta, että saisi ottaa entisen sukunimensä takaisin, josta on erossa luopunut. Nimimuutos tulee sen mukaan, mitä suojaussäädökset antavat myöten tai sitten uusi, keksitty nimi, jos se on hyvän tavan mukainen.
No sitä, että ex-vaimolla on oikeus tuohon miehensä nimeen. Miten tämä oikeus ei pääty eroon, mutta päättyy kuitenkin jos sen vaihtaa pois, niin ei saa takaisin enää? Eihän sitä oikeutta siihen nimeen silloin ole.
Vierailija kirjoitti:
Kallista lystiä vaihtaa sukunimeä. Kaikko kortit ja passi uusiksi. Ajokorttikaan ei ole sen jälkeen voimassa hamaan tappiin asti ajokorttiuudistuksen jälkeen. Pelkkää turhaa persnettoa tuollainen nimenvaihto.
Onko se nimenvaihtorumba sitten jotenkin halvempaa naimisiin mennessä vai miksi se ei silloin ole ollenkaan niin työlästä, kallista ja turhaa puuhaa?
Luulisi että jokainen pystyy jo elämään sillä omalla tyttönimellään myös sen hetken kun on rouvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.
Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :)
Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?
Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen.
En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista.
Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu.
Saattaisit saada sinulla 20 vuotta olleen sukunimen takaisin, jos maistraatissa hakemuksesi perusteella päättäisivät tuon olevan "erityisen painavan syyn vuoksi perusteltua", jolloin voidaan siis tehdä poikkeuksia aiemmin mainittuihin sääntöihin. Nuo erityisen painavat ja perustellut syyt harkitaan tapauskohtaisesti, mutta jos kerran kaksi vuosikymmentä olisit sen nimen kanssa aiemmin elänyt niin en pitäisi ihan mahdottomana. Mutta enpä lähtisi lottoamaan silti vaan kannattaa miettiä asia loppuun saakka ennen nimestä luopumista.
En kyllä usko, että saa takaisin ex-puolison nimeä 20 vuoden jälkeen, jos siitä kerran on luopunut. Aika selviä nuo sukunimisuojausasiat, ei niistä ole mitään poikkeuksia. Olen vaihtanut nimeä ja silloin selvittänyt niitä, ja tiukat olivat ehdot suojattujen nimien suhteen.
Muttamutta, tässähän on koko ajan toitotettu että se on myös sen exvaimon OMA sukunimi? Että hänellä on oikeus siihen. Joko munkin mielestä on tai ei, ei voi olla molempia.
Mitähän tuolla omalla oikein tarkoitat. EI laki tunne mitään omia sukunimiä, vaan suojaus perustuu meidän vanhempien ja heidän vanhempiensa (muistaakseni viisi sukupolvea) nimiin. Ei laissa ole mitään sellaista poikkeusta, että saisi ottaa entisen sukunimensä takaisin, josta on erossa luopunut. Nimimuutos tulee sen mukaan, mitä suojaussäädökset antavat myöten tai sitten uusi, keksitty nimi, jos se on hyvän tavan mukainen.
No sitä, että ex-vaimolla on oikeus tuohon miehensä nimeen. Miten tämä oikeus ei pääty eroon, mutta päättyy kuitenkin jos sen vaihtaa pois, niin ei saa takaisin enää? Eihän sitä oikeutta siihen nimeen silloin ole.
Pelkästään avioliitto ja adoptiokaan tai sijaisvanhemmuus ei ole riittävä peruste saada toisen suvun nimi, vaan siihenhän tarvitsee suostumus puolisolta tai adotio- ja sijaisvanhemmilta silloinkin. Jos haluat ottaa entisen puolison nimen käyttöön uudestaan siitä luovuttuasi, niin saat oikeuden vain menemällä uudestaan naimisiin hänen kanssaan ja hänen annettua siihen suostumuksensa. Se ei siis ole mikään henkilöyteen perustuva elinikäinen oikeus. Aika selvästihän nuo maistraatin sivuilla sanotaan nuo sukunimen vaihtamiseen perustuvat lainkohdat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.
Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :)
Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?
Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen.
En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista.
Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu.
Olen eri, mutta minä ajattelen tuota aika yksinkertaisesti. Jos minun nimeni on Anni Möttönen, niin se on minun ihka oma nimeni. Sillä selvä. Jos vapaaehtoisesti muutan nimeni Anni Koskiseksi, niin silloin Möttönen lakkaa olemasta minun nimeni. Jos haluan myöhemmin takaisin Möttöseksi, on edellytykset samat kuin muillakin ihmisillä, joiden nimi ei ole Möttönen. Pitää olla sukua Möttöselle tai mennä Möttösen kanssa (taas) naimisiin. Ei ole vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se aloittajalle vähän noloa kun haluaisi kosia taas seuraavaa ja noita ex rouva Munsukunimi on sivussa jo useampia. En myöskään itse suostuisi kosintaan jos siellä olisi vielä se ex rouva Miehennimi pyörimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.
Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :)
Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?
Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen.
En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista.
Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu.
Saattaisit saada sinulla 20 vuotta olleen sukunimen takaisin, jos maistraatissa hakemuksesi perusteella päättäisivät tuon olevan "erityisen painavan syyn vuoksi perusteltua", jolloin voidaan siis tehdä poikkeuksia aiemmin mainittuihin sääntöihin. Nuo erityisen painavat ja perustellut syyt harkitaan tapauskohtaisesti, mutta jos kerran kaksi vuosikymmentä olisit sen nimen kanssa aiemmin elänyt niin en pitäisi ihan mahdottomana. Mutta enpä lähtisi lottoamaan silti vaan kannattaa miettiä asia loppuun saakka ennen nimestä luopumista.
En kyllä usko, että saa takaisin ex-puolison nimeä 20 vuoden jälkeen, jos siitä kerran on luopunut. Aika selviä nuo sukunimisuojausasiat, ei niistä ole mitään poikkeuksia. Olen vaihtanut nimeä ja silloin selvittänyt niitä, ja tiukat olivat ehdot suojattujen nimien suhteen.
Muttamutta, tässähän on koko ajan toitotettu että se on myös sen exvaimon OMA sukunimi? Että hänellä on oikeus siihen. Joko munkin mielestä on tai ei, ei voi olla molempia.
Mitähän tuolla omalla oikein tarkoitat. EI laki tunne mitään omia sukunimiä, vaan suojaus perustuu meidän vanhempien ja heidän vanhempiensa (muistaakseni viisi sukupolvea) nimiin. Ei laissa ole mitään sellaista poikkeusta, että saisi ottaa entisen sukunimensä takaisin, josta on erossa luopunut. Nimimuutos tulee sen mukaan, mitä suojaussäädökset antavat myöten tai sitten uusi, keksitty nimi, jos se on hyvän tavan mukainen.
No sitä, että ex-vaimolla on oikeus tuohon miehensä nimeen. Miten tämä oikeus ei pääty eroon, mutta päättyy kuitenkin jos sen vaihtaa pois, niin ei saa takaisin enää? Eihän sitä oikeutta siihen nimeen silloin ole.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.
Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :)
Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?
Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen.
En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista.
Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu.
Saattaisit saada sinulla 20 vuotta olleen sukunimen takaisin, jos maistraatissa hakemuksesi perusteella päättäisivät tuon olevan "erityisen painavan syyn vuoksi perusteltua", jolloin voidaan siis tehdä poikkeuksia aiemmin mainittuihin sääntöihin. Nuo erityisen painavat ja perustellut syyt harkitaan tapauskohtaisesti, mutta jos kerran kaksi vuosikymmentä olisit sen nimen kanssa aiemmin elänyt niin en pitäisi ihan mahdottomana. Mutta enpä lähtisi lottoamaan silti vaan kannattaa miettiä asia loppuun saakka ennen nimestä luopumista.
En kyllä usko, että saa takaisin ex-puolison nimeä 20 vuoden jälkeen, jos siitä kerran on luopunut. Aika selviä nuo sukunimisuojausasiat, ei niistä ole mitään poikkeuksia. Olen vaihtanut nimeä ja silloin selvittänyt niitä, ja tiukat olivat ehdot suojattujen nimien suhteen.
Muttamutta, tässähän on koko ajan toitotettu että se on myös sen exvaimon OMA sukunimi? Että hänellä on oikeus siihen. Joko munkin mielestä on tai ei, ei voi olla molempia.
Mitähän tuolla omalla oikein tarkoitat. EI laki tunne mitään omia sukunimiä, vaan suojaus perustuu meidän vanhempien ja heidän vanhempiensa (muistaakseni viisi sukupolvea) nimiin. Ei laissa ole mitään sellaista poikkeusta, että saisi ottaa entisen sukunimensä takaisin, josta on erossa luopunut. Nimimuutos tulee sen mukaan, mitä suojaussäädökset antavat myöten tai sitten uusi, keksitty nimi, jos se on hyvän tavan mukainen.
No sitä, että ex-vaimolla on oikeus tuohon miehensä nimeen. Miten tämä oikeus ei pääty eroon, mutta päättyy kuitenkin jos sen vaihtaa pois, niin ei saa takaisin enää? Eihän sitä oikeutta siihen nimeen silloin ole.
Tämä!
Eiköhän tuo trollaus jo ala riittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän entisen miehen sukunimen pitämisen eron jälkeen vain jos on yhteisiä lapsia. En muutoin. Tuntuu, että entiset vaimot tahtovat lähinnä tehdä kiusaa miehen sukunimen pitämisellä. Jo nämä huutelut täällä kuinka omistaa sen sukunimen eikä sitä kukaan voi enää pois ottaa kalskahtaa siltä, että halutaan lähinnä ärsyttää tahallaan entistä puolisoa.
Todellakin. Sen verran suuri into toitottaa omia oikeuksia. Rupesin ajattelemaan koko asiasta toisella tavalla, kun luin tän ketjun, koska en ollut tajunnut, että sehän mahdollistaa kiusanteonkin. Tuo just, että saan olla se ykkösrouva ja enpäs kiusallanikaan vaihda pois, kun kerran olen saanut tän "jalokiven" niin kun joku vertasi.
Ja kerran lainkin mukaan ei saa ottaa kenenkään sukunimeä, jolle ei ole sukua, niin voishan se nimenmuutos olla avioeron jälkeen ilmainen ja automaattinen. Sieltä tulee paperi, jossa valitaan joko entinen sukunimi (oman suvun nimi) tai joku uusi omasta suvusta tai keksitty.
Ajatuksessasi ei ole mitään järkeä. Mies ja vaimo eivät ole sukua, joten miksi heillä pitäisi olla sama sukunimi? Ainoa järkevä ratkaisu on se, että jokainen pitää lapsena saamansa sukunimen koko elämänsä, myös avioliittoon mennessään. Jos olisin ottanut mieheni sukunimen, pitäisin sen tottakai myös erotessani. PISTE. Minun oma nimenihän se silloin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Jumal auta naiset se ei ole TEIDÄN nimi. Teillä ei ole siihen mitään oikeutta avioeron jälkeen! Palauttakaa se ilman ongelmia.
-mies
Kirjaapa tuo avioehtoon niin tietää morsiankin mikä sinä olet miehiäsi, tuskin tarvitsee enää avioasioilla päätä vaivata.
Raamatussa sanotaan että miehen pitää ottaa naisen sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.
Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :)
Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?
Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen.
En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista.
Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu.
Saattaisit saada sinulla 20 vuotta olleen sukunimen takaisin, jos maistraatissa hakemuksesi perusteella päättäisivät tuon olevan "erityisen painavan syyn vuoksi perusteltua", jolloin voidaan siis tehdä poikkeuksia aiemmin mainittuihin sääntöihin. Nuo erityisen painavat ja perustellut syyt harkitaan tapauskohtaisesti, mutta jos kerran kaksi vuosikymmentä olisit sen nimen kanssa aiemmin elänyt niin en pitäisi ihan mahdottomana. Mutta enpä lähtisi lottoamaan silti vaan kannattaa miettiä asia loppuun saakka ennen nimestä luopumista.
En kyllä usko, että saa takaisin ex-puolison nimeä 20 vuoden jälkeen, jos siitä kerran on luopunut. Aika selviä nuo sukunimisuojausasiat, ei niistä ole mitään poikkeuksia. Olen vaihtanut nimeä ja silloin selvittänyt niitä, ja tiukat olivat ehdot suojattujen nimien suhteen.
Muttamutta, tässähän on koko ajan toitotettu että se on myös sen exvaimon OMA sukunimi? Että hänellä on oikeus siihen. Joko munkin mielestä on tai ei, ei voi olla molempia.
Mitähän tuolla omalla oikein tarkoitat. EI laki tunne mitään omia sukunimiä, vaan suojaus perustuu meidän vanhempien ja heidän vanhempiensa (muistaakseni viisi sukupolvea) nimiin. Ei laissa ole mitään sellaista poikkeusta, että saisi ottaa entisen sukunimensä takaisin, josta on erossa luopunut. Nimimuutos tulee sen mukaan, mitä suojaussäädökset antavat myöten tai sitten uusi, keksitty nimi, jos se on hyvän tavan mukainen.
No sitä, että ex-vaimolla on oikeus tuohon miehensä nimeen. Miten tämä oikeus ei pääty eroon, mutta päättyy kuitenkin jos sen vaihtaa pois, niin ei saa takaisin enää? Eihän sitä oikeutta siihen nimeen silloin ole.
Sinäkö et ymmärrä, mikä ero on siinä että rajataan kuka saa ottaa minkäkin uuden nimen vaihdossa, ja sillä että pakotettaisiin ihminen luopumaan omasta nimestään ja vaihtamaan se toiseksi? Tuo jälkimmäinen lienee ihmisoikeuksien vastaistakin. Kun ihmiselle on kerran joku nimi annettu, ei sitä voi häneltä kukaan riistää.
-Eri
Hänen kanssa naimisiin mennessäsi otit sen riskin että hän tulee käyttämään nimeäsi. Nyt täytyy vain kestää.
En kyllä usko, että saa takaisin ex-puolison nimeä 20 vuoden jälkeen, jos siitä kerran on luopunut. Aika selviä nuo sukunimisuojausasiat, ei niistä ole mitään poikkeuksia. Olen vaihtanut nimeä ja silloin selvittänyt niitä, ja tiukat olivat ehdot suojattujen nimien suhteen.