Ex-vaimo ei vaihda sukunimeäni pois

Vierailija kirjoitti:

Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.

Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :) 

Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?

Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto". 

Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.

Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei  ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D

Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.

Pyydä niin paljon kuin haluat, mutta hänen ei tarvitse vaihtaa sukunimeään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.

Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :) 

Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?

Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen. 

En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensähän tämä ex-miehen sukunimen pitäminen häiritsee vain miehen uutta puolisoa, joka haluaisi olla the One and only ja kuvitella, että mies ei ole ennen häntä vilkaissutkaan ketään muuta naista.

Kyllä mä olin tyytyväinen ja helpottunut kun eksä ilmoitti haluavansa vaihtaa nimensä takaisin tyttönimeen. 

M44

Vierailija kirjoitti:

Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto". 

Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.

Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei  ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D

Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.

Nolointa on mennä käytetyn kanssa avioon. Miehen virkatodistuksessa olet kuitenkin aina avioliitto nro 2 tai 3, 4... Se ei nimiä vekslaamalla poistu.

Vierailija kirjoitti:

Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto". 

Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.

Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei  ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D

Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.

Kun kerran lakikin estää, ettei toisen sukunimeä saa ottaa, vaan ovat suojattuja, niin onhan se nyt älytöntä, että ex-vaimo voi pitää avioliitossa saamansa sukunimen. En yhtään ihmettele, ettet suostunut kakkosrouvaksi. Ehkä se sitten tuottaa suurtakin nautintoa, että voi tuolla tavalla roikkua kiinni ex-puolisossaan, että nimen pitää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.

Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :) 

Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?

Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen. 

En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista. 

Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu. 

0/5.

Keksikää parempia provoja siellä yliksellä. Kohtahan ne koulutkin jo alkavat.

Omassa suvussa ei avioeroja juuri ole. Muutama vuosi sitten setäni erosi pitkän avioliiton päätteeksi. Hänen entinen vaimonsa ei vaihtanut nimeään enkä ole kenenkään kuulut valittavan asiasta. Miehen serkku erosi viime vuonna eikä hänenkään vaimo ole vaihtanut nimeä. Vaimoa tapaan silloin tällöin eikä minulla ole tullut mieleen kysyä, koska vaihdat nimesi.

Jos se oma sukunimi on teille niin tärkeä, niin pitäkää siitä kiinni älkääkä luovuttako toisille. Perhe on perhe vaikka siinä olisi useampi kuin yksi sukunimeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto". 

Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.

Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei  ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D

Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.

Kun kerran lakikin estää, ettei toisen sukunimeä saa ottaa, vaan ovat suojattuja, niin onhan se nyt älytöntä, että ex-vaimo voi pitää avioliitossa saamansa sukunimen. En yhtään ihmettele, ettet suostunut kakkosrouvaksi. Ehkä se sitten tuottaa suurtakin nautintoa, että voi tuolla tavalla roikkua kiinni ex-puolisossaan, että nimen pitää. 

Kun se avioero ei edelleenkään tarkoita sitä, että oikeus sukunimeen lakkaa. Entä jos pari naimisiin mennessä ottaa kummallekin ihan uuden sukunimen, pitääkö kummankin luopua siitä?

Vierailija kirjoitti:

Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto". 

Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.

Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei  ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D

Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.

Miksei miehellesi kelvannut sinun sukunimesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.

Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :) 

Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?

Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen. 

En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista. 

Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu. 

Saattaisit saada sinulla 20 vuotta olleen sukunimen takaisin, jos maistraatissa hakemuksesi perusteella päättäisivät tuon olevan "erityisen painavan syyn vuoksi perusteltua", jolloin voidaan siis tehdä poikkeuksia aiemmin mainittuihin sääntöihin. Nuo erityisen painavat ja perustellut syyt harkitaan tapauskohtaisesti, mutta jos kerran kaksi vuosikymmentä olisit sen nimen kanssa aiemmin elänyt niin en pitäisi ihan mahdottomana. Mutta enpä lähtisi lottoamaan silti vaan kannattaa miettiä asia loppuun saakka ennen nimestä luopumista.

Mun exälle oli aikoinaan ihan sama otinko hänen nimensä vai en joten päättelin että ei kai sillä erotessakaan ole niin väliä. Pidän siis exäni nimen, kunnes mieltäni muutan. Jos ex pyytäisi, varmaan vaihtaisin. Mutta jos hän tai anoppi soittaisi tulenkivenkatkuisen puhelun aiheesta, niin vaihtaisin mutta vasta viiden vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän entisen miehen sukunimen pitämisen eron jälkeen vain jos on yhteisiä lapsia. En muutoin. Tuntuu, että entiset vaimot tahtovat lähinnä tehdä kiusaa miehen sukunimen pitämisellä. Jo nämä huutelut täällä kuinka omistaa sen sukunimen eikä sitä kukaan voi enää pois ottaa kalskahtaa siltä, että halutaan lähinnä ärsyttää tahallaan entistä puolisoa.

Todellakin. Sen verran suuri into toitottaa omia oikeuksia. Rupesin ajattelemaan koko asiasta toisella tavalla, kun luin tän ketjun, koska en ollut tajunnut, että sehän mahdollistaa kiusanteonkin. Tuo just, että saan olla se ykkösrouva ja enpäs kiusallanikaan vaihda pois, kun kerran olen saanut tän "jalokiven" niin kun joku vertasi. 

Ja kerran lainkin mukaan ei saa ottaa kenenkään sukunimeä, jolle ei ole sukua, niin voishan se nimenmuutos olla avioeron jälkeen ilmainen ja automaattinen. Sieltä tulee paperi, jossa valitaan joko entinen sukunimi (oman suvun nimi) tai joku uusi omasta suvusta tai keksitty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto". 

Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.

Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei  ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D

Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.

Kun kerran lakikin estää, ettei toisen sukunimeä saa ottaa, vaan ovat suojattuja, niin onhan se nyt älytöntä, että ex-vaimo voi pitää avioliitossa saamansa sukunimen. En yhtään ihmettele, ettet suostunut kakkosrouvaksi. Ehkä se sitten tuottaa suurtakin nautintoa, että voi tuolla tavalla roikkua kiinni ex-puolisossaan, että nimen pitää. 

Kun se avioero ei edelleenkään tarkoita sitä, että oikeus sukunimeen lakkaa. Entä jos pari naimisiin mennessä ottaa kummallekin ihan uuden sukunimen, pitääkö kummankin luopua siitä?

Kyllä, jos se olisi yhdessä keksitty. Jos taas jomman kumman suvusta, niin se jonka suvusta se nimi on, vois pitää sen. Jos sukunimiä kerran suojataan, niin ei ole loogista, että ex-puoliso saa sen pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto". 

Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.

Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei  ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D

Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.

Miksei miehellesi kelvannut sinun sukunimesi?

Sori, jäi kirjoittamatta että pidämme molemmat omat sukunimemme, tai ehkä harkitsemme väliviivallista nimeä. Saas nähdä mitä anoppi siitä sanoo :D Kyse ei siis ole niinkään mikä sukunimi kelläkin on, vaan siitä että on olemassa yksi rouva Piirulainen kerrallaan.

Exäsi vaikuttaa aika selvästi olevan mt-ongelmainen.

Aika sekasin saa olla, jos noin pahasti roikkuu menneisyydessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en halunnut naimisiin mennessä miehen nimeä, koska hän oli antanut sen jo yhdelle vaimolle. En halunnut olla rouva Pötkönen nro 2.

Meillä sama. Mies ehdotti sitten että voi ottaa minun sukunimeni. Minä ehdotin että pidetään omat nimemme vain. Mies sittensitä alkoi miettiä että ei oikeastaan halua minun kanssaan aviossa ollessaan tulla yhdistetyksi exäänsä nimen(kään) perusteella, eli piti hassuna että olisi minun kanssani naimisissa, mutta hänellä ja exällään olisi sama sukunimi, ja minulla eri. En halunnut antaa omaa sukunimeäni hänelle, joten keksimme yhdessä uuden sukunimen joka sopii juuri meille :) 

Osaako joku muuten vastata kysymykseen, että jos ottaa avioon mennessä puolisonsa nimen, ja pitää tämän myös eron jälkeen, niin jos sitten vuosi erosta vaihaatkin os. nimeen takaisin, niin saako vielä myöhmmin ottaa expuolison nimen takaisin?

Ei. Sukunimet ovat suojattuja elikkä voi ottaa vain sellaisen sukunimen, joka on ollut omassa suvussa (muistaakseni viisi sukupolvea taaksepäin max) tai sitten keksiä kokonaan uuden, jos se uusi on hyvän tavan mukainen. 

En ymmärrä miksi pidetään entinen sukunimi minäkään. Ihan huuhaata tuollainen, että muka on kallista ja vaivalloista. Samaten urajutut, koska itse olen tehnyt koko työurani toisella nimellä ja vaihdoin. Siitä vaan CV:hen sulkuihin merkintä, että ent. Xxxxxxx. Ja jos lapset aikuisia, niin heidän kanssaan ei tarvitse olla samaa sukunimeä. En pitäisi yhtään siitä, jos ex-puoliso pitäisi minun sukuni SUKUnimeä, eihän hänellä ole mitään tekemistä mun sukuni kanssa. Älytöntä, että se on mahdollista. 

Kiitos vastauksesta, näin itsekin asian ajattelin. Tuli vain mieleen, että kun sillä nimellä on ollut vaikkapa 20 vuotta, vaihtaa hetkeksi pois, ja katuu, niin saako ottaa OMAN nimensä takaisin, koska tässä on koko ajan toitotettu että se on myös exän OMA sukunimi. Eihän se tosiaan sitten oma olekaan, jos sitä ei voi ikinä enää ottaa takaisin, jos siitä kerran luopuu. 

Saattaisit saada sinulla 20 vuotta olleen sukunimen takaisin, jos maistraatissa hakemuksesi perusteella päättäisivät tuon olevan "erityisen painavan syyn vuoksi perusteltua", jolloin voidaan siis tehdä poikkeuksia aiemmin mainittuihin sääntöihin. Nuo erityisen painavat ja perustellut syyt harkitaan tapauskohtaisesti, mutta jos kerran kaksi vuosikymmentä olisit sen nimen kanssa aiemmin elänyt niin en pitäisi ihan mahdottomana. Mutta enpä lähtisi lottoamaan silti vaan kannattaa miettiä asia loppuun saakka ennen nimestä luopumista.

Kiitos taas :)

Ofelia kirjoitti:

Mun exälle oli aikoinaan ihan sama otinko hänen nimensä vai en joten päättelin että ei kai sillä erotessakaan ole niin väliä. Pidän siis exäni nimen, kunnes mieltäni muutan. Jos ex pyytäisi, varmaan vaihtaisin. Mutta jos hän tai anoppi soittaisi tulenkivenkatkuisen puhelun aiheesta, niin vaihtaisin mutta vasta viiden vuoden päästä.

Haluan vielä painottaa, että me emme kumpikaan tienneet anopin sekaantumisesta asiaan, vaan hän soitti "selkämme takana".