Nainen HS:ssa: Perustan perheen yksin, koska älykkäitä miehiä ei ole tarpeeksi
Sinkkunainen kertoo turvautuneensa omasta kukkarostaan maksettaviin hedelmöityshoitoihin, sillä ei ole löytänyt itselleen "samassa intellektuellissa asemassa" olevaa miestä. Hänen mukaansa ongelma koskettaa yhä useampaa naista.
Akateeminen nainen kirjoittaa mielipidepalstalla, kuinka hän on päättänyt hakeutua hedelmöityshoitoihin yksin siksi, ettei hän halua parisuhdetta vain lapsen saamisen vuoksi.
Naisen mukaan ongelma on osittain sosiaalinen, sillä jokaiselle koulutetuille naiselle ei hänen mielestään riitä "samassa intellektuellissa asemassa" olevaa miestä.
NimimerkkiÄidiksi omalla rahalla kertoo torstaina Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, kuinka yhä useamman korkeakoulutetun naisen lapsenhankintatoiveita jarruttaa sama sosiaalinen ongelma: se, että "samassa intellektuellissa asemassa olevia miehiä ei riitä kaikille".
Minulle ei löytynyt älykästä miestä, eikä heitä riitä muillekaan haluaville -otsikolla varustetussa tekstissä 35-vuotias nainen kertoo suorittaneensa tohtorin tutkinnon.
- Perheen saaminen on minullekin prioriteetti, joka tällä hetkellä menee kaiken edelle, hän kuvailee ja jatkaa, että on muun muassa päätynyt ottamaan lainaa hedelmöityshoitoihin hakeutumista varten.
Päätös hankkia lapsi yksin johtuu nimimerkin mukaan siitä, ettei hän halua hakeutua parisuhteeseen vain lapsen saadakseen. Hänen mukaansa moni muukin akateemisesti koulutettu nainen kärsii samasta tilanteesta.
- Samassa intellektuellissa asemassa olevia miehiä ei riitä kaikille. Voisi jopa sanoa, että monet korkeasti koulutetut naiset ovat kranttuja - ja syystäkin. Itsekin kuulun tähän joukkoon.
Oletko törmännyt samankaltaiseen ongelmaan?
Allekirjoitatko Helsingin Sanomien mielipidepalstalle kirjoittaneen naisen väitteen siitä, että samassa intellektuellissa asemassa olevan kumppanin löytäminen on haastavaa?
Haluatko, että kumppanisi koulutustausta on samankaltainen kuin itselläsi? Miksi? Onko tällä ollut vaikutuksia parisuhteen solmimiseen tai perheen perustamiseen?
Vai oletko eri mieltä nimimerkin kanssa? Arvostatko kumppanissasi koulutusta enemmän muita piirteitä? Mitä nämä ovat?
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Väitöskirjan tehneet ovat yleensä yhden pienen sektorin asiantuntijoita, mutta luulevat tietävänsä kaiken... 2. Älykkyys ja koulutus eivät ole samaa asiaa. 3. Älykäs mies (olipa koulutus mikä tahansa) välttelee naisen, joka väittää olevansa älykäs!
Itse olen esimies asemassa oleva DI, vaimoni toimihenkilö YO-merkonomi ja lapset ovat nyt yliopistossa. Elämä on arkinen eikä meillä ole tapana "parantaa maailmaa viinilasi kädessä". Meidän elämä oli lasten koulunkäynti ja harrastukset. Nykyään matkustelemme kahdestaan, istumme kotona takan edessä (talvikaudella) viinilasi kädessä ja katsomme romanttisia komedioita :-D Sovimme toisillemme, koska emme aseta toisillemme älyttömiä(!) vaatimuksia.
Tämä nainen vaikuttaa olevan vihreä nirppanokka, joka ei liiku kehä I ulkopuolella! Harrastaa taidetta ja opperaa. Hän tuntee olevansa "tavallisen" ihmisen yläpuolella eikä tiedä PERHEELÄMÄSTÄ mitään! Olisi haska tietää mitä hänen arkipäivänsä sisältää! Moni akateeminen nainen, joka väittelee tohtoriksi on joko työtön tai työssä mikä ei vastaa koulutusta! Miksi näin...? Tohtori osaa pajon vähäästä! Mys teknillisellä puolella pätee samt asiat; DI saa töitä heti kun taas TkT on monesti työtön koska pienet firmat eivät pysty tarjota pitkälle erikoistunutta henkilöä täyspäiväseen tehtävään.
Amiksen kirjoitus: PERHEELÄMÄ kirjoitetaan perhe-elämä, huutomerkkejä ei koulutetun ihmisen sovi käyttää noin runsaasti, tekstin kieliasu ja siinä toistuvat kirjoistusvirheet eivät vakuuta ketään, sisällössä toistuu jälleen stereotypioiden viljely, joka on amisten heiniä.
Voi ehkä olla DI, vaikka tuo kieliasu oli poikkeuksellusen huono. Ei siinä koulutuksessa tarvi hirveästi kirjoittaa ja kieliasun arviointi on vain yksi pieni osa DI-työstä. Eli jos ei ole oppinut lukiossa kurjoittamaan suomea, ei sitä kyllä opi teknillisessä tiedekunnassakaan.
Sitä en kyllä tiedä, miten esimiesasemassa pärjää ilman kirjoitustaitoa.
Kyllä aika huonollakin kirjoitustaidolla yliopistosta valmistutaan. Muistan pöyristykseni graduseminaarissa , kun tämä asia minulle selvisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Väitöskirjan tehneet ovat yleensä yhden pienen sektorin asiantuntijoita, mutta luulevat tietävänsä kaiken... 2. Älykkyys ja koulutus eivät ole samaa asiaa. 3. Älykäs mies (olipa koulutus mikä tahansa) välttelee naisen, joka väittää olevansa älykäs!
Itse olen esimies asemassa oleva DI, vaimoni toimihenkilö YO-merkonomi ja lapset ovat nyt yliopistossa. Elämä on arkinen eikä meillä ole tapana "parantaa maailmaa viinilasi kädessä". Meidän elämä oli lasten koulunkäynti ja harrastukset. Nykyään matkustelemme kahdestaan, istumme kotona takan edessä (talvikaudella) viinilasi kädessä ja katsomme romanttisia komedioita :-D Sovimme toisillemme, koska emme aseta toisillemme älyttömiä(!) vaatimuksia.
Tämä nainen vaikuttaa olevan vihreä nirppanokka, joka ei liiku kehä I ulkopuolella! Harrastaa taidetta ja opperaa. Hän tuntee olevansa "tavallisen" ihmisen yläpuolella eikä tiedä PERHEELÄMÄSTÄ mitään! Olisi haska tietää mitä hänen arkipäivänsä sisältää! Moni akateeminen nainen, joka väittelee tohtoriksi on joko työtön tai työssä mikä ei vastaa koulutusta! Miksi näin...? Tohtori osaa pajon vähäästä! Mys teknillisellä puolella pätee samt asiat; DI saa töitä heti kun taas TkT on monesti työtön koska pienet firmat eivät pysty tarjota pitkälle erikoistunutta henkilöä täyspäiväseen tehtävään.
Amiksen kirjoitus: PERHEELÄMÄ kirjoitetaan perhe-elämä, huutomerkkejä ei koulutetun ihmisen sovi käyttää noin runsaasti, tekstin kieliasu ja siinä toistuvat kirjoistusvirheet eivät vakuuta ketään, sisällössä toistuu jälleen stereotypioiden viljely, joka on amisten heiniä.
Voi ehkä olla DI, vaikka tuo kieliasu oli poikkeuksellusen huono. Ei siinä koulutuksessa tarvi hirveästi kirjoittaa ja kieliasun arviointi on vain yksi pieni osa DI-työstä. Eli jos ei ole oppinut lukiossa kurjoittamaan suomea, ei sitä kyllä opi teknillisessä tiedekunnassakaan.
Sitä en kyllä tiedä, miten esimiesasemassa pärjää ilman kirjoitustaitoa.
En ole suomenkielinen... Hyvin olen pärjännyt, koska ihmiset joiden kanssa olen tekemisessä eivät kiinnitä huomiota tähän :-) Tiedän, että kirjoitetaan perhe-elämä, mutta minulla on myös lukihäiriötä... Kun kirjoitan niin usein kirjaimia jää pois.
"Perustan perheen yksin, koska älykkäitä miehiä ei ole tarpeeksi"
Montako älykästä miestä tarvitaan saattamaan älykäs nainen tiineeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, hyvä iltapäivälehden toimittaja, onhan samankaltainen älyllinen taso välttämätön perusta hyvin toimivalle parisuhteelle. Sinänsä samantasoinen koulutus ei ole "pakollinen". Mutta jos keskustelua ei pysty toisen kanssa käymään, kun käsitteetkään eivät välttämättä kumppanille edes aukea, niin eihän sellaisella suhteella ole tulevaisuutta. Jatkuva oman tason alas vetäminen toisen riirtämättömän kapasiteetin takia vie elämästä liian paljon.[/quihana.ote]
Käsittämätön ajatus että puolisot parisuhtessa kävisivät jotain älyllisesti korkeatsoista keskustelua ja että sillä olisi joku merkitys parisuhteen onnistumiseen.
Hiukankin fiksumpi tajuaa että puoliso ei voi olla se jokaisen alan asintuntija vaan paras tieto löytyy ihan muualta.
Politiikka taas on mielipdeasia ja siitäkin älyllisyys varsin kaukana.
Ei juma, ehkä sulle täysin käsittämätöntä muttei muille.
No kerro toki mihin tarvitset akateemisia käsitteitä keskustellessasi vaikkapa puolisosi kanssa? Minä ainakin juttelen kyllä mieheni kanssa ajankohtaisista tapahtumista, politiikasta, lukemistamme kirjoista, erilaisia arvoihin liittyviä väittelyitä ja milloin nyt mistäkin, jotka vaativat vähän perehtymistä itse asiaan, jotta keskustelussa on jotain järkeä. Mutta koulutukseemme nuo eivät liity mitenkään (hän on lääkäri, minä kauppatieteiden maisteri). Ammatilliset keskustelut ammattitermein käydään sitten työpaikalla.
Ihana. Kaksi korkeasti koulutettua, tietenkin te tiedätte, mitä toinen tarkoittaa, käyttämällä sanoja kuten substanssi tai relevantti tai kausaalinen. Onko käynyt mielessä, että ne ovat termejä, jotka on täytynyt opetella, ja jotka eivät kuulu joka raksamiehen sanavarastoon.
Mitenkään väheksymättä yhtä raksamies-eksääni, mutta näin se nyt vaan on.Jokainen normaalijärjellä varustettu ihminen kysyy sanan merkitystä, jos ei sitä ymmärrä.
Naurettavaa brassailua ja ihan vääränlaista koulutuksen korostamista. Heikko itsetunto?
MOT
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Väitöskirjan tehneet ovat yleensä yhden pienen sektorin asiantuntijoita, mutta luulevat tietävänsä kaiken... 2. Älykkyys ja koulutus eivät ole samaa asiaa. 3. Älykäs mies (olipa koulutus mikä tahansa) välttelee naisen, joka väittää olevansa älykäs!
Itse olen esimies asemassa oleva DI, vaimoni toimihenkilö YO-merkonomi ja lapset ovat nyt yliopistossa. Elämä on arkinen eikä meillä ole tapana "parantaa maailmaa viinilasi kädessä". Meidän elämä oli lasten koulunkäynti ja harrastukset. Nykyään matkustelemme kahdestaan, istumme kotona takan edessä (talvikaudella) viinilasi kädessä ja katsomme romanttisia komedioita :-D Sovimme toisillemme, koska emme aseta toisillemme älyttömiä(!) vaatimuksia.
Tämä nainen vaikuttaa olevan vihreä nirppanokka, joka ei liiku kehä I ulkopuolella! Harrastaa taidetta ja opperaa. Hän tuntee olevansa "tavallisen" ihmisen yläpuolella eikä tiedä PERHEELÄMÄSTÄ mitään! Olisi haska tietää mitä hänen arkipäivänsä sisältää! Moni akateeminen nainen, joka väittelee tohtoriksi on joko työtön tai työssä mikä ei vastaa koulutusta! Miksi näin...? Tohtori osaa pajon vähäästä! Mys teknillisellä puolella pätee samt asiat; DI saa töitä heti kun taas TkT on monesti työtön koska pienet firmat eivät pysty tarjota pitkälle erikoistunutta henkilöä täyspäiväseen tehtävään.
Amiksen kirjoitus: PERHEELÄMÄ kirjoitetaan perhe-elämä, huutomerkkejä ei koulutetun ihmisen sovi käyttää noin runsaasti, tekstin kieliasu ja siinä toistuvat kirjoistusvirheet eivät vakuuta ketään, sisällössä toistuu jälleen stereotypioiden viljely, joka on amisten heiniä.
Voi ehkä olla DI, vaikka tuo kieliasu oli poikkeuksellusen huono. Ei siinä koulutuksessa tarvi hirveästi kirjoittaa ja kieliasun arviointi on vain yksi pieni osa DI-työstä. Eli jos ei ole oppinut lukiossa kurjoittamaan suomea, ei sitä kyllä opi teknillisessä tiedekunnassakaan.
Sitä en kyllä tiedä, miten esimiesasemassa pärjää ilman kirjoitustaitoa.
Kyllä aika huonollakin kirjoitustaidolla yliopistosta valmistutaan. Muistan pöyristykseni graduseminaarissa , kun tämä asia minulle selvisi.
Näinpä. Pitää muistaa, että yliopistosta valmistuneita ovat sekä 1 että 5 keskiarvolla valmistuneet eli valmustuneiden välillä voi olla aika isojakin eroja.
Mistä hän aikoo ne älykkäät lapsesiemenet saada 8o?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Väitöskirjan tehneet ovat yleensä yhden pienen sektorin asiantuntijoita, mutta luulevat tietävänsä kaiken... 2. Älykkyys ja koulutus eivät ole samaa asiaa. 3. Älykäs mies (olipa koulutus mikä tahansa) välttelee naisen, joka väittää olevansa älykäs!
Itse olen esimies asemassa oleva DI, vaimoni toimihenkilö YO-merkonomi ja lapset ovat nyt yliopistossa. Elämä on arkinen eikä meillä ole tapana "parantaa maailmaa viinilasi kädessä". Meidän elämä oli lasten koulunkäynti ja harrastukset. Nykyään matkustelemme kahdestaan, istumme kotona takan edessä (talvikaudella) viinilasi kädessä ja katsomme romanttisia komedioita :-D Sovimme toisillemme, koska emme aseta toisillemme älyttömiä(!) vaatimuksia.
Tämä nainen vaikuttaa olevan vihreä nirppanokka, joka ei liiku kehä I ulkopuolella! Harrastaa taidetta ja opperaa. Hän tuntee olevansa "tavallisen" ihmisen yläpuolella eikä tiedä PERHEELÄMÄSTÄ mitään! Olisi haska tietää mitä hänen arkipäivänsä sisältää! Moni akateeminen nainen, joka väittelee tohtoriksi on joko työtön tai työssä mikä ei vastaa koulutusta! Miksi näin...? Tohtori osaa pajon vähäästä! Mys teknillisellä puolella pätee samt asiat; DI saa töitä heti kun taas TkT on monesti työtön koska pienet firmat eivät pysty tarjota pitkälle erikoistunutta henkilöä täyspäiväseen tehtävään.
Amiksen kirjoitus: PERHEELÄMÄ kirjoitetaan perhe-elämä, huutomerkkejä ei koulutetun ihmisen sovi käyttää noin runsaasti, tekstin kieliasu ja siinä toistuvat kirjoistusvirheet eivät vakuuta ketään, sisällössä toistuu jälleen stereotypioiden viljely, joka on amisten heiniä.
Voi ehkä olla DI, vaikka tuo kieliasu oli poikkeuksellusen huono. Ei siinä koulutuksessa tarvi hirveästi kirjoittaa ja kieliasun arviointi on vain yksi pieni osa DI-työstä. Eli jos ei ole oppinut lukiossa kurjoittamaan suomea, ei sitä kyllä opi teknillisessä tiedekunnassakaan.
Sitä en kyllä tiedä, miten esimiesasemassa pärjää ilman kirjoitustaitoa.
En ole suomenkielinen... Hyvin olen pärjännyt, koska ihmiset joiden kanssa olen tekemisessä eivät kiinnitä huomiota tähän :-) Tiedän, että kirjoitetaan perhe-elämä, mutta minulla on myös lukihäiriötä... Kun kirjoitan niin usein kirjaimia jää pois.
Eikähän siihen maailma kaadu. Mulla on suomenruotsalainen esimies jonka kirjoittamat suomenkieliset tekstit joudun lukemaan. Erittäin hyvä pomo on ja auttaa vastaavasti meitä suomenkielisiä silloin, kun ruotsin kieltä tarvitaan.
No onhan tuossa totuuden perääkin, vaikka, noh, sen helsinkiläisen sinkkunaisen stereotyyppi on aika kranttu.
Miesten koulutustaso alkaa olla alhaisempi, mutta omasta kokemuksestani sanoisin kuitenkin, että vähän matalammin koulutetuistakin miehistä löytyy "intellektuelleja", eli maailmasta ja yhteiskunnasta laajemmin kiinnostuneita.
Näiden miesten löytäminen saattaa kuitenkin olla vaikeampaa, koska me ollaan totuttu, että suurin osa naisista(kaan) ei ole kovin intellektuelleja. "Tylsät" jutut karkottaa aika tehokkaasti Temptation islandista kiinnostuvan. Toisaalta sivistyneempien miesten mielenkiinnonkohteet eivät välttämättä mene ihan yks yhteen akateemisten naisten kanssa. Vaikkapa sotahistoriaan perehtynyt mies ei ehkä kuitenkaan herätä kiinnostusta noissa piireissä.
- yliopistossa opiskeleva M23
Onneksi hedelmöityshoidot ja adoptio ovat kuitenkin mahdollisia myös ilman parisuhdetta. Ei mikään parisuhde voi rakentua pelkästään lapsille. Hyvä vaan, että nainen on tunnistanut tilanteen etukäteen, eikä turhaan altista tulevaa lastaan riitaisalle erolle, kuten monet samassa tilanteessa olevat ovat tehneet. Ihmettelen, miksi yksinhuoltajia aina arvostellaan, kun oikeasti kannattaisi arvostella niitä, jotka eroavat lasten ollessa pieniä. Siitä on ihan tutkitusti vakavaa haittaa lapselle.
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut kelpuuttavat vaikka juopon väkivaltaisen linnunpelättimen älyllä varustetun äijän kumppanikseen, ettei vaan tarvitsisi olla hetkeäkään yksin. Toiset taas etsivät laatua ja ovat mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Väitöskirjan tehneet ovat yleensä yhden pienen sektorin asiantuntijoita, mutta luulevat tietävänsä kaiken... 2. Älykkyys ja koulutus eivät ole samaa asiaa. 3. Älykäs mies (olipa koulutus mikä tahansa) välttelee naisen, joka väittää olevansa älykäs!
Itse olen esimies asemassa oleva DI, vaimoni toimihenkilö YO-merkonomi ja lapset ovat nyt yliopistossa. Elämä on arkinen eikä meillä ole tapana "parantaa maailmaa viinilasi kädessä". Meidän elämä oli lasten koulunkäynti ja harrastukset. Nykyään matkustelemme kahdestaan, istumme kotona takan edessä (talvikaudella) viinilasi kädessä ja katsomme romanttisia komedioita :-D Sovimme toisillemme, koska emme aseta toisillemme älyttömiä(!) vaatimuksia.
Tämä nainen vaikuttaa olevan vihreä nirppanokka, joka ei liiku kehä I ulkopuolella! Harrastaa taidetta ja opperaa. Hän tuntee olevansa "tavallisen" ihmisen yläpuolella eikä tiedä PERHEELÄMÄSTÄ mitään! Olisi haska tietää mitä hänen arkipäivänsä sisältää! Moni akateeminen nainen, joka väittelee tohtoriksi on joko työtön tai työssä mikä ei vastaa koulutusta! Miksi näin...? Tohtori osaa pajon vähäästä! Mys teknillisellä puolella pätee samt asiat; DI saa töitä heti kun taas TkT on monesti työtön koska pienet firmat eivät pysty tarjota pitkälle erikoistunutta henkilöä täyspäiväseen tehtävään.
Amiksen kirjoitus: PERHEELÄMÄ kirjoitetaan perhe-elämä, huutomerkkejä ei koulutetun ihmisen sovi käyttää noin runsaasti, tekstin kieliasu ja siinä toistuvat kirjoistusvirheet eivät vakuuta ketään, sisällössä toistuu jälleen stereotypioiden viljely, joka on amisten heiniä.
Voi ehkä olla DI, vaikka tuo kieliasu oli poikkeuksellusen huono. Ei siinä koulutuksessa tarvi hirveästi kirjoittaa ja kieliasun arviointi on vain yksi pieni osa DI-työstä. Eli jos ei ole oppinut lukiossa kurjoittamaan suomea, ei sitä kyllä opi teknillisessä tiedekunnassakaan.
Sitä en kyllä tiedä, miten esimiesasemassa pärjää ilman kirjoitustaitoa.
Tiedän lukihäiriöisen esimiehen, entäs sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Väitöskirjan tehneet ovat yleensä yhden pienen sektorin asiantuntijoita, mutta luulevat tietävänsä kaiken... 2. Älykkyys ja koulutus eivät ole samaa asiaa. 3. Älykäs mies (olipa koulutus mikä tahansa) välttelee naisen, joka väittää olevansa älykäs!
Itse olen esimies asemassa oleva DI, vaimoni toimihenkilö YO-merkonomi ja lapset ovat nyt yliopistossa. Elämä on arkinen eikä meillä ole tapana "parantaa maailmaa viinilasi kädessä". Meidän elämä oli lasten koulunkäynti ja harrastukset. Nykyään matkustelemme kahdestaan, istumme kotona takan edessä (talvikaudella) viinilasi kädessä ja katsomme romanttisia komedioita :-D Sovimme toisillemme, koska emme aseta toisillemme älyttömiä(!) vaatimuksia.
Tämä nainen vaikuttaa olevan vihreä nirppanokka, joka ei liiku kehä I ulkopuolella! Harrastaa taidetta ja opperaa. Hän tuntee olevansa "tavallisen" ihmisen yläpuolella eikä tiedä PERHEELÄMÄSTÄ mitään! Olisi haska tietää mitä hänen arkipäivänsä sisältää! Moni akateeminen nainen, joka väittelee tohtoriksi on joko työtön tai työssä mikä ei vastaa koulutusta! Miksi näin...? Tohtori osaa pajon vähäästä! Mys teknillisellä puolella pätee samt asiat; DI saa töitä heti kun taas TkT on monesti työtön koska pienet firmat eivät pysty tarjota pitkälle erikoistunutta henkilöä täyspäiväseen tehtävään.
Amiksen kirjoitus: PERHEELÄMÄ kirjoitetaan perhe-elämä, huutomerkkejä ei koulutetun ihmisen sovi käyttää noin runsaasti, tekstin kieliasu ja siinä toistuvat kirjoistusvirheet eivät vakuuta ketään, sisällössä toistuu jälleen stereotypioiden viljely, joka on amisten heiniä.
Voi ehkä olla DI, vaikka tuo kieliasu oli poikkeuksellusen huono. Ei siinä koulutuksessa tarvi hirveästi kirjoittaa ja kieliasun arviointi on vain yksi pieni osa DI-työstä. Eli jos ei ole oppinut lukiossa kurjoittamaan suomea, ei sitä kyllä opi teknillisessä tiedekunnassakaan.
Sitä en kyllä tiedä, miten esimiesasemassa pärjää ilman kirjoitustaitoa.
En ole suomenkielinen... Hyvin olen pärjännyt, koska ihmiset joiden kanssa olen tekemisessä eivät kiinnitä huomiota tähän :-) Tiedän, että kirjoitetaan perhe-elämä, mutta minulla on myös lukihäiriötä... Kun kirjoitan niin usein kirjaimia jää pois.
Eikähän siihen maailma kaadu. Mulla on suomenruotsalainen esimies jonka kirjoittamat suomenkieliset tekstit joudun lukemaan. Erittäin hyvä pomo on ja auttaa vastaavasti meitä suomenkielisiä silloin, kun ruotsin kieltä tarvitaan.
Näin tehdään myös minun työpaikallani... Minullakin on monesti oikolukija, koska muuten kukaan ei ymmärrä mitä yritän sanoa. Kirjaimia tai sanoja jäävät pois tai kieliasu on tökkivä (mitä täällä jo kommentoitiin).
Töissä (työkaverit tai asiakkaat) koskaan ei ole tosissaan kiusanut minua puutteellisesta suomenkielestä. Yllättäen olen saanut eniten negatiivisia kommentteja minun murteestani omasta vähemmistöstäni (he jotka ovat ikäänsä asunneet Helsingissä)! Iltasin "kaupungilla" on välillä tullut kommentteja, että Suomessa puhutaan suomea kun olen jutellut kavereitten kanssa ruotsia.
Eikös siellä Hellsssinkissä olekin paljon näitä Älykkäitä sinkkunaisia ilman miestä.
Tuokin pisti juttua kohtalostaan oikein lehteen. Sehän on hätähuuto.
Kaikki älykkäät naiset sinne Helsssinkiin kulttuuri(e)n äärelle. Ihanan onnellista älykkyyttä vaan kaikille Teitillen! Onneksi meikäläiset maatiaiset löytävät vielä vastaavanlaisen vähäisemmällä itsekorotuksella varustetun täältä Junttilandiasta. Kiitos siitä!
Tässä esimerkki, että DI saa helposti työtä (ja voi edetä urallaan) kun taas humanisti voi jäädä pitkäksi aikaa työttömäksi. Ei auttaisi vaikka olisi väitellyt tohtoriksi? https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tyo-ja-raha/milla-t…
No nii-i, siis eihän niitä oikein olekaan. Valtaosa suomalaisista miehistä tuntuu olevan näitä Temppari-naisenhakkaaja -tyyppiä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkki, että DI saa helposti työtä (ja voi edetä urallaan) kun taas humanisti voi jäädä pitkäksi aikaa työttömäksi. Ei auttaisi vaikka olisi väitellyt tohtoriksi? https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tyo-ja-raha/milla-t…
No voiko tästä vetää suoran johtopäätöksen, että se DI on humanistia älykkäämpi? Ja jos voi niin millä perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Väitöskirjan tehneet ovat yleensä yhden pienen sektorin asiantuntijoita, mutta luulevat tietävänsä kaiken... 2. Älykkyys ja koulutus eivät ole samaa asiaa. 3. Älykäs mies (olipa koulutus mikä tahansa) välttelee naisen, joka väittää olevansa älykäs!
Itse olen esimies asemassa oleva DI, vaimoni toimihenkilö YO-merkonomi ja lapset ovat nyt yliopistossa. Elämä on arkinen eikä meillä ole tapana "parantaa maailmaa viinilasi kädessä". Meidän elämä oli lasten koulunkäynti ja harrastukset. Nykyään matkustelemme kahdestaan, istumme kotona takan edessä (talvikaudella) viinilasi kädessä ja katsomme romanttisia komedioita :-D Sovimme toisillemme, koska emme aseta toisillemme älyttömiä(!) vaatimuksia.
Tämä nainen vaikuttaa olevan vihreä nirppanokka, joka ei liiku kehä I ulkopuolella! Harrastaa taidetta ja opperaa. Hän tuntee olevansa "tavallisen" ihmisen yläpuolella eikä tiedä PERHEELÄMÄSTÄ mitään! Olisi haska tietää mitä hänen arkipäivänsä sisältää! Moni akateeminen nainen, joka väittelee tohtoriksi on joko työtön tai työssä mikä ei vastaa koulutusta! Miksi näin...? Tohtori osaa pajon vähäästä! Mys teknillisellä puolella pätee samt asiat; DI saa töitä heti kun taas TkT on monesti työtön koska pienet firmat eivät pysty tarjota pitkälle erikoistunutta henkilöä täyspäiväseen tehtävään.
Amiksen kirjoitus: PERHEELÄMÄ kirjoitetaan perhe-elämä, huutomerkkejä ei koulutetun ihmisen sovi käyttää noin runsaasti, tekstin kieliasu ja siinä toistuvat kirjoistusvirheet eivät vakuuta ketään, sisällössä toistuu jälleen stereotypioiden viljely, joka on amisten heiniä.
Voi ehkä olla DI, vaikka tuo kieliasu oli poikkeuksellusen huono. Ei siinä koulutuksessa tarvi hirveästi kirjoittaa ja kieliasun arviointi on vain yksi pieni osa DI-työstä. Eli jos ei ole oppinut lukiossa kurjoittamaan suomea, ei sitä kyllä opi teknillisessä tiedekunnassakaan.
Sitä en kyllä tiedä, miten esimiesasemassa pärjää ilman kirjoitustaitoa.
En ole suomenkielinen... Hyvin olen pärjännyt, koska ihmiset joiden kanssa olen tekemisessä eivät kiinnitä huomiota tähän :-) Tiedän, että kirjoitetaan perhe-elämä, mutta minulla on myös lukihäiriötä... Kun kirjoitan niin usein kirjaimia jää pois.
Eikähän siihen maailma kaadu. Mulla on suomenruotsalainen esimies jonka kirjoittamat suomenkieliset tekstit joudun lukemaan. Erittäin hyvä pomo on ja auttaa vastaavasti meitä suomenkielisiä silloin, kun ruotsin kieltä tarvitaan.
Näin tehdään myös minun työpaikallani... Minullakin on monesti oikolukija, koska muuten kukaan ei ymmärrä mitä yritän sanoa. Kirjaimia tai sanoja jäävät pois tai kieliasu on tökkivä (mitä täällä jo kommentoitiin).
Töissä (työkaverit tai asiakkaat) koskaan ei ole tosissaan kiusanut minua puutteellisesta suomenkielestä. Yllättäen olen saanut eniten negatiivisia kommentteja minun murteestani omasta vähemmistöstäni (he jotka ovat ikäänsä asunneet Helsingissä)! Iltasin "kaupungilla" on välillä tullut kommentteja, että Suomessa puhutaan suomea kun olen jutellut kavereitten kanssa ruotsia.
Totta kyllä, silloinhan tuo toimii, jos pystyy käyttämään oikolukijaa tai yrityksen pääasiallisena kielenä on ruotsi tai englanti.
Vierailija kirjoitti:
Koska kirjoitus on julkaistu HS:ssa vai keksitkö provon päästäsi?
Yritin itsekin etsiä tätä tuoreista kirjoituksista, ei löytynyt. Ikivanha juttu tai provo siis?
Itse aloitan yliopisto-opinnot nyt syksyllä ja voin kertoa etten ole mitenkään erityisen välkky. Tuntuu, että pääkaupunkiseudulla naiset elävät jossain omassa kuplassa. Fiksuja miehiä löytyy myös muista kuin vain tohtoritutkinnon suorittaneista.
Voimafantasia. Kun lapsi syntyy, tarvitsevat tämmöiset yleensä yhteiskunnan tukea joka elämän alueella.
No jaa. Olen itse samaa ikäluokkaa oleva korkeakoulutettu mies ja omien kokemusteni mukaan tutkijan uraa akateemisessa maailmassa tekevät naiset, ja miehet myös, ovat monet kovin tavallisia tyyppejä, että sen puoleen kyse ei saata olla kirjoittajan kohdalla miehistä, vaan naisesta ja hänen luonteesta. Ei sen puoleen, pidän suurinta osaa tallaajista tavanomaisina. Tai kyllähän koulutus herättää kieltämättä mielenkiintoa aina alussa ennen kuin keskustelu täytyy puhaltaa henkiin omalla hengellä, luonteella ja nokkeluudella. Liika ripustautuminen koulutustasoon tuo insinööriviboja. Sitä että on tarkasti mitattu laatikko ja laatikon ulkopuolella ei ole yhtään mitään.
lukio -> AMK -> TTKK -> ilta-amitsu -> tällä hetkellä ilta-AMK.
Eli osui kohdalleen, olen _myös_ amis enkä häpeä sitä millään muotoa. Mitäs muuten veikkaat osaamiseni olevan noin keskimääräiseen akateemiseen kollegaani verrattuna...