Minkä tuotteen olemassaoloa et ymmärrä ollenkaan?
Minulla nyt melko moni outokin asia menee jakeluun, miksi joku muu sitä tarvitsee, mutta että tuoksukynttilät? Se lemu on karmea ja miksi juuri kynttilän pitää tuoksua?
Kommentit (959)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussinsulkija
Sanoisin yhdeksi parhaista keksinnöistä!
Kyllä onkin. Mä muuten käytän kulmasta avoimeksi leikattuun pakastepussiin (uunivihannekset, pakastepyttipannu yms.) jotka menevät takaisin pakkaseen, tällaisia paperinipun liittimiä:
https://www.clasohlson.com/fi/Puristin-41-mm/44-3020-1
Näitä on eri kokoisia isommille ja pienemmille pusseille. Pussi vaan kulman kohdalta taitetaan vaikka pariin kertaan ja klipsulla kiinni. Kätevää.
Ikeasta saa kanssa paljon kätevämpiä pussin sulkijoita halvemmalla.
https://www.ikea.com/fi/fi/p/bevara-pussinsuljin-30-kpl-eri-vaerejae-er…
Varmasti hyviä. Mulle on vaan noita paperiliittimiä kulkeutunut ja siksi olen niitä ottanut muuhunkin hyötykäyttöön
Vierailija kirjoitti:
Nakkikioskin makuinen sipsi jota mainostettiin että ei tarvitse mennä baari-illan jälkeen nakkikioskille kun syö näitä.
Miltä maistuu nakkikioski?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
CD ja DVD -levyt. Enne musuuiikia pystyi hyvin kuuntelemaan iPodilta ja nykyään sen pystyy tekemään netissä. En ole koskaan ymmärtänyt mihin näitä on koskaan tarvittu.
Darling, minun nuoruudessani oli c-kasetit kova sana! Myöhemmin, kun muutin omilleni, ostin levysoittimen. Uuuuu, se oli luksusta. Sitten tuli cd:t, eikä vieläkään ollut internettiä, eikä iPodeja.
T: Dinosaurus
Minun nuoruudessani ei ollut edes c-kasetteja. Ne tulivat vasta, kun on olin jo aikuinen. Jos sinä siis olet dinosaurus, mikähän esihistoriallinen olento minä olen :D
Elitkö jo savikiekkojen aikakaudella vai oletko EP- tai LP-ajan lapsia? Kyselee fossiili, joka oli jo ammattikoulussa kun LP-levyt yleistyivät.
Kotona oli vielä savikiekkoja.
Tosin ei enää aktiivikäytössä.
Tandbergin kelanauhuri oli uutta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en voi ymmärtää miksi samanaikaisesti on olemassa sekä kihartimia että suoristusrautoja.
Eikö se ole sama laite?
Mä en ymmärrä sellaista kuvioitua muoviläpyskää, jota on tarkoitus käyttää apuna meikkisiveltimien pesussa... Itselle riittää oma kämmen siinä hommassa.
Vierailija kirjoitti:
Siksi kun samassa päässä ei asu sekä kiharat että suorat hiukset. Nöö.
No minä joskus suoristan ja joskus kiharran. Samoja hiuksia
Vierailija kirjoitti:
Lihankorvikkeet tyyliin vegaaninen pekoni tms. Vegaanius on minusta ihan ok, mutta tuntuu typerältä, että pitää olla jotain korvikkeita, jotka ovat "kuin lihaa".
Niitä käytetään, kun tulee sekasyöjävieraita. Olen sekäsyöjävieras ja mielelläni maistelen tuollaisia kylässä, vaikka kotiin ostan pekonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kananmunankuorenrikkoja tulee ensimmäisenä mieleen. Miten vaikeaa voi olla kopauttaa kananmunaa vaikkapa pöydän reunaa vasten, jotta kuori rikkoutuu?
Kieltämättä kananmunankuorenrikkoja kuulostaa koomiselta! Mutta mun on pakko tunnustaa, että olen netistä yrittänyt löytää sellaista. Tarkoitan siis sellaista vekotinta jolla saisi siististi löysäksi keitetyn kananmunan pään pois, kliks, niin kuin giljotiinilla. Tämä on yksi niistä arjen raivostuksen aiheuttajia kun viikonlopun aamiaisella syö löysäksi keitetyn kananmunan: taputtele ensin suippo pää säröille, napsi kynsin pois rikkoontunutta kuorta, nypi kuoria, revi kuoria, tee miten hyvänsä, aina se on yhtä sottua.
Onko veitsessä jokin vika?
Joko veitsessä tai käyttäjässä :D Eipä jää vaihtoehtoja. Joku aikaisempi yritti selittää, mut mä saan vaan munan niillä niin säröille, et keltuaiset valuu sormille. Jos joku osaa oikein rautalangasta vääntää tekniikan, lupaan kaikella hartaudella opetella.
Ahaa, nyt selvisi kohdeyleisö.
Raaanmunan syöjät, joiden tarvii aukasta se siististi. Itse käytän vain kovaa munaa. Löysät on yäks.
Aina oppii uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pussinsulkija
Sanoisin yhdeksi parhaista keksinnöistä!
Kyllä onkin. Mä muuten käytän kulmasta avoimeksi leikattuun pakastepussiin (uunivihannekset, pakastepyttipannu yms.) jotka menevät takaisin pakkaseen, tällaisia paperinipun liittimiä:
https://www.clasohlson.com/fi/Puristin-41-mm/44-3020-1
Näitä on eri kokoisia isommille ja pienemmille pusseille. Pussi vaan kulman kohdalta taitetaan vaikka pariin kertaan ja klipsulla kiinni. Kätevää.
Ikeasta saa kanssa paljon kätevämpiä pussin sulkijoita halvemmalla.
https://www.ikea.com/fi/fi/p/bevara-pussinsuljin-30-kpl-eri-vaerejae-er…
Varmasti hyviä. Mulle on vaan noita paperiliittimiä kulkeutunut ja siksi olen niitä ottanut muuhunkin hyötykäyttöön
Kiitos vinkistä. Nuo viralliset pussinsulkijat rikkoutuvat niin helposti. Kokeilen mielelläni noita metallisia.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä sellaista kuvioitua muoviläpyskää, jota on tarkoitus käyttää apuna meikkisiveltimien pesussa... Itselle riittää oma kämmen siinä hommassa.
Periaatteessa on tarpeellinen, koska ei-vesiliukoisia aineita on hankala saada irtoamaan kämmenestä tai lavuaarista ilman kemikaaleja, sen sijaan muovipintaan eivät edes tartu.
Lihankorvikkeet.
Vielä älyttömämpää on nimittää niitä pihveiksi ja piilottaa lihahyllyille.
Aidot asiat on parhaita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kananmunankuorenrikkoja tulee ensimmäisenä mieleen. Miten vaikeaa voi olla kopauttaa kananmunaa vaikkapa pöydän reunaa vasten, jotta kuori rikkoutuu?
Kieltämättä kananmunankuorenrikkoja kuulostaa koomiselta! Mutta mun on pakko tunnustaa, että olen netistä yrittänyt löytää sellaista. Tarkoitan siis sellaista vekotinta jolla saisi siististi löysäksi keitetyn kananmunan pään pois, kliks, niin kuin giljotiinilla. Tämä on yksi niistä arjen raivostuksen aiheuttajia kun viikonlopun aamiaisella syö löysäksi keitetyn kananmunan: taputtele ensin suippo pää säröille, napsi kynsin pois rikkoontunutta kuorta, nypi kuoria, revi kuoria, tee miten hyvänsä, aina se on yhtä sottua.
Onko veitsessä jokin vika?
Joko veitsessä tai käyttäjässä :D Eipä jää vaihtoehtoja. Joku aikaisempi yritti selittää, mut mä saan vaan munan niillä niin säröille, et keltuaiset valuu sormille. Jos joku osaa oikein rautalangasta vääntää tekniikan, lupaan kaikella hartaudella opetella.
Ahaa, nyt selvisi kohdeyleisö.
Raaanmunan syöjät, joiden tarvii aukasta se siististi. Itse käytän vain kovaa munaa. Löysät on yäks.
Aina oppii uutta.
Voi poro (oh dear), miten brutaalia! tämä on hyvin delicate juttu. Kolmen minuutin muna, rakas James, ei raaka.
Vierailija kirjoitti:
Pippurikerma. Eikö kaikilla ole pippuria kotona ja sitä lienee aika helppo lisätä ruokaan sen sijaan, että maksaa enemmän kermasta, joka on valmiiksi pippuroitu.
Vanha sanonta "miksi ostaa lehmää jos tarvitsee vain kupin maitoa"?
Vierailija kirjoitti:
Lihankorvikkeet.
Vielä älyttömämpää on nimittää niitä pihveiksi ja piilottaa lihahyllyille.
Aidot asiat on parhaita!
Jankjankjankjank, vänkvänkvänk, jankjankjank!
Jankuti!
Pahviset pillit.
Miksi ne pitää valmistaa materiaalista joka ei oikein kestä kosteutta? Tai eikö niitä voisi päällystää jollakinjotta kestäisivät kosteutta?
Vierailija kirjoitti:
Pippurikerma. Eikö kaikilla ole pippuria kotona ja sitä lienee aika helppo lisätä ruokaan sen sijaan, että maksaa enemmän kermasta, joka on valmiiksi pippuroitu.
Itsemurskattu pippuri on myös aromikkaampaa. Tosin hyvin monelle suomalaiselle ruuan maulla ei ole suurta merkitystä, eihän ne perinteiset harmaat ruuat maistu juuri millekään.
Vierailija kirjoitti:
Lihankorvikkeet tyyliin vegaaninen pekoni tms. Vegaanius on minusta ihan ok, mutta tuntuu typerältä, että pitää olla jotain korvikkeita, jotka ovat "kuin lihaa".
Onneksi kaikki noista tuotteista eivät tunnu suussa lihalta. Lihaa syön harvoin, sillä usein se tuntuu suussa ällöttävältä ja en voi syödä sellaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipien. Leipien sisältämä hiilihydraatti on pahasta ja epäterveellistä. Itse en ole kosaan syönyt leipää enkä ole opettanut lapsianikaan syömään. Enkö suosittele muitakaan syömään. Ihmisen elimistö ei ole tottunut viljatuoteisiin sillä se ne ei ole kuulunut kädellisten luonolliseen ruokavalioon ja siksi elimistömme vieroksuu sitä edelleen. Se on sama kuin syöttäisitte kissoille vain porkkanoita.
Eihän ihmiset ole syöneetkään viljatuotteita muuten kuin vain siitä asti, kun lopettivat elämisen metsästyksen & keräilyn varassa. Eli siis tuhansia vuosia. Viljatuotteet nyt vain muodostavat ihmisen sivilisaation perustan. Mutta joo, eipä tosiaan niitä ole kauan syöty …
Ihmisen elimistö ei edelleenkään ole sopeutunut viljansyöntiin, siihen ei riitä muutama tuhat vuotta. Ihmisten ruokavaliohan ankeutui ja yksipuolistui maanviljelyyn ryhtymisen jälkeen, myös sairaudet ja kurjuus lisääntyivät. Myös väkiluku lähti holtittomaan kasvuun ja tästähän ei tämä planeetta pidä.
Tajuttiin jo!
Mene muualle inisemään mantraasi!