Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

Anoreksia. Minun BMI on 24. Sairaus ei katso painoa, se huutaa päässä.

Jep, ja lujaa huutaakin vaikka se ei ulospäin näkyisi. Mulla on myös anoreksia, ollut 8 vuotta. Yleisiä väärinkäsityksiä ovat juuri tuo, että ihmisen pitää olla todella alipainoinen, lähes kävelevä luuranko voidakseen olla anorektikko. Toinen yleinen harhakäsitys on se, että anoreksiaa sairastava ei koskaan syö mitään. Jos ihminen ei söisi mitään, ei häntä olisi ja täten anoreksiaakaan ei olisi. Minä saatan jonain päivinä syödä vain vähän leipää, toisena päivänä pystyn tsemppaamaan itseni syömään pizzaa.

Anoreksia on mielen häiriö, vakava sellainen vaikkei ulospäin näkyisikään. Se on niin paljon muutakin kuin paino; sairasta suhtautumista omaan kehoon, ruokaan ja myös ehkä liikuntaan. Se on itsensä sättimistä kaikesta, sairaan mielen luomista virheistä mitä ei ehkä ole olemassakaan. Ja niin paljon muuta.

Vierailija kirjoitti:

Nivelpsori

Kynteni ovat hirveän näköiset, koppuraiset ja keltaiset, luullaan usein kynsisieneksi. Häpeän niitä. Solunsalpaajalääkitys aiheuttaa minulle kahden päivän kovan päänsäryn joka viikko. Olkapää- ja sorminivelet on niin kipeitä, että en saa kammattua hiuksiani, mieheni tekee minulle poninhännän, suloista.

Psoriläiskät kutiavat päänahassa ja käsissä, niin että yöllä on pidettävä sormikkaita, etten raavi niitä verille.

Kun en valita, luullaan että muuten vaan olen laiska ja muka väsynyt. Ja kaikilla on päänsärkyä, edes lääkäri ei välittänyt siitä sivuoireesta.

Oletko kokeillut MSM jauhetta?

Astmaa ja keuhkolaajentumaa luullaan aina megaröökaajan taudeiksk. Aina kuulen ekana syytökset ”oot varmaan vuosikymmeniä röökannut”.

En ole polttanut yhtä ainoaa tupakkaa elöissäni ja olen ollut aina kova treenaamaan/urheilemaan. Tauti voi tulla ns terveellekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mausteallergia

Voin syödä vain suolaa, sokeria, vähän paprikajauhetta, en muita mausteita. Suuni turpoaa, nielu voi mennä jopa umpeen. Minua pidetään nirsona ja outona, kun en syö ulkona ja harrasta ruuanlaittoa. Juuri mitkään valmisruuat eivät sovi. "Lähdetään nepalilaiseen, tuonko tullessani kiinalaista, otetaanko mäkkäristä" -kaikesta tästä on pakko kieltäytyä.

Miten siis olet allerginen sadoille eri kasveille ympäri maailmaa, joilla ei ole muuta yhteyttä kuin se että niitä käytetään ruoan maustamiseen?

Olen allerginen ja minulla on astma. Suomalaisiakaan kasviksia en voi syödä kuin keitettynä. En kurkkuakaan, jolle harva on allerginen. Vuosikymmeniä sitten ilostuin kun tuli uusi hedelmä, kiivi, maistoin sitä ja jouduin hengityskoneeseen sairaalaan, olen mansikalle allerginen. En uskalla riskeerata ja maistella eksoottisia uusia kasveja, jollen ole jo sairaalassa, tukehtuminen tulee tosi nopeasti. Epipen-kynä on aina mukana. En silti uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matala verenpaine. Se nähdään pelkkänä hyvänä asiana. Minä taas syön salmiakkia, lakritsia, sipsejä yms suolaista, jottei väsyttäisi koko ajan (aktiivisena ollessa ei ole tätä ongelmaa), huimaisi tai varpaita palelisi.

Mulla on sama! Mainitsemiesi oireiden lisäksi pyörryn tosi helposti, etenkin jos joudun seisomaan paikallani pitkään tai on kuuma. Tutkittu on neurologilla ja kardiologilla, syyksi ei löydy kun tuo matala verenpaine, jolla on taipumusta myös romahtaa äkisti.

Lue tietoa histamiinista, olisiko se syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nivelpsori

Kynteni ovat hirveän näköiset, koppuraiset ja keltaiset, luullaan usein kynsisieneksi. Häpeän niitä. Solunsalpaajalääkitys aiheuttaa minulle kahden päivän kovan päänsäryn joka viikko. Olkapää- ja sorminivelet on niin kipeitä, että en saa kammattua hiuksiani, mieheni tekee minulle poninhännän, suloista.

Psoriläiskät kutiavat päänahassa ja käsissä, niin että yöllä on pidettävä sormikkaita, etten raavi niitä verille.

Kun en valita, luullaan että muuten vaan olen laiska ja muka väsynyt. Ja kaikilla on päänsärkyä, edes lääkäri ei välittänyt siitä sivuoireesta.

Oletko kokeillut MSM jauhetta?

En ole. Kerro lisää, mistä, miten, auttaako sinulla?

Minulla on munuaisten vajaatoiminta. Minusta tuntuu, että muilla ei ole siitä juurikaan mitään käsityksiä. Tietääkseni sairaus ei ole mitenkään harvinainen, mutta ehkä se ei ole ikäisilläni (nuori aikuinen) niin yleinen? En löydä edes netistä kokemuksia. Googlettamalla löytyy kokemuksia vain lemmikkien munuaisvaivoista. Vajaatoimintani syynä on synnynnäinen vika munuaisissa. Siitä ei löydy googlettamalla mitään tietoa suomeksi.

Jotkut ovat luulleet, että on lääke, joka saa munuaiset toimimaan. Oikeasti tähän ei ole olemassa mitään lääkettä. Syön lääkkeitä sairauden aiheuttamiin liitännäissairauksiin ja yritän elää terveellisesti. Dialyysiä en tarvitse vielä.

Minulla ei ole mitään kipuja eikä juuri mitään oireita ja vaikutan varmaan terveeltä muiden silmissä. Ainoa näkyvä oireeni on turvotus silmien ympärillä. Muut varmaan luulevat, että nukun liian vähän, elän epäterveellisesti ja harrastan tissuttelua.

Vierailija kirjoitti:

Astmaa ja keuhkolaajentumaa luullaan aina megaröökaajan taudeiksk. Aina kuulen ekana syytökset ”oot varmaan vuosikymmeniä röökannut”.

En ole polttanut yhtä ainoaa tupakkaa elöissäni ja olen ollut aina kova treenaamaan/urheilemaan. Tauti voi tulla ns terveellekin.

Onko sulla testattu alfa-1-antitrypsiinin puutos? Meillä ”alfoilla” tuo kuuluu tautipakettiin, mutta juurikin polttamattomilla jne. Parannuskeinoja ei ole, mutta vaikuttaa esim myös maksaan joten olisi ns. hyvä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reuma. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja naapurit varmaan pitävät sossupummina, kun lasten lähdettyä kouluun ja miehen töihin menen juomaan kahvia parvekkeelle.  Reuma ei näy ulospäin, sormeni eivät ole turvonneet rujot käppyrät. Näytän terveeltä 40 v naiselta.  Mutta:

- Sormet ovat niin jäykät ja kipeät, etten saa  edes maitopurkkeja auki

- Aamulla polveni ovat niin jäykät, ja kelistä riippuen särkevät, että kävelen aamukahvin keittoon kuin muumio. En myöskään voi mennä kyykkyyn tai polvilleni

- Suuni ei aukea normaalisti, siis ei niin auki kuin pitäisi. Leukanivelissä on särkyjä  ja hampaat murenevat suuhun

- Olen jatkuvasti hyvin väsynyt

Tuo sorminivelten kipu saattaa olla oikeasti ihan painajaismaista. Mulla alkoi SLE sormista ja muistan itkeneeni lääkärille, että joudutaanko ne lopulta amputoimaan. Pukeutuminen oli yhtä tuskaa, enkä pystynyt kovan säryn vuoksi kirjoittamaan tai pesemään itse hampaitani. Oli mahtavaa saada siihen lääkitys, joka poisti oireet miltei kokonaan. Itse asiassa se on ollut yksi mun elämän parhaimmista päivistä:)

Hienoa, että olet saanut apua! Olen kovin tietämätön näistä asioista ja kysyisinkin tietävämmiltä, onko kyseessä ollenkaan samantyyppinen kipu (tai sairaus) kuin nivelrikossa on? Äitini kärsii pahasta nivelrikosta sormissa ja pelkästään kivun lievitys olisi hieno asia, vaikkei purtiloita pystyisikään avaamaan.

Mun sairaus on kokonaan toinen, mutta uskoisin nivelrikkokivun muistuttavan samaa, mistä olen itsekin SLEn takia kärsinyt. Siihen löytyy kyllä todella tehokas lääke. Onko sun äiti käynyt lääkärissä oireidensa vuoksi? Koska mun vointi alkoi kohentua ihan muutamissa tunneissa ensimmäisen lääkkeenoton jälkeen:)

Minulla on reumasairaus ja tuntuu ettei kukaan ymmärrä sitä väsymyksen määrää mikä tähän kuuluu kauppaan mukaan.

Se ei näy päälle päin, en ole univäsynyt. Olen vain äärimmäisen väsynyt, jalat painaa 1000 kiloa kumpainenkin, kädet ei jaksa nousta. Myöskin kivut on välillä pahat, selkää polttaa, särkee, pakottaa, tuikkii, kirvelee. Bursiitit on kipeät koko ajan, välillä lonkka tekee jumin etten kävelemään pääse. Luita vihloo, välillä niin kovaa että parkaisu pääsee pakosti. Uskomattoman kova kipu joka saattaa kestää vain sekunnin, tuntuu kuin joku kääntäisi puukkoa luussa.

Kun kyse on selästä saan jatkuvasti neuvoja liikkua enemmän. Ei tämä sairaus sitä estä missään nimessä. Olen aiemmin ollut aktiivinen kuntosalilla kävijä, juoksin viikottain 3-4 kertaa 5-20 km lenkkejä, harrastin crossfittiä. Mutta en palaudu enää juuri yhtään, säryt tuplaantuu lepopäivinä. Pienen liikuntatauon jälkeen tein 50 kyykkyä ihan omalla painolla, siitä seurasi 2 viikon kävelettömyys ja tulehtuneet lihakset. En siis oikeasti enää palaudu kohtalaisessa ajassa ja ikää ei ole vielä 40 vuottakaan. Joskus muutaman kilometrin pieni kävelylenkki tulehduttaa lonkan.

En sinänsä ihmettele ettei ihmiset ymmärrä väsymystä kun ei ymmärrä lääkäritkään. En saa tähän ymmärrystä enkä tietenkään hoitoa, lääkäreiden kanta on väsymykseen se että äitien kuuluukin olla väsyneitä. Tämä ei ole mieltä lämmittänyt yhtään, sairastuin esikoista odottaessa.

Vierailija kirjoitti:

Sivuseikka tässä kokonaisuudessa, mutta mua kiinnostaa tuo gluteeniton ruoka sairaalassa. Itsellä 90-luvulla diagnosoituja ruoka-allergioita, joista en tiedä näkyvätkö enää missään potilastietojärjestelmissä, plus ärtyvä suoli. Olen kuskannut päivystyskäynneillä mukana itse kirjoittamaani allergialistaa, mutta onko sellainen minkään arvoinen wirallisessa systeemissä? Pitäisikö hankkia joku tietynlainen todistus mahdollisia sairaalareissuja varten? Olisi suht painajaista joutua sairaalaan ja väärälle ruoalle...[/quote kirjoitti:

Lyhyellä hoitojaksolla jokainen ilmoittaa itse allergiat ja erikoisruokavaliot eli mitään todistusta tms. ei vaadita. Pitkäaikaispaikalle sairaalaan/laitoshoitoon joutuneiden osalta diettejä tarkastellaan tarkemmin ja tarvittaessa tutkitaan/testataan ruokien sopivuutta/dietin tarvetta. Joskus erikoisruokavalio voi aiheuttaa/pahentaa sairauksia, jolloin dietin purku tai muuttaminen voi olla yksi vointia parantava tekijä. Joissain psyykkisissä sairauksissa tunne erityisruokavalion tarpeesta voi olla yksi oire, jolloin erikoisruokavalion purku on yksi osa hoitoa. Eli ei huolta, jos sairastus/loukkaannut äkilisesti, niin saat kyllä sairaalassa sopivaa ruokaa. 

Minkälaisissa tapauksissa erikoisruokavalio muka pahentaa sairauksia? Mitä nämä psyykkiset sairaudet ovat, joissa erityisruokavalion tarve on osa oiretta? En tiedä oikein mitään muuta kuin mm. ortoreksian (sekin on syömishäiriön nimellä oikeastaan). Käykö siis kuitenkin niin, että esim. muut kuin diagnosoidut keliaakikot syövät mitä vain, ja sitten kun ei ymmärretä toista, niin syötetään vain gluteenillista ruokaa ja ihmetellään vain, miksi toinen kärsii koko ajan ripulista ja virheellisesti kuvitellaan sen johtuvan jostain muusta kuin gluteeniviljoista? Aika karmivalta tuo meno kuitenkin kuulostaa. Ei terveydenhuollossakaan kuitenkaan mitään virheettömiäkään olla niin kuin ei missään muuallakaan eikä testitkään välttämättä ihan kaikkea aina 100% kerro syystä tai toisesta ja kaikkea ei edes voida määrittää tarkasti tai ihan kaikkea ei edes testata.

Esim. borreliatestitkin voi (virheellisesti?) olla positiivisia (itselläni on kuitenkin teoria myös siihen, jos kyse ei olekaan virheestä) tai krooninen pitkittynyt (myöhäisvaiheen) borrelioosi ei taida normitesteissä näkyäkään, ja nämä on sentään jo myönnettykin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matala verenpaine. Se nähdään pelkkänä hyvänä asiana. Minä taas syön salmiakkia, lakritsia, sipsejä yms suolaista, jottei väsyttäisi koko ajan (aktiivisena ollessa ei ole tätä ongelmaa), huimaisi tai varpaita palelisi.

Mulla on sama! Mainitsemiesi oireiden lisäksi pyörryn tosi helposti, etenkin jos joudun seisomaan paikallani pitkään tai on kuuma. Tutkittu on neurologilla ja kardiologilla, syyksi ei löydy kun tuo matala verenpaine, jolla on taipumusta myös romahtaa äkisti.

Joku syyhän sillä matalalla verenpaineellakin on. Ellei sitten taas geenejä syytetä siitäkin asiasta. Jotain itsestä riippumatonta sielläkin varmaan taustalla kuitenkin voi olla (kropan toiminnassa), vaikka kuinka eläisi ns. oikein, eli yksilöitä en syytä! Varmaan oireita kuitenkin hoidetaan jotenkin vai? Vai pelkällä ruokavaliollako hoidetaan?

Masennus. Kaikki masentuneet eivät jää kotiin "makaamaan" (en siis millään tavalla tuomitse). Itse olen toimintakykyinen masentunut. Käyn töissä, kaupassa, joskus jopa ystävien luona. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että masennukseni olisi jotenkin lievempi. Olen yrittänyt tappaa itseni pariin otteeseen. En koe iloa mistään, tunne-elämäni on totaalisen latistunut. On hankala selittää, miltä masennus tuntuu. Se ei ole surua, vaan kokonaisvaltaista näköalattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matala verenpaine. Se nähdään pelkkänä hyvänä asiana. Minä taas syön salmiakkia, lakritsia, sipsejä yms suolaista, jottei väsyttäisi koko ajan (aktiivisena ollessa ei ole tätä ongelmaa), huimaisi tai varpaita palelisi.

Mulla on sama! Mainitsemiesi oireiden lisäksi pyörryn tosi helposti, etenkin jos joudun seisomaan paikallani pitkään tai on kuuma. Tutkittu on neurologilla ja kardiologilla, syyksi ei löydy kun tuo matala verenpaine, jolla on taipumusta myös romahtaa äkisti.

Minullakin tuo sama! Olen ottanut tavaksi mitata verenpaineen aamuisin ennen kuin lähden kotoa. Pari suolakidettä ensiavuksi kielen alle, niin uskaltaa ehkä lähteä ihmisten ilmoille. 84/56 verenpainetta terveyskeskuksessa vain ihmeteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Home- ja kemikaaliyliherkkyys. Kyse EI ole nipottamisesta eikä siitä, ettei vain pitäisi tuoksuista. Ja tarpeeksi pahasti herkistynyt saa ihan oikeasti oireita 99 %:ssa rakennuksista, koska jo pienet homepitoisuudet ja kemikaalipäästöt oireiluttavat.

Kyse ei myöskään ole allergiasta vaan myrkytystilasta, joten siedättäminen ei onnistu ja on vain pahasta. Sairastunut on saanut elimistöönsä liikaa hometoksiineja (monet homeet tuottavat hermomyrkkyjä) ja/tai kemikaaleja, jolloin hän ei siedä niitä enää yhtään, elimistö on siis myrkytystilassa. Kärpässienen syönyttäkään ei hoideta antamalla lisää kärpässientä...

Miksi tällekin nyt pitää alapeukuttaa? Siksikö kun homealtistuneita ei oteta vakavasti ja yleisestikin heitä myös "maalitetaan", kun ei vain voi myöntää totuutta?

Vierailija kirjoitti:

Akne. Olen kohta 30v mutta akne vaan pysyy. Parin vuoden välein syön Roaccutan-kuurin ja antibioottia siihen väliin. Ärsyttää kun ihmiset kertovat että akneen on olemassa nykyään hyvät lääkkeet, niin on, mutta minulla ne eivät ole poistaneet ongelmaani pysyvästi mitä se suurimmalla osalle kerrasta tekee.

Ja se kuinka kivulias akne ja mätäpaiseet ovat. Minulla on myös arpia, ja ihmiset kehottavat vain olemaan koskematta tulehtuneisiin paukamiin, enhän minä niihin koske, mutta esimerkiksi nukkuessa naama hankautuu tyynyyn tai hartiat hankautuu repun kantohihnoihin ym.

Itselläni oli myös paha akne ja kokeilin kaikki lääkkeet/apteekin puhdistusaineet/rasvat/kosmetologit/ luonnontuotteet/puhdistin jopa aamu virtsalla kasvoja kun jostakin luin että jollakin oli auttanut... Eli voisin lähes sanoa että kokeilin kaiken ennenkuin avun siihen löysin. Paras apu lääkkeistä oli Diane Novan e-pillerit jotka muuten eivät sopineet mutta aknen takia siedin haittavaikutuksia vuoden.

Sain lopen akneni hoidettua täysin, niin että enää ei ole näpyn näppyä, vain arvet joista en jaksa ottaa stressiä. Jotain tuli opittua aknen hoidosta ja muutaman seikan haluan jakaa.

-Akne lähtee sisältäpäin, suolistosta ja näpyt on oire. Kaikki mitä ulkoapäin lykkäät naamaasi, voi ehkä hoitaa oiretta mutta uusia näppyjä tulee niin kauan kun varsinainen ongelma korjaantuu.

- Kun varsinainen ongelma saadaan hoidettua, ei ole mitään merkitystä millä peset kasvojasi vai huuhteletko pelkällä vedellä. Kuinka usein vaihdat tyynyliina tai käytätkö kosteusvoiteita. Itse en tarvitse mitään kosteusvoiteita, puhdistusaineita tai muuta ihonhoitotuotetta kuin vesi ja perus saippua.

- Huonokuntoinen suolisto vaikuttaa hormonitoimintaan ja saa sen sekaisin. Hormonaalinen akne ei siis tarkoita sitä etteikö siihen voisi vaikuttaa ruokavalion kautta.

- Suoliston paranemiseen menee kauan, eikä siis muutos tapahdu hetkessä vaan voi viedä 2-6kk, tai enemmänkin. Vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä etsiä syytä ja hakea terveellistä ruokavalioa juuri sinulle. Se löytyy oikeastaan vain poistamalla yleisimmät ongelmia aiheuttavat asiat ruokavaliosta ja korvata ne suoliston hyvinvointia tukevilla asioilla. Jos suolisto on huonona, se ei saa tarvitsemiaan ravintoaineita, eikä ole paljon hyötyä syödä ravintolisiä purkista jos suolisto ei pysty niitä vastaanottamaan. Kun suoliston saa kuntoon, saa tarvitsemansa aika yksinkertaisestakin ruoasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reuma. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja naapurit varmaan pitävät sossupummina, kun lasten lähdettyä kouluun ja miehen töihin menen juomaan kahvia parvekkeelle.  Reuma ei näy ulospäin, sormeni eivät ole turvonneet rujot käppyrät. Näytän terveeltä 40 v naiselta.  Mutta:

- Sormet ovat niin jäykät ja kipeät, etten saa  edes maitopurkkeja auki

- Aamulla polveni ovat niin jäykät, ja kelistä riippuen särkevät, että kävelen aamukahvin keittoon kuin muumio. En myöskään voi mennä kyykkyyn tai polvilleni

- Suuni ei aukea normaalisti, siis ei niin auki kuin pitäisi. Leukanivelissä on särkyjä  ja hampaat murenevat suuhun

- Olen jatkuvasti hyvin väsynyt

Tuo sorminivelten kipu saattaa olla oikeasti ihan painajaismaista. Mulla alkoi SLE sormista ja muistan itkeneeni lääkärille, että joudutaanko ne lopulta amputoimaan. Pukeutuminen oli yhtä tuskaa, enkä pystynyt kovan säryn vuoksi kirjoittamaan tai pesemään itse hampaitani. Oli mahtavaa saada siihen lääkitys, joka poisti oireet miltei kokonaan. Itse asiassa se on ollut yksi mun elämän parhaimmista päivistä:)

Hienoa, että olet saanut apua! Olen kovin tietämätön näistä asioista ja kysyisinkin tietävämmiltä, onko kyseessä ollenkaan samantyyppinen kipu (tai sairaus) kuin nivelrikossa on? Äitini kärsii pahasta nivelrikosta sormissa ja pelkästään kivun lievitys olisi hieno asia, vaikkei purtiloita pystyisikään avaamaan.

Mun sairaus on kokonaan toinen, mutta uskoisin nivelrikkokivun muistuttavan samaa, mistä olen itsekin SLEn takia kärsinyt. Siihen löytyy kyllä todella tehokas lääke. Onko sun äiti käynyt lääkärissä oireidensa vuoksi? Koska mun vointi alkoi kohentua ihan muutamissa tunneissa ensimmäisen lääkkeenoton jälkeen:)

Kiitos vastauksesta. Kyllä hän on lääkärissä käynyt ja sormet on kuvattu. Tietääkseni lääkärin kommentti oli suurin piirtein "ei voi mitään". Hän sitten yritti itsehoitaa itseään jollain puoskarin b-vitamiinilla ja sai anafylaktisen shokin. Voisitko ystävällisesti kertoa lääkkeen nimen, voisin ainakin tutkia asiaa ja kertoa sitten tällaisesta mahdollisuudesta.

Ibd on aika usein vähätelty sairaus. Ihmiset sekoittavat ibssään, ja pätevät sillä että tutunkumminkaimalta sairaus parani syömällä puolukkaa ja mustikkaa, sekä syyllistämistä lääkkeiden syönnistä. Fakta on se että ruokavalio saattaa auttaa oireisiin, mutta kyseessä on kuitenkin parantumaton autoimmuunisairaus. Hatuttaa vaan kuunnella näin parikymppisenä ohutsuoliavanteisena kuinka helppo sairaus tämä on että syö vain kunnolla. Itse voin syödä esimerkiksi lihaa, perunaa ja valkoisista jauhoista tehtyjä asioita, banaania ja bataattia.

Oma lukunsa vatsaoireiden kuten veriripulin, kramppien, kivun, pidätyskyvyttömyyden, fisteleiden, polyyppien ja suolitukosten ja

-kaventumien lisäksi sairauden muita osia ovat mm. skelenisoiva skolangiitti eli maksan arpeutuminen, joka on suurimpia maksansiirtojen syitä pohjoismaissa, haimatulehdus, niveltulehdukset, fatiikki, silmän värikalvontulehdus, kyhmyruusu, suolistosyöpä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matala verenpaine. Se nähdään pelkkänä hyvänä asiana. Minä taas syön salmiakkia, lakritsia, sipsejä yms suolaista, jottei väsyttäisi koko ajan (aktiivisena ollessa ei ole tätä ongelmaa), huimaisi tai varpaita palelisi.

Mulla on sama! Mainitsemiesi oireiden lisäksi pyörryn tosi helposti, etenkin jos joudun seisomaan paikallani pitkään tai on kuuma. Tutkittu on neurologilla ja kardiologilla, syyksi ei löydy kun tuo matala verenpaine, jolla on taipumusta myös romahtaa äkisti.

Joku syyhän sillä matalalla verenpaineellakin on. Ellei sitten taas geenejä syytetä siitäkin asiasta. Jotain itsestä riippumatonta sielläkin varmaan taustalla kuitenkin voi olla (kropan toiminnassa), vaikka kuinka eläisi ns. oikein, eli yksilöitä en syytä! Varmaan oireita kuitenkin hoidetaan jotenkin vai? Vai pelkällä ruokavaliollako hoidetaan?

Ei kaikkea tarvitse tai kannata hoitaa lääkkeillä, sillä niillä on niin paljon sivuvaikutuksia ja muutakin haittaa. Vasovagaalinen synkopee on ominaisuus, ei sairaus. Jos alkaa huimata niin pitää istua alas.

Sosiaalisten tilanteiden pelko, tosin olen jo paljon paremmassa kunnossa kuin pari vuotta sitten. Usein ihmiset pitivät minua töykeänä, epäkohteliaana ja laiskana, jos en pystynyt tekemään jotain / lähtemään jonnekkin. Pelkäsin kuollakseni jopa kadulla kävelemistä, sillä ajattelin, että kaikki katsovat kuinka typerän näköisesti kävelen, kuinka ruma olen, ja niin edespäin.

Usein sanottiin vain, että lopeta se miettiminen niin sitten voit tehdä kaikkea mitä "normaalit" ihmiset tekee. Onhan tuossa hieman perää, mutta siihen aikaan ne ajatukset oli pakonomaisia. Ei niitä voinut hallita niin vain. Lisäksi kaikille fyysisille oireille kohautettiin olkaa siitäkin huolimatta, että pelko aiheutti esim. niin kovaa huimausta ja vapinaa että en meinannut pysyä  pystyssä.

Veikkaan, että sosiaalisten tilanteiden pelon (sekä muiden mielenterveysongelmien) vähättely johtuu siitä, ettei ne välttämättä näy mitenkään ulospäin. Ehkä ymmärrystä alkaisi tulla siinä vaiheessa, jos joutuisi itse viettämään päivän sellaisessa mielentilassa.