Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Jonkinasteinen adhd todennäköisesti. Koronaa tuli podettua ei sais tulla uudestaan.

Vierailija wrote:

Masennus. Kuule otat vaan itteäs niskasta kiinni. Ylös, ulos ja lenkille. Se on kuule ihan ittestä kiinni. Vaan kun ..ttu ei ole!

Kuule voisitkohan sinä vähän piristyä kun menisit johonkin töihin, ottaisit jonkun työn?

Kyllä se vaan niin on, että jos ajattelee kaiken olevan pjasgaa, niin kyllä silloin ihan varmasti kaikki on pjasgaa =)

Minullakin on joskus alakuloa, mutta sitten vaan päätän, että päivä menee pilalle jos jään makaamaan.

Ei pidä märehtiä ja uhriutua. Katsoo vaan peiliin niin siellä se syyllinen on.

Minulla piristää kun laitan tanssikengät jalkaan ja keskityn laskemaan askelia, humpatessa on mahdoton olla masentunut.

Jokaisella on joskus vastoinkäymisiä, mutta asennehan se ratkaisee.

Pitää mennä lääkäriin ja pyytää apua niin sitä saa. Pitää itse tehdä jotain eikä odottaa vaan apua.

Vakava masennus. Koska työskentelen auttamisammatissa (tyyliin lääkäri, psykologi sosiaalityöntekijä) ihmiset ajattelee, että en voisi tehdä itsemurhaa. Myös omat hoitavat tahoni ohittavat asian, vaikka puhun siitä paljon ja olen kertonut tehneeni asiaan liittyen konkreettisia suunnitelmia.

Tämä. Miehelläni on puolestaan skitsofrenia. Juuri noiden syiden vuoksi en ole kertonut asiasta edes omille lähisukulaisille. En halua että he saavat väärän kuvan miehestäni. On ikävää että mielenterveyden häiriöihin liittyvät ennakkoluulot ovat yhä niin voimakkaita. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Lihavuus. Onneksi siihen nykyään saa myös hoitoa eikä vain lenkki- ja salaattikäskyn. Alan alan 35 vuoden taistelun jälkeen kohta voitolla, mutta paljon hyviä vuosia tämä on minulta vienyt. 

 

Lihavuus ei ole sairaus. Se on ihan itse hankittu tila. 

 

Kyllä se tautiluokituksessa oli vielä kuusi minuuttia sitten.

t. Lääkäri

Vierailija wrote:

Vakava masennus. Koska työskentelen auttamisammatissa (tyyliin lääkäri, psykologi sosiaalityöntekijä) ihmiset ajattelee, että en voisi tehdä itsemurhaa. Myös omat hoitavat tahoni ohittavat asian, vaikka puhun siitä paljon ja olen kertonut tehneeni asiaan liittyen konkreettisia suunnitelmia.

No ei kenenkään im-puheille nykyään enää lotkauteta korvaansa. Itse olen työttömänä ja olen joka päivä miettinyt im-suunnitelmiani jo parin vuoden ajan.

Olen tästä puhunut, ja se on ohitettu ihan kuin olisin puhunut meneväni kauppaan ostamaan maitoa.

Olen ehkä tälläisenä lihavana, vanhana ja rumana työttömänä niin turha, että joudankin kuolla.

Minulla on yksi asia elämässäni jonka takia en vielä tee mitään, mutta kun sen asian menetän, niin en kyllä enää jaksa.

Lievä kehitysvamma vaikka en sitten oikein tiedä, että onko se sairaus samalla lailla kuten vaikka joku diabetes tai astma. Mutta kun ihmiset kuulevat, että minulla on lievä kehitysvamma, niin he ovat joskus ihmeissään kun minä olen monissa asioissa omatoiminen ja osaan kirjoittaa hyvin. Ilmeisesti luullaan, että kehitysvammainen ei voisi osata oikein mitään? Minulla ainakin on melko epätasainen kykyprofiili ja jotkut asiat osaan paljon paremmin kuin muut. Esimerkiksi sanavarasto ja kyky kirjoittaa minulla on luultavasti jopa ns. "normaalin älyn" rajoissa, kun taas kielelliset taidot ovat melko huonot. Eli sosiaalisessa kanssakäymisessä olen pienen lapsen tai vaikeasti kehitysvammaisen tasolla. Vaikka joku vaikeasti kehitysvammainenkin voi olla sosiaalisesti taitavampi kuin minä. Eli osaa ottaa toiset huomioon ja ymmärtää heidän ajatuksiaan ja tunteitaan paremmin kuin minä. Minä olen tutuissa paikoissa ja tilanteissa melko omatoiminen, mutta vieraassa ympäristössä ja tilanteissa erittäin avuton. En tiedä tai osaa ottaa selvää, mitä tai miten pitää tehdä. Rahan käyttö ja ajanhallinta ovat vaikeita, en osaa hahmottaa mihin rahat riittää tai on vaikea lähteä ajoissa jonnekin kun en aina oikein osaa hahmottaa, että kuinka pitkään lähtövalmistelut vielä kestää ja kuinka pitkään matka jonnekin kestää. Kotona ja sen lähiympäristössä pärjään yleensä melkein itse, mutta jos yllättäen joutuisin lähtemään jonnekin toiselle puolelle Suomea, niin tarvitsen apua. Tästäkin viestistä voi joku ajatella, että "Ei taatusti kehitysvammainen ole kirjoittanut tuota", mutta kyllä vain on. Minun älykkyysosamäärä on 68 kun lievästi kehitysvammaisen älykkyysosamäärä on muistaakseni 50-70. Joissain älykkyystestin tehtävissä minun taidot varmasti oli keskivaikean kehitysvamman (äo 35-49) ja kielellisessä osiossa tietääkseni heikkolahjaisuus (äo 70-85) tasoa. Heikkolahjaisuus on siis sitä, että älykkyys on korkeampi kuin kehitysvammaisella, mutta matalampi kuin teillä, jolla se on niin sanotusti "normaali" eli äo 90-115. Vaikka ei se äo kokonaan määritä ihmisen taitoja ja kehitysvammakin on vain yksi ominaisuus ihmisessä. Yhtä hyvin voi sanoa, että olen kehitysvammainen mutta myös vaikka ruskeahiuksinen, kiinnostunut fantasiasta tms.

Aivolisäkkeen vajaatoiminta. Aivolisäkkeen tärkeä merkitys ihmisen kehossa elintärkeitä hormoneja erittävänä rauhasena tuntuu olevan tuntematon asia suurelle osalle lääkäreistäkin. Liekö tuo aivolisäkkeen nimi luo mielleyhtymän umpilisäkkeeseen, jolloin syntyy ajatusvirhe, että eipä silläkään lisäkkeellä kai suurta merkitystä ole. 

Mitä helvettiä täällä udellaan? Ei muitten sairaudet kenellekkään kuulu! Sairauteni on se, että päähän sattuu tuollainen Kuopiolainen utelu muitten asioista! 

Vierailija wrote:

Olen sairastanut muutaman kerran psykoosia. Sitä en kerro ihmisille ellen tunne heitä hyvin ja luota heihin. Usein nimittäin kuulee, että psykoosissa ihminen on todella vaarallinen ja tekee ties mitä kaikkea sairasta. Esimerkiksi kouluammuskelun tekijät olisivat automaattisesti aina psykoosissa. Eli jos olet psykoosissa, niin olet vaarallinen ja mielisairas hullu, joka milloin tahansa saattaa ammuskelemaan ja puukottamaan muita. Ei todellakaan pidä paikkaansa, vaikka osa psykoosissa olevat ihmiset saattavat sellaisia asioita tehdä mutta eivät todellakaan kaikki. Itse ainakin ollut niin heikossa kunnossa psykoosissa olessaan, että hädin tuskin selvisin pelkistä arkirutiineista kuten syömisestä, peseytymisestä ja lääkkeiden otosta. Eli mitään ammuskeluja tai muita sellaisia en todellakaan en olisi pystynyt tekemään vaikka olisin halunnut enkä edes halunnut. Päinvastoin olen aina vihannut väkivaltaa.

Kyllä, ja sekin vielä että hyvin monet luulevat, että kun on kerran ollut psykoosi, niin sitten on siitä lähtien aina vähän hei hei. Psykoosi menee yleensä kyllä ohi.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Masennus, Ei se parane liikunnalla, vaikka täälläkin monet niin väittää. Kukaan väittäjistä ei tuskin kukaan ole itse ollut vaikeasti masentunut ja itsemurhan partaalla.

Vuonna 2023 julkaistu systemaattinen tutkimuskatsaus on kanssasi hieman eri mieltä. Liikunta on vähintään yhtä tehokas hoitomuoto masennukseen kuin psykoterapia ja lääkitys. Liikunta auttaa masennukseen eniten kaikista tutkituista sairauksista ja mitä rankempaa liikunta on, sitä selkeämpi vaikutus sillä on hyvinvointiin lyhyellä aikavälillä. Suurin este liikunnan käyttöön masennuksen hoidossa onkin se, että potilaat ovat laiskoja.  

"There have been hundreds of research trials examining the effects of physical activity (PA) on depression, anxiety and psychological distress, many of which suggest that PA may have similar effects to psychotherapy and ph

Masennuslääkkeet ovat tutkimusten mukaan melko tehokkaita masennuksen hoidossa. RCT-kokeissa huomattavalla osalla masennuksen pisteet laskevat yli 50 % lähtötasosta. Ongelma on kuitenkin siinä, että masennuslääkkeet ovat yhtä tehokkaita kuin plasebo, rauhoittavat tai vaikka kilpirauhaslääke. Vaikutusmekanismilla ei ole mitään merkitystä vasteen suuruuden suhteen, eli suomeksi sanottuna masennuslääkkeiden vaste lääkekokeissa perustuu plaseboon. Kokemuksellisesti eli masennuspisteitä mittaavilla skaaloilla vaste on kuitenkin melko suuri lyhyellä aikavälillä. Liikuntaa ei voi plasebokontrolloida, kuten ei myöskään psykoterapiaa. Niiden vaste on silti mitattavissa samalla mittarilla kuin lääkehoidon, ja se on yhtä hyvä kuin lääkkeiden, plasebon ja psykoterapian. Ihminen on kuitenkin tehty liikkumaan ja liikkumattomuus tutkitusti altistaa lukuisille eri sairauksille ja häiriöille. Kehon normaali aineenvaihdunta ja hormonitoiminta edellyttävät, että ihminen liikkuu riittävästi.  

Monet ajattelevat, että kun on lapsikohtainen seksuaalihäiriö, niin automaattisesti sylisyy lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Moni ei oikeasti syylisty eivätkä uskalla hakea apua kun heitä pidettään automaattisesti rikollisina. Mutta rikollinen on rikollinen vain jos tekee rikoksen. Pelkät ajatukset eivät ole rikos.

hermojuuripinne selässä, puudutettu 2 kertaa, hyvin vähän apua. Häiritsee elämää paljonkin.

Sairastan ataksiaa, joka kuuluu neurologisiin sairauksiin. Sen oireisiin kuuluu mm. tasapaino- ja kävelyvaikeudet. Liikkeiden koordinaatio ei aina onnistu niinkuin pitäisi, ja puhe on hieman 'sammaltavaa' tai puuromaista.

Näistä johtuen monet käsittävät tilanteen väärin, ja ihmiset luulevat minun olevan humalassa tai aineissa tms.

Useiden neurologisten sairauksien oireena on uupumus (väsyy helposti), ja se käsitetään laiskuudeksi.

Vierailija wrote:

Keliakia. Kiitos muotigluteenittomien, keliakiaan suhtaudutaan joskus tosi välinpitämättömästi. Suurin osa ymmärtää, kun sanon että kyseessä on vakava sairaus, mutta osa vaan pyörittelee päätään.

Olenko minäkin siis muotigluteeniton kun lopetin sen käytön kilpirauhasen vajiksen ja atooppisen ihon takia? Jostain kumman syystä gluteenittomia tuotteita saa nykyään kyllä paljon edeullisemmin ja tarjonta paisuu, en siis itse valittaisi.

Vierailija wrote:

Atooppinen ihottuma. Jotkut ihmiset ottavat sen ihan henkilökohtaisena loukkauksena, "mikset pistä jotain rasvaa!!!" (...juu, elinikäinen ihon ominaisuus EI maagisesti muutu tai parane esim. perusvoiteella, jolla vain vähän helpotetaan oireita) Oletuksena aina se, että en ilmeisesti tyhmyyttäni tai laiskuuttani vaivaudu "hoitamaan" ihoani millään tavalla.

Niin ja ruokavalio- ym. ohjeita jaetaan myös auliisti, kun kyllähän sitä nyt ihminen jotain tekee väärin ja aiheuttaa sairautensa.

Joo, itellä tällä hetkellä jo vuosia erinomainen, lähes oireeton tilanne, johon syynä vain ja ainoastaan toimivat lääkkeet, pari kosketusallergiadiagnoosia (allergiat pahensivat oireilua, mutta löytyivät vuosien viiveellä) ja ihan vaan hyvä tuuri.

Jätä vehnä pois, tuloksia tulee, mutta se vie aikaa. Itsellä kesti pari vuotta. Ihottumaa tulee jos on tullakseen vain kerran pari vuodessa.

Vierailija wrote:

IBS-potilaat, teillä on syöttösoluaktivaatiota ruoansulatuksen alueella, niin kokeilkaa antihistamiineja. Niitä on myös ei-väsyttäviä. Pepcid on H2-reseptoriin, käytetään vain tarv. Normi-allergialääkkeet salpaavat H1:sen. 

Fodmap-ruokavalio auttaa myös. 

Pepcid ja esim. Rennia taitavat aiheuttaa jatkuvalla käytöllä syöpää.

Vierailija wrote:

Akne. On tullut kommenttia "miksi et hoida sitä kuntoon" tai "syö vähemmän suklaata".

Ihan niin kuin en olisi jo vuosia yrittänyt kaikkea mahdollista.

Tämä kuulostaa niiiin tutulta.

terv. tuossa ylempänä kirjoittanut atoopikko

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Atooppinen ihottuma. Jotkut ihmiset ottavat sen ihan henkilökohtaisena loukkauksena, "mikset pistä jotain rasvaa!!!" (...juu, elinikäinen ihon ominaisuus EI maagisesti muutu tai parane esim. perusvoiteella, jolla vain vähän helpotetaan oireita) Oletuksena aina se, että en ilmeisesti tyhmyyttäni tai laiskuuttani vaivaudu "hoitamaan" ihoani millään tavalla.

Niin ja ruokavalio- ym. ohjeita jaetaan myös auliisti, kun kyllähän sitä nyt ihminen jotain tekee väärin ja aiheuttaa sairautensa.

Joo, itellä tällä hetkellä jo vuosia erinomainen, lähes oireeton tilanne, johon syynä vain ja ainoastaan toimivat lääkkeet, pari kosketusallergiadiagnoosia (allergiat pahensivat oireilua, mutta löytyivät vuosien viiveellä) ja ihan vaan hyvä tuuri.

Jätä vehnä pois, tuloksia tulee, mutta se vie aikaa. Itsellä kesti pari vuotta. Ihottumaa tulee jos on tullakseen vain kerran pari vuode

Kiitos vain, mutta ruokavalio- ym. ohjeita en tarvitse, kuten tekstistäni jo ilmenikin. Lääkkeitäkin erittäin harvoin.

Crohnin tauti. Ihmiset alkaa aika usein jakaa vinkkejä siitä miten joku naapurin kummin kaima kokeili jotain ihmeellistä munkkien tekemää luontaistuote ihmejuomaa ja parani kokonaan. Tai sitten käsitys siitä on että "ai, niin sulla on siis joskus maha vähän kipeä, niin minullakin, kun jätin asian x pois niin ei enää turvota" ja heillä siis kyse ihan vaan normi vatsavaivoista, ei tulehduksellisesta suolistosairaudesta.

Moni ei myös tiedä kuinka laaja kirjo oireita tähän kuuluu tai voi kuulua. Aina vaan ajatellaan vatsakipuja tai ripulia. Eikä ajatella kuinka rajuja sivuoireita ne lääkkeet voi aiheuttaa. Lääkkeistä voi saada mm. diabeteksen tai haima/maksa tulehtua. On silmäoireita, niveloireita, osteoporoosia ja laihtumista. Verenvuotoa, pahoinvointia, ruokahaluttomuutta, fatiikkia eli voimakasta uupumista. Tukoksia, fisteleitä, haavaumia.

Yksi outo juttu on myös että ihmiset välillä ajattelee että tiedän etukäteen mikä vointi minulla on esim huomenna. Tai että en ole niin sairas kuin mitä väitän koska olen nuori ja näytän "normaalilta". En oikein tiedä miltä sairaan ihmisen pitäisi näyttää, vanhalta ja kuihtuneelta?