Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vatsamigreeni eli migreeni, joka oireilee ensisijaisesti vatsan kautta. Ennen kohtausta iskee jäätävä ripuli, sen jälkeen alkaa pahoinvointi, huimaus, väsymys ja sydämentykytykset. Joskus myös kasvot tai raajat puutuvat ja puhe puuroutuu.

Vehnäallergia. Ei siis keliakia vaan olen allerginen vehnän proteiineille. Kaikki gluteeniton ei ole automaattisesti vehnätöntä.

Mikä gluteeniton tuote ei ole vehnätöntä? En ole koskaan kuullutkaan ja minulla on ollut keliakia yli 30 vuotta. Gluteeniton ruoka ei sisällä vehnää, kauraa, spelttiä, ohraa, ruista eikä näiden proteiinia.

Joissakin on vehnätärkkelystä. Se lienee gluteeniton tärkkelys, mutta toki rankkoja oireita saava vehnäallergikko välttänee?

Gluteenittomissa tuotteissa ei ole vehnätärkkelystä, niissä ei ole vehnää eikä sen ainesosia.

Nyt kannattaisi oikeasti tarkastaa faktat, ennen kuin lähtee jakamaan terveyteen merkittävästi vaikuttavaa tietoa. Allergiat on otettava vakavasti, koska allergiseen reaktioon voi oikeasti kuolla.

GLUTEENITON EI OLE SAMA KUIN VEHNÄTÖN.

GLUTEENITON VEHNÄTÄRKKELYS ON VEHNÄÄ.

Se valmistetaan poistamalla gluteeni vehnäjauhoista. Gluteeniton vehnätärkkelys hyväksytään gluteenittomien tuotteiden valmistuksessa. Gluteenittomissa tuotteissa voi siis olla vehnän tärkkelystä. Raja-arvo gluteenin maksimi määrälle gluteenittomassa vehnätärkkelyksessä on 20 ppm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kerrottiinkin jo, ettei ihmiset ymmärrä maitoallergian ja laktoosi-intoleranssin eroa.

Itselläni on trehaloosi-intoleranssi, eli erästä sienien sokerin pilkkovaa entsyymiä ei erity ruuansulatuselimistössä.

Sieniä syödessä minulle tulee vastaavat oireet kuin laktoosi-intoleranssissa, mutta ainakin kymmenkertaiset ja saattavat kestää parikin vuorokautta. Olen ollut asian kanssa jopa sairaslomalla.

Ja kohtaushan ei tosiaan mene ohi histamiinilla, koska ei ole allergiaa.

Kohtalotoveri!! Minulla on molemmat, laktoosi ja trahaloosi-intoleranssi. 

Ihmiset eivät vaan käsitä. Kun sanon etten voi syödä sieniä, niin aletaan tuputtamaan jotain hienoja herkkutatteja jotka maistuvat hyvälle kun luulevat että olen nirso.

Sama minulla - isoanoppi edelleen selittää kaikille sukulaisille, etten vain tykkää sienistä ja loukkaantuu joka kerta, kun kieltäydyn sienisalaatista.

Täytyy myös muistaa, että trehaloosin lisäksi sienet sisältävät muitakin sokereita, jotka eivät sovi niille joilla on ärtynyt suoli tai joku muu suolistosairaus.

Verenpainetauti ja kilpirauhasen vajaatoiminta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vatsamigreeni eli migreeni, joka oireilee ensisijaisesti vatsan kautta. Ennen kohtausta iskee jäätävä ripuli, sen jälkeen alkaa pahoinvointi, huimaus, väsymys ja sydämentykytykset. Joskus myös kasvot tai raajat puutuvat ja puhe puuroutuu.

Vehnäallergia. Ei siis keliakia vaan olen allerginen vehnän proteiineille. Kaikki gluteeniton ei ole automaattisesti vehnätöntä.

Mikä gluteeniton tuote ei ole vehnätöntä? En ole koskaan kuullutkaan ja minulla on ollut keliakia yli 30 vuotta. Gluteeniton ruoka ei sisällä vehnää, kauraa, spelttiä, ohraa, ruista eikä näiden proteiinia.

Voi kuule sun kannattaa käydä kaupassa, siellä on gluteenittomia tuotteita, joissa on vehnää. Esimerkiksi jotkut gluteenittomat jauhoseokset sisältävät vehnätärkkelystä.

Ei siis ole olemassa vehnäkasvia, jossa ei olisi gluteenia, mutta on vehnästä valmistettuja ainesosia, jotka ovat gluteenittomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vatsamigreeni eli migreeni, joka oireilee ensisijaisesti vatsan kautta. Ennen kohtausta iskee jäätävä ripuli, sen jälkeen alkaa pahoinvointi, huimaus, väsymys ja sydämentykytykset. Joskus myös kasvot tai raajat puutuvat ja puhe puuroutuu.

Vehnäallergia. Ei siis keliakia vaan olen allerginen vehnän proteiineille. Kaikki gluteeniton ei ole automaattisesti vehnätöntä.

Mikä gluteeniton tuote ei ole vehnätöntä? En ole koskaan kuullutkaan ja minulla on ollut keliakia yli 30 vuotta. Gluteeniton ruoka ei sisällä vehnää, kauraa, spelttiä, ohraa, ruista eikä näiden proteiinia.

Joissakin on vehnätärkkelystä. Se lienee gluteeniton tärkkelys, mutta toki rankkoja oireita saava vehnäallergikko välttänee?

Aivan, allergikko välttää kaikkea missä lukee VEHNÄ, mutta keliakia on eri asia kuin vilja-allergia. Keliaakikko voi syödä esim. soijakastiketta, jossa on vehnää, mutta vilja-allergikko ei (jos oireet ovat pahat).

(Lisätiedoksi: soijakastikkeessa käytetyn vehnän gluteeni pilkkoutuu valmisamisprosessissa, siksi käy keliaakikoille).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vatsamigreeni eli migreeni, joka oireilee ensisijaisesti vatsan kautta. Ennen kohtausta iskee jäätävä ripuli, sen jälkeen alkaa pahoinvointi, huimaus, väsymys ja sydämentykytykset. Joskus myös kasvot tai raajat puutuvat ja puhe puuroutuu.

Vehnäallergia. Ei siis keliakia vaan olen allerginen vehnän proteiineille. Kaikki gluteeniton ei ole automaattisesti vehnätöntä.

Mikä gluteeniton tuote ei ole vehnätöntä? En ole koskaan kuullutkaan ja minulla on ollut keliakia yli 30 vuotta. Gluteeniton ruoka ei sisällä vehnää, kauraa, spelttiä, ohraa, ruista eikä näiden proteiinia.

Joissakin on vehnätärkkelystä. Se lienee gluteeniton tärkkelys, mutta toki rankkoja oireita saava vehnäallergikko välttänee?

Gluteenittomissa tuotteissa ei ole vehnätärkkelystä, niissä ei ole vehnää eikä sen ainesosia.

Tämä ei pidä täysin paikkaansa.

Psoriasiksesta vielä. Eräällä entisellä miespuolisella työkaverillani ilmeisesti oli nilkkafetissi, kun hän kiinnitti huomionsa nilkassani olevaan psoripesäkkeeseen. Kysyi, että miten olen nilkkani satuttanut. Sanoin, ettei ole vamma, vaan psoriasis.

Kummallisia asioita sitä tuijotetaankin. En itse kiinnitä huomiota toisten erikoisuuksiin eikä tulisi itselle mieleen kysäistä keneltäkään, että mitenkäs tuon olet saanut!

Missi kirjoitti:

Minullakin on skitsofrenia, joka todettu verrattain myöhään aikuisiällä eli vähän alle 40-vuotias olin diagnoosin saadessani. Kaikki eivät tiedä sairaudestani, mutta olen joillekin siitä kertonut ja saanut ihmetteleviä ilmeitä ja kommentteja. Olen työelämässä tällä hetkellä, jonne pääsin kovien ponnistelujen kautta.

Minulla todettiin myös kun olin 38v. Itse en ole kuntoutunut työelämään ainakaan vielä. Olen nyt 41v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus. Yleinen ihmiskäsitys edelleen perustuu ajatukseen että ihmisen sielu ja/tai mieli ovat jotenkin vain kiinni tässä fyysisessä kehossa, mutta ajattelu, toiminta ja tunteet eivät muka ole seurausta kehon toiminnasta tai toimimattomuudesta. Tämän seurauksena ajatellaan että masennuksesta voi parantua omalla päätöksellä ilman ulkopuolista apua, koska se ei ole fyysinen tai elimellinen sairaus. (Tai että joidenkin masennus on fyysistä perua mutta useimpien ei.)

Yritä siinä sitten kertoa että olet masentunut, kun jengi ei edes tiedä yhtään mitä ja miksi aivoissa normaalisti tapahtuu. Ihmiset, jotka eivät tunne hermosolujen yksinkertaisimpiakaan toimintaperiaatteita tai tiedä mitä on esimerkiksi neuroplastisuus, ovat niitä joiden neuvoja saa eniten kuunnella jokaisessa sukujuhlassa ja työpaikan pikkujoulussa ihan kuin itse olisit se idiootti, kun et ymmärrä vain lenkkeillä, syödä vitamiineja ja olla turhia stressaamatta.

Esimerkiksi yleinen ajatus että Kehon kautta voidaan vaikuttaa mielen hyvinvointiin on nykytiedon valossa yhtä fiksusti sanottu kuin sanoisi että kehon KAUTTA voidaan vaikuttaa ruoansulatuksen toimintaan tai jalkojen liikkeisiin. Masennusta ei paranneta kehon kautta koska se ei ole millään muotoa irrallaan kehosta eikä synapseja muuteta omalla päätöksellä sen enempää kuin muitakaan elintoimintoja.

(Ennen kuin joku ehtii väittämään, että käsitys masennuksen fyysisyydestä on vain tekosyy olla edes yrittämättä parantua, voin kertoa että oma masennukseni on nykyään remissiossa juuri sen ansiosta että hoitosuunnitelmani vihdoin perustuu tieteellisesti todistettuihin tapoihin muokata aivojen fyysistä toimintaa. Aiemmin uskoin asiasta tietämättömien suoltaman hölynpölyn aiheesta ja luulin että ellei masennukseni parane urheilemalla ja näkemällä kavereita niin se johtuu siitä että olen jotenkin persoonaltani laiska ja ankea. Tämän luonnollinen seuraus oli että kun urheilu ym. ei auttanut, sairauden täytyi olla parantumaton osa minua ja siitä pääsisi eroon vain kuolemalla pikimmiten.

Kun sitten lopulta päädyin suljetulle osastolle, jossa lääkäri selitti ajan kanssa minulle mistä masennuksessa oikeasti on kyse ja miten oireisiin voi oikeasti vaikuttaa, tapahtui käänne jonka vuoksi olen edelleen elossa.)

Itse asiassa synapseja ja aika montaa muutakin kehon toimintaa voi muuttaa omalla päätöksellä. Synapseja ei oikein mikään muu muutakaan kuin se, että alat itse tehdä tietoisesti uusia yhteyksiä aivoihin. Mitä muihin toimintoihin tulee, beofeedback-laitteiden avulla ihan kaikki oppivat hallitsemaan verenpainettaan noin puolessa tunnissa. Kaikesta tällaisesta on hyvin kiinnostavaa tutkimusdataa. Miksei näitä menetelmiä sitten käytetä enemmän? Siksi, että ihmiset tahtovat helppoja ratkaisuja ja lääkkeitä, ja lääkkeitä on tietysti helpompi myydä.

Itsekin olen ollut masennuksen takia suljetulla ja uskoin hampaat irvissä "välittäjäaineiden epätasapainoon" -mistä ei muuten ole minkäänlaista tieteellistä näyttöä. Nykyäänhän masennuslääkkeiden pakkausselosteissakn lukee, että "ei tiedetä miksi tämä lääke toimii mutta ota nyt kumminkin" -vaikka teho on tutkitusti samaa luokkaa kuin sokeripillereillä.

Minä sairastin toistuvaa vakavaa masennusta. Kävin terapiassa, ja viimeinen masennusjakso kesti SEITSEMÄN VUOTTA. Söin myös 15 erilaista lääkeyhdistelmää, kun se "välittäjäaineiden epätasapaino" ei meinannut millään korjaantua...

Lopulta heivasin lääkkeet, aloin keskittyä rentoutusreaktion aktivoimiseen (elimistö ei pysty paranemaan mistään jos parasympaattinen hermosto ei aktivoidu) ja aloin tietoisesti luoda uusia yhteyksiä aivoihini. Masentuneena ei tietenkään pysty keskittymään mihinkään kivaan, koska elämä on muka silkkaa paskaa. Mutta voi keskittyä johonkin itsensä ulkopuolella olevaan neutraaliin ja aloittaa siitä. Itse aloin pitää luontohavaintopäiväkirjaa. Oleellista on alkaa kiinnittää huomiota johonkin muuhun kuin omaan kurjuuteen.

Kannattaa lukea esim. Rick Hansonin kirjoja. Niissä kerrotaan tästä aivojen uudelleenohjelmoinnista. Meidän aivot tekevät kyllä mitä haluamme niiden tekevän. Masentunut vaan on rypenyt kielteisyydessä niin kauan, että aivot luulevat meidän tahtovan sitä ja tarjoavat lisää, ja sitten ne kielteiset yhteydet vaan vahvistuvat ja vähän käytetyt myönteiset häviävät.

Mutta ainakin minulle oli suuri helpotus lopultakin tajuta, että ei, minussa ei ole aivokemiallista vikaa mikä vaatisi loputonta lääkkeiden syöntiä sivuvaikutuksineen, eikä myöskään mitään piilevää traumaa, mitä en millään keksi ja mikä edellyttäisi loputonta terapiassa ravaamista.

Että koko homma on itsestäni kiinni. Pahinta masennuksessa on se, miten sitä alkaa nähdä itsensä olosuhteiden avuttomana uhrina. Kun ymmärsin, että valta paranemiseen on omissa käsissäni -tai lähinnä ajatuksissani, se oli jotain se. Niin kauan kun uskoo olevansa uhri, ei koskaan parane.

Tottakai voi olla monien todellisten asioiden, rikosten, julmuuksien ja sairauksien uhri, mutta mielenkiintoinen toipumistarina sinulla. Voisi jollain tavalla kyllä auttaa toipumaan masennuksesta, keskittymällä ensin neutraaliin ulkoiseen asiaan. Toki pitäisi myös elämästä sulkea pois mahdollisuuksien mukaan masennusta aiheuttavat tekijät.. Itsesäälissä rypeminen on tosiaan se mikä sairastuttaa masennukseen. Pitäisi pystyä iloitsemaan, että selvisin taas tästäkin koettelemuksesta, tai kun sairaus on krooninen ja helvetin perseestä, niin yrittäisi ajatella että sentään elossa ja Suomessa saa sairastaa tämänkin sairauden.

Vierailija kirjoitti:

Endometrioosi. Leikattu ekaa kertaa 12-vuotiaana, sen jälkeen kuusi kertaa, toinen munasarja poistettu ja nyt toista kertaa aloitettu ns. vaihdevuosilääkitys, jolla kuukautiset lopetetaan kokonaan. Endoa poistettu mm. suolistosta.

"Mullakin on kipeät menkat".

Tämä. Minä ikävä kyllä olin teini-ikäinen 1970-luvun alkupuolella, jolloin gynekologit totesivat, että kunhan tulet raskaaksi vaivasi häviävät. Minua pidettiin heikkohermoisena ruikuttajana, kun kuukautisten aikaan konttailin pitkin lattioita. Myöhemmin minulla todettiin kaikkein vaikeamman asteinen endometrioosi, joka leikattiin useampaan kertaan. Kuin ihmeen kaupalla tulin kymmenen vuoden yrittämisen jälkeen luomusti raskaaksi, vaikka jäljellä oli enää yksi lyttyyn painunut munatorvi (en ollut antanut lupaa poistaa molempia munatorvia, johon leikannut kirurgi totesi, että tätä päätöstä tulen vielä katumaan... ) Kamalat kivut loppuivat vasta, kun kohtu poistettiin hieman alle nelikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on ollut paljon atoopikkoja jotka ovat saaneet kuulla sen ah niin hyödyllisen rasvausvinkin. Itsellä on ilmeisesti joku harvakseltaan puhkeava atopia joka pahimmillaan on johtanut koko kehon olemiseen 70% tulehtuneen ja kudosnestettä vuotavan ihottuman peitossa. Soitin joskus johonkin päivystykseen pari viikkoa (!) kärvisteltyäni että voisko sinne tulla, puhelimeen vastannut ehdotti rasvaamista. Sanoin että on kokeiltu. Ääni muuttui kellossa kun menin paikan päälle. Lääkäri meinasi kätellä mutta jättikin väliin kun mun kädet oli käärittynä paperipyyhkeisiin kun se kudosneste muuten sotkisi joka paikan. Joku "ihottuma" ei oikein tee oikeutta sille mitä se setti oli, ja joidenkin hyvää tarkoittavat vinkit ei myöskään ole kovin kivoja kuulla siinä vaiheessa.

Myös pakko-oireinen häiriö löytyy ja jos joskus tulen sen maininneeksi, pitää melkein automaationa samaan hengenvetoon todeta, että ei, se ei tarkoita sitä että tykkää pitää tavarat järjestyksessä. (Tämä toki voi olla joillakin ilmentymä, mutta ei todellakaan kaikilla. Itsellä on lähinnä pakkoajatuksia ja ajoittain pakko-oireita näihin liittyen jotka pyrin tekemään piilossa muilta)

Tuo pakko-oireinen häiriö on minullakin, mutta viime vuosina oireillut lievästi. Olen itse törmännyt noihin samoihin käsityksiin, että ihmiset luulleet minun pitävän tavarat tiukasti järjestyksessä tai pesevän käsiä 10 kertaa peräkkäin. Ehkä jostain TV-dokumentista peräisin ne käsitykset. Kun menin aikoinaan lääkäriin, sanoin ensimmäisenä, että olen tainnut tulla hulluksi. Lääkäri sanoi, että tuskinpa vaan, mietitäänpä mitä oireita sinä koet. Ja siitä se lähti purkautumaan. En minäkään tiennyt, mikä vaivaa.

Minulle on vaikeaa mennä julkisiin tilaisuuksiin, kirkko on pahin pelko. Mikä pelottaa, niin se, että huudan ääneen esim. kesken kastetilaisuuden. Niin ei ole käynyt ikinä, mutta minä mietin sitä toistuvasti, jos pitää mennä julkiseen tilaisuuteen. Voisi niin käydäkin. Kun lähden kotoa, tarkastan aina kolmesti, että ovi on lukossa. Nuorempana tarkastin viisi kertaa. Silloin kun tämä todettiin, olin stressissä, koska usein piti käydä kesken työpäivän lounastauolla kotona tarkastamassa, olenko unohtanut lieden tai kahvinkeittimen päälle aamulla. Valehtelin työkavereille kotona käynnin syystä.

Kuulostaapa tutuilta oireilta. Minä en pysty menemään vessaan junassa tai lentokoneessa. Tulee pakkoajatuksia, että oven lukko ei aukeakaan ja jään jumiin. Ennen kanarian lentoa kävin lentokentällä vessassa yhä uudestaan ja uudestaan. Mieheni sanoi, että tuossa ei ole mitään järkeä. En ole sen jälkeen lähtenyt yli 6 tunnin lennoille. Euroopassakin on kivoja lomakohteita 2-4 tunnin lennon päässä ja sen ajan pystyn olemaan käymättä vessassa.

Kun lähden kotoa, katson ovea vähintään 10 sekuntia. Se auttaa minua hyväksymään, että ovi on lukossa eikä minun tarvitse tulla katsomaan uudestaan. Jos sen 10 sekunnin aikana tulee pakkoajatuksia, että ovi ei ole lukossa, pystyn kokeilemaan ovea vielä kerran. Teen sen siis vain kerran. En ole enää vuosiin joutunut palaamaan kotiin kokeilemaan, menikö ovi lukkoon.

Joskus stressaavassa tilanteessa joudun sanomaan hiljaa ääneen itselleni, että nyt se on hoidettu. Siis jokin asia saatettu loppuun eikä sitä tarvitse kelata koko ajan. Kävin terapeutin vastaanotolla 3 kertaa ja opin siellä tuon konstin, josta on ollut hyötyä.

Vanhimmalla lapsellani on alkanut tulla myös oireita. En halua niistä avautua palstalla. Voi olla myös ohi menevä vaihe, koska pakko-oireet ja pakkoajatukset ovat hyvin yleisiä, eikä läheskään kaikille kehity pysyvää pakko-oireista häiriötä. Osalle kehittyy ja saattaa liittyä muihin mt-ongelmiin myös. Kun vanhin lapseni oli vauva, jouduin tarkkailemaan pakkomielteisesti hänen hengitystään nukkuessa, koska olin lukenut kätkytkuolemista ja aloin pelätä. Kun huomasin hänellä nyt kouluiässä oireita, olin varma, että minä olen ne aiheuttanut sillä, että tarkkailin hänen hengitystään vauvana. Rationaalisesti ajatellen hän ei voi muistaa sellaista, mutta se juuri tässä häiriössä on vaikeaa, että ymmärrän itsekin jonkin ajatuksen järjettömyyden ja silti se ajatus tulee uudestaan ja uudestaan. Kävin juttelemassa tuosta ajatuksesta ammattilaisen vastaanotolla ja sain sen asian toistaiseksi päätökseen.

Yhdellä tuttavalla oli kuulemma jo lapsena pakkoajatuksia ja myöhemmin myös ahdistuneisuushäiriö ja paniikkikohtauksia, persoonallisuushäiriökin todettu. Hänen kanssaan ollaan paljon puhuttu aiheesta. Vertaiskokemukset auttavat hyväksymään, että tällainen minä olen. Ennen ajateltiin, että kaikista pakko-oireista pitää päästä eroon. Nykyisin ajatellaan, että niiden kanssa voi oppia elämään niin etteivät ne hallitse ajattelua tai tekemistä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kerrottiinkin jo, ettei ihmiset ymmärrä maitoallergian ja laktoosi-intoleranssin eroa.

Itselläni on trehaloosi-intoleranssi, eli erästä sienien sokerin pilkkovaa entsyymiä ei erity ruuansulatuselimistössä.

Sieniä syödessä minulle tulee vastaavat oireet kuin laktoosi-intoleranssissa, mutta ainakin kymmenkertaiset ja saattavat kestää parikin vuorokautta. Olen ollut asian kanssa jopa sairaslomalla.

Ja kohtaushan ei tosiaan mene ohi histamiinilla, koska ei ole allergiaa.

Kohtalotoveri!! Minulla on molemmat, laktoosi ja trahaloosi-intoleranssi. 

Ihmiset eivät vaan käsitä. Kun sanon etten voi syödä sieniä, niin aletaan tuputtamaan jotain hienoja herkkutatteja jotka maistuvat hyvälle kun luulevat että olen nirso.

jälkimmäinen vastaa vielä: Eivät kaikki ymmärrä laktoosi-intoleranssiakaan. Minulle on sanottu että ulkomaista maitoa voi juoda vaikka siinä on laktoosia, koska ei ole käytetty aiv rehua tai homogenoitu tms. On jopa tyrkytetty tankkimaitoa kun se ei kuulemma aiheuta mahavaivoja.

Jos ihmisellä on täydellinen laktaasin puute ohutsuolesta,niin se ei korjaannu eikä parane millään maidolla, eikä mitään maitoa voi juoda. Itse en ole voinut juoda edes äidinmaitoa vauvana.

Tästä sieni-intoleranssista en ole koskaan kuullutkaan, joten en kommentoi sitä mutta eikös laktoosiongelmaan saa apteekista tabletin joka sisältää laktoosia pilkkovaa ainetta? Sellaisen syömisen jälkeen laktoosia pitäisi pystyä syömään ilman oireita.

Tämä tyyppi tuli ilmeisesti ketjuun todistaakseen, millaisia vääriä käsityksiä sitä onkaan...

Ne laktoosinpilkkojapillerit ovat vitsi. Sopivat lieville laktoosi-intoleranteille, joilla on jonkin verran entsyymejä, mutta tekee mieli syödä jäätelöä pieremättä. Tabletteja saa ottaa hemmetin monta ja teho on silti -no joo.

Täydellinen laktaasin puute on hieman eri asia sitten.

-eri, lievällä laktoosi-intoleranssilla-

Kyllä, juuri näin. Minulla on niitä kapseleita varalla, että jos vahinko käy niin voin nappaista niitä kourallisen niin ei tarvitse seuraavaa yötä kurata ja oksentaa vessassa.  Ne otetaan- jos otetaan- ennen ruokailua ja ruokailun aikana, ei jälkikäteen. Voi kuitenkin ottaa myös jälkikäteen mutta auttavat huomattavasti hitaammin. 

t sieni ja maito

Tämä totta, siis noista laktaasikapsaleista ja -pillereistä. Kun syö jotain laktoosipitoista vaikka ravintolassa, niin on todella vaikea arvioida ruoassa olevan laktoosi määrää ja kuinka monta pilleriä pitäisi ottaa. Lisäksi eräs lääkäri kertoi minulle, että laktoosioireisiin vaikuttaa hyvin moni seikka kuten se onko ruoka rasvaista tai rasvatonta, kylmää vaiko kuumaa, juodaanko samalla alkoholia, yms.

Siksi niiden pillereiden teho voi jäädä heikoksi, ja rahaa menee vaan hukkaan.

Edellä joku mainitsi että ehdotetaan ulkomaisia maitoja laktoosillisen maidon tilalle. Tämä toimii joillekin ihmisille jotka reagoivat maidon A1-kaseiiniin (proteiini). Kun valitsee maitotuotteet, jotka on valmistettu ns. tiettyjen lehmärotujen maidosta, vuohenmaidosta, lampaanmaidosta, yms. joissa on enemmän A2-kaseiinia (ja vähemmän tai ei ollenkaan A1-kaseiinia) niin ne voivat sopia paremmin suolistolle.

Itse saan suolisto- ja hengitystieoireita tavallisesta Valion maitotuotteista, myös laktoosioireita tietysti (täydellinen laktoosi-intoleranssi), mutta syön A2-maitotuotteita en saa noita allergistyypisiä oireita enkä ihme kyllä myöskään laktoosioireita.

Näitä A2-maitotuotteita Suomessa on suomalaisen alkuperäiskarjan ja -vuohen maidosta tehdyt jogurtit ja juustot, sekä ulkomaiset vuohen-, lampaan- ja vesipuhvelinmaidosta tehdyt juustot. Ilmeisesti jos maidon alkuperä jogurtissa on Turkki tai Kreikka, on mahdollista että nekin käyvät. Itselleni käy esim. kreikkalainen Fage-jogurtti.

Suomessa on alkuperäiskarjojemme maitoa ei valitettavasti osata/haluta hyödyntää, tietääkseni vain yksi pieni yritys valmistaa alkuperäiskarjan- ja vuohen maidosta juustoja ja jogurtteja (Saloniemen juustola).

Suomessa otettiin 1950-luvulta alettiin yhä useammin käyttää lypsykarjana ulkomaisia pitkälle jalostettuja lehmärotuja, etenkin niitä, joista saadaan paljon maitoa, mutta nämä rodut (Holstein, Ayrshire) tuottavat juuri enimmäkseen A1-maitoa. Hylättiin ne suomalaiset alkuperäiskarjat, joiden A2-maito sopii monille suomalaisille paremmin.

Sitten ihmiset ihmettelevät miten ennen suomalaiset joivat maitoa ilman laktoosi tai muita oireita.

Vierailija kirjoitti:

Oma sairaus ei ole pahimmasta päästä, eli verenpainetauti. Olen 45v hyvässä fyysisessä kunnossa eikä ylipainoa ole. En tupakoi ja alkoholia käytän kohtuudella. Perinnölliset tekiät tässä vaikuttavat paljon ja olen pari vuotta ollut verenpainelääkityksellä.

Miten se oireilee?

Ruusufinni. Sitä, kuten monia muitakin ihosairauksia aika usein pidetään huonon hygienian tai huonojen elintapojen seurauksena. Netistä voi lukea ihosairauksista myös sellaista kommenttia, että olisi vain jostain viitsimisestä kiinni saada ihonsa kuntoon, että pitää vain "hoidattaa se". Täälläkin joku kerran kirjoitti, kuinka ikävää on katsella töissä punakkanaamaisia huonoihoisia ihmisiä, antaa niin huonon kuvan heistä, miksi eivät viitsi hoidattaa ihoaan kuntoon.

Joo. Esim. ruusufinnin kohdalla kyse on taudista, jonka syytä ei edes ihan kunnolla ymmärretä, ja joka ei koskaan parane kokonaan, ja jossa osa saa apua keinoista jotka toisilla voivat jopa vain pahentaa oireita. Minun ruusufinnini ei vielä ole hirveän pahan näköinen, mutta se puhkesikin minulla vasta tänä vuonna ja pelkään sen pahenemista kun tiedän mitä tämännäköisistä iho-ongelmista usein ajatellaan.

Vierailija kirjoitti:

IBS, jos sitä sairaudeksi edes lasketaan (jossain vaiheessa sitä ei ainakaan sanottu sairaudeksi vaan toiminnalliseksi häiriöksi..). Porukka luulee, et se on kiusallisia pieruja, turvotusta ja epämukavuutta. Onhan se sitäkin, mutta myös ihan sairasta kipua, jatkuvaa vessassa ramppaamista tai sit et mikään ei liiku. Aina saa olla tarkkana, et mitä suuhun laittaa. Lisäksi ne turvotukset ei oo sellaisia, et söinpähän koko sipsipussin ja ai vitsi ku turvottaa. Ei ole. Välillä vaikka söisi yhden pienen hedelmän olo on kuin ilmapallolla. Ihan uskomatonta miten se turvotus tulee, vaikka annos olisi pieni ja ainesosia harkinnut tarkasti. Ja ne kivut välillä tulee itku pöntölläkin, koska se itse ulostamisen sattuu. Yleensä kipu helpottaa sen jälkeen, mut silti se on ihan hirveetä tuskanhikisenä p@sko* tyylii sisuskalutkin tai sit et vääntää ilman, että mitää tulee ulos. Julkisissa vessoissa sen on vielä älyttömän noloa siihen päälle. Ainiin, julkisella paikalla saa aina tähystellä missä on lähin vessa, jos tulee tarve.

Eli pliis ens kerral ku joku sanoo sulle, et hänellä on IBS niin älä oleta et sen maha vaa vähän kuplii ja ajoittain turpoaa. On hyvin mahdollista, että sen ihmisen koko elämä pyörii sen ärtyneen suolen ympärillä. Tai no siis yleisestikin ei oleteta asioita toisten sairauksista yms vaan tuetaan toisia ja ollaan ymmärtäväisempiä. Jokainen on yksilö.

Se termi "toiminnallinen häiriö" ei ole IBS:n vähättelyä vaan se selittää enemmän sitä oireiston laatua eli että se ei ole suoliston tulehdus, syöpä tms. vaan keskushermostoon liittyvä oirehdinta. Jos lääkäri sitä termiä käyttää väheksyäkseen vaivaa, sitten hän on väärässä.

Toisaalta IBS:stä tiedetään nykyisin paljon enemmän, ratkaisevaa oli tieto siitä, että suolisto reagoi tiettyihin kuituihin joita kutsutaan FODMAP-yhteisnimityksellä.

Joidenkin tutkimusten mukaan myös useat muut aineet voivat aiheuttaa oireita. Suolisto muuttuu sairaudessa aika herkäksi, joten pelkkä FODMAPpien välttäminen ei kaikilla riitä vaan voi olla aihetta kokeilla poistaa myös kofeiini, alkoholi, maitotuotteet (etenkin A1), yms. ruokavaliosta. Itsellä oireita aiheuttaa lisäksi peruna, tomaatti, paprika, (paprika, chili, cayenne -mausteet).

Lisäksi IBS:stä lääkärit tuppaavat sanomaan Suomessa usein että "se ei ole vaarallinen tauti". Kuitenkin potilaan toimintakyky ja elämänlaatu voi olla todella heikko. Lisäksi ei ole todisteita siitä etteikö IBS liittyisi johonkin vakaviin ilmiöihin kuten vuotava suoli, jne... Itse mietin sitä että voiko IBS olla yhteydessä siihen kuinka huonosti hivenaineet ja vitamiinit imeytyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma sairaus ei ole pahimmasta päästä, eli verenpainetauti. Olen 45v hyvässä fyysisessä kunnossa eikä ylipainoa ole. En tupakoi ja alkoholia käytän kohtuudella. Perinnölliset tekiät tässä vaikuttavat paljon ja olen pari vuotta ollut verenpainelääkityksellä.

Miten se oireilee?

Samaa mietin, että en ole itse törmännyt siihen, että ihmisillä olisi vääriä käsityksiä verenpainetaudista. Olen sairastanut 36-vuotiaasta alkaen, itäsuomalainen sukurasite. Lääkityksellä pysyy minulla kurissa. Kukaan ei ole ihmetellyt, mikä sairaus se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psoriasis. Harvinainen muoto joka alkaa varhain lapsuudessa. Hyvin lievää ihottumaa. Kesäauringolla pärjää pitkälle. Nyt keski-iässä on alkanut tulla niveloireita.

Hauska on se että kun se kuitenkin tarjotaan kalaa. Se ei auta ja sitäpaitsi mulla on kala-allergia.

Itsellä samaa. Kiinnostaisi reumojen ja psorin yhteys. Joku teki sukututkimuksen ja oli haastatellut ihmisiä (kyseessä oli pieni tutkimus-isoisäni isoisän jälkeläisistä), niin joka perheessä oli joku reuma tvast.

Mullakin isällä oli verisuonireuma, sisaruksilla sydänvika (reumapohjainen), nivelreuma.  Yhellä tädillä hirveä psori.

Niillä on yhteys. Mun reumalääkäri kysyi onko meillä psoria suvussa. Ihmettelin kysymystä, mutta joo, kyllä sitä on.

Meillä ei ole suvussa kellään reumaa eikä psoria. Itse onnistuin saamaan kummatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma sairaus ei ole pahimmasta päästä, eli verenpainetauti. Olen 45v hyvässä fyysisessä kunnossa eikä ylipainoa ole. En tupakoi ja alkoholia käytän kohtuudella. Perinnölliset tekiät tässä vaikuttavat paljon ja olen pari vuotta ollut verenpainelääkityksellä.

Miten se oireilee?

Ei se nyt oireile mitenkään. Lääkityksellä verenpaine on ihan hyvissä lukemissa. Edellinen mittaus 122/77. Verenpaineessa ongelma onkin se että korkeatkaan paineet eivät välttämättä oireita aiheuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma sairaus ei ole pahimmasta päästä, eli verenpainetauti. Olen 45v hyvässä fyysisessä kunnossa eikä ylipainoa ole. En tupakoi ja alkoholia käytän kohtuudella. Perinnölliset tekiät tässä vaikuttavat paljon ja olen pari vuotta ollut verenpainelääkityksellä.

Miten se oireilee?

Samaa mietin, että en ole itse törmännyt siihen, että ihmisillä olisi vääriä käsityksiä verenpainetaudista. Olen sairastanut 36-vuotiaasta alkaen, itäsuomalainen sukurasite. Lääkityksellä pysyy minulla kurissa. Kukaan ei ole ihmetellyt, mikä sairaus se on.

Moni varmasti ajattelee että nämäkin taudit keksitään ja lääketeollisuus haluaa tehdä rahaa näillä. Jokainen voi kotimittauksilla seurata omaa verenpainetta ja lääkärin kanssa tehdä neuvottelemalla tehdä päätelmiä. Verenpainelääkkeet eivät kuitenkaan ole hirveän kalliita, eli ei niihin talous kaadu.

Puolisolla on HIV. Moni luulee, että vaikka on lääkkeet se silti tarttuu, saa aidsin, kuolee.

Jengi ei ymmärrä, että lääkkeillä se on mittaamattomissa se virus, ei sitä voi mitenkään tartuttaa.