Lapseni, kohta 11v ei tee mitään kotitöitä

Ei ton ikäsenä tarvi mitään kotitöitä tehdä. En mä joutunut eikä mun lapsetkaan.

Asuvat omillaan jo ja on ihan siistiä heillä. Aikansa kutakin. Vanhemmat huolehtivat kodista.

Paljonko sinä tekisit, jos olisi vaihtoehto että joku tekisi ne puolestasi ja tämä joku olisi sellaisessa roolissa suhteessa sinuun että et potisi syyllisyyttä?

Niinpä. Ei pidä olla sitä vaihtoehtoa että joku tekee puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ton ikäsenä tarvi mitään kotitöitä tehdä. En mä joutunut eikä mun lapsetkaan.

Asuvat omillaan jo ja on ihan siistiä heillä. Aikansa kutakin. Vanhemmat huolehtivat kodista.

Minä taas ajattelen, että on jokaisen ihmisen itsetunnolla ja tarpeellisuuden ja pystyvyyden kokemukselle hunajaa, että voi tehdä jotain yhteisen hyvän eteen. Tämä pätee myös lapsiin. Niissä perheissä joissa lapset edustavat vaatimuksia ja vanhemmat palvelijoita, kasvaa kipeitä nuoria, ja toisten huomioimiseen ja yhteisöllisyyteen pakottaminen on lapselle palvelus. Sen ei ole pakko olla tiskikone, mutta ei toimintakykyisen nuoren omanarvontunto kasva passattavana maatessa, vaan kun kokee olevansa haluttu ja hyödyllinen osa yhteisöä, jossa voi antaa sen lisäksi että saa.

Minä vaan edellytän että lapset tekee. Olen äiti enkä orja, joka passaa lapsia. Joskus kun olen tullut iltapäivällä kotiin, on lapsi ollut useamman kaverin kanssa meillä välipalalla ja kaikkien astiat ja sotkut jääneet siivoamatta. Luokkakaveri asuu naapurissa. Naapurin ovea vaan soittamaan ja iloinen tervehdys, että ”äiti on palannut”. Lapset ovat marssineet kuin köyhän talon porsaat jonossa takaisin siivoamaan jälkensä ennen kuin leikit jatkuu. Ja tämä (ja moni muu asia) siten vaan toistetaan, toistetaan, toistetaan. En palkitse kotitöistä. Oletan että kaikki tekee. Ja kaikki tekee. Joskus napisevat, usein eivät napise.

Kerran naapurin lapsi tosin sanoi: ”Meillä äiti siivoaa.” Sanoin: ”Meillä ei.”

Kotini on yleensä aika siisti. Lasten huoneet on kyllä usein lievässä kaaoksessa, muta annan lasten huolehtia omista huoneistaan enemmän itse. Joskus tehdään yhdessä sellaista isompaa järjestelyä.

Kun vieraita (siis minun vieraita, ei lapsen) tulee kylään, kaikki on tip top.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksei ihmiset saa puhuttua ja sovittua. Ja palkatkaa apua. Meillä systeemi on, että jokainen huolehtii oman huoneensa ja yhteisistä tiloista omat tavaransa jotta saadaan talo ns. siivouskuntoon aina torstaisin, perjantaisin käy siivooja. Tiskikoneen täyttö ja tyhjennys + roskien vienti on teinien vastuulla, jokaisella tietty päivä, lista on jääkaapin ovessa. Mies vastaa ruokahuollosta ja minä pyykeistä. Jos joskus en ehdi pyykätä, sovin siitä esim. miehen tai jonkun teinin kanssa, esim. jos teini pyykkää, minä vastaavasti tyhjään tiskikoneen tai maksan ihan rahaa. Minä huolehdin omasta autostani ja mies omastaan. Jos matkustetaan, jokainen pakkaa omat tavaransa, toki ensin yhdessä listataan tavaroita niin ettei mukaan tule kolmea sampoota muttei yhtään hammastahnaa. Mies hoitaa vakuutusasiat, nettitilaukset yms. ja minä kummilasten ja sukulaisten synttärimuistamiset yms. Koska asutaan kerrostalossa niin ei pahemmin ole mitään remppaamista tms., mutta jos jotain on, niistä sovitaan yhdessä ja se tekee jota kiinnostaa tai joka ehtii.

Mutta pointti on siinä, että sopimalla asioista homman saa toimimaan mukavasti ja ainakin minusta tuntuu, että koko perhe toimii yhdessä yhteisen hyvän eteen. Mutta ei tää meidänkään systeemi ilman kipuja syntynyt, aika monta keskustelua on keittiön pöydän äärellä aikanaan käyty, listattu kotityöt ja mietitty kuinka monta tuntia mikäkin työ vie, ja miten saadaan tasapuolisuus toteutumaan.

Sinä pääset helpolla. Pyykkäys ei kauan kestä, jos ei silitä kaikkea mahdollista. Kuuluuko tähän esim lakanoiden vaihto tms. Onko sinulla haastava työ, ylitöitä. Kuka käy kaupassa?

Joo, mun vastuulle kuuluu myös lakanoiden vaihto (tosin teinit tuovat omansa pyykkiin ja laittavat puhtaat itse), pyyhkeiden pesu yms. Silittämistä ei juurikaan ole, mutta pyykkikone pyörii käytännössä joka päivä vähintään kerran - eniten aikaa vie pyykin ripustaminen kuivumaan ja puhtaan pyykin viikkaus ja vieminen kaappeihin (meillä ei ole kodinhoitohuonetta). Mies käy kaupassa koska vastaa ruokahuollosta, kerran-pari kuussa käydään yhdessä isommalla kauppareissulla. Ja kyllä varmaankin pääsen helpommalla kuin moni muu mutta usko pois, kotityötunnit on tarkkaan laskettu miehen kanssa niin että menevät tasan. Sekä mulla että miehellä on asiantuntijatyöt, saldotunteja kertyy, mutta niitä voi sitten pitää pois työtilanteen salliessa. Siivoojan palkkaaminen on kuitenkin se suutin arkea helpottava tekijä. Ja tietty se, ettei ole ok-taloa ja siihen liittyviä töitä.

Todella ihmettelen, jos pyykeissä saa kulumaan saman ajan kuin ruokaostoksissa.

Ohis

Kyllä meillä ainakin menee jo pelkkään erotteluun ja portaita ylöstakas hyppäämiseen helposti tunti, plus joka koneellisen vahtiminen ja täyttö ja kuivaus ja suodattimien puhdistus sun muut. Kaupassa käynti vie vartin, max puoli tuntia

Minä teen meillä pääsääntöisesti sekä pyykkihuollon että ruoan ja ruokaostokset. Eihän noita voi mitenkään vertailla keskenään, sillä ruoan valmistaminen, siihen liittyvä ajatustyö ja ostosten tekeminen on huomattavasti kuluttavampaa ja aikaa menee enemmän. Sanoisin itse, että koneelliseen pyykkiä menee max 15 min. Tämä oma kokemukseni kaksikerroksisesta talosta, jossa pesukone eri kerroksessa kuin vaatekaapit ja makuuhuoneet. Meille on juuri tullut kuivausrumpu, joten sitä ennen tiedän kokemuksesta myös pyykkien nostamisen kuivaamiseen, mikä on työläin vaihe. Sen jälkeen vain viikkaat tai kuten minä teen, nostan lasten vaatteet kasoina heidän huoneisiinsa, josta viikkaavat ne itse kaappeihin.

Miten pesukonetta pitää erityisesti vahtia? Riittää, että joku on kotona, kun se pyörii. Ei pyykit mene miksikään, vaikka tunnin märkinä koneessa odottavat, milloin tulet kotiin ripustamaan ne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ton ikäsenä tarvi mitään kotitöitä tehdä. En mä joutunut eikä mun lapsetkaan.

Asuvat omillaan jo ja on ihan siistiä heillä. Aikansa kutakin. Vanhemmat huolehtivat kodista.

Minä taas ajattelen, että on jokaisen ihmisen itsetunnolla ja tarpeellisuuden ja pystyvyyden kokemukselle hunajaa, että voi tehdä jotain yhteisen hyvän eteen. Tämä pätee myös lapsiin. Niissä perheissä joissa lapset edustavat vaatimuksia ja vanhemmat palvelijoita, kasvaa kipeitä nuoria, ja toisten huomioimiseen ja yhteisöllisyyteen pakottaminen on lapselle palvelus. Sen ei ole pakko olla tiskikone, mutta ei toimintakykyisen nuoren omanarvontunto kasva passattavana maatessa, vaan kun kokee olevansa haluttu ja hyödyllinen osa yhteisöä, jossa voi antaa sen lisäksi että saa.

AMEN.

Eipä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ton ikäsenä tarvi mitään kotitöitä tehdä. En mä joutunut eikä mun lapsetkaan.

Asuvat omillaan jo ja on ihan siistiä heillä. Aikansa kutakin. Vanhemmat huolehtivat kodista.

Minä taas ajattelen, että on jokaisen ihmisen itsetunnolla ja tarpeellisuuden ja pystyvyyden kokemukselle hunajaa, että voi tehdä jotain yhteisen hyvän eteen. Tämä pätee myös lapsiin. Niissä perheissä joissa lapset edustavat vaatimuksia ja vanhemmat palvelijoita, kasvaa kipeitä nuoria, ja toisten huomioimiseen ja yhteisöllisyyteen pakottaminen on lapselle palvelus. Sen ei ole pakko olla tiskikone, mutta ei toimintakykyisen nuoren omanarvontunto kasva passattavana maatessa, vaan kun kokee olevansa haluttu ja hyödyllinen osa yhteisöä, jossa voi antaa sen lisäksi että saa.

En ole kipeä -- en fyysisesti enkä henkisesti. 

Eivät ole kolme lastanikaan. 

Pidän tämän, että vanhemmat huolehtivat kodista. Toki pikkuaskareita lapseni tekivät pyynnöstä. Vaikka juuri, että kata pyötä, vie roskat, ripusta pyykit. Jotain tilannekohtaista. Mitään ihme velvoitteita varsinkaan rahapalkkion toivossa ei ollut. 

"Hei, virtaset tulevat just kohta. Viitsitkö laitaa vähän kamoja kasaan ja imuroida?"

Mutta ihan pyynnöstä tekivät. Ei mitään sen kummempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ton ikäsenä tarvi mitään kotitöitä tehdä. En mä joutunut eikä mun lapsetkaan.

Asuvat omillaan jo ja on ihan siistiä heillä. Aikansa kutakin. Vanhemmat huolehtivat kodista.

Minä taas ajattelen, että on jokaisen ihmisen itsetunnolla ja tarpeellisuuden ja pystyvyyden kokemukselle hunajaa, että voi tehdä jotain yhteisen hyvän eteen. Tämä pätee myös lapsiin. Niissä perheissä joissa lapset edustavat vaatimuksia ja vanhemmat palvelijoita, kasvaa kipeitä nuoria, ja toisten huomioimiseen ja yhteisöllisyyteen pakottaminen on lapselle palvelus. Sen ei ole pakko olla tiskikone, mutta ei toimintakykyisen nuoren omanarvontunto kasva passattavana maatessa, vaan kun kokee olevansa haluttu ja hyödyllinen osa yhteisöä, jossa voi antaa sen lisäksi että saa.

En ole kipeä -- en fyysisesti enkä henkisesti. 

Eivät ole kolme lastanikaan. 

Pidän tämän, että vanhemmat huolehtivat kodista. Toki pikkuaskareita lapseni tekivät pyynnöstä. Vaikka juuri, että kata pyötä, vie roskat, ripusta pyykit. Jotain tilannekohtaista. Mitään ihme velvoitteita varsinkaan rahapalkkion toivossa ei ollut. 

"Hei, virtaset tulevat just kohta. Viitsitkö laitaa vähän kamoja kasaan ja imuroida?"

Mutta ihan pyynnöstä tekivät. Ei mitään sen kummempaa. 

Eli lapsesi, jotka eivät tee kotitöitä, tekevät kotitöitä pyynnöstä?

Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsista.

Tai huoltaa, miten tahansa kukin asian haluaa ilmaista.

Huoltaminen/huolehtiminen tarkoittaa myös sitä, että opettaa (yhtä tai useampaa) lasta tulevaisuuteen, siihen hetkeen, kun ei olekaan äiti/isä pesemässä vessanpyttyä, tiskaamassa, imuroimassa, pyykkäämässä, ruuanlaitosta nyt puhumattakaan.

Lapsi täytyy kasvattaa omatoimiseksi, koska sitä hän tarvitsee tulevaisuudessaan.

Vaihtoehtoisesti voi kaikin mokomin jättää opettamatta perusjuttuja ja vingahdella täällä lapsensa huonoudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ton ikäsenä tarvi mitään kotitöitä tehdä. En mä joutunut eikä mun lapsetkaan.

Asuvat omillaan jo ja on ihan siistiä heillä. Aikansa kutakin. Vanhemmat huolehtivat kodista.

Minä taas ajattelen, että on jokaisen ihmisen itsetunnolla ja tarpeellisuuden ja pystyvyyden kokemukselle hunajaa, että voi tehdä jotain yhteisen hyvän eteen. Tämä pätee myös lapsiin. Niissä perheissä joissa lapset edustavat vaatimuksia ja vanhemmat palvelijoita, kasvaa kipeitä nuoria, ja toisten huomioimiseen ja yhteisöllisyyteen pakottaminen on lapselle palvelus. Sen ei ole pakko olla tiskikone, mutta ei toimintakykyisen nuoren omanarvontunto kasva passattavana maatessa, vaan kun kokee olevansa haluttu ja hyödyllinen osa yhteisöä, jossa voi antaa sen lisäksi että saa.

En ole kipeä -- en fyysisesti enkä henkisesti. 

Eivät ole kolme lastanikaan. 

Pidän tämän, että vanhemmat huolehtivat kodista. Toki pikkuaskareita lapseni tekivät pyynnöstä. Vaikka juuri, että kata pyötä, vie roskat, ripusta pyykit. Jotain tilannekohtaista. Mitään ihme velvoitteita varsinkaan rahapalkkion toivossa ei ollut. 

"Hei, virtaset tulevat just kohta. Viitsitkö laitaa vähän kamoja kasaan ja imuroida?"

Mutta ihan pyynnöstä tekivät. Ei mitään sen kummempaa. 

Eli lapsesi, jotka eivät tee kotitöitä, tekevät kotitöitä pyynnöstä?

Ei ole sidottu mihinkään sääntöihin tai palkkioihin. 

Se oli pointti. 

Voi vain hihkaista, että tyhjennä astinapesukone... jos ei sovi just, on vaikka lähdössä ulos, niin ok. 

Tarkoitin, että lapsen velvollisuuksiin ei kuulu kotityöt. Toki niissä voi halutessaan auttaa ja niitä voi sopivassa tilanteessa vanhempi tuoda esiin pyyntönä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ton ikäsenä tarvi mitään kotitöitä tehdä. En mä joutunut eikä mun lapsetkaan.

Asuvat omillaan jo ja on ihan siistiä heillä. Aikansa kutakin. Vanhemmat huolehtivat kodista.

Minä taas ajattelen, että on jokaisen ihmisen itsetunnolla ja tarpeellisuuden ja pystyvyyden kokemukselle hunajaa, että voi tehdä jotain yhteisen hyvän eteen. Tämä pätee myös lapsiin. Niissä perheissä joissa lapset edustavat vaatimuksia ja vanhemmat palvelijoita, kasvaa kipeitä nuoria, ja toisten huomioimiseen ja yhteisöllisyyteen pakottaminen on lapselle palvelus. Sen ei ole pakko olla tiskikone, mutta ei toimintakykyisen nuoren omanarvontunto kasva passattavana maatessa, vaan kun kokee olevansa haluttu ja hyödyllinen osa yhteisöä, jossa voi antaa sen lisäksi että saa.

En ole kipeä -- en fyysisesti enkä henkisesti. 

Eivät ole kolme lastanikaan. 

Pidän tämän, että vanhemmat huolehtivat kodista. Toki pikkuaskareita lapseni tekivät pyynnöstä. Vaikka juuri, että kata pyötä, vie roskat, ripusta pyykit. Jotain tilannekohtaista. Mitään ihme velvoitteita varsinkaan rahapalkkion toivossa ei ollut. 

"Hei, virtaset tulevat just kohta. Viitsitkö laitaa vähän kamoja kasaan ja imuroida?"

Mutta ihan pyynnöstä tekivät. Ei mitään sen kummempaa. 

Eli lapsesi, jotka eivät tee kotitöitä, tekevät kotitöitä pyynnöstä?

Ei ole sidottu mihinkään sääntöihin tai palkkioihin. 

Se oli pointti. 

Voi vain hihkaista, että tyhjennä astinapesukone... jos ei sovi just, on vaikka lähdössä ulos, niin ok. 

Tarkoitin, että lapsen velvollisuuksiin ei kuulu kotityöt. Toki niissä voi halutessaan auttaa ja niitä voi sopivassa tilanteessa vanhempi tuoda esiin pyyntönä. 

Tämä nyt on ihan eri asia kuin että ei tee kotitöitä. Kotitöitä voi tehdä sääntöjen, lukujärjestyksen ja palkkiojärjestelmän puitteissa tai joustavammin aikuisen ohjauksen mukaan, ja se riippuu lapsesta ja vanhemmasta ja puitteista kumpi on toimivampi ja lapsen kannalta mukavampi tapa. Viime kädessä vastuu on tietysti aina aikuisen, mutta jos oma lapsesi sanoisi kolme kuukautta putkeen että "ei just nyt ehi" niin toivottavasti sanoisit muuta kuin "ookke".

Lapsen kasvatus on kuin koiran koulutusta. Ei onnistu jos vierestä katsoen ihmettelet että eipä se nyt tee mitään. Ja jos mies ei kasvata niin sama juttu. Jonkun se pitää tehdä. Yleensä vanhemman.

Voisiko joku ihana kertoa perheensä pistesysteemin. :) 

Siis jos roskien viemisestä saa yhden pisteen, saako tiskarin tyhjentämisestä sitten kaksi, ja muut käyvät pistearvot. Monellako pisteellä saa palkinnon ja esimerkkejä niistä. 

Kiitos jo etukäteen! 

Ihmettelen vanhempia, jotka eivät kasvata lastaan.

.

Eihän sellaista lasta minkään muotoiseen kuriinkaan saa, jos hän ei osaa mitään sääntöjä tai velvollisuuksia, joita sietämään ihan pikkulapsetkin on opetettava, jos ei halua täyttä holtittomuutta.

.

Jos millään ei ole mitään väliä, antaa mennä vaan, mutta ihan kummallista on tulla valittamaan tänne sitä, jos itse ei tajua epäonnistuneensa.

Sanottakoon amerikkalaisista mitä tahansa, niin minä kyllä vaihtarivuonna aikoinaan ihastuin heidän (keskiverto- keskiluokkaiset perheet, joiden luona asuin) lastenkasvatukseen - se oli selkeätä, johdonmukaista ja toimivaa. Lapset osasivat käyttäytyä ihmisten ilmoilla ilman mitään ihmevenkoilua ja kiljumisia mitä nykyään näkee suomalaisten lasten kohdalla ihmisten ilmoilla usein.

Sellainen lapsi kuin äiti. Siis tyhmä.

Porvoossa kotityöt kuuluu naiselle.

Piste systeemi. Voi elämä. Lapsen kuuluu tehdä mitä vanhempi sanoo, siitä ei neuvotella. Jos sä neuvottelet 11v. lapsen kanssa, oot jo pahasti metsässä. Siis kauheeta lukea näistä nykyajan vanhemmista, jotka ei osaa kasvattaa lapsiaan. Lapset vie vanhempia 6-0 ja asettaa vanhemmille ehtoja, kuinka toimitaan. Lasten kuuluu osallistua kotitöihin. Jo ihan pienestä asti. Siten opitaan toimimaan elämässä ja ottamaan vastuuta, esim. omasta huoneesta ja muista kodin pienistä askareista. Siitä ei kuulu palkita tai tehdä mitään piste järjestelmää. Vaan lapsen kuuluu tehdä asioita, vaikka ei aina huvittaisi. Vanhemman tehtävä on huolehtia, että näin myös tapahtuu. Sitten saa katsoa näitä mussukoita, jotka vie vanhempiaan kuin pässiä narussa. Ei mitään käytöstapoja ja vanhemmat ei saa mitään kontrollia omiin lapsiin. Ja nykyajan lapset kun ei saa kokea pettymyksiä tai menee koko elämä sekaisin. Sitten ihmetellään kun lapset ei usko yhtään mitään ja määrää tahdin. Tänäänkin kaupassa oli yks kakara isänsä kanssa ja isä oli täysin suuton ja sanaton, kun lapsi terrorisoi muita kaupassa. Älkää tehkö niitä kakaroita, kun ette osaa niitä kasvattaa ja itkette palstalla kun 11v. ei tottele äitiä. Voi luoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ton ikäsenä tarvi mitään kotitöitä tehdä. En mä joutunut eikä mun lapsetkaan.

Asuvat omillaan jo ja on ihan siistiä heillä. Aikansa kutakin. Vanhemmat huolehtivat kodista.

Minä taas ajattelen, että on jokaisen ihmisen itsetunnolla ja tarpeellisuuden ja pystyvyyden kokemukselle hunajaa, että voi tehdä jotain yhteisen hyvän eteen. Tämä pätee myös lapsiin. Niissä perheissä joissa lapset edustavat vaatimuksia ja vanhemmat palvelijoita, kasvaa kipeitä nuoria, ja toisten huomioimiseen ja yhteisöllisyyteen pakottaminen on lapselle palvelus. Sen ei ole pakko olla tiskikone, mutta ei toimintakykyisen nuoren omanarvontunto kasva passattavana maatessa, vaan kun kokee olevansa haluttu ja hyödyllinen osa yhteisöä, jossa voi antaa sen lisäksi että saa.

En ole kipeä -- en fyysisesti enkä henkisesti. 

Eivät ole kolme lastanikaan. 

Pidän tämän, että vanhemmat huolehtivat kodista. Toki pikkuaskareita lapseni tekivät pyynnöstä. Vaikka juuri, että kata pyötä, vie roskat, ripusta pyykit. Jotain tilannekohtaista. Mitään ihme velvoitteita varsinkaan rahapalkkion toivossa ei ollut. 

"Hei, virtaset tulevat just kohta. Viitsitkö laitaa vähän kamoja kasaan ja imuroida?"

Mutta ihan pyynnöstä tekivät. Ei mitään sen kummempaa. 

Kaiken tekemiseen osallistumisen tappaa tehokkaasti se, että Virtaset tulevat aina joko täysin yllättäen, ilman että lapselle on asiasta mitenkään mainittu etukäteen ja se kamojen kasaan laittaminen on esimerkiksi puoliksi koottu 1000 palan palapeli olohuoneen pöydällä. Tai vaihtoehtoisesti Virtasten tulemisesta on varoiteltu huutamalla monta kertaa päivässä jo kaksi viikkoa etukäteen eikä palapeliäkään ole saanut ottaa esiin edes edellisellä viikolla. Monilta unohtuu että ne lapset asuvat kotonaan myös, ei äidillä ole eikä saa olla mitään yksinvaltiaan asemaa sisustuksen ja tavaroiden paikan päättämiseen. Se on niiden lasten koti myös. 

Ei kyllä ikinä ole sidottu rahaan kotitöitä tai kokeita. Pitäähän sen riittää, että opettaa niiden kuuluvan kaikille.

Joskus on varmaan pakko, mutta minusta huono lähtökohta kerrassaan.