Uupuneita opettajia linjoilla?

Tervemenoa muutamaksi viikoksi lähihoitajan hommiin palvelutaloon tai kotipalveluun. Alkaa opettajan työ tuntua yllättävän leppoisalta sen jälkeen. (olen työskennellyt myös opettajana, joten minulla ei ole harhaluuloja siitäkään työstä)

Jos työ tekee elämästä selviytymistaistelua, on aika joko hakea saikkua tai vaihtaa alaa. 

Kokemusta on hotelli- ja ravintolatyöstä, yrittäjyydestä, aikuisten vastaanottokeskuksessa töissä olemisesta ja yläkoulun ja lukion aineenopettajuudesta (2 ainetta). Open hommaan menee tuplasti se tuntimäärä, mitä muihin töihini meni. Palkka ei kuitenkaan ole tuplat....

Jos kaikki koulumme väsyneet opet vaihtaisivat alaa, olisi koulu pahassa pulassa. Yli puolet nimittäin lähtisi!

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on hotelli- ja ravintolatyöstä, yrittäjyydestä, aikuisten vastaanottokeskuksessa töissä olemisesta ja yläkoulun ja lukion aineenopettajuudesta (2 ainetta). Open hommaan menee tuplasti se tuntimäärä, mitä muihin töihini meni. Palkka ei kuitenkaan ole tuplat....

Jos kaikki koulumme väsyneet opet vaihtaisivat alaa, olisi koulu pahassa pulassa. Yli puolet nimittäin lähtisi!

Olisi ihan hyvä, että lähtisi. Avautuisi ehkä päättävien tahojenkin silmä niille epäkohdille, jotka opettajan työssä sitä uupumusta aiheuttavat. Sama juttu monilla muilla aloilla, joilla työntekijät vedetään äärirajoille ja mieluiten sen ylikin.

Kokeilehan opiskella sairaanhoitajaksi ja tee niitä töitä. Suosittelen päivystyspoliklinikkaa, kaupungin sairaalan päivystystä, leikkausosastoa anestesiasairaanhoitajana tai teho-osastoa. Siinä voit sitten miettiä sitä kiireen ja stressin määrää. Ehkä huomaatkin, että ei se open työ niin superahdistava ole sittenkään. Stressi muuttuukin vähän suhteellisemmaksi.

T. opettaja, entinen sairaanhoitaja. Töissä olen ollut mm. noissa mainituissa sekä muuallakin. Katunut en ole olemista opena, mutta opettajien itku paineesta ja kiireestä ajoittain jaksaa edelleen huvittaa kun mietin edellistä alaani.

Tsemppiä :))

Vierailija kirjoitti:

Aina voi vaihtaa ihan muihin töihin. Lomaa vuodesta palautumiseen on 4 viikkoa ja sillä pitää jaksaa 11 kuukautta. Ehkä liian pitkä loma on ongelmasi ydin? Olet ehtinyt luomaan lomarutiinit, joista et haluaisi luopua.

Kun itse olen loppu, haaveilen opettajantyöstä :)

Lyhyet päivät, suloiset lapset, helpot kokeet korjattavana ja pitkät lomat joka välissä.

Tuossa nyt ei pidä paikkaansa kuin lyhyehköt työpäivät ja pitkät lomat. ”Suloiset” lapset ovat usein🤮 ja kokeidenkin pitäisi pitäisi mitata osaamista kuitenkin eikä niin, että tyhminkin palikka saisi hyvän numeron. Kokeiden tarkistaminen on sitä v - mäisintä hommaa, samoin kuin luokanvalvojuus. Ikää on kuitenkin yli 50, joten enköhän kitkuttele loppuun asti ja saa lähtöjuhlat ja sitten sen kuntaliiton kultaisen ansiomerkin. Tietenkin jos löytyy työ, josta saa samalla vaivalla saman palkan... En ole ap.

Olen varmaan ilkeä, mutta jotenkin aloitus vastaa oman kaveripiirini opettajien tekemisen ja aktiivisuustasoa. Hyvin menee pari kuukautta maatessa, ja ihme kyllä sillä ei piristy vaan edelleen väsyttää.

Tottakai joka ammattiin mahtuu monenlaista tekijää, mutta ainakin mun kavereilla meno oli samaa jo opiskeluaikana. Talvisin ei käyty töissä koska opinnot, yleensä ei käyty kesälläkään töissä koska opinnot. Yksi kertoi tehneensä kesäksi lukusuunnitelman opiskeluihin. Se tarkoitti että yhdestä tenttikirjasta luettiin sata sivua päivässä kertaalleen läpi. Ja nyt puhutaan löysästä humanistisesta kirjallisuudesta, ei mistään fysiikan kaavoista. Koko kesän opiskelu oli siis puolitoista tuntia päivässä, paitsi vapaapäivinä. Sama kaveri ihmetteli valmistuttuaan muiden alojen opiskelua. Hän ei ollut koskaan saanut tentistä huonompaa kuin 2/3 eikä yleensä jaksanut lukea tenttikirjoja kokonaan loppuun. Kahdella kolmesta opettajakaveristani äiti pesi pyykitkin heille valmistumiseen saakka.

Samaa se on nykyäänkin työelämässä. Minimitunnit koska on erityisen vaativa ala. Omat lapset tietysti myös haastavat. Puoliso hoitaa kaikki lasten harrastuksiin kuskaamiset kun itse ei jaksa. Ruokaa ei viikolla jaksa tehdä, eipä useimmiten viikonloppuisinkaan. Illat menevät usein lattialla maatessa kun niin väsyttää, harrastuksetkin ovat jääneet. Onneksi puoliso imuroi ja täyttää jääkaapin.

Lieneekö jotenkin jo koulutuksessa iskostettu, että rankkaa on. 🤔 Pelottaa miten näiden kavereiden käy, jos jotain oikeita ongelmia ilmenee.

Vierailija kirjoitti:

Tervemenoa muutamaksi viikoksi lähihoitajan hommiin palvelutaloon tai kotipalveluun. Alkaa opettajan työ tuntua yllättävän leppoisalta sen jälkeen. (olen työskennellyt myös opettajana, joten minulla ei ole harhaluuloja siitäkään työstä)

Enpä usko että näin on. Kokemusta molemmista pitkään. Opettajan vastuu ja taakka on paljon suurempi.

Sairaanhoitajan hommat jäävät työpaikalle. Lukion opella on 8h työpäivän jälkeen vielä pariksi tunniksi korjaamista ja suunnittelua jäljellä. Lukion opettajien työmäärä on kasvanut ihan älyttömäksi. Ryhmäkoot ovat suuria (jopa 40) ja oppilailla tulee uuden opsin myötä teetättää kaikenlaista arvioitavaa. Aineessani meni lähes kaikki oppimateriaali uusiksi opsin vaihtuessa. Nyt päättäjät ovat saaneet päähänsä muuttaa opsia taas parin vuoden päästä. Tiedän jo nyt, että toisen aineen sisällöt pyöräytetään jälleen ympäri kokonaan....

Vierailija kirjoitti:

Mille alalle te sitten haluatte vaihtaa? Minkä homman te luulette helpommaksi?

Mieheni on kauppatieteiden maisteri ja töissä markkinointipuolella. Palkka on yli kaksikertainen omaani verrattuna ja mies ei ole ollenkaan stressaanutunut. On töissä ehtinyt selata kaikki päivän uutiset netistä, viestitellä ystävien kanssa, käydä kaupungilla pitkällä lounaalla, on joustava työaika ja tunteja voi tehdä sisään ja ottaa sitten joko vapaina tai rahana, kotiin ilmestyy postipaketteja nettikaupoista viikoittain koska oli taas töissä aikaa selata nettikauppoja ja ostella vaikka mitä. Kotiin tullessaan rentoutuu illan ja harrastaa. Kyllä tuo nyt aika paljon helpommalta kuulostaa kun oma työni. Olen koululla yleensä 8.30-15. Työmatkat puolisen tuntia suuntaansa. Kotiin tullessani jatkan töitä, käyn lenkillä tai salilla ja sitten onkin jo aika mennä taas nukkumaan. Meillä ei ole lapsia mutta en tiedä miten ihmeessä saisin omien lasten hoidon mahtumaan tähän aikatauluun.

Heti ensimmäisestä päivästä lähtien yliopistolla kerrotaan opeopiskelijoille, kuinka vaativan ja rankan ja ammatin ovat valinneet ja että rankkaa ja uuvuttavaa tulee olemaan. Ihan siis oikeasti. Olin itse hiukan hämmentynyt tästä, miten paljon sitä kuuli päivittäin. Sitten on tämä alakoulun aarreaitta facebook-sivu opettajille, jossa samaa valitusta oli ainakin ennen. En tiedä, mikä meno nykyään. Sitten kannattaa lukea twitterissä #opehommat. Tulee sivutolkulla opettajien valitusta työn raskaudesta. Voin kertoa, että negatiivinen ala. En ole muilla aloilla törmännyt vastaavaan tässä laajuudessa T. Alaa vaihtanut

Kukaan ei osaa/halua kertoa, että paljonko ala-asteen opettajan palkasta jää about käteen kuussa?

Vierailija kirjoitti:

Mille alalle te sitten haluatte vaihtaa? Minkä homman te luulette helpommaksi?

Joku toimistohomma voisi olla mukavaa. Saisi pitää kahvitauot ja ruokatunnit ja pääsisi kotiin, kun työaika loppuu, eikä tarvitsisi raahata töitä kotiin. Kukaan ei häiritsisi työntekoa ja saisi toimistossa rauhassa tehdä työt ja sitten panna koneen kiinni ja lähteä kotiin. Palkka olisi varmaan sama, kuin opettajalla.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei osaa/halua kertoa, että paljonko ala-asteen opettajan palkasta jää about käteen kuussa?

Ei nettopalkat edes ole vertailukelpoisia. Bruttopalkkoja niitä vertaillaan.

Opettajat aina valittaa huonoa palkkaa, mutta eivät kerro, paljonko palkka on.

Itse siirryin teollisuudesta pitkän uran tehneenä ammattikouluun opettajaksi. Eli tiedän mitä myös "oikea" työ on. Edellinen työpaikka oli ollut vuosia YT-kierteessä ja pari viimeisintä vuotta hoidin liian suurta tehtävämäärää, että tosiaan kahvitauot monesti meni sileiksi ja joka päivä meni ylitöiksi tunnin-pari. 

Selkeä ero "oikeisiin" töihin on se, että opettajan työt seuraavat aina kotiin. Tunnit suunnittelen kotona, tosiaan kun eivät nämä opetettavat asiat ihan tyhjästä tupsahda. Pitää miettiä, että miten lähden tavoittelemaan sitä kokonaisuutta, mikä pitäisi opettaa opiskelijoille. Eli ihan, että miten palastelen, miten ujutan sitä ihan tyhmää kertaamista (koska nämähän teinit tietävät jo kaiken, omasta mielestään), minkälaisella lähestymiskulmalla ja keinoin päästään porukalla perille. Ja tosiaan, miten pidän mukana sitä häntäpäätä ja miten taas toisaalta edistyneet eivät tylsistyisi. Onneksi meille tulee jonkinverran sisään asiakkaita, jotka pyytävät opiskelijatöinä erilaisia pikku projekteja, joten niitä voi antaa ainaa näille paremmin edistyneille. 

Kaikki tuo pitää olla ihan selvää siinä vaiheessa kun luokan oven avaa. Työ oikeastaan on kolminkertainen: suunnittele, toteuta, tarkista. Niin tosiaan, pitää myös seurata ja tehdä piiloarviointia opiskelijan kohdalla, jotta voidaan nopeasti saada pudokkaat pelastettua. 

Mutta sitten tässä on vielä se, että tämähän on ihmissuhdetyötä. Opiskelijat soittelevat, viestittelevät ja laittavat wilmaviestejä myös vapaa-ajan puolella. Vastaan näihin aina kun vain on omalta osaltani mahdollisuus, koska vastattavahan on jossain vaiheessa, joten miksei silloin kun eka sopiva väli tulee. Ja sitten taas toisaalta välillä mietin, että miten voisin toimia niiden hiljaisten nuorten kanssa, joista näkee ettei kaikki ole hyvin, mutta heihin ei saa kontaktia. Olen aika kade esim pelastusalalle, kun näillä on mahdollisuudet debriefingiin, mutta mun esmes yksin miettiä eräs vähän haastavampi ja ikävämpi juttu. Opettaja on näissä aika yksin. 

Eli yhteenvetona: "oikeissa" töissä useimmiten työt eivät seuranneet kotiin. Loma oli myös lomaa. Opettajan duunissa oletetaan, että teet 2/3 työstä omalla ajalla, ja sekin koskee pelkästään opettamista. Se loput 1/3 on sitä opiskelijoille ja heidän huoltajilleen näkyvää työtä. Ilman pohjatyötä ja oppimisen kehityksen seurantaa mikään ei toimisi. 

Miten olisi työ sairaanhoitajana, lähihoitajana tai lastensuojelussa? Entäpä bussikuskina tai insinöörinä? Näistä aloituksista ei tule kuvaa siitä, että opetustyö olisi erityisen rankkaa vaan, että opet on vähän erityisherkkiä. Sorry.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajan hommat jäävät työpaikalle. Lukion opella on 8h työpäivän jälkeen vielä pariksi tunniksi korjaamista ja suunnittelua jäljellä. Lukion opettajien työmäärä on kasvanut ihan älyttömäksi. Ryhmäkoot ovat suuria (jopa 40) ja oppilailla tulee uuden opsin myötä teetättää kaikenlaista arvioitavaa. Aineessani meni lähes kaikki oppimateriaali uusiksi opsin vaihtuessa. Nyt päättäjät ovat saaneet päähänsä muuttaa opsia taas parin vuoden päästä. Tiedän jo nyt, että toisen aineen sisällöt pyöräytetään jälleen ympäri kokonaan....

Unohdin mainita, että la tai su on vielä tehtävä muutama tunti töitä. Niitä hommia vaan tulee ja tulee.

Opettajien työnkuva on muuttunut ihan älyttömästi viimeisen 20 v aikana. Nykyään pitää esim eiriyttää. Se tarkoittaa mm. omien henkilökohtaisten kokeiden tekemistä niille oppilaille, joilla on hojks. Oman kokeen askarteluun voi mennä helposti 30-40 min. Usein oppilas sitten kuitenkin kieltäytyy tekemästä koetta ja kaikki open tekemä työ oli turhaa. Jos ei eriytä, tekee virkavirheen.

Kaikkein uupuneimmilta vaikuttavat opettajatutut, jotka yrittävät vuodesta toiseen saada töitä. Ymmärrän hyvin, että uuvuttaa, jos jokaisen viikon pätkän eteen pitää taistella ja kyttäillä

Mitä mieltä olette alaluokkien opettajasta, joka ei käytä ylimääräistä aikaa tuntien suunnitteluun juuri ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajan hommat jäävät työpaikalle. Lukion opella on 8h työpäivän jälkeen vielä pariksi tunniksi korjaamista ja suunnittelua jäljellä. Lukion opettajien työmäärä on kasvanut ihan älyttömäksi. Ryhmäkoot ovat suuria (jopa 40) ja oppilailla tulee uuden opsin myötä teetättää kaikenlaista arvioitavaa. Aineessani meni lähes kaikki oppimateriaali uusiksi opsin vaihtuessa. Nyt päättäjät ovat saaneet päähänsä muuttaa opsia taas parin vuoden päästä. Tiedän jo nyt, että toisen aineen sisällöt pyöräytetään jälleen ympäri kokonaan....

8 tunnin työpäivän? Eikö siinä hyppytunnilla ehtisi jo korjata muutamat kokeet? Esimerkiksi äidinkielenopettajilla opetusvelvollisuus on viikossa vain 21 tuntia juuri sen takia, että korjattavaa ja luettavaa on niin paljon. Millä logiikalla keskimäärin neljän tunnin päivät sisältävät kahdeksan tuntia työtä, ja sitten vielä aineiden korjaukset kotona päälle?

Onkohan mitään muuta ammattikuntaa, jotka liioittelevat työmääräänsä niinkuin opettajat? Suurimmalle osalle oma perfektionismi tuntuu olevan pahin vihollinen. Eräs tuttavani oli juuri näitä "14 tunnin työpäiviä opettajana paiskiva", pahemmanlaatuinen täydellisyyden tavoittelija ja vielä yläasteen opena. Ei ihme että paloi loppuun.

Lukiossa toki työmäärää on vähän vähemmän, mutta siellä taas työn kasvatuksellista osiota ei ole juurikaan. Minun aikana lukiossa opettajilla ei ollut minkäänlaisia oppilashuollollisia velvollisuuksia, mitä nyt ryhmänohjaajan vartti kerran viikossa.