Kukaan ei kirjoita syrjäytyneen blogia

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitä blogia lukisi?

Ehkä joku uteliaisuudesta tai sellainen joka on kyllästynyt tavallisiin blogeihin tai joku joka saisi voimaa siitä että jollakin menisi vielä huonommin.

Juu, ei kyllä kiinnostaisi olla mikään sosiaalipornon lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka sitä blogia lukisi?

Ehkä joku uteliaisuudesta tai sellainen joka on kyllästynyt tavallisiin blogeihin tai joku joka saisi voimaa siitä että jollakin menisi vielä huonommin.

Juu, ei kyllä kiinnostaisi olla mikään sosiaalipornon lähde.

Mua kiinnostaa. Mä haluan kertoa, millaista on ollut elää tällä tavalla. En mä ymmärrä, miksi mun pitäisi feikata että kaikki on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Sitä juurikin ajoin kommentillani takaa, että asialle pitäisi tehdä jotain, että näin ei olisi! Itsekään en ole missään hyvässä asemassa, joten en ole ainakaan itse mukana ylläpitämässä näitä rakenteita.

Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Itse en ainakaan syrjäytettyjä/yksinäisiä morkkaa enkä myöskään syrji, eikä tulisi mieleenkään jättää ketään yksin, jos tuntisin jonkun tällaisen tapauksen tosielämässä henkilökohtaisesti. Missä muita yksinäisiä sitten tapaisi? On hieman huonoja kokemuksia menneisyydessä yksinäisiksi itsensä kertovien suhteen, ettei sitten ole heiIle kelvannutkaan. Itselläni on luottamuspulaa muutenkin muihin ihmisiin syystäkin, joten olen myös varautunut ensi alkuun kaikkia kohtaan. Että itselläkin on hieman hankalaa näin konkreettisesti mitään asialle tehdä, muuta kuin tsemppaamalla ja ymmärtämällä kaltoin kohdeltuja ihmisiä!

Tässä oikeasti syrjäytyneiden kanssa hengaillessa tulee mieleen, ettei kovin moni jaksaisi kauaa puhua mistään uhreista ja yhteiskunnan rakenteista heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Sitä juurikin ajoin kommentillani takaa, että asialle pitäisi tehdä jotain, että näin ei olisi! Itsekään en ole missään hyvässä asemassa, joten en ole ainakaan itse mukana ylläpitämässä näitä rakenteita.

Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Itse en ainakaan syrjäytettyjä/yksinäisiä morkkaa enkä myöskään syrji, eikä tulisi mieleenkään jättää ketään yksin, jos tuntisin jonkun tällaisen tapauksen tosielämässä henkilökohtaisesti. Missä muita yksinäisiä sitten tapaisi? On hieman huonoja kokemuksia menneisyydessä yksinäisiksi itsensä kertovien suhteen, ettei sitten ole heiIle kelvannutkaan. Itselläni on luottamuspulaa muutenkin muihin ihmisiin syystäkin, joten olen myös varautunut ensi alkuun kaikkia kohtaan. Että itselläkin on hieman hankalaa näin konkreettisesti mitään asialle tehdä, muuta kuin tsemppaamalla ja ymmärtämällä kaltoin kohdeltuja ihmisiä!

Nuoruudessa pitäisi jonkun huolehtia ja katsoa että jokainen nuori saa ammatin hommattua. Minusta se lähtee siitä. Sitten on helpompi saada työpaikka ja ystäviä. Mulle ei noin käynyt ja olen miesten armoilla ilman ystäviä ollut koko ikäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Sitä juurikin ajoin kommentillani takaa, että asialle pitäisi tehdä jotain, että näin ei olisi! Itsekään en ole missään hyvässä asemassa, joten en ole ainakaan itse mukana ylläpitämässä näitä rakenteita.

Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Itse en ainakaan syrjäytettyjä/yksinäisiä morkkaa enkä myöskään syrji, eikä tulisi mieleenkään jättää ketään yksin, jos tuntisin jonkun tällaisen tapauksen tosielämässä henkilökohtaisesti. Missä muita yksinäisiä sitten tapaisi? On hieman huonoja kokemuksia menneisyydessä yksinäisiksi itsensä kertovien suhteen, ettei sitten ole heiIle kelvannutkaan. Itselläni on luottamuspulaa muutenkin muihin ihmisiin syystäkin, joten olen myös varautunut ensi alkuun kaikkia kohtaan. Että itselläkin on hieman hankalaa näin konkreettisesti mitään asialle tehdä, muuta kuin tsemppaamalla ja ymmärtämällä kaltoin kohdeltuja ihmisiä!

Nuoruudessa pitäisi jonkun huolehtia ja katsoa että jokainen nuori saa ammatin hommattua. Minusta se lähtee siitä. Sitten on helpompi saada työpaikka ja ystäviä. Mulle ei noin käynyt ja olen miesten armoilla ilman ystäviä ollut koko ikäni.

Onhan se noinkin. Toisaalta on myös koulu- ja työpaikkakiusattuja/muuten ulkopuoliseksi itsensä tuntevia, ja näin ollen huonossa asemassa olevia koulutuksesta ja työpaikasta huolimatta (jos siis se "ulkopuolisuus" ei ole oma valinta). Mikä heitä sitten auttaisi? Joskus näitä kiusaamis-/syrjimistapauksia ei edes haluta myöntää, lopputulema on sitten mahdollisesti terveyden menetys/työttömyys, ja taas ollaan ulkopuolisia. Työuupumus ym. asiat ovat myös todellisia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä oikeasti syrjäytyneiden kanssa hengaillessa tulee mieleen, ettei kovin moni jaksaisi kauaa puhua mistään uhreista ja yhteiskunnan rakenteista heidän kanssaan.

Itse kyllä jaksaisin puhua niin kauan, kun toinen haluaa! Kunhan ei jää yksipuoliseksi keskustelu, että itsekin voi keskusteluun osallistua.

Missä (yhteydessä) hengailet näiden syrjäytettyjen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Sitä juurikin ajoin kommentillani takaa, että asialle pitäisi tehdä jotain, että näin ei olisi! Itsekään en ole missään hyvässä asemassa, joten en ole ainakaan itse mukana ylläpitämässä näitä rakenteita.

Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Itse en ainakaan syrjäytettyjä/yksinäisiä morkkaa enkä myöskään syrji, eikä tulisi mieleenkään jättää ketään yksin, jos tuntisin jonkun tällaisen tapauksen tosielämässä henkilökohtaisesti. Missä muita yksinäisiä sitten tapaisi? On hieman huonoja kokemuksia menneisyydessä yksinäisiksi itsensä kertovien suhteen, ettei sitten ole heiIle kelvannutkaan. Itselläni on luottamuspulaa muutenkin muihin ihmisiin syystäkin, joten olen myös varautunut ensi alkuun kaikkia kohtaan. Että itselläkin on hieman hankalaa näin konkreettisesti mitään asialle tehdä, muuta kuin tsemppaamalla ja ymmärtämällä kaltoin kohdeltuja ihmisiä!

Nuoruudessa pitäisi jonkun huolehtia ja katsoa että jokainen nuori saa ammatin hommattua. Minusta se lähtee siitä. Sitten on helpompi saada työpaikka ja ystäviä. Mulle ei noin käynyt ja olen miesten armoilla ilman ystäviä ollut koko ikäni.

Tukiopetuksen määrää peruskoulussa pitäisi lisätä. Ihan liian moni läpäisee peruskoulun opettajien antamilla "säälivitosilla", keskiarvo jää liian huonoksi ja valmiudet opiskella toisen asteen opinnoissa puuttuvat. Luokalle jättämisenkään ei pitäisi olla poissuljettu vaihtoehto, jos oppilas ei ole lukuvuoden aikana selvinnyt opinnoistaan. Kertaus on joskus ihan hyvä asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Sitä juurikin ajoin kommentillani takaa, että asialle pitäisi tehdä jotain, että näin ei olisi! Itsekään en ole missään hyvässä asemassa, joten en ole ainakaan itse mukana ylläpitämässä näitä rakenteita.

Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Itse en ainakaan syrjäytettyjä/yksinäisiä morkkaa enkä myöskään syrji, eikä tulisi mieleenkään jättää ketään yksin, jos tuntisin jonkun tällaisen tapauksen tosielämässä henkilökohtaisesti. Missä muita yksinäisiä sitten tapaisi? On hieman huonoja kokemuksia menneisyydessä yksinäisiksi itsensä kertovien suhteen, ettei sitten ole heiIle kelvannutkaan. Itselläni on luottamuspulaa muutenkin muihin ihmisiin syystäkin, joten olen myös varautunut ensi alkuun kaikkia kohtaan. Että itselläkin on hieman hankalaa näin konkreettisesti mitään asialle tehdä, muuta kuin tsemppaamalla ja ymmärtämällä kaltoin kohdeltuja ihmisiä!

Nuoruudessa pitäisi jonkun huolehtia ja katsoa että jokainen nuori saa ammatin hommattua. Minusta se lähtee siitä. Sitten on helpompi saada työpaikka ja ystäviä. Mulle ei noin käynyt ja olen miesten armoilla ilman ystäviä ollut koko ikäni.

Onhan se noinkin. Toisaalta on myös koulu- ja työpaikkakiusattuja/muuten ulkopuoliseksi itsensä tuntevia, ja näin ollen huonossa asemassa olevia koulutuksesta ja työpaikasta huolimatta (jos siis se "ulkopuolisuus" ei ole oma valinta). Mikä heitä sitten auttaisi? Joskus näitä kiusaamis-/syrjimistapauksia ei edes haluta myöntää, lopputulema on sitten mahdollisesti terveyden menetys/työttömyys, ja taas ollaan ulkopuolisia. Työuupumus ym. asiat ovat myös todellisia.

Koulukiusattu olin 9v eli koko peruskoulun ajan. Ope, rehtori yms tiesivät mutta eivät saaneet kierrettä koskaan poikki. Kuitenkaan se ei koskaan ole opiskeluhaluihini vaikuttanut. Työuupumukseen en osaa sanoa mitään kun en ole ollut kuin muutamia kuukausia koko elämäni aikana töissä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Sitä juurikin ajoin kommentillani takaa, että asialle pitäisi tehdä jotain, että näin ei olisi! Itsekään en ole missään hyvässä asemassa, joten en ole ainakaan itse mukana ylläpitämässä näitä rakenteita.

Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Itse en ainakaan syrjäytettyjä/yksinäisiä morkkaa enkä myöskään syrji, eikä tulisi mieleenkään jättää ketään yksin, jos tuntisin jonkun tällaisen tapauksen tosielämässä henkilökohtaisesti. Missä muita yksinäisiä sitten tapaisi? On hieman huonoja kokemuksia menneisyydessä yksinäisiksi itsensä kertovien suhteen, ettei sitten ole heiIle kelvannutkaan. Itselläni on luottamuspulaa muutenkin muihin ihmisiin syystäkin, joten olen myös varautunut ensi alkuun kaikkia kohtaan. Että itselläkin on hieman hankalaa näin konkreettisesti mitään asialle tehdä, muuta kuin tsemppaamalla ja ymmärtämällä kaltoin kohdeltuja ihmisiä!

Nuoruudessa pitäisi jonkun huolehtia ja katsoa että jokainen nuori saa ammatin hommattua. Minusta se lähtee siitä. Sitten on helpompi saada työpaikka ja ystäviä. Mulle ei noin käynyt ja olen miesten armoilla ilman ystäviä ollut koko ikäni.

Tukiopetuksen määrää peruskoulussa pitäisi lisätä. Ihan liian moni läpäisee peruskoulun opettajien antamilla "säälivitosilla", keskiarvo jää liian huonoksi ja valmiudet opiskella toisen asteen opinnoissa puuttuvat. Luokalle jättämisenkään ei pitäisi olla poissuljettu vaihtoehto, jos oppilas ei ole lukuvuoden aikana selvinnyt opinnoistaan. Kertaus on joskus ihan hyvä asia. 

Aivan. Ja pitää myös kiinnittää huomiota, miksi joku ei pärjää koulussa. Syynähän saattaa joissain tapauksissa olla vaikkapa se kiusaaminen, miltä ei saa sulkea silmiään!

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Miten se tapahtuisi? Kaikille paljon rahaa? Mutta mistä, kukaan ei enää tekisi töitä, kun kaikki olisi rikkaita ilmankin.

Mutta miksi syrjäytynyt näkisi vaivaa, kun palkkio ei ole välitön eikä tule heti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Sitä juurikin ajoin kommentillani takaa, että asialle pitäisi tehdä jotain, että näin ei olisi! Itsekään en ole missään hyvässä asemassa, joten en ole ainakaan itse mukana ylläpitämässä näitä rakenteita.

Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Itse en ainakaan syrjäytettyjä/yksinäisiä morkkaa enkä myöskään syrji, eikä tulisi mieleenkään jättää ketään yksin, jos tuntisin jonkun tällaisen tapauksen tosielämässä henkilökohtaisesti. Missä muita yksinäisiä sitten tapaisi? On hieman huonoja kokemuksia menneisyydessä yksinäisiksi itsensä kertovien suhteen, ettei sitten ole heiIle kelvannutkaan. Itselläni on luottamuspulaa muutenkin muihin ihmisiin syystäkin, joten olen myös varautunut ensi alkuun kaikkia kohtaan. Että itselläkin on hieman hankalaa näin konkreettisesti mitään asialle tehdä, muuta kuin tsemppaamalla ja ymmärtämällä kaltoin kohdeltuja ihmisiä!

Nuoruudessa pitäisi jonkun huolehtia ja katsoa että jokainen nuori saa ammatin hommattua. Minusta se lähtee siitä. Sitten on helpompi saada työpaikka ja ystäviä. Mulle ei noin käynyt ja olen miesten armoilla ilman ystäviä ollut koko ikäni.

Tukiopetuksen määrää peruskoulussa pitäisi lisätä. Ihan liian moni läpäisee peruskoulun opettajien antamilla "säälivitosilla", keskiarvo jää liian huonoksi ja valmiudet opiskella toisen asteen opinnoissa puuttuvat. Luokalle jättämisenkään ei pitäisi olla poissuljettu vaihtoehto, jos oppilas ei ole lukuvuoden aikana selvinnyt opinnoistaan. Kertaus on joskus ihan hyvä asia. 

Aivan. Ja pitää myös kiinnittää huomiota, miksi joku ei pärjää koulussa. Syynähän saattaa joissain tapauksissa olla vaikkapa se kiusaaminen, miltä ei saa sulkea silmiään!

Totta. Tosin hyvin suuri osa koulukiusaamisestakin tapahtuu nykyisin koulupäivän ulkopuolella, joten koulun mahdollisuudet puuttua asiaan ovat rajalliset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Sitä juurikin ajoin kommentillani takaa, että asialle pitäisi tehdä jotain, että näin ei olisi! Itsekään en ole missään hyvässä asemassa, joten en ole ainakaan itse mukana ylläpitämässä näitä rakenteita.

Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Itse en ainakaan syrjäytettyjä/yksinäisiä morkkaa enkä myöskään syrji, eikä tulisi mieleenkään jättää ketään yksin, jos tuntisin jonkun tällaisen tapauksen tosielämässä henkilökohtaisesti. Missä muita yksinäisiä sitten tapaisi? On hieman huonoja kokemuksia menneisyydessä yksinäisiksi itsensä kertovien suhteen, ettei sitten ole heiIle kelvannutkaan. Itselläni on luottamuspulaa muutenkin muihin ihmisiin syystäkin, joten olen myös varautunut ensi alkuun kaikkia kohtaan. Että itselläkin on hieman hankalaa näin konkreettisesti mitään asialle tehdä, muuta kuin tsemppaamalla ja ymmärtämällä kaltoin kohdeltuja ihmisiä!

Nuoruudessa pitäisi jonkun huolehtia ja katsoa että jokainen nuori saa ammatin hommattua. Minusta se lähtee siitä. Sitten on helpompi saada työpaikka ja ystäviä. Mulle ei noin käynyt ja olen miesten armoilla ilman ystäviä ollut koko ikäni.

Onhan se noinkin. Toisaalta on myös koulu- ja työpaikkakiusattuja/muuten ulkopuoliseksi itsensä tuntevia, ja näin ollen huonossa asemassa olevia koulutuksesta ja työpaikasta huolimatta (jos siis se "ulkopuolisuus" ei ole oma valinta). Mikä heitä sitten auttaisi? Joskus näitä kiusaamis-/syrjimistapauksia ei edes haluta myöntää, lopputulema on sitten mahdollisesti terveyden menetys/työttömyys, ja taas ollaan ulkopuolisia. Työuupumus ym. asiat ovat myös todellisia.

Koulukiusattu olin 9v eli koko peruskoulun ajan. Ope, rehtori yms tiesivät mutta eivät saaneet kierrettä koskaan poikki. Kuitenkaan se ei koskaan ole opiskeluhaluihini vaikuttanut. Työuupumukseen en osaa sanoa mitään kun en ole ollut kuin muutamia kuukausia koko elämäni aikana töissä. Ap

Sama mulla kiusaamisen suhteen. Yläaste oli kuitenkin hyvä koulun suhteen. Aina joidenkin oppilaiden käytökselle kun ei nimittäin mitään voi, joten koulua en siitä syytä.

Itselläni ainakin vaikutti koulumenestykseen. Olisin varmasti vieläkin parempi koulussa ollut, jos olisi resursseja siihen enemmän saanut laitettua. En kuitenkaan erityisen huono ollut, mutta en riittävän hyväkään.

Sittemmin jouduin mm. työpaikkakiusatuksikin, meni terveys, tuli työttömyys. Että eipä hääppöistä ole elämä edelleenkään, vaikka kaikkeni olen tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Sitä juurikin ajoin kommentillani takaa, että asialle pitäisi tehdä jotain, että näin ei olisi! Itsekään en ole missään hyvässä asemassa, joten en ole ainakaan itse mukana ylläpitämässä näitä rakenteita.

Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Itse en ainakaan syrjäytettyjä/yksinäisiä morkkaa enkä myöskään syrji, eikä tulisi mieleenkään jättää ketään yksin, jos tuntisin jonkun tällaisen tapauksen tosielämässä henkilökohtaisesti. Missä muita yksinäisiä sitten tapaisi? On hieman huonoja kokemuksia menneisyydessä yksinäisiksi itsensä kertovien suhteen, ettei sitten ole heiIle kelvannutkaan. Itselläni on luottamuspulaa muutenkin muihin ihmisiin syystäkin, joten olen myös varautunut ensi alkuun kaikkia kohtaan. Että itselläkin on hieman hankalaa näin konkreettisesti mitään asialle tehdä, muuta kuin tsemppaamalla ja ymmärtämällä kaltoin kohdeltuja ihmisiä!

Nuoruudessa pitäisi jonkun huolehtia ja katsoa että jokainen nuori saa ammatin hommattua. Minusta se lähtee siitä. Sitten on helpompi saada työpaikka ja ystäviä. Mulle ei noin käynyt ja olen miesten armoilla ilman ystäviä ollut koko ikäni.

Tukiopetuksen määrää peruskoulussa pitäisi lisätä. Ihan liian moni läpäisee peruskoulun opettajien antamilla "säälivitosilla", keskiarvo jää liian huonoksi ja valmiudet opiskella toisen asteen opinnoissa puuttuvat. Luokalle jättämisenkään ei pitäisi olla poissuljettu vaihtoehto, jos oppilas ei ole lukuvuoden aikana selvinnyt opinnoistaan. Kertaus on joskus ihan hyvä asia. 

Aivan. Ja pitää myös kiinnittää huomiota, miksi joku ei pärjää koulussa. Syynähän saattaa joissain tapauksissa olla vaikkapa se kiusaaminen, miltä ei saa sulkea silmiään!

Totta. Tosin hyvin suuri osa koulukiusaamisestakin tapahtuu nykyisin koulupäivän ulkopuolella, joten koulun mahdollisuudet puuttua asiaan ovat rajalliset. 

Kukahan/ketkähän siihen sitten puuttuisi?

Kyllä on kirjoitettu, koko Charles Bukowskin tuotanto. Palkittiin mm. Vuoden Outsider-palkinnolla.

Elin vuosia täysin syrjäytyneenä. Arki olisi tiivistynyt muutamaan riviin. Tunne-elämäkin oli sellaisessa lamaannuksessa, ettei siitä olisi paljoa irronnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Niin, ei pitäisi mutta niin vaan olen koko aikuisikäni ollut syrjäytynyt eli yli 25v.

Sitä juurikin ajoin kommentillani takaa, että asialle pitäisi tehdä jotain, että näin ei olisi! Itsekään en ole missään hyvässä asemassa, joten en ole ainakaan itse mukana ylläpitämässä näitä rakenteita.

Mitä ehdottaisit ratkaisuksi? Itse en ainakaan syrjäytettyjä/yksinäisiä morkkaa enkä myöskään syrji, eikä tulisi mieleenkään jättää ketään yksin, jos tuntisin jonkun tällaisen tapauksen tosielämässä henkilökohtaisesti. Missä muita yksinäisiä sitten tapaisi? On hieman huonoja kokemuksia menneisyydessä yksinäisiksi itsensä kertovien suhteen, ettei sitten ole heiIle kelvannutkaan. Itselläni on luottamuspulaa muutenkin muihin ihmisiin syystäkin, joten olen myös varautunut ensi alkuun kaikkia kohtaan. Että itselläkin on hieman hankalaa näin konkreettisesti mitään asialle tehdä, muuta kuin tsemppaamalla ja ymmärtämällä kaltoin kohdeltuja ihmisiä!

Nuoruudessa pitäisi jonkun huolehtia ja katsoa että jokainen nuori saa ammatin hommattua. Minusta se lähtee siitä. Sitten on helpompi saada työpaikka ja ystäviä. Mulle ei noin käynyt ja olen miesten armoilla ilman ystäviä ollut koko ikäni.

Tukiopetuksen määrää peruskoulussa pitäisi lisätä. Ihan liian moni läpäisee peruskoulun opettajien antamilla "säälivitosilla", keskiarvo jää liian huonoksi ja valmiudet opiskella toisen asteen opinnoissa puuttuvat. Luokalle jättämisenkään ei pitäisi olla poissuljettu vaihtoehto, jos oppilas ei ole lukuvuoden aikana selvinnyt opinnoistaan. Kertaus on joskus ihan hyvä asia. 

Aivan. Ja pitää myös kiinnittää huomiota, miksi joku ei pärjää koulussa. Syynähän saattaa joissain tapauksissa olla vaikkapa se kiusaaminen, miltä ei saa sulkea silmiään!

Totta. Tosin hyvin suuri osa koulukiusaamisestakin tapahtuu nykyisin koulupäivän ulkopuolella, joten koulun mahdollisuudet puuttua asiaan ovat rajalliset. 

Kukahan/ketkähän siihen sitten puuttuisi?

Hyvä kysymys. Ensinnäkin jonkun pitäisi seurata somea tässä mielessä eli havaita kiusaamistapaukset. Kaikki kiusatuthan eivät kerro edes vanhemmilleen kiusaamisesta eivätkä kaikkien kiusaajien vanhemmat ole tietoisia, että heidän lapsensa kiusaa. Lisäksi on vanhempia, jotka eivät edes välitä asiasta, joten tässä tapauksessa lastensuojelu voisi olla oikea taho. Tai sitten pitäisi olla jokin ihan erillinen "koulukiusausvaltuutettu" , jonka tehtäviin kuuluisi puuttua silloin, kun kiusaajan vanhemmat eivät puutu. Kiusaamista tapahtuu kuitenkin muuallakin kuin somessa, joten  tuokaan ei yksin riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm... Kenenkään ei pitäisi olla syrjäytettynä mistään/kohdeltuna huonosti, ainakaan vastoin tahtoaan! Miksi ei päästettäisi kaikkia ihmisiä kohti parempaa yhteiskunnallista asemaa, ettei kenenkään tarvitsisi "kärvistellä"?

Miten se tapahtuisi? Kaikille paljon rahaa? Mutta mistä, kukaan ei enää tekisi töitä, kun kaikki olisi rikkaita ilmankin.

Mutta miksi syrjäytynyt näkisi vaivaa, kun palkkio ei ole välitön eikä tule heti?

En tietääkseni ole sellaista vaihtoehtoa tuonut esille, että syrjäytetyt vain makaisivat paikallaan. Vaan että kaikki otettaisiin mukaan yhteiskuntaan ilman syrjimistä, ja töissäkin voisi olla kaikilla työrauha eikä jatkuvaa kilpailuakaan ja toisten päihittämistä. Varallisuus voisi jakautua tasaisemmin ja vähemmälläkin voi pärjätä, ja sen pitäisi olla ok näin ilmastonmuutoksenkin aikana.

Miksi lähtökohtaisesti pitäisi ajatella niin, että ollaan eriarvoisia tai että eri työt on hirveän eriarvoisia? Yhtähyvin voisi esim. siivoojillekin maksaa vaikkapa haitallisen työn lisää, eikä aliarvostaa fyysisesti raskaita töitä.

Mutta jos nyt sitten halutaan jatkossakin, että toiset ihmiset ovat eriarvoisia ja/tai ulkopuolisia, niin ei kai sille sitten mitään voi. Itse en ainakaan omilla asenteilla aio moista rakennetta ylläpitää.