Lue keskustelun säännöt.
En uskalla tutustua muihin äiteihin lasu-pelon vuoksi
28.07.2019 |
Olisi mukavaa tutustua muihin äiteihin, jotta lapset voisivat leikkiä keskenään, mutta pelkään ja tunnen alemmuudentunnetta muita äitejä kohtaan sekä pelkåän, että jostain syystä tekaistulla tai vääristellyllä syyllä joku ihminen tekisi lasun, jos paljastaisin itsestäni liikaa. Huomaan vältteleväni jopa nimeni tai asuinkatuni kertomista, ainakin sellaisesta tulee kiusaantunut ja pelokas olo.
Siksi vietän aikaa vain maahanmuuttajaäitien seurassa. He vaikuttavat rennommilta ja suvaitsevaisemmilta. Suomalaiset ovat jotenkin hysteerisen ja rajoittuneen oloisia ja voisivat ihan kaikesta tehdä negatiivisia johtopäätöksiä, joten voin sanoa jopa tavallani pelkääväni heitä. Ei mulla tosin ole kantasuomalaisia naisia kavereinakaan, juuri samasta syystä. Kaikki tuntuvat jotenkin elitistisiltä ja suppeilta, tosin eivät hekään ole (onneksi) kiinnostuneita tutustumaan minuun, vaikka siis itse ihan kantasuomalainen olenkin, asiallisesti pukeutuva, työssäkäyvä, hoikka, koulutettu ja raitis. Tuntuu siltä kuin kaikki vetäisivät jotain roolia ja pitäisi olla aivan samanlainen kuin kaikki muutkin. En kuitenkaan jaksa vetää roolia, vaan olen ujo, mutta ystävällinen oma itseni.
Kommentit (43)
Ap, toivottavasti olet muistanut sanoittaa lapsesi tunteita. Nimittäin jos et ole, niin laiminlyöt lastesi kasvatuksen ja sinusta tehdään lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon todennäköisempää on, että riitaantunut naapuri tai sukulainen tekee lasun, kuin äitikaveri. Olettaen ettet pahoinpitele lastasi, ryyppää päivittäin tai jätä pikkulapsia vahtimatta ulos pitkiksi ajoiksi tms. ihan Suomen lain vastaista.
Mä olen kyllä nähnyt kaikenlaista äitikavereilta ja varmasti itsekin toiminut väärin äitikavereiden edessä. Kuitenkin juuri niitä äitikavereita kohtaan on ymmärtäisempi, sillä samassa veneessä ollaan. Kaikkein vähiten pikkulapsiarkea ymmärtävät ne joilla ei ole lapsia ja/tai siitä on pitkä aika. Lapsen uhma tulkitaan väärin ja äidin hermostuminen helposti ylianalysoidaan. Äitikaveri kun näkee 3-vuotiaasi huutoraivarit, niin hän hyvin epätodennäköisesti alkaa arvostelemaan toimintapaasi ja seuraamaan tarkasti miten toimit. Tuttujahan ne tilanteet on lähes kaikille. Ja tasan jokainen äiti tietää myös sen epäonnistumisen tunteen. Ja jokainen äiti tietää senkin, että ei ole silmiä selässä.
Ja lue vähemmän palstaa. Täältä saa ihan väärän kuvan toisista äideistä.
Itä-Helsingin kerrostaloalueilla leikki-ikäiset ovat tuntikausia yksinään pihalla ja ruumiillinen kuritus on tavallista, mutta silti kukaan naapureista ei tee lasua. Jos vaikka jossain Kirkkonummella joku tekisi samoin, niin lasuja satelisi kuin rakeita ja pöyristymiset heittäisivät kuperkeikkaa.
Onko tosiaan näin? Luulin, että nykyään Suomessa alle kouluikäiset lapset eivät ole hetkeäkään pihalla ilman aikuista vahtimassa. En ole missään nähnyt pieniä lapsia yksinään/keskenään ilman aikuista ulkona. Luulin myös, että käytännössä kaikki (niitä iltapäivälehtiin päätyviä tapauksia lukuunottamatta) myös noudattavat lakeja. Ruumiillinen luritushan on kielletty. Toisaalta en ole käynyt Itä-Helsingissä kuin ehkä kerran vuodessa. Ei tule mentyä Sörkkää/Kalasatamaa idemmäksi kuin ani harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivottavasti olet muistanut sanoittaa lapsesi tunteita. Nimittäin jos et ole, niin laiminlyöt lastesi kasvatuksen ja sinusta tehdään lasu.
Sanoitan kyllä tunteita, mutta pitääkö sitä tehdä ihan kaikkien tunteiden kohdalla tai muuten napsahtaa lasu?
Lapsettomana voi sanoa että ymmärrän mistä ap:n pelko kumpuaa. Olen seurannut ihmeissäni äitien tapaa heti lynkata toinen ja nostaa itsensä toisen yläpuolelle heti jos vaikka jonkun lapsi on syönyt lusikallisenkin jugurttia joka ei maustamatonta. Luulisin vanhemmuuden olevan tarpeeksi haastavaa ilman tätä äitien nokitteluilmapiiriäkin. Itse haluaisin joskus lapsia mutta olisi kiva tietää että äiti-ihmiset tukisivat toisiaan ja auttaisivat sen sijaa että nykyään joka asiasta pöyristytään ja leimataan huonoksi äidiksi. Lapsen ei saa nykyään antaa syödä mitään eikä tehdä mitään ettei vain joudu toisten äitien hampaisiin. Onko niin monella äidillä niin huono itsetunto ja epävarmuus äitiydestään että ainoa keino tuntea itsensä kelvolliseksi äidiksi on tuomita muita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttele neuvolassa näistä peloista.
Neuvolantädeillä on virkavelvollisuus tehdä lasu jos huoli herää.
Jännä juttu, mutta MISSÄ niistä omista huolista voisi turvallisesti ja luottamuksellisesti puhua? Onko sellaista paikkaa olemassakaan Suomessa, jossa saisi vain keventää mieltään ja vahvistua ilman, että saisi samalla pelätä lasun uhkaa?
Joskus puolitosissani mietin, että alkaisin käyttää Virossa yksityistä sektoria terveydenhuoltoon, jotta saisin ihan rennosti puhua vaikka jonkun (esim. psykologin) kanssa mulle vaikeista ja stressaavista asioista. Suomessa se on käytännössä mahdotonta ilman lasun pelkoa ja/tai sitä, että ne näkyvät Kannassa ja sen myötä voivat vaikuttaa työnsaantiin tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vainoharhaisuus on hoidettavissa. Jos et hoidata, susta tehdään lasu, koska olet vaaraksi lapsillesi, hönö.
Vierailija kirjoitti:
Vainoharhaisuus on hoidettavissa. Jos et hoidata, susta tehdään lasu, koska olet vaaraksi lapsillesi, hönö.
Jos hoitattaa, tulee lasu. Jos ei hoidata, tulee lasu. Jos ei ole edes hoidon tarvetta, niin tulee silti lasu.
Lasuilta ei välty nyky-Suomessa mitenkään, paitsi tietysti jättämällä lapset tekemättä, joka onkin aina vaan suositumpi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitähän tämä todellisuus monilla on, roolin vetämistä. Mutta jos kävisit niiden "hyvien äitien" kodeissa, silmäsi avautuisivat.
Eräs isännöitsijä nainen.
Mitä tarkoitat?
Yleensä ne aiheettomat lasut tekee joku, jolla ei ole mitään kokemusta lasten hoidosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, toivottavasti olet muistanut sanoittaa lapsesi tunteita. Nimittäin jos et ole, niin laiminlyöt lastesi kasvatuksen ja sinusta tehdään lasu.
Sanoitan kyllä tunteita, mutta pitääkö sitä tehdä ihan kaikkien tunteiden kohdalla tai muuten napsahtaa lasu?
Ystäväiseni, tämä edellunen oli sarkasmia.
Nykyään kun pitäisi sanoittaa jokainen lapsen pieraisukin. Ja uskokaa tai älkää, mutta olen terveydenhoitaja...mutta ennenkaikkea myös ÄITI.
Vierailija kirjoitti:
Mamuilla on yleensä rento ote lastenkasvatukseen, joten ei tarvitse pelätä välitöntä tuomitsemista (plus sitä lasua) jos ei toimikaan aivan muodin ja suositusten mukaisesti. He ovat tottuneet siihen, että eletään lasten kanssa ja maalaisjärkisesti, eikä suinkaan lasta varten ja viimeisimpiä pinnalla olevia kasvatusteorioita sokeasti noudattaen.
Tosiaankin on. Kuinka monta kertaa olen todistanut pikkunassikan juoksemista tielle suoraan auton eteen. 100% ma mujen huolimattomuudesta syntyneitä tilanteita. Rento voi olla mutta ei täydellisen välinpitämätön. Sellaista vuoden ikäistä pidetään kädestä kiinni kun jutellaan koko kylän muiden somalinaisten kanssa tien vieressä. Vinkiksi kun näiden kanssa liikutte. Ei kyllä suomalaisia ole näkynyt🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mamuilla on yleensä rento ote lastenkasvatukseen, joten ei tarvitse pelätä välitöntä tuomitsemista (plus sitä lasua) jos ei toimikaan aivan muodin ja suositusten mukaisesti. He ovat tottuneet siihen, että eletään lasten kanssa ja maalaisjärkisesti, eikä suinkaan lasta varten ja viimeisimpiä pinnalla olevia kasvatusteorioita sokeasti noudattaen.
Onkin tullut todettua tämä "rentous" kesäruokailussa leikkipuistossa.
Lapset pakotetaan syömään vaikka ikenet verta valuisivat teräslusikan tunkemisesen ansioista.
Kämmen heiluu rivakasti pitkin lasten poskea, jos väärän sanan sanoo. Toisaalta ollaan sellaisia imelän ylihuolehtivia. 10-vuotiaalle kuoritaan omena jne.
Rikollisiahan näistä pääosin tulee, että en nyt tiedä sen kasvatuksen paremmuutta suomalaiseen nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mamuilla on yleensä rento ote lastenkasvatukseen, joten ei tarvitse pelätä välitöntä tuomitsemista (plus sitä lasua) jos ei toimikaan aivan muodin ja suositusten mukaisesti. He ovat tottuneet siihen, että eletään lasten kanssa ja maalaisjärkisesti, eikä suinkaan lasta varten ja viimeisimpiä pinnalla olevia kasvatusteorioita sokeasti noudattaen.
Tämä pitää paikkansa. En käsitä, miksi kantasuomalaisissa ei enää ole sellaisia rentoja ja normaaleja ihmisiä enää juuri ollenkaan. Kaikki menevät tietyn kaavan mukaan ja elämä on pääosin pelkkää teatteria, jossa mennään tietyn viimeisimmän trendin mukaan.
Muuta maalle, niin on heti paljon leppoisampi meininki. Tommosta kuvailemaasi menoa on enemmänkin jossain Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä suomalaisten lasujutut ovat järkyttäviä. Luulen, että ap:n pelko ei ole ihan perusteeton, vaikka varsinaista syytä ei olisikaan.
-ulkosuomalainen
Paykiatria tämä aloittaja tarvitsee.
Ei kuulosta normaalilta tuo sinun pelkosi. Vaikutat melko vainoharhaiselta. Ensinnäkin - miksi sinusta nyt lasu tehtäisiin jos lapsen kanssa asiat kunnossa? Täällä liioitellaan näitä asioita. Ei lapsestani ole ainakaan koskaan tehty lasua, vaikka en tosiaan ole täydellinen äiti, olen käynyt psykiatrilla, terapiassa ja perheneuvolassakin ollaan käyty. Toisekseen jos lasu olisi tehty, ei sekään olisi mikään peikko, vaan sen kautta on mahdollista saada lisätukea. Sijoitusta jos pelkäät, on se harvinainen toimenpide ääritapauksissa ja työni kautta tiedän, ettei siihen tosiaan keveästi lähdetä vaan pakon edessä. Nämä tarinat kuinka lapset on muka noin vaan viety kun oli vääränriset housut ovat huuhaata.
Suosittelisin sinua käymään juttelemassa esim tk:ssa, voisit saada lähetteen psykologille. Ja ei, ne merkinnät eivät estä sinun työnsaantiasi. Paranoiasi todennäköisesti vain pahenee ajan kanssa hoitamatta ja kohta oot eristäytyneenä kotiin.
Jos noin kovin elämä pelottaa, niin ei kai siihen auta kuin lopettaa eläminen.
Mitä se rentous on? Sitäkö että voit rennosti antaa tukkapöllyä ja luunappeja lapsillesi?
Vierailija kirjoitti:
Mitä se rentous on? Sitäkö että voit rennosti antaa tukkapöllyä ja luunappeja lapsillesi?
No esim. sitä, että ei tarvitse koko ajan sanoittaa lapsen tunteita vaikka huomaa, että tunteiden sanoitus ei toimi.
Jos olet tosissasi, etkä provo,niin en nyt tahdo loukata, mutta kuulostat hieman enemmän kuin normaalin epäluuloiselta.
Sinun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa näistä ajatuksistasi, että sinua ja elämääsi koko ajan arvostellaan ja että ihmiset voisivat aiheuttaa sinulle vaikeuksia.
Erityisesti se, että koet ystäväsi tuomitsevana ja potentiaalisena uhkana, on aika huolestuttavaa.