Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiset syyttävät minua huonoksi äidiksi
28.07.2019 |
Minulla on 2,5v lapsi, joka ei puhu paljoa. Hänelle on aina luettu, laulettu, puhuttu ja höpötetty. Hän oli normaali vauva, kehittyi motorisesti todella nopeasti ja on vilkas ja iloinen lapsi. Hän kuitenkin sanoo vain muutamia sanoja epäselvästi ja tästä sukulaiset syyttävät minua.
He ovat suoraan sanoneet, että on varmasti minun syyni, ettei lapsi puhu. Tässä muutamia esimerkkejä, joiden takia heidän mielestään lapsi ei puhu:
-En ole lukenut tarpeeksi
-En ole puhunut tarpeeksi
-En anna katsoa muumeja, kyllä minun lapsuudessani kaikki muumeja katsovat puhuivat
-En pue häntä oikein
- En laita nukkumaan oikein
- Ei nukkunut tarpeeksi/nukkui liikaa päiväunia
-Annoin vääränlaista ruokaa
-En aloittanut kiinteitä kun he käskivät
-Annoin liikaa/liian vähän ruokaa
- En ole opettanut lapselle tunteita
-Lapsi ei saa tavata tarpeeksi sukulaisia/tapaa liikaa heitä
-Näytän lapselle liikaa tunteita/en näytä tarpeeksi tunteita
Lista on ihan loputon, mutta noita aika usein jankkaavat. Lapsi on puheterapiassa ja on edistynyt, kommunikoi paljon kuvien avulla ja tapailee uusia sanoja. On hyvin nokkela lapsi ja osasi ennen terapiaakin kertoa kyllä, mitä halusi, eri tavoilla.
Emme ole tavanneet sukulaisia pitkään aikaan, koska ahdistun tapaamisista ja itken ilkeiden sanojen takia pitkään iltaisin. Mieheni puolustaa minua asiassa, hänen mielestään olen aina ollut hyvä äiti lapselle. Joskus alan itsekin uskoa noihin väittämiin ja usein mietinkin, mitä olen tehnyt väärin, ettei lapsi puhu. Tiedän, että tämä voi olla perinnöllistä, koska itse aloin puhua vasta 5-vuotiaana ja tähän neuvolakin uskoo, mutta aloitimme silti minun tahdostani puheterapian.
Halusin vain purkautua asiasta jonnekin, kun asia ahdistaa. Sukulaisista pari soitti taas tänään ja tenttasivat, että jokos se "Saara" puhuu. Ai eikö, no mikset ole tehnyt näin kun minä sanoin, kyllä se sitten puhuisi.
Olen ihan loppu tähän ja estinkin kaikkien näiden sukulaisten numerot ja nyt he ovat illan ajan soitelleet näitä "ohjeitaan" miehelle.
Meillä on nyt heinäkuun puheterapeutti lomalla ja siitäkin sukulaiset syyttävät minua, minä en ole tarpeeksi vaatinut apua lapselle, olen kuitenkin halunnut lopettaa terapian, olisi pitänyt vaatia apua jne. Olen ihan loppu tuohon.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. Onneksi miehesi on puolellasi. Itse ehkä sanoisin sukulaisille, että saamme apua AMMATTILAISILTA ja sukulaiset voivat keskittyä omiin ongelmiinsa.
.
Tämä on juuri se ongelma rajattomien sukulaisten kohdalla. Jokaisen kannattaisi tosiaankin keskittyä omiin ongelmiinsa ja omaan elämäänsä, eikä yrittää peittää ongelmiaan maalailemalla uhkakuvia muiden elämästä. Näitä tapauksia on muuten muitakin kuin anopit.
Yleensähän se on se kiltein ja rauhallisin (yleensä nainen), jonka perhe-elämään nämä aggressiiviset (yleensä myöskin naishenkilöt) puuttuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden päästä näytät noille sukulaisille pitkää nenää, koska lapsesi puhuu. Ja jos ei puhu, niin syykin on selvillä (eikä se tasan ole lukemattomuus tms). Tsemppiä siihen asti!
Ja tosiaan, karmea suku teillä. Melkein voisi iäksi laittaa välit poikki kun ovat noin päällekäyviä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ei päässyt puheterapiaan noin nuorena, vasta kolme veenä...
No ei pääse nykyäänkään, aloitus on ihan keksitty tarina. Tunnistaa saman provoilijan jo kirjoitustyylistä. On ollut ahkera viime aikoina eli joku tylsistynyt lomalainen keksii aloituksia.
Lapsen suun motoriikassa ei ole mitään normaalista poikkeavaa, eikä kuulossa, ne on tutkittu kyllä. Hän on todella vilkas ja leikkii paljon ja on kuulemma motorisesti edellä muita ikäisiään, jotka puhuvat, eivätkä neuvolassa ole huolissaan asiasta.
Ketään sukulaista ei todellakaan oteta terapiaan mukaan, mutta kyse on varmaan kyllä kontrolloimisesta, kuten hänen "ohjeistaan" voi huomata, hänellä ei ole mitään asiaa sinne. En tiedä ovatko muut neuvojat vain moukkia vai myös tällaisia, mutta pahalta nuo sanat tuntuvat. Lasta ei jätetä ikinä yksin vieraiden kanssa, koska puhuvat lapselle asioita, joita ei todellakaan lapsen tarvitse kuulla. Esim. "äiti on ihan tyhmä, kun ei anna sinun kiivetä sohvan selkänojalle, äiti ei osta sinulle koskaan mitään, ei anna sinun juuri nyt ruoka-aikaan mieluummin katsoa ohjelmaa, ei koskaan tee sinun kanssa mitään" jne. Jotkut myös yrittävät väkisin tunkea lapsen leikkeihin, josta hermostuu tai ottaa väkisin syliin tai antaa keksejä salaa juuri ennen ruokaa jne.
Ei minun tarvitsekaan perustella, mutta silti teen sitä, olen kai ajatellut, että se saisi heidät lopettamaan, mutta ei se saa. Se tuntuu päinvastoin yllyttävän heitä, kun kyllä he tietävät paremmin kaikista asioista.
Neuvolassakin on sanottu, ettei se varmasti ole minun syyni ettei lapsi puhu ja että todennäköisesti se on perinnöllistä minulta, ettei lapsi vielä puhu tai johtuu lapsen vilkkaudesta. Silti mietin jatkuvasti sitä, mitä jos kuitenkin olisin voinut tehdä jotain toisin? Ehkä en ajattelisi tuota niin paljon, jos minua ei syyllistettäisi siitä, en tiedä. Koko ajan hoen itselleni, että kyllä lapsi puhuu kun on valmis siihen, kaikki lapset kehittyvät omaan tahtiinsa jne.
Ap
Olet varmasti hyvä äiti.
Vältä noita sukulaisia, ja usko mua, mulla on kokemusta vastaavasta.
Ex- miehen suuri suku lyttäsivät mua välillä juuri noin. Mulla ei ollut mieheni tukea muualla kuin kotona, paikan päällä tilanteen tapahtuessa ei uskaltanut sanoa mitään. Ja mitkä riidat se meidän välille aiheutti.
Tiesin silloinkin toimivani lasteni kanssa oikein, mutta kyllä puheet sekoittivat pään ja tekivät surulliseksi.
Mutta, kuule- mun lapsi täytti juuri 18 ja toinen on pian 16, ja erittäin fiksuja sekä sosiaalisista taidoiltaan, empatialtaan ja myös koulussa menee huvin ( ei mulle niin suurta merkitystä).
Kunhan ovat onnellisia.
Vaikka mun jokaista askelta kyseenalaistettiin, jopa lasten koulua ja leikkitaitoja niin hiljaa ovat nykyään.
Usko itseesi, äitiyteen ja muista kiittää myös puolisoa siitä, että tukee sinua asiassa. Sillä on valtavan suuri merkitys.
Halaus- sinä selviät!
Ennen ei päässyt puheterapiaan noin nuorena, vasta kolme veenä...