Aloitin käännöskirjan (eng->suomi) lukemisen. Pääsin riville 3, tämä lause alkoi heti vituttamaan:

Ei minua häiritse "rampa", vaan "joku".

Kiitos mahtavasta ketjusta kaikille osanottajille. Nämä on näitä elämän suuria kysymyksiä! Jatketaan :)

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n pikainen käännösversio:

"Tällainen sinusta on siis tullut", ajatteli Kay itsekseen, "ihminen, jonka kellot ovat pysähtyneet. Ihminen, joka kelloon katsomisen sijaan osaa kertoa ajan tietyllä tapaa rampautuneen henkilön saapuessa vuokraisännän ovelle."

AP

Sinämuodon käyttö anglismi (yleisyys englannissa johtuu heidän sinä-passiivistaan). Tietyllä tapaa rampautunut väärinymmärrys, sana henkilö ei sovi romaanitekstiin, etenkään kun on kyse kappaleesta, jossa kuullaan protagonistin ääni. Rampautunut henkilö = rampa.

Voi luoja! Eihän tämä ole mikään sinä-passiivi. Opetelkaa nyt edes perusasiat ennen kuin alatte pätemään. 

Enhän niin sanonutkaan, vaan että englannissä sinämuotoa viljellään paljon enemmän sinä-passiivin vuoksi. Tekstinpätkässä ei ole kyse sinä-passiivista, tietenkään, se ei ole passiivia nähnytkään, mutta eittämättä kirjoitin huolimattomasti ja unohdin ottaa huomioon av-palstan tyypillisen yleisön.

Vierailija kirjoitti:

Vierastan muutenkin tekstissä aina kököltä tuntuvia joku, jokin, jonkun yms. Kai ne on kieliopillisesti ihan oikein, mutta tuntuvat tyhmiltä.

"Jokin kulkukoira oli tullut pihaan". Miksi siinä tarvitaan tuo jokin?

Tuntuu, että näitä käytetään käännöksissä, muttei alkuperäisissä suomenkielisissä teoksissa.

AP

Koska se ilmaisee, että kyse on tuntemattomasta kulkukoirasta tai että tapahtuma oli odottamaton. Jos jätät sen pois, se tarkoittaa, että tapahtuma on "hallitumpi". 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2628 kirjoitti:

"So this, said Kay to herself, is the sort of person you've become: a person whose clocks and wrist-watches have stopped, and who tells the time, instead, by the particular kind of cripple arriving at her landlord's door."

-> Oma ehdotukseni:

- Tällainen sinusta sitten on tullut, Kay ajatteli, ihminen, jonka kellot ovat seisahtuneet ja joka tarkistaa ajan kellojen sijaan siitä, milloin tietty raajarikko saapuu vuokraisännän ovelle.

En tiedä, onko ihan samaa jo ehdotettukin.

Parhaimpia ehdotuksia, joskin suomessa harvemmin puhutellaan itseään sinämuodossa (kuten englannissa), sen kun fiksaisi päästäisin läpi. 

Ok, muutaman käännösyritelmän läpikäynti oli ihan hauska sormiharjoitus (editoin työkseni romaanikäännöksiä).

Ole kiltti, älä käytä sanaa "fiksaa". Ei tätä kielen pilaamista. Suomen kielessä on sille sana; "korjata".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n pikainen käännösversio:

"Tällainen sinusta on siis tullut", ajatteli Kay itsekseen, "ihminen, jonka kellot ovat pysähtyneet. Ihminen, joka kelloon katsomisen sijaan osaa kertoa ajan tietyllä tapaa rampautuneen henkilön saapuessa vuokraisännän ovelle."

AP

Sinämuodon käyttö anglismi (yleisyys englannissa johtuu heidän sinä-passiivistaan). Tietyllä tapaa rampautunut väärinymmärrys, sana henkilö ei sovi romaanitekstiin, etenkään kun on kyse kappaleesta, jossa kuullaan protagonistin ääni. Rampautunut henkilö = rampa.

Voi luoja! Eihän tämä ole mikään sinä-passiivi. Opetelkaa nyt edes perusasiat ennen kuin alatte pätemään. 

Enhän niin sanonutkaan, vaan että englannissä sinämuotoa viljellään paljon enemmän sinä-passiivin vuoksi. Tekstinpätkässä ei ole kyse sinä-passiivista, tietenkään, se ei ole passiivia nähnytkään, mutta eittämättä kirjoitin huolimattomasti ja unohdin ottaa huomioon av-palstan tyypillisen yleisön.

Okei. Luulin, että puhuit sinä-passiivista, kun puhuit anglismista. Eihän sinä-muodon käyttö itsekseen mikään anglismi ole. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minua häiritse "rampa", vaan "joku".

Kiitos mahtavasta ketjusta kaikille osanottajille. Nämä on näitä elämän suuria kysymyksiä! Jatketaan :)

AP

Sillä on nähdäkseni haettu fiilistä, että vaikka kyseessä on tietty rampa tiettyyn aikaan, kun ne toimivat kellon lailla pitkin päivää, se nyt silti on joku niistä tietyistä rammoista, kuka milloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierastan muutenkin tekstissä aina kököltä tuntuvia joku, jokin, jonkun yms. Kai ne on kieliopillisesti ihan oikein, mutta tuntuvat tyhmiltä.

"Jokin kulkukoira oli tullut pihaan". Miksi siinä tarvitaan tuo jokin?

Tuntuu, että näitä käytetään käännöksissä, muttei alkuperäisissä suomenkielisissä teoksissa.

AP

Koska se ilmaisee, että kyse on tuntemattomasta kulkukoirasta tai että tapahtuma oli odottamaton. Jos jätät sen pois, se tarkoittaa, että tapahtuma on "hallitumpi". 

Ap, etkö oikeasti yhtään osaa englantia? Ihan perusasia, että "a dog" ja "the dog" ovat eri asioita. Tai sitten, jos kirjoitetaan "a certain dog" – kuten tässä "a certain cripple", niin silläkin on oma merkityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n pikainen käännösversio:

"Tällainen sinusta on siis tullut", ajatteli Kay itsekseen, "ihminen, jonka kellot ovat pysähtyneet. Ihminen, joka kelloon katsomisen sijaan osaa kertoa ajan tietyllä tapaa rampautuneen henkilön saapuessa vuokraisännän ovelle."

AP

Sinämuodon käyttö anglismi (yleisyys englannissa johtuu heidän sinä-passiivistaan). Tietyllä tapaa rampautunut väärinymmärrys, sana henkilö ei sovi romaanitekstiin, etenkään kun on kyse kappaleesta, jossa kuullaan protagonistin ääni. Rampautunut henkilö = rampa.

Voi luoja! Eihän tämä ole mikään sinä-passiivi. Opetelkaa nyt edes perusasiat ennen kuin alatte pätemään. 

Enhän niin sanonutkaan, vaan että englannissä sinämuotoa viljellään paljon enemmän sinä-passiivin vuoksi. Tekstinpätkässä ei ole kyse sinä-passiivista, tietenkään, se ei ole passiivia nähnytkään, mutta eittämättä kirjoitin huolimattomasti ja unohdin ottaa huomioon av-palstan tyypillisen yleisön.

Okei. Luulin, että puhuit sinä-passiivista, kun puhuit anglismista. Eihän sinä-muodon käyttö itsekseen mikään anglismi ole. 

Argumentoisin kyllä että tyypillisesti on. Ei toki yhtä vahvasti kuin sanan tämä viljely the artikkelin käännöksenä tai kuten juuri mainittu sinä-passiivi, joka on sekin rantautunut Suomeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minua häiritse "rampa", vaan "joku".

Kiitos mahtavasta ketjusta kaikille osanottajille. Nämä on näitä elämän suuria kysymyksiä! Jatketaan :)

AP

Eli ap, et osaa englantia. Olisit ymmärtänyt tuon, jos osaisit. Noloa. Tosi noloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierastan muutenkin tekstissä aina kököltä tuntuvia joku, jokin, jonkun yms. Kai ne on kieliopillisesti ihan oikein, mutta tuntuvat tyhmiltä.

"Jokin kulkukoira oli tullut pihaan". Miksi siinä tarvitaan tuo jokin?

Tuntuu, että näitä käytetään käännöksissä, muttei alkuperäisissä suomenkielisissä teoksissa.

AP

Kuka siellä pihalla seisoi?

Joku tyyppi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä AP:n pikainen käännösversio:

"Tällainen sinusta on siis tullut", ajatteli Kay itsekseen, "ihminen, jonka kellot ovat pysähtyneet. Ihminen, joka kelloon katsomisen sijaan osaa kertoa ajan tietyllä tapaa rampautuneen henkilön saapuessa vuokraisännän ovelle."

AP

Sinämuodon käyttö anglismi (yleisyys englannissa johtuu heidän sinä-passiivistaan). Tietyllä tapaa rampautunut väärinymmärrys, sana henkilö ei sovi romaanitekstiin, etenkään kun on kyse kappaleesta, jossa kuullaan protagonistin ääni. Rampautunut henkilö = rampa.

Voi luoja! Eihän tämä ole mikään sinä-passiivi. Opetelkaa nyt edes perusasiat ennen kuin alatte pätemään. 

Enhän niin sanonutkaan, vaan että englannissä sinämuotoa viljellään paljon enemmän sinä-passiivin vuoksi. Tekstinpätkässä ei ole kyse sinä-passiivista, tietenkään, se ei ole passiivia nähnytkään, mutta eittämättä kirjoitin huolimattomasti ja unohdin ottaa huomioon av-palstan tyypillisen yleisön.

Okei. Luulin, että puhuit sinä-passiivista, kun puhuit anglismista. Eihän sinä-muodon käyttö itsekseen mikään anglismi ole. 

Argumentoisin kyllä että tyypillisesti on. Ei toki yhtä vahvasti kuin sanan tämä viljely the artikkelin käännöksenä tai kuten juuri mainittu sinä-passiivi, joka on sekin rantautunut Suomeen. 

En nyt kyllä usko tätä. Sinä on ihan tavallinen suomen kielen sana ja sitä on käytetty iät ajat. Missä vaiheessa sen käyttö on muuttunut anglismiksi muissa yhteyksissä kuin sinä-passiivissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierastan muutenkin tekstissä aina kököltä tuntuvia joku, jokin, jonkun yms. Kai ne on kieliopillisesti ihan oikein, mutta tuntuvat tyhmiltä.

"Jokin kulkukoira oli tullut pihaan". Miksi siinä tarvitaan tuo jokin?

Tuntuu, että näitä käytetään käännöksissä, muttei alkuperäisissä suomenkielisissä teoksissa.

AP

Eli kysymys on lopulta siitä, ettet osaa kunnolla suomea. "Kulkukoira oli tullut pihaan" tai "Jokin kulkukoira oli tullut pihaan" ovat merkitykseltään erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin kääntäjän pitää muokata lauserakenteita, jotta tulee järkevää suomea.

 

Se on eri asia kuin luoda ihan uudet lauserakenteet. Tarkoitin, että jos alkuperäisteoksessa asia on ilmaistu yhdessä virkkeessä, ei kääntäjä voi tehdä siitä montaa virkettä. Toki sen virkkeen sisällä pitää asiat muokata järkeviksi, mutta jos esimerkiksi tuon virkkeen muokkaa oikeaoppiseksi hyväksi suomen kieleksi, siitä katoaa tyylillisiä ominaisuuksia ja kirjailijan oma jälki ja tunne katoaa. Kirjailija tarkoittaa sillä lauserakenteellaankin usein jotain esim painottaa ja yhdistää asioita toisiinsa. Aika moni teos muuttuisi ihan erilaiseksi, jos lauserakenteet muutetaan uutissähketyyppisiksi. 

Kyllä virkkeitä voi käännettäessä ihan hyvin pilkkoa tai yhdistää, vaihtaa sanajärjestystä, jne. Tärkeintä on tehdä tekstistä sujuvaa suomea, ei säilytellä joitain vieraan kielen rakenne- tai tyyliseikkoja, joiden merkitys ei kuitenkaan pysyisi samana kielestä toiseen siirryttäessä.

Todella huonoa kääntämistä näkee nykyään paljon. Sanomalehdissä on usein käytetty jotakin englanninkielistä artikkelia jutun aiheena ja artikkelia on sitten joku peruskielitaitoinen "kääntänyt" ja virheet ovat sitten sen mukaisia. Myös käännettyjä kirjoja lukiessa joskus huomaa, että nyt on käännetty sanasta sanaan ja lauseesta on tullut omituinen. Ilmeisesti nykyään kääntäjäksi pääsee olematta tutkinnon suorittanut kääntäjä.

Ongelma on varmaankin se, että ei ole opiskeltu kieltä tarpeeksi eikä siksi osata ja ymmärretä sanontoja, jotka kääntämällä suoraan tulos on vähintäänkin omituinen. Esimerkkinä käyköön vaikkapa lause "To support his family he did odd jobs". Lausehan tarkoittaa "Elättääkseen perheensä hän teki sekalaisia töitä", mutta tämän voi kääntää väärin sanasta sanaan "Tukeakseen perhettään hän teki outoja töitä". Tätä odd jobsin kääntämistä oudoiksi töiksi sekalaisten töiden/hanttihommien sijaan näkee todella paljon ja merkitykseltäänhän on aivan eri asia tehdä outoja töitä kuin sekalaisia töitä.

Nykyään monet osaavat mielestään hyvin englantia, koska useimmat ymmärtävät sitä hyvin ja puhuvatkin ok, mutta kirjoitettaessa kielioppi, oikeinkirjoitus ja tarkat käännökset eivät suju. Tähän osasyy voi olla se, että suuri(n) osa nykynuorista ja nuorista aikuisista ei osaa suomeakaan kunnolla (siis kieliopillisesti), jolloin tietenkään muidenkaan kielten osaaminen muuten kuin turisti- ja sometasolla ei suju.

Ja kielitaito on eri asia kuin kääntämisen taito. Henkilöllä voi olla todella hyvä kielitaito, mutta hän ei silti osaa kääntää sujuvasti. Hyvä kääntäjä osaa paitsi kieliopin ja sanaston, myös sanonnat, kielen "kulttuurin" ja sujuvan kirjoittamisen, jolloin käännöksestä tulee paitsi oikea ja tarkka, myös helposti luettava ja ymmärrettävä. Todennäköisesti hyvä kääntäjä on myös sujuva kirjoittaja itsekin tekstiä tuottaessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No niin, tällainen minusta on sitten tullut, tuumi Kay itsekseen: rannekelloni ovat vetämättä ja seinäkelloni seisahtuneet. Ajankulun tiedän siitä, milloin kukakin rampa saapuu kolkuttamaan vuokranantajan ovelle."

Tämä tietämättä seuraavaa tekstiä ja kontekstia ylipäätään. Esimerkiksi se vaikuttaa asiaan tiedetäänkö Kayn seuraavan rampojen saapumista vain kuulon perusteella, ovisilmästä vai ikkunasta. Entä onko vuokranantajan ovi samassa rapussa vai kadun toisella puolen?

Yhden lauseen perusteella ei myöskään tiedä käyttääkö Kay vedettäviä kelloja vai ei, mutta valitsin vedettävät olettamani historiallisen ajankohdan perusteella.

Romaanissa ei ikinä käännetä vain yhtä kohtaa, kirjan koko maailman tulee täsmätä. Siksi tämä on mahdoton tehtävä.

 

Tässä on mielestäni ihan yhdentekevää, mistä hän niitä rampoja tarkkailee ja millaisia ne kellot oikeasti ovat. Tuo kellojen pysähtyminenhän on kielikuva. 

Tuo on muuten hyvä käännös, mutta en ymmärrä, miksi se piti kääntää minä-muotoon, koska siinä se menetti itsensä kanssa kamppailun ja itsesyytöksen ulottuvuuden. Nyt se jäi vain toteamukseksi.

Ja onko tuo ajankulku tuossa ihan oikea ilmaus. Tarkoitetaanko, että siitä havaitaan, että aika ylipäätän kulkee? Minä käsittäisin, että haetaan myös ajankulun rytmiä ja jonkinlaista rutiinia. 

Juu kyllä ihmiset ihan sujuvasti itsensä kanssa kamppailevat ja itseään syyttelevät minämuodossakin. Suomeksi minämuodossa, englanniksi sinämuodossa.

En sanoisi näin. Minä-muoto ei kerro itsessään mistään sisäisestä ristiriidasta paitsi tietysti kontekstin perusteella. Sinä-sana etäännyttää nämä ihmisen sisäiset minuudet toisistaan, kun taas minä-muotoa käyttäessä on vain yksi minuus.

Kirjaa ja laajempaa asiayhteyttä/aihetta sen kummemmin tuntematta kääntäisin tuon virkkeen näin:

"Tällainen sinusta siis on tullut", ajatteli Kay itsekseen, "ihminen, jonka kellot ovat pysähtyneet ja joka päättelee ajan sen perusteella, minkä tyyppinen rampa milloinkin saapuu hänen vuokranantajansa ovelle."

Jos rampoja olisi yksi, paras käännös olisi "eräs tietty rampa". Mutta käsitin tuon tekstin niin, että rampoja on useita ja eri tyyppisiä. Miten muuten voisi ylipäätään seurata ajan kulkua, jos niitä ei olisi useampia? :)

Joka tapauksessa "joku tietty rampa" on oikeasti kökköä kieltä. Puhekielenä kylläkin ok, mutta ei tuon tyyppisessä kaunokirjallisessa tekstissä.

Usein englanninkieliset teokset ovat parempia kuin käännökset, sillä niissä on kirjoittajan tarkoittama alkuperäinen kieli ja hänen tarkoittamansa lauseet ja sanonnat sillä tavalla, miten hän ne oli alunperin suunnitellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"No niin, tällainen minusta on sitten tullut, tuumi Kay itsekseen: rannekelloni ovat vetämättä ja seinäkelloni seisahtuneet. Ajankulun tiedän siitä, milloin kukakin rampa saapuu kolkuttamaan vuokranantajan ovelle."

Tämä tietämättä seuraavaa tekstiä ja kontekstia ylipäätään. Esimerkiksi se vaikuttaa asiaan tiedetäänkö Kayn seuraavan rampojen saapumista vain kuulon perusteella, ovisilmästä vai ikkunasta. Entä onko vuokranantajan ovi samassa rapussa vai kadun toisella puolen?

Yhden lauseen perusteella ei myöskään tiedä käyttääkö Kay vedettäviä kelloja vai ei, mutta valitsin vedettävät olettamani historiallisen ajankohdan perusteella.

Romaanissa ei ikinä käännetä vain yhtä kohtaa, kirjan koko maailman tulee täsmätä. Siksi tämä on mahdoton tehtävä.

 

Tässä on mielestäni ihan yhdentekevää, mistä hän niitä rampoja tarkkailee ja millaisia ne kellot oikeasti ovat. Tuo kellojen pysähtyminenhän on kielikuva. 

Tuo on muuten hyvä käännös, mutta en ymmärrä, miksi se piti kääntää minä-muotoon, koska siinä se menetti itsensä kanssa kamppailun ja itsesyytöksen ulottuvuuden. Nyt se jäi vain toteamukseksi.

Ja onko tuo ajankulku tuossa ihan oikea ilmaus. Tarkoitetaanko, että siitä havaitaan, että aika ylipäätän kulkee? Minä käsittäisin, että haetaan myös ajankulun rytmiä ja jonkinlaista rutiinia. 

Suomen kielen konventioihin ei oikein kuulu se, että henkilön sisäinen monologi olisi suunnattu "sinulle", vaan yleensä nämä ovat minä-muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin kääntäjän pitää muokata lauserakenteita, jotta tulee järkevää suomea.

 

Se on eri asia kuin luoda ihan uudet lauserakenteet. Tarkoitin, että jos alkuperäisteoksessa asia on ilmaistu yhdessä virkkeessä, ei kääntäjä voi tehdä siitä montaa virkettä. Toki sen virkkeen sisällä pitää asiat muokata järkeviksi, mutta jos esimerkiksi tuon virkkeen muokkaa oikeaoppiseksi hyväksi suomen kieleksi, siitä katoaa tyylillisiä ominaisuuksia ja kirjailijan oma jälki ja tunne katoaa. Kirjailija tarkoittaa sillä lauserakenteellaankin usein jotain esim painottaa ja yhdistää asioita toisiinsa. Aika moni teos muuttuisi ihan erilaiseksi, jos lauserakenteet muutetaan uutissähketyyppisiksi. 

Kyllä virkkeitä voi käännettäessä ihan hyvin pilkkoa tai yhdistää, vaihtaa sanajärjestystä, jne. Tärkeintä on tehdä tekstistä sujuvaa suomea, ei säilytellä joitain vieraan kielen rakenne- tai tyyliseikkoja, joiden merkitys ei kuitenkaan pysyisi samana kielestä toiseen siirryttäessä.

Sinulta menee pointti ohi. Tottakai käännetään niin, etteivät rakenteet ole hullunkurisia. Tarkoitan ettei voi kääntää ihan miten sattuu vain koska kuulostaa paremmalta. Ap:n kulkukoira ja rampaitumisen tapa ovat hyviä esimerkkejä, joissa lapsi menee pesuveden mukana. On toki kiistatta täsmällisempää sanoa kulkukoira, mutta merkityshän on ihan väärä, jos tarkoitetaan _jotain_kulkukoiraa. Se, että jokin kuulostaa paremmalta ja täsmällisemmältä ja turhalta vaikuttava sana jätetään pois, vie sisällöstä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Usein englanninkieliset teokset ovat parempia kuin käännökset, sillä niissä on kirjoittajan tarkoittama alkuperäinen kieli ja hänen tarkoittamansa lauseet ja sanonnat sillä tavalla, miten hän ne oli alunperin suunnitellut.

Tämä. Ei tarvitse lukea mistään laivaston hylkeistä (navy seal).

Ja luulenpa, että moni kääntäisi vanhan tv-sarjan Pulmuset englanninkielisen nimenkin "Married with children" väärin kun nopeasti kysyttäisiin käännöstä.