Miksi minulle tulee aina ”vaiheita”, jolloin persoonallisuuteni muuttuu
Tyylini, arvot, ajattelutapa ja ihmiset joiden seurassa haluan olla, minusta tulee aivan eri ihminen. Otan kuin uuden persoonan, sitä kestää jonkin aikaa kunnes persoona vaihtuu uuteen. Minulla on tiettyjä vaiheita, jotka uusiutuvat, koskaan en kuitenkaan tiedä, milloin mikäkin vaihe alkaa ja päättyy. Tämä on oikeasti uuvuttavaa.
Puhuin tästä psykiatrille, sain diagnoosiksi epävakaan persoonallisuushäiriön. Apua siihen en kuitenkaan saanut, enkä ymmärrä mitä se kohdallani tarkoittaa.
Haluan tietää ja ymmärtää, miksi minulle tulee näitä eri vaiheita, jolloin indentiteettini vaihtuu radikaalisti. Pääseekö tästä eroon mitenkään?
Olen 25-vuotias nainen, eli en kuitenkaan mikään teini, joka hakee identiteettiään.
Kommentit (68)
Ette nyt ymmärrä, en muuta persoonallisuuttani eri ihmisten seurassa, vaan kun persoonallisuuteni muuttuu, se myös pitää koko sen vaiheen ajan, olin ihmisten seurassa tai en.
Esimerkkejä vaiheistani:
1) Ariana Grande - Halusin olla _täysin_ samanlainen, ulkonäöstä ja pukeutumistyylistä käyttäytymiseen. Halusin olla yhtä ihailtu ja rakastettu. Värjäsin hiukset, pistin meikkityylin ja pukeutumistyylin ja jopa puhetavan uusiksi.
2) Lolita - Haluan olla viaton ja tyttömäinen ja hakeudun vanhempien miesten seuraan (todella haitallinen vaihe mielenterveydelleni.) Pukeudun, meikkaan ja laitan hiukset tyttömäisesti ja käyttäydyn ”söpöillen”. Tämä vaihe toistuu jostain syystä useasti.
3) Vampyyri tai noita - ns. goottimainen persoona. Pukeudun tummiin, käytän tummempaa meikkiä, katselen vampyyri- ja noitaelokuvia ja -sarjoja. Käyttäydyin kuin oikeasti osaisin kontrolloida ihmisiä ja harjoittaisin taikuutta. Haluan, että ihmiset luulisivat minua vampyyriksi tai noidaksi. Nolottaa ihan myöntää, kun tää on niin lapsellista käytöstä aikuiselta naiselta.
4) Lapsellinen vaiheeni - Tämä on kytköksissä tuohon Lolita -vaiheeseen. Tykkään pukeutua teinimäisesti ja lapsekkaasti, halailen pehmolelua ja haluan pehmoleluja lisää. Käyttäydyn esim. vanhempieni edessä kuin pikkulapsi.
5) Satunnaiset päähänpistot olla samanlainen kuin jokin julkisuuden henkilö, kuten näyttelijä tai youtubettaja. Yleensä kohteet ovat ulkomaalaisia ja jollain tavalla erikoisia/kauniita. Matkiminen menee sairaalloisen puolelle, editoin instagram-kuvat samanlaisiksi, värjään hiukset samanvärisiksi, pukeutuminen muuttuu, meikkityyli..
Tässä nyt nämä isoimmat.
Ap
Teet omat huippusuoritukset urheilussa pitämällä hauskaa? Hymyily auttaa?
Joskus katson peiliin, enkä tunne itseäni. Näyttäisi kun sieltä tuijottaisi jokin saatanallinen olento, joka haluaa kontrolloida minua. Tulee todella epätodellinen olo ja nipistän itseäni. Saan myös paniikkikohtauksia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hoidatko koulussa tehtävät leikkimielisesti? Hoidatko töissä asiat leikkimielisesti? Mitä sellaisesta tulee?
Olen töissä asiallinen ja tunnollinen. Ulkonäkö tietysti muuttuu sen mukaan, mikä vaihe on meneillään. Opiskelut ja eri uravalinnat saattavat välillä kiinnostaa, tai kiinnostus lakata kokonaan.
Ap
Kaikki suoritukset, mitä ikinä ovatkaan, on suoritettu vain pitämällä kivaa? Työt on tehty pitämällä kivaa? Töissä pärjätään pitämällä kivaa? Ei sellaista ihmistä ole vielä edes syntynyt. Ei aina voi kellään olla kivaa ja joissain tilanteissa se ei vaan käy. Kaikki vakavat asiat hoidetaan pitämällä kivaa? Ei kai kukaan järkevä voi olettaa tuollaista? Jos olettaa niin ei käy täysillä.
Uudet kieletkin opitaan pitämällä kivaa? Samoin uudet asiat? Ei niitä hauskaa pitämällä opita vaan työtä tekemällä.
Mee nyt kivajankkaaja jo helvataan ketjusta! - sivusta ohipuhujalle
Vierailija kirjoitti:
Kaikki suoritukset, mitä ikinä ovatkaan, on suoritettu vain pitämällä kivaa? Työt on tehty pitämällä kivaa? Töissä pärjätään pitämällä kivaa? Ei sellaista ihmistä ole vielä edes syntynyt. Ei aina voi kellään olla kivaa ja joissain tilanteissa se ei vaan käy. Kaikki vakavat asiat hoidetaan pitämällä kivaa? Ei kai kukaan järkevä voi olettaa tuollaista? Jos olettaa niin ei käy täysillä.
Siis en tajua nyt mitä ajat takaa? Ei tämä ole mitään kivan tavoittelua. Minusta on oikeasti raskasta, kun persoonat vaihtuvat ja haluisin vain olla minä. Mutta kuka se ”minä” on? En tiedä.. Olen usein uupunut enkä jaksa mitään muuta kuin käydä töissä.
Ap
Tekeekö joku urheilussa omia huippusuorituksia pitämällä kivaa? En tajua.
Tsiisus sentään tuota yhtä jankkaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Ette nyt ymmärrä, en muuta persoonallisuuttani eri ihmisten seurassa, vaan kun persoonallisuuteni muuttuu, se myös pitää koko sen vaiheen ajan, olin ihmisten seurassa tai en.
Esimerkkejä vaiheistani:
1) Ariana Grande - Halusin olla _täysin_ samanlainen, ulkonäöstä ja pukeutumistyylistä käyttäytymiseen. Halusin olla yhtä ihailtu ja rakastettu. Värjäsin hiukset, pistin meikkityylin ja pukeutumistyylin ja jopa puhetavan uusiksi.
2) Lolita - Haluan olla viaton ja tyttömäinen ja hakeudun vanhempien miesten seuraan (todella haitallinen vaihe mielenterveydelleni.) Pukeudun, meikkaan ja laitan hiukset tyttömäisesti ja käyttäydyn ”söpöillen”. Tämä vaihe toistuu jostain syystä useasti.
3) Vampyyri tai noita - ns. goottimainen persoona. Pukeudun tummiin, käytän tummempaa meikkiä, katselen vampyyri- ja noitaelokuvia ja -sarjoja. Käyttäydyin kuin oikeasti osaisin kontrolloida ihmisiä ja harjoittaisin taikuutta. Haluan, että ihmiset luulisivat minua vampyyriksi tai noidaksi. Nolottaa ihan myöntää, kun tää on niin lapsellista käytöstä aikuiselta naiselta.
4) Lapsellinen vaiheeni - Tämä on kytköksissä tuohon Lolita -vaiheeseen. Tykkään pukeutua teinimäisesti ja lapsekkaasti, halailen pehmolelua ja haluan pehmoleluja lisää. Käyttäydyn esim. vanhempieni edessä kuin pikkulapsi.
5) Satunnaiset päähänpistot olla samanlainen kuin jokin julkisuuden henkilö, kuten näyttelijä tai youtubettaja. Yleensä kohteet ovat ulkomaalaisia ja jollain tavalla erikoisia/kauniita. Matkiminen menee sairaalloisen puolelle, editoin instagram-kuvat samanlaisiksi, värjään hiukset samanvärisiksi, pukeutuminen muuttuu, meikkityyli..
Tässä nyt nämä isoimmat.
Ap
Ei uskoisi että oot aikuinen
Sulla on varmasti ydinminä olemassa.
Mikä tää kivajankkaus on? Onko ko. jankkaja jossain pöllyssä?
Se kivanpitäminen pitää lopettaa silloin kun tahtoo jonkin asian edistyvän. Mikään asia ei edisty oikeasti jos pitää vaan kivaa.
Pitääkö sun huolehtia että sun kavereilla on sun töissäkin kivaa? Ei kai? Ei kai ne sun töihin tule sua kyttäämään?
Jos sun kaverit tulee sun harrastuksiin mukaan sua kyttäämään että pidät tarpeeksi kivaa niin ne on silloin sairaita.
Eivät ole ennenkään elämässäni olleet mukana kyttäämässä miten kivaa pidän missäkin, niin mikäs nyt.
Pitääkö urheilutunnilla olla kivaa? Et ota sitä vakavasti vaan menet sinne tunnille pitämään hauskaa? Mitä sellaisesta urheilusta tulee?